Ensiksikin, mitä vähemmän tiedät uskonnoista ja mitä kouluttamattomampi olet, sitä parempi.
Tärkeää on että kaipaat auktoriteettia, joka sanelee mitä sinun on ajateltava ja uskottava.
Hyvä merkki on se jos olet kiinnostunut mm. vaihtoehtohoidoista, kiinalaisesta lääketieteestä, homeopatiasta yms. Olet siis suggestioherkkä ja kaipaat magiaa.
Jos sinulla on vielä elämässäsi jokin kriisi, niin hyvä. Kriisit nimittäin pehmittävät ja murtavat ihmisen oman tahdon ja henkisen vastustuksen, ja silloin olet vastaanottavimmillasi.
Muuta ei sitten tarvitakaan kuin hyväpuheinen, lipeväkielinen ja itsensä jeesukseksi kuvitteleva saarnamies joka nauttii saamastaan vallasta.
Kytke nyt oma ajattelusi ja tahtosi pois päältä ja antaudu ”Pyhälle Hengelle. Ota Jeesus vastaan! Hallelujaa! Olet uskossa ja uudestisyntynyt. Näin helppoa se on.
Tärkeää on että kaipaat auktoriteettia, joka sanelee mitä sinun on ajateltava ja uskottava.
Hyvä merkki on se jos olet kiinnostunut mm. vaihtoehtohoidoista, kiinalaisesta lääketieteestä, homeopatiasta yms. Olet siis suggestioherkkä ja kaipaat magiaa.
Jos sinulla on vielä elämässäsi jokin kriisi, niin hyvä. Kriisit nimittäin pehmittävät ja murtavat ihmisen oman tahdon ja henkisen vastustuksen, ja silloin olet vastaanottavimmillasi.
Muuta ei sitten tarvitakaan kuin hyväpuheinen, lipeväkielinen ja itsensä jeesukseksi kuvitteleva saarnamies joka nauttii saamastaan vallasta.
Kytke nyt oma ajattelusi ja tahtosi pois päältä ja antaudu ”Pyhälle Hengelle. Ota Jeesus vastaan! Hallelujaa! Olet uskossa ja uudestisyntynyt. Näin helppoa se on.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Kyllä se on tullut ihan itsestään ilman sen kummemmin kenenkään vaikutusta. Meidän suvussa ei kukaan ole ollut uskonnollinen tietääkseni. Ei mielestäni ne vanhatkaan kovin.
Uskoon tullaan kuulemalla Jeesuksen kristuksen evankeliumia (Jumalan sanaa) ja ottamalla se sana vastaan. (1Tess 1:5-6; 2:13)
Kaikki eivät tule vakuutetuiksi evankeliumista ja suuri osa torjuu sanan pois luotaan sen sijaan, että uskoisi Jeesuksen olevan se kristus, josta jo edeltä oli ennustettu, että isä Jumala oli herättävä hänet ylös kuolleista ja korottava kaikkien luotujen herraksi sekä kaiken pääksi uuden liiton Jumalan seurakunnalle.
Apt
28:23 Ja he määräsivät hänelle päivän, ja silloin tuli heitä vielä useampia hänen luoksensa majapaikkaan. Ja näille hän aamuvarhaisesta iltaan saakka selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, lähtien Mooseksen laista ja profeetoista, saadakseen heidät vakuutetuiksi Jeesuksesta.
28:24 Niin se, mitä sanottiin, sai toiset vakuutetuiksi, mutta toiset eivät uskoneet.
Kaikki nämä kuulivat saman evankeliumin, mutta vain toiset tulivat vakuutetuiksi ja toiset eivät. Sanan kuulija päättää siis sen, pitääkö kuulemaansa evankeliumia totuutena vai ei: vakuuttuuko sen sisältämästä sanomasta vai ei.
Tämä pätee kaikkiin muihinkin uskontoihin. Kaikki eivät vakuutu Hai jumalasta, ei Allahista, ei Jesuksesta. On siis päätettävä mitä pitää totuutena.
Mutta otollinen uskoo siihen mihin häntä vedetään.
Kuinka tuommoisen asian voi PÄÄTTÄÄ pitää totuutena, jos ei kerran vakuutu????? Ei ns. totuus- asiat ole päätettävissä muutenkaan tuolla tavoin, voinhan minä vaikka Päättää uskoa että musta on valkea - mutta yks lysti on mitä päätän tuosta asiasta - totuus on kuitenkin toinen..
Voisi enemmin sanoa että haluan/sin uskoa.
No näinhän tuo juuri onkin. Kiitosta!
Täytyy ihan kummastuneena kysyä, mitä vaihtoehtohoidoilta, kiinalaiselta lääketieteellä jne. on tekemistä kristinuskon kanssa?
Miksi teillä sekaantuu noin pahasti new age ja kristinusko? Annetaanko kouluissa enää mitään sivistää tietoa uskonnoista, kun ei edes new agea ja kristinuskoa eroteta toisistaan?
Yhteistä näille on se että niihin uskotaan. Uskomushoitojen tehosta ei ole minkäänlaista näyttöä. Samoin Jumalan tai jumalien olemassaolo on pelkästään uskon asia.
Kuka hullu nyt yhteenkään ihmiseen uskoo. Riittää kun nöyrryt sen faktan edessä, että joku korkeampi voima on sinunkin elämäsi takana. Itse et ole itseäsi väsännyt, vaikka millainen mestari kuvittelet olevasi.
Mitähän ajat takaa? Jos on huomannut, että kaikki mitä omassa elämässä tapahtuu on omaa aikaansaannosta tai muiden ihmisten.
Se "korkeampi voima" ei vaikuta elämässä millään tavalla. Sitä tuskin on muualla kuin ihmisten mielessä.
Onko joku puhunut jostain omista aikaansaannoksista, kuten homon persereiän rassaamisesta?
Ei, mutta mitään ei tapahdu, jos ei itse tee. Mitään korkeampaa voimaa ei ole nyt eikä koskaan. Olemme omillamme.
Kun itse tämän tajusin, niin elämä vapautui kummasti.
Minun suvussa ei oltu edes uskonnollisia. Varsinkin äiti, jolla luulisi tyttäreen olevan suuriempi vaikutus kuin isällä, oli nihkeä uskoasioille ja vapaat suunnat olivat hänelle kauhistus.
Minulla on ollut jano löytää yhteys Jumalaan niin kauan kuin muistan.
Ja lähisuvussani ei ole tiettävästi yhtään helluntailaista. Äidin serkku tuli uskoon ja liikkeeseen sitten keski-ikäisenä. Joten aloitus ei kokemukseni mukaan pidä paikkaansa.
Eikö nyt tarviikkaan kattoo kristallipalloon ? Entä, mitä mieltä käyttämäsi nimim. ex kräsäläinen on tästä aloituksesta ?
Kräsäläisillä ja helluntailaisilla ei ole oikeastaan mitään eroa kuin se että helluntailaiset ovat omassa lahkossaan, mutta KRS toimii kynttilät sammutettuina falskisti kirkon veneessä.
Yhteistä on myös se että kansankiihottaja Kalevi Lehtinen oli näiden kahden lahkon yhteinen mannekiini.
Jaa, sinä olet tämä, Suuri K. Lehtisen Vihaaja. Kirjoitellut iät ajat näitä täällä.
En ole itse kumpikaan, sen paremmin helluntailainen kuin krs:lläläinenkään, mutta sinun samat jankutukseksi alkavat olla aika puisevia.
Uskonnot on luotu "hillitsemään" kaaosta maapallolla.Ne,jotka maapallolta aikoinaan poistuivat eivät ole jeesuksia tai allaheita.Jokainen haluaisi elää ikuisesti,kuoleman jälkeenkin,ihminen joka ei osaa omassa päässään käsitellä järkevästi kuolemaa tukeutuu jeesuksiin ja muihin "fiktioihin".
Lievennyksenä alkuun, että "uskovaisella" en tässä tarkoita tavallista kirkkoon kuuluvaa lapsensuskoista tavisssuomalaista, enkä myöskään papeista niitä liberaalimpia muuten kuin osittain.
Minä en ole laskenut itseäni ateistiksi, vaikka sitä taidan nykyään olla sekä uskovaisten että ateistien näkökulmasta. Uskovainen en ole koskaan ollut sillä tapaa kuin tosiuskovaiset vaatisivat. Uskoon hurahtaminen taas vaatisi minulta lobotomiaa jolla unohtaisin yleissivistyksen ja tiedonhalun, sekä tämän vähäisenkin moraalintajun kemiallista turruttamista. Että oppisin sulkemaan silmäni muilta ylivertaisen paljoilta jo yleistiedon todisteilta ja oppisin nautiskelemaan surrealistisen pahasta maailmanselityksestä. Ja sitten halulla nautiskelisin kuvitelmasta, että maailmankaikkeutta kaikkine galakseineen hallitsee massamurhannut heimojumala, ja että muut kuin minun uskooni tulevat joutuvat ikuiseen kidutukseen. Ja vielä valehdella tietäväni nuo, kuten uskovaiset.
Ehkä typerämmät uskovaiset ovat tuossa syyntakeettomia. Ehkä heiltä ei voi vaatiakaan rehellisyyttä ja moraalin tajua. Mutta minulle sellainen uskoontulo olisi sen luokan petos, että tuskin ne mahdolliset jumaluudetkaan hyvällä katsoisivat :-)
Minulla ei ole uskovaiseksi tulosta omia kokemuksia, eikä niitä ole tavallisen suomalaisilla suvullani tai tutuillanikaan. Spekuloin kumminkin näin jaoitellen:
1.) Olen yli 50-vuotias, ja kasvuvuosinanikin tuntemani tavalliset ihmiset pitivät "tosiuskovaisuutta" marginaalihörhöilynä. Mitä lie hihhuleita ruppasissa saarnateltoissaan ja vähä-älyisiä jehovantodistajia lapsellisia lehtiään tyrkyttämässä. Säälittäviä reppanoita.
Vasta myöhemmin olen huomannut, että on vielä laajoja uskovaissukuja ja -piirejä. Lestadiolaisia, helluntailaisia, herätysliikkeeläisiä, jehovia ym. Ja ilmeisesti ne ovat sittenkin niin laajoja, että on mahdollista kasvaa siellä lapsesta asti, ilman että edes tulee mieleen suhteellistaa sitä uskoa ja vähääkään epäillä. Luulisi käyvän vaikeaksi nykymaailmassa. Silti on paljon porukkaa, jotka vaikka muuten järkeviä olisivat, uskonasioissa elävät mielikuvitusmaailmassa kuin Liisa ihmemaassa.
Joissakin niistä, kuten amerikkalaistyylin lahkoissa, kulttuuriin kuuluu myös ilmoittaa erillisestä uskoontulokokemuksesta. Että vaikka on lapsesta asti uskonut niihin oppeihin, sääntöön kuuluu vielä todistaa varsinaisesta uskoontulosta esim. aikuiskasteessa tai suggestiivisessa tunneliikutuksessa.
2.) Luulisin, että toinen uskoontulijatyyppi päinvastoin ei olekaan kasvanut missään uskisyhteisössä. Hän on pinnallinen huithaipeli, jota tieteet, taiteet, filosofiat ja uskonnot eivät ole kiinnostaneet. Nuoruus on mennyt bilettäessä, viinaa ja sitä toista v-alkuista. Joillakin päihteiden käyttö on päässyt pahaksi, ja jotkut sekaantuvat rikoksiin.
Tulee henkilökohtainen kriisi. Elämä on umpikujassa ja syyllisyydentunto vaivaa. Tuo sivistymätön tyhmä juntti ei ole koskaan syntyjä syviä ajatellut, ja ainoana ratkaisuna hänelle tulee mieleen vain joskus kuulemansa fundisusko. Mikä tarjoaakin teknistä ratkaisua: mielikuvitusjeesus antaa synnit anteeksi (entäs uhrit ja tekeekö se tekoja tekemättömiksi, haloo?) Ratkaisukristillisyys myös lupaa taata äkillisen elämäntapojen muutoksen, ja rappiomiehen kahden jäljelläolevan aivosolun simppeliin binäärisysteemiin tuo todella toimii.
3.)
Kolmas tyyppi ei myöskään ole kasvanut uskispiireissä eikä ole ollut uskovainen. Mutta hänellä ei tarvitse olla takana rappioelämää, rötöksiä eikä muita traumoja. Hän on voinut olla hyvinkin kiinnostunut tiedosta. Mutta se on ollut arvostelukyvyttömällä Seiskalehden , ja tuollainen ihminen saattaa innostua yhtä lailla vaikka astrologiasta, homeopatiasta, ufologiasta, keijukaisista tai harekrisnalaisuudesta. Heistä kristinuskoon päätyneet usein kertovatkin kokeilleensa tuollaista muutakin, ja sitten ovat järkeilyllä vakuuttuneet kristinuskosta ja vielä jonkun lahkon mukaisena. Kamoon, ei heillä alun alkaenkaan ollut välineitä järkeilyyn eikä arvostelukykyä. Oleellista, että he ovat auktoriteettiuskoisia. Käsittävät, että heidän täytyy valita joku "viisaampien" valmiista malleista.
Heitä on koulutetuissakin. Tylsänä anekdoottina tunsin Intissä silloin vielä ei-uskovaisen tupakaverin. Hänkin ylioppilas. Puhuttiin yo-ainekirjoituksesta, joka siihen aikaan tehtiin pelkän otsikon perusteella. Minun laudaturini aiheesta "Eläimetkin viestivät". Tämä kaveri kysymään minulta "mihin oppiaineeseen vastauksesi perustui" Minä että öö eihän se mikään vastaus ollut vaan ainekirjoitus ja tiedot oli omista kiinnostuksistani eikä koulukirjoista. Kaveri vain intti, että aijaa, mutta mihin oppiaineeseen se Vastaus perustui. Pikkujuttu, mutta jäi kummana mieleen.
JATKUU ALLA MERKKIRAJOITUKSEN TAKIA.
JATKUU YLTÄ.
Vuosia myöhemmin törmäsin siihen kaveriin Yliopiston kahvilajonossa. Opiskeli kielenkääntäjäksi tai tulkiksi. Oli tullut uskoon ja liittynyt cityseurakunta "Kristuksen Seurakuntaan". Perusteli: "Koska siellä opetetaan oikein. Tärkeintähän on, että opetetaan oikein eikä väärin" Opetetaan oikein? Sama auktoriteettiusko ja pedanttisuus kuin jo inttiaikaan. Tuon tyypin ihmisillä saattaa olla laskentatehoakin, mutta mielestäni he ovat enemmän ohjelmoitavia koneita kuin eläviä ihmisiä.
On myös porukkaa kaikissa noissa, jotka väittävät tulleensa uskoon spontaanisti.
On rukoiltu tai alettu lukea Raamattua ja sitten Pyhä Henki on täyttänyt jne.
Spontaanisuus tuossa ei ole totta. Miten heille olisi tullut mieleen rukoilla kristinuskon Jumalaa tai lukea Raamattua, jos eivät jo valmiiksi olisi sen kulttuurin vaikutuksessa? Sitten kun pää höyryten näitä mietivät, niin johan alkaa vaikutuksille altis ihminen näkemään näkyjä ja kuulemaan ääniä.
Noissa karismatodisteluissa on muutenkin ongelmana, että ne kuinka sattuukaan johtavat erilaisiin teologioihin, aina siihen mihin hihhuli on ajautunut. Eikä siinä "Pyhän Hengen" tiedossa koskaan ole mitään uutta informaatiota, vaan aina pelkkää ihmisiltä opittua kliseistä "kaanaankieltä".
Tuo jaotteluni on karkea ja varmaan puutteellinen. Yhdistelmiä ja välimuotoja ja ihan muutakin on. Silti stereotypioihinkin sopivia löytyy aina ja paljon. Yhteistä luettelemilleni on, että ovat tyhmiä ja moraalisesti vajaita. Tosin se ei välttämättä ole niiden rassukoiden oma vika. Silti parempi yrittää rajoittaa heidän vaikutustaan maailmaan.
Hyvää analysointia sinulla.
Kiitos "ex-hellari". Hyvää analyysiä sinultakin aloituksessa, ja sinä toisin kuin minä sentään olet niissä piireissä ollut.
Vaikket enää ole.
Nuo hypoteesini olivat joo karkeasti jaettuja, ja muutakin voi olla.
Joten kysyisin sinulta, miten sinusta tuli helluntailainen tai uskovainen yleensä?
Tuskin nykyään väittäisit, että Pyhä Henki sulle sen kertoi?
Jotain suvun perinnettä vai aikuisena oma valintasi "hurahtaa"? Mistä aikuisena tapahtuvasta en oikein ymmärrä miten se on edes mahdollista. Vai jotain muuta sinulla?
Kaikki lähti siitä kun koin itseni kovin yksinäiseksi ja työkaverini, joka oli helluntailainen, pyysi minua kanssaan heidän kokouksiinsa. Minut otettiinkin ystävällisesti vastaan. Olin luterilaisen kirkon jäsen ja uskonut Jumalaan lapsesta lähtien, mutta tämä ei kuitenkaan ollut heidän mielestään oikeaa uskoa. Kun saarnaaja kysyi kuka haluaa rukoiltavan puolestaan nostin käten ja menin sitten pyynnöstä alttarille. En kuitenkaan tullut heidän mielestään oikeaan uskoon, koska arvostelin heidän oppejaan ja käytäntöjään ja koska luterilaiset olivat heidän mielestään helvettiin menevää porukkaa. Jatkoin arvosteluani tuollaista suvaitsemattomuutta kohtaan ja sai kuulla monenlaista uhkailua äkkikuolemastakin. Elän kuitenkin edelleen ja vietän nyt elämäni parasta aikaa. Lahkon arvostelu on siellä pahin helvettiin vievä synti. Tätä kesti muutaman vuoden. Olin jopa lähetystyössäkin evankelioimisaktioissa. Lopulta halusin eroon siitä porukasta koska pelkäsin tulevani hulluksi ja olisin varmaan tullutkin jos olisin jatkanut siellä. Siellähän oli paljon eriasteisesti psyykkisesti ongelmaisia ihmisiä. Otin yhteyttä Uskontojen uhrien tukeen ja sain sieltä rohkaisua ja vertaistukea muilta helluntailaisuuden uhreilta eroamiseeni. Ihminen on niin heikoilla henkisen manipulaation, helvettiuhkailujen ja tämän aivopesun tuloksena että vaatii aikaa ennenkuin pääsee kuiville. Koen olevani nyt vapaa enkä ole katunut päätöstäni. On hienoa että saa ajatella omilla aivoillaan ja kuunnella oman omantuntonsa ääntä. Minusta kriittisyys kaikkea uskonvaraista toimintaa kohtaan on aina hyvä. Se säästää ihmisen monilta kolhuilta ja hyväksikäytöltä. Tässä vain pintaraapaisu kokemuksiini. Omat kokemukseni ovat hyvin paljon samanlaisia kuin muillakin ”uskonnon uhreilla”. Ateisti en ole ainakaan omasta mielestäni enkä katkera yhtään mistään, mutta kokemukseni ovat opettaneet yhtä ja toista. Säälittää ne ihmiset joita edelleen vedätetään niissä piireissä kuin tahdotonta karjaa. Minusta he ovat menettäneet kokonaan ihmisyytensä tälle lahkolle.
"En kuitenkaan tullut heidän mielestään oikeaan uskoon, koska arvostelin heidän oppejaan ja käytäntöjään ja koska luterilaiset olivat heidän mielestään helvettiin menevää porukkaa. Jatkoin arvosteluani tuollaista suvaitsemattomuutta kohtaan ja sai kuulla monenlaista uhkailua äkkikuolemastakin."
Näin siinä sitten aina käy, kun alkaa puhumaan pahaa lähelläolevista ihmisistä ja alkaa taistelemaan kokonaista seurakuntaa vastaan. Turhaan rikoit itsesi ja mielesi eikä tämä koskaan korjaannu kohdallasi, jos et tee parannusta ja anna Jeesuksen hoitaa katkeruutesi. Katkeruus kalvaa sinua koko loppuelämän, jos annat sille valtaa. Sisäinen vihasi Jeesukseen uskovia kohtaa rikkoo aina kenet ihmisen tahansa. Kukaan meistä ei kestä tuollaista, siinä psyyke hajoaa.
"Lopulta halusin eroon siitä porukasta koska pelkäsin tulevani hulluksi ja olisin varmaan tullutkin jos olisin jatkanut siellä."
Kävit siis jo rajalla. Jos ihminen ei anna Jeesuksen hoitaa näitä asioita pois, niin hulluuskin on vaihtoehto kuten itsekin huomasit.
"Tässä vain pintaraapaisu kokemuksiini. Omat kokemukseni ovat hyvin paljon samanlaisia kuin muillakin ”uskonnon uhreilla”. "
Näitä tarinoita on paljon. Aina löytyy ihmisiä joille Jeesuksen tahdon mukainen elämä ei kelpaa ja aina on seurauksena psyykkeen ja sielun rikkoutuminen.
Aina myös täytyy muistaa, että uskovien keskuudessa ei koskaan toimita seurakuntina ihmisten tahdon mukaan vaan Jumalan tahdon mukaan ja tätä kaikki ihmiset eivät kestä ja aina, ihan joka kerta, seurauksena on rikkoutuminen ja pakko mennä mm. Uskontojen uhri-järjestön pakeille.
Eihän ex-hellari kertonut puhuneensa mitään pahaa lähellä olevista ihmisistä vaan arvostelleensa ko. lahkon oppeja ja suvaitsemattomuutta muita kristittyjä kohtaan. Niinhän sitä pitää ja se on aivan oikein. Hän kertoi myös olevansa nyt onnellinen elämässään ja ilman mitään katkeruutta tai vihaa ketään kohtaan. Älä pane omia juttujasi toisen sanomiksi.
"Eihän ex-hellari kertonut puhuneensa mitään pahaa lähellä olevista ihmisistä vaan arvostelleensa ko. lahkon oppeja ja suvaitsemattomuutta muita kristittyjä kohtaan. "
Jos alkaa puhua pahaa lähelläolevista ihmisistä, niin ihminen eksyy vääjäämättä. Ja tätähän tämä ex-hellari nyt toistelee. Ex-hellari ei arvostele ollenkaan ex-seurakuntansa oppeja, vaan haukkuu tätä seurakuntaa. Jos arvostelisi oppeja, niin siitähän syntyisi asiallinen keskustelu. Mutta nyt ex-hellari purkaa vaan katkeruuttaan eikä osoita eheytymisen merkkejä.
" Hän kertoi myös olevansa nyt onnellinen elämässään ja ilman mitään katkeruutta tai vihaa ketään kohtaan."
Huomasin kyllä tämän, mutta hänen viestinsä suorastaan huutaa aivan päinvastaista. Jos olisi edes rehellinen itselleen ja muille, niin jo siitä alkaisi parantuminen.
Jeesuksen tARKOITUS ON AUTTAA IHMSET AUTUUTEN JA IANKAUKISEEN ELÄMÄÄN, JOTKA TOTEUTUVAT JEESUKSEEN USKOMISEN KAUTTA!
Ja höpön höpön. Aloittaja ei tiedä uskontulon alkeitakaan.
Uskoton suku minullakin. Jokunen jehova. Heillä ei ollut itseeni vaikutusta.
Vaikutus tuli ajan kanssa, kun Jumala alkoi vetämään puoleensa eri tavoin. Rukoustaulu piti hankkia, samoin äiti ja lapsiaiheinen taulu. Kaiken lisäksi sain uskovan työkaverin. Hän oli viisas, eikä tuputtanut sitä. Meillä meni ajatukset yksiin. Tiesin hänen vakaumuksestaan ja kiinnostukseni johti käymiseen heidän kokouksessaan. Polvirukoukset tekivät vaikutuksen, kun aikuiset ihmiset polvistuivat rukouksen alle. Kerran pyysin rukousta puolestani, kun oli sopivan pieni väki paikalla. Jumala tietää, mikä kellekin sopii. He kysyivät, uskonko Jeesukseen Jumalan Poikana? Myönsin itkuni seasta. Niin he julistivat syntini anteeksi.
Tulin uskoon tietämättäni. Tekoni kertoivat muille asian. Ne muuttuivat.
Väitän siis, että Jumala toimii salatulla tavalla ja etsii omansa, ne, jotka ottavat Sanan vastaan. Johdatusta olen konenut koko elämäni ajan, silloinkin, kun en uskonut. Jälkeen olen huomannut sen.
Aiemmin olin ns. teosofi. Se on suuri harhaoppi. Jeesuksen seurassa ei omien tekojen kautta pelastuta taivaan iloon, vaan kiitos siitä menee Jumalalle, kolmiyhteiselle.
Uskon vaikutuksesta kiinnostuin Raamatusta ja luin sitä aina, kun voin. Muutakin luin, mutta aito sana on puhdas ihmisten vaikutuksesta. Sillä ja Jeesuksen verellä on puhdistava voima.
Apua mm. helluntailaisuuden uhreille:
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/
"Väitän siis, että Jumala toimii salatulla tavalla ja etsii omansa, ne, jotka ottavat Sanan vastaan. Johdatusta olen konenut koko elämäni ajan, silloinkin, kun en uskonut. Jälkeen olen huomannut sen."
Näin on. Jumala alkaa heti toimia ihmisessä, joka tulee uskoon Jeesukseen emmekä tosiaankaan aina tiedä miten Jumala toimii. Mutta ihmisen tulee nöyrtyä Jumalan tahdon alla ja antaa Pyhän Hengen rakentaa itseään ja sitten hän alkaa rakentamaan myös seurakuntaa yhteistyössä muiden kanssa.
Tämä ei sitten ole ollenkaan toiminut meidän pertsamme kanssa. Siis tuo viimeinen lause.
Helluntailaisuudessahan vaaditaan nöyrtymistä ihmisen tahdon alle, ei Jumalan. Sillä ei ole mitään tekemistä Pyhän Hengen kanssa. Tätähä nämä muutkin lavakoomikot tekevät. Lopettaisivat sen mölinän siellä rukouskokouksissaan ja opettelisivat Isä meidän -rukouksen.
Ei pertsa mahda sille mitään, että on luontainen koomikko kuten sinäkin, torre. Sitä paitsi pertsa ei ole helluntailainen. (Mutta ei luterilainenkaan. Painakaa nyt jo vihdoinkin se mieleenne. Luulin sitä paitsi alussa, että hän oli liberaalien juoni - olemme tottuneet heidän juonitteluunsa - homovihkimisen vauhdittamiseksi kirkossamme, mutta kyllä hän on ihan oikea.)
Mutta ero siinä, että en ole ollenkaan koomikko, vaan vakava ja asioista puhuva.
Hmmmm....
Minulle kuten luulen suurimmalle osalle jo mun (s.1962) ja minua vanhemman sukupolven ihmisille olivat nuo uskovaisuuden maailmankuvat ihan tiedossa. Joten vaikka ei ateisteja oltu, ei ns. tosiuskovaisia missään suunnissa otettu vakavasti, vaan päinvastoin heitä naureskeltiin tai sitten hiljaisesti vähän sääliteltiin.
Ymmärrettävämpää, jos jossain suuntauksessa lapsesta asti ihmistä ns. aivopestään, mutta minulle vaikeampi ymmärtää miten aikuisena sellaiseen sortuu. Kun jo ihan yleistietokin nykyään on toista kuin kristinuskon maailmankuva ja luulisi eri kristinuskon suuntauksien kaikkien muiden tuomitseminen Helvettiin olevan jo moraalisesti vastenmielistä kenelle vaan.
Sitten jos on tieteistä ja historiasta kiinnostunut kuin minä, huomaa nopeasti ettei Raamatun tarinoissa juuri mitään perää ole.
Joten hämmästelen, miten aikuiset ihmiset, joista moni varmaan on minua fiksumpi ja kykenevämpi, niin iloisena ja kritiikittä sellaiseen lähtee. Eikö heitä siis kiinnosta onko se totta tai edes moraalista? Kunhan on kivaa?
Minulta katkesi yksi lause ylemmässä postauksessani, kun ihmettelin uskoon tulijoiden arvostelukyvyttömyyttä mikä on luotettava lähde. "Seiskalehden tasoa tai salaliittoteorioiden tasolla" piti siinä sanomani. Siis miten on edes mahdollista, että joku aikuisena pitää luotettavana tiedon lähteenä uskonnon jonkun suunnan propagandaa?
Tuossa yksi kaheli yllä oli ollut kiinnostunut ensin "teosofiasta", huhheijaa. Kas kun ei skientologiasta :-) Jehovan todistajat mainittiin yllä myös. No minulla on kokemusta sikäli, että olin lapsena vuosikausia päivähoidossa jehovantodistajaperheessä. Ja se ei tehnyt vaikutusta edes lapseen. Kerran netissä kysyin ex-jehovantodistajilta juuri miten on mahdollista aikuisena sellaiseen alkaa uskomaan. Eivätkö he muka olleet kuulleetkaan jehovantodistajien huonosta ja huvittavasta maineesta. Ja miten saattoivat aikuisina ottaa auktoriteettina ne jehovien lapselliset julkaisut. No joku siihen, että kun heidän aikaan ei ollut nettiä, josta asioita selvittää. :-) Minä että synnyin 1962 ja kasvoin 70- ja 80-luvuilla ja takuudella ei ollut nettiä. Hörhökultit tiedettiin hörhökulteiksi muutenkin ihan yleisesti.
Ja sama asia myös siitä helluntailaisuudesta ja fundamentalistiluterilaisuudestakin ym. ym.. Kai heillä on niin vielä nykysuomessakin niin isot omat piirit, ettei tule mieleenkään kyseenalaistaa maailmanselitystään? Mutta että vasta aikuisiällä sellaiseen, on se kumma.
Sen myönnän, että kun vasta armeija-aikaan tapasin helluntailaistyyppisiä karismaatikkouskovaisia, minä oikeasti säikähdin. Maailmanselityksensä oli minusta ahdas, ruma ja julma (kuten koko muukin kristinusko pohjimmiltaan) ja tiesihän minä jo vanhastaan, että asiatodisteita heillä ei ole. Mutta nämä väittivät, että tietävät nämä suorastaan yliluonnollisesti Pyhältä Hengeltä. Joten kävin tutkimassa asiaa useissa hihhulitilaisuuksissa 80-luvulla. En "tullakseni uskoon" vaan katsoakseni onko heillä niitä todisteita suoraan ylhäältä. Helpotuksekseni en nähnyt kuin joukkosuggestiota arvostelukyvyttömille ihmisille.
Joten vähän ihmettelen joo, miten sellaiseen paikkaan oli se sitten hellareita tai tosiuskis-luterilaisia ym. aikuisiällä tosissaan menee ja ottaa sen vakavasti. Miettimättä onko se maailmanselitys edes totta ja moraalista ja jo valmiiksi tietämättä ettei se ole. Sellaisia sosiaalisia välinearvosyitä kuten yksinäisyys ja uskovaisten tapojen ihailu oli yllä. Eihän heille mikään Raamatun Jumala oikeasti puhu, vaan ihan uskovaiset ihmiset vain. Sekö riittää ja aivot ja moraalintaju maailmanselityksestä narikkaan?
Jolloin heistä hyvin usein tulee "kaanaankielen" hokemia toistelevia ikään kuin ohjelmoituja koneita eikä eläviä olentoja enää ollenkaan. Hämmästyttävää ja ihailtavaa, että jotkut hurahtaneet pystyvät lopulta irrottautumaan siitä. Mutta sillä persoonallisyystyypillä on toki mahdollista hurahtaa koska vaan johonkin toiseen kulttiin, uskonnon suuntaan tai muuhun uskontoon. Niitä ateistista uskovaiseksi ja taas ateistiksi ja uskovaiseksi flippaavia pinnallisia ihmisiä kun riittää.
Mutta sinähän olet mielenkiintoinen esimerkki täydellisestä kristofobiasta.
Puhuivatkohan ihmiset antiikin Rooman aikana myös noin hulluja kristityistä?
Toivottavasti tämä ei johda mihinkään vainoihin, vaikka en nyt hellari olekaan ja yhtäkään fundamentalisti-kiihkoluterilaista en ole nähnytkään.
Kyllä hmisiä on helppo manipuloida uskomaan ihan mitä tahansa. N. kymmenen prosenttia ihmisistä on hyvin suggestioalttiita. Kun joku alkaa uskomaan homeopatiaan, ei hän siitä uskostaan luovu vaikka mitkä todisteet tästä huuhaasta esitettäisiin. Sama koskee fundis-karismaattis helluntaishihhulien juttuja. Saa olla hyvin kiitollinen että tuollaisesta pääsee vapaaksi. Olen myös huomannut siinä olevan tietyn persoonallisuuspiirteen. Tunsin erään miehen joka oli tullut uskoon Jehovantodistajaksi, sitten hän taas tuli uskoon adventistiksi, ja taas hän tuli uskoon ja kastettiin kerrostalon kylpyammeessa jne. Yhdestä hörhöydestä toiseen, kolmanteen ja neljänteen jne.
Kiva kun kerrot itsestäsi noin avoimesti!
Olen myös islamofobi :-)
Siis vaikka kertoi uskovaisuudesta? Siitä mitä se on ja vaikka itse kokenut?