Speksit pysyy vaatimattomina, mutta ytimekkäinä. Analyysisi? Kyseessä mies.
Aiemmin melko lailla ytm -ei ehkä selkeästi, mutta uskoisin ( 21-27v). Ei rikas. Supliikki ja kait ihan hyvännäköinen ja testien perusteella poikkeuksellisen älykäs. Pitkä.
Sitten 28-30v mahdollinen lasku> ktm, teorian pohjalta mietityttää. Olen paremman näköinen ja paljon paremmassa kunnossa kuin koskaan. Taloudellinen tilanne stabiilimpi kuin 21-27, vaikka ei vakityötä. Olen kehittänyt itseäni valtaisasti ihmisenä, mukaan lukien parisuhdekelpoisuus.
Käsittääkseni tasoni pitäisi olla hieman noussut teorioihin pohjautuen.
Johtuisiko kokemus tason alenemisesta siitä, että omat vaatimukseni ovat suhteen suhteen nousseet? Olen aiemmin seurustellut (24-28v)muutaman aivan upean naisen (kaunis,älykäs, hyväsydäminen,terveet elämäntavat,pitkälle koulutettu) ja he kyllä täyttivät kaikki odotukseni parisuhteen toiselta osapuolelta ja tekisivät sen vieläkin.
Nyt ei onnistu niin millään löytymään. Taidan tosin olla hätäinen tässä arviossa(alle vuosi). En etsi yhdenillanjuttuja, enkä niitä edes halua löytää. Kokemuksen perusteella markkina-arvo huomattavasti parempi monissa muissa maissa. Etsin silmääni miellyttävää, hyvin älykästä ja hyväsydämistä ihmistä, jolla terveelliset elämäntavat.
Onko taso laskenut vai olenko arvioinut sen alkuunsa väärin? Jos taso on laskenut niin mikä sen selittää, koska vaikuttaa teorioiden vastaiselta? Ilmeisesti teoriat toimivat hieman eri tavoin eri maissa, riippuen mitä missäkin arvostetaan.Tiedän, että löydän lopulta etsimäni, mutta se osoittautuu yllättävän hankalaksi aiempaan verrattuna.
Aiemmin melko lailla ytm -ei ehkä selkeästi, mutta uskoisin ( 21-27v). Ei rikas. Supliikki ja kait ihan hyvännäköinen ja testien perusteella poikkeuksellisen älykäs. Pitkä.
Sitten 28-30v mahdollinen lasku> ktm, teorian pohjalta mietityttää. Olen paremman näköinen ja paljon paremmassa kunnossa kuin koskaan. Taloudellinen tilanne stabiilimpi kuin 21-27, vaikka ei vakityötä. Olen kehittänyt itseäni valtaisasti ihmisenä, mukaan lukien parisuhdekelpoisuus.
Käsittääkseni tasoni pitäisi olla hieman noussut teorioihin pohjautuen.
Johtuisiko kokemus tason alenemisesta siitä, että omat vaatimukseni ovat suhteen suhteen nousseet? Olen aiemmin seurustellut (24-28v)muutaman aivan upean naisen (kaunis,älykäs, hyväsydäminen,terveet elämäntavat,pitkälle koulutettu) ja he kyllä täyttivät kaikki odotukseni parisuhteen toiselta osapuolelta ja tekisivät sen vieläkin.
Nyt ei onnistu niin millään löytymään. Taidan tosin olla hätäinen tässä arviossa(alle vuosi). En etsi yhdenillanjuttuja, enkä niitä edes halua löytää. Kokemuksen perusteella markkina-arvo huomattavasti parempi monissa muissa maissa. Etsin silmääni miellyttävää, hyvin älykästä ja hyväsydämistä ihmistä, jolla terveelliset elämäntavat.
Onko taso laskenut vai olenko arvioinut sen alkuunsa väärin? Jos taso on laskenut niin mikä sen selittää, koska vaikuttaa teorioiden vastaiselta? Ilmeisesti teoriat toimivat hieman eri tavoin eri maissa, riippuen mitä missäkin arvostetaan.Tiedän, että löydän lopulta etsimäni, mutta se osoittautuu yllättävän hankalaksi aiempaan verrattuna.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Missä teorioiden tuntijat?
Ei ole olemassa tasoja eikä mitään paikkansa pitäviä teorioita parisuhteen muodostumisesta, muodostamisesta tai kestämisestä jne. jne. On aivan turhaa analysoida omaa tasoaan ja olettaa muiden tekevän vastaavan laisesti. Toki joku saattaa spekuloida asiaa mutta se on aivan turhaa ja usein turhauttavaa.
Missäkö teorioiden asiantuntijat; siellä sun täällä. Todellista asiantuntijuutta ei ole olemassakaan, on vain oletuksia, luuloja ja tulkintoja. Kun osaa olla oma miellyttävä itsensä, arvosaa kanssa eläjiään, omaa terveen itsetunnon, tavallisen elämänasenteen. se parikin löytyy. Teennäiset tasoteoria vain haittaavat parisuhdetta tai ihmissuhteita yleensäkin.
Täällä on aika paljon analysoitu tasoteorioita ja ihan tieteenkin pohjalta. Keskustelu on vaikuttanut välillä kovinkin asiantuntevalta ja näihin teorioihin paneutuneita tuntuu täällä olevan paljonkin. Harvoissa keskusteluissa on tullut törmättyä niin perusteelliseen argumentointiin kuin tasoteorioiden tulkinnassa.
Eivät ne oikeasti mitään tiedettä ole vaan tyypillisiä maallikoiden kehittämiä teorioita. Oikea tieteellinen tutkimuspohja loistaa poissaolollaan ja ne ovat yleensä lähinnä hypoteesien (=olettamusten) pohjalta rakennettuja.
Lisäksi oikeatkin käyttäytymisteoriat toimivat kyllä hyvin väestötasolla mutta niistä ei voi tehdä suoria oletuksia yhden yksittäisen yksilön käyttäytymiseen tai onnistumiseen elämässä.
Nämä tasoteoriat ovat epävarmojen teinipoikien juttuja. Niillä ei ole tieteen kanssa mitään tekemistä, vaan tarkoitus oli myydä kirjoja ja kursseja.
Käsitys omasta tai jonkun muun tasosta on täysin subjektiivinen, yksi tutkimuskin on tästä tehty, missä omat ja muiden arviot olivat aivan päin honkia (ei yhteismitallisuutta).
Ainoastaan se pitää paikkansa, että suurin piirtein samasta yhteiskuntaluokasta ja koulutustasosta löytyy puolisokin useimmiten. Ulkonäköön liittyvät suuret vastakohtaisuudet eivät useimmiten vedä toisiaan puoleensa, jos nyt sitä haluaa "tasoksi" nimittää, ettei valtavan ylipainon kanssa kamppaileva yleensä pariudu maratoonarin kanssa eikä peräkammarin poika kauneuskuningattaren kanssa.
Sinun ikäisesi suomalaiset naiset ovat useimmat jo naimisissa.
Ensisynnytys on keskimäärin 28,5-vuotiaana. Hiukan nuoremmatkin ovat siis jo parisuhteessa, useimmat, joten valinnanvaraa on vähemmän. Siinä tilastotieteeseen eikä humpuukiin pohjautuvat analyysi tilanteestasi.
Juuri näin. Ja lisäksi pariutuminen on aina myös hyvin pitkälle sattumaa. OIkean ihmisen pitää osua samaan paikkaan oikeaan aikaan ja oikeassa mielentilassa ennen kuin mitään tapahtuu. Voit hyvin kävellä elämäsi naisen ohi 5 m päästä etkä koskaan tiedä sitä koska lähdit kotoa 30 sekuntia liian aikaisin.
"Nämä tasoteoriat ovat epävarmojen teinipoikien juttuja. Niillä ei ole tieteen kanssa mitään tekemistä, vaan tarkoitus oli myydä kirjoja ja kursseja. "
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että montako tasoteoria kirjaa tai kurssia on suomessa tarjolla?
"Juuri näin. Ja lisäksi pariutuminen on aina myös hyvin pitkälle sattumaa"
Pariutuminen on osittain sattumaa. Tietenkään ihmiset eivät voi pariutua, jos eiivät ole edes kohdanneet. Jos ihmiset oikeasti uskoisivat pariutumisen olevan sattumaa, eivät he meikkaisi ja pukeutuisi läheskään samassa määrin kuin nyt ja ravintolaan mentäisiin siisteissä, mutta mukavissa vaatteissa.
Ai niin naisethan pukeutuvat seksikkäisiin vaatteisiin ihan vain itseään varten :-D
"Jos ihmiset oikeasti uskoisivat pariutumisen olevan sattumaa, eivät he meikkaisi ja pukeutuisi läheskään samassa määrin kuin nyt ja ravintolaan mentäisiin siisteissä, mutta mukavissa vaatteissa."
Tuohan on vain yksi osoitus ilmiöstä jossa yhden tehdessä jotain, muidenkin pitää tehdä samaa jotta eivät jäisi jälkeen. Jos kukaan ei meikkaisi, valinta tapahtuisi meikkaamattomien naisten välillä ihan samoin kuin se tapahtuu nyt meikattujen. Mutta kun joku joskus aloitti tämän laittautumisen "kilpavarustelun", muiden on pakko tulla perässä.
Ja en tietenkään ole koskaan väittänyt että pariutuminen on pelkkää sattumaa. Mutta se on sitä enemmän kuin monet haluavat myöntää. Paraskaan pelimies ei saa jokaista naista jota yrittää, ei edes suurinta osaa. Mutta kun hän yrittää jatkuvasti suurta määrää naisia, onnistumisiakin tulee ennemmin tai myöhemmin. Se nörtti taas arkailee sitä ensimmäistäkään aloitetta mutta on silti mahdollista että se ensimmäinen osuu heti oikeaan.
En tiedä onko Suomessa ollut kursseja, koska en ole vähääkään kiinnostunut moisesta humpuukista. Mutta USA:ssahan tämä oli iso bisnes 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa, hölmöiltä rahat pois. Ja noita kirjoja on varmasti täällä Suomessakin ostettu jonkin verran, ehkä suomennettukin. Bisnes as usual.
Sittemmin teorian kehittänyt häiskähän (en muista nimeä) on hakeutunut hoitoon psykiatristen ongelmien takia, kun parisuhteessa ei kykene olemaan. Englanninkielisestä juorulehdestä lentokentällä luin ingressin. Naiseniskentäkurssit eivät enää ole amerikoissa muotia, mutta tännehän kaikki tulee viiveellä, jos kerran tämä on nyt keskustelupalstalla "in". Ehkä guru tulee rahapulassaan vielä tännekin kurssittamaan.
Oli miten oli, niin minusta on vastuutonta uskotella kenellekään jonkun asian olevan tiedettä, vaikka se ei sitä ole eikä itse teorian kehittänyt tyyppikään ole niin väittänyt. Guruihin jokaisella on toki oikeus uskoa. Eiväthän etenkään jenkeissä kaikki usko evoluutioonkaan. Wikipediaan uskovat monet suomalaisetkin.
Tasoteorioiden kehittäjä osui ajallisesti hyvään saumaan, sillä evoluutiopsykologiassakin oltiin kiinnostuttu pariutumisen mekanismeista. Näin oli helpompi ottaa sieltä vauhtia pseudotieteelliseen silaukseen, jolla voi vedota kouluttamattomaan yleisöön. Veikkaanpa, että kukaan tätä teoriaa tieteenä pitävä ei ole voinut läpäistä suomalaista korkeakoulua tai yliopistoa.
Yllättäen et tipauttanut yhtään kirjan tai ihmisen nimeä. En sanoisi, etteikö kukaan sellaista olisi kirjoittanut, mutta luulen, että tasoteoria ei ole yhtään niin kiinnostava aihe, kuin sen vastakohta eli erilaiset iskemisoppaat yms.
Tasoteoriahan von vähän niin kuin fysiikka, matematiikka ja tilastotiede astrologille. Mystiikka pariutumisen ympäriltä häviää, ja nähdään, että pariutuminen menee aika lailla ennustettavasti.
Varsinkin naiset vastustavat tasoteoriaa usein, koska eivät halua myöntää pinnallisten asioiden vaikuttavan parinvalintaansa.
Olen taas päinvastaista mieltä pariutumiuminen on paljon vähemmän sattumaa, kuin monet haluavat myöntää.
En minä muista nimiä, koska tutustuin tasoteoriaan niin kauan sitten. Mikset itse suosittele nimiä ja kirjoja, miksi se on tärkeää? Onko tasoteoria enää edes kenenkään yksittäisen henkilön "hallussa"? Muistan nimittäin lukeneeni yhden suomalaisenkin tasoteoriakirjan, siis suomalaisen kirjoittajan (pseudonymi), jossa oma luokitukseni oli kuulemma kultapuuma :D Se oli todella hauska kirja, nauroin katketakseni, ostin sen itselleni, mutta kun äsken etsin, en löytänytkään sitä kirjahyllystä, lienee kadonnut muutoissa. Siinä oli varsin osuvia havaintoja pariutumisesta ja mies- ja naistyypeistä, se oli mielestäni parempi kuin itse tasoteoriakirja, joka oli tosikkomainen. Sen olen lukenut aikoinaan englanniksi.
Olet väärässä siinä, kun kuvittelet minun tai jonkun muun tässä ketjussa kirjoittaneen "vastaustavan" tasoteoriaa. Miksi ihmeessä vastustaisin sitä tai jotakin muuta, mihin ihmiset uskovat. Asioita voi tarkastella monista näkökulmista, mistä useimmiten on hyötyä. Tasoteorian kiehtovuus oli kai aikoinaan siinä, ettei ollut poliittisesti korrektia 80-90-luvuilla tarkastella ihmisten välisiä hierarkioita. Nythän tilanne on muuttunut (tasa-arvo ei ole muotia, yhteiskuntaluokista ja hierarkioista puhuminen on normaalia), jolloin tasoteorian suosio on hiipunut ja itse häiskäkin on pantu median häpeäpaaluun hänen hakeuduttuaan hoitoon.
Yhteiskuntatieteiden, sosiaalipsykologian ym. aihetta koskettavien tieteenalojen kohdalla ihmisten väliset hierarkiat (valtasuhteet) ovat aina olleet pääasiallisia tutkimuskohteita eikä siinä, että muita rankataan hänen kantamiensa luokkaan, rotuun, tyyliin tms. liittyvien merkityksenantoprosessien kautta ole ollut mitään mullistavaa. Siinä missä bodaus oli 80-90-luvun vaihteessa vielä "pinnallista" ja junttia, kauneusleikkaukset hävettäviä, ovat erilaiset kehon muokkaukseen käytettävät menetelmät ja harrastukset nykyisin osa nimenomaan varakkaampien yhteiskuntaluokkien habitusta. Ihmisbarbit olisivat vielä 80-luvulla kelvanneet sirkukseen, mutta nykyisin heistä kirjoitetaan sanomalehdissä. Siinä missä 80-90-luvun johtaja harrasti purjehdusta, hän harrastaa nykyään kilpapyöräilyä. Tällaiset omaan statukseen liittyvät merkityksenantoprosessit ovat muuttuvia. Osin kyse on muodista, mutta muotikin seurailee kulttuurin muutosta. Naisihanteen muutokset kertovat yhteiskunnasta ja naisten asemasta. Tasoteoriakin kertoo naisten aseman muutoksesta, tuotiin esille tapoja, joilla nainen valitsee (seksuaalinen valta), se toi esille ne miehet, joiden yhteiskunnallinen status ja asema altistavat syrjäytymiselle parisuhteesta. Tämä ei tosin ole ollut yhdellekään yhteiskuntatieteen tutkijalle koskaan uutta.
Suosittele sinä Miesmann sitten minulle kirjaa, jossa kerrotaan mitä tasoteoria on. Luen sen mielenkiinnolla. Voi olla, että puhumme eri kirjoista ja jopa asiasta, koska se tasoteoria, johon tutustuin kauan sitten ollessani itse pariutumisiässä ei välttämättä ole sama kuin se, mistä sinä pihut. En ole seurannut aihetta.
Ajan muuttuminen näkyy nimityksissäkin. Kultapuuma-nimitys viittaisi nykypäivänä vanhempaan naiseen, mutta silloin puumanimitystä ei käytetty, koska vanhempien naisten seksuaalisuus ja seksisuhteet nuorempien miesten kanssa eivät olleet muodikkaita eivätkä puheenaiheina. Ajat eivät kuitenkaan liene siinä muuttuneet, että nuoremmat ihmiset pitävät vanhempien seksuaalisuutta ja pariutumista hiukkasen ällöttävinä. Vanhempien naisten solvaaminen on näillä palstoilla silmäilyni perusteella yhtä yleistä kuin 80-luvulla oli, samoin huorittelu tai "(nykyisin) horottelu". Seksuaalisuus kuuluu nuorille ja kauniille, muille ajatellaan kuuluvan jämät - tällainen ajattelu oli muistaakseni melko vahvana siinä teoriassa, josta olen lukenut aikoinani. Mikään ei kuitenkaan voisi olla kauempana tutkitusta tiedosta, seksuaalisuudesta nauttiminen ja hyvän parisuhteen luominen eivät riipu ulkonäöstä eikä myöskään sosiaalisesta tai yhteiskunnallisesta statuksesta.
"Olen taas päinvastaista mieltä pariutumiuminen on paljon vähemmän sattumaa, kuin monet haluavat myöntää."
Voimme toki kumpikin olla omaa mieltämme. Ja sitähän tämä tasoteoriakin paljolti on, mielipiteitä asioiden laidasta. Tiedettä se ei siis ole. Se toki voisi olla jos sitä ihan oikeasti tutkittaisiin tieteellisesti ja ilman taka-ajatuksia. Nythän sitä käytetään aika pljon juuri tietyn ajatusmaailman pönkittämiseen ja se ajatusmaailma on se että naiset jotenkin yleisesti sortavat miehiä pariutumisessa.
Tasoteoriaa ei voi tutkia, koska teoriaan liittyvät termit ja menetelmät eivät sovi tutkimuskäyttöön.
Asia on kyllä herättänyt mielenkiintoa. Sellainen tutkimus on tehty (saattaa olla tehty muitakin, mutta tästä olen lukenut), jossa joukko opiskelijoita pyydettiin arvioimaan toistensa tasoa eri osa-alueilla numeroin. Numeroarvostelu kuvasi heidän käsitystään omasta ja muiden viehättävyydestä. Lisäksi pyydettiin omien numeraalisten arvioiden lisäksi arvioimaan sitä, ketkä (tasonsa eli samanlaisen numeraalisen arvionsa puolesta) olisivat sopivia pareja. Lopputulos tuosta tutkimuksesta oli se, ettei yhteensopivuutta tai tasoa koskevia yhteismitallisia tuloksia tullut. Tason arviointi oli täysin subjektiivinen kokemus.
Teorian "ongelmahan" on se, ettei suurin osa ihmisistä ole erityisen kauniita tai erityisen rikkaita, lihavia tai laihoja, vaan keskivertoja, jolloin tuloksista tulee subjektiivisia ja yhteismitattomia, kun niistä yritetään ennustaa.
Naisen seksuaalinen valta on minusta erittäin kiinnostava teema. Historiantutkijalla on siihen aiheeseen varmasti paljon annettavaa. Sanoisin, että naisen seksuaalista valtaa idealisoidaan, romantisoidaan ja myös pelätään. Nainen, jolla on valtaa ja joka on lisäksi kaunis, on kautta aikojen saavuttanut merkittäviä asemia ja vääristänyt näin tavallisemman naisen arkikokemusta omasta vallastaan. Esimerkiksi johtajanainen Suomessa voi aidosti ajatella, ettei mitään lasikattoa ole, koska hänkään ei ole sitä huomannut.
Tutkimuksin (simulointu työhakutilanne) on osoitettu, että kahdesta yhtä pätevästä valitaan kauniimpi ja miehistä pitempi. Kauneus, komeus ja älykkyys sekä karismaattisuus johtavat naisenkin kohdalla elämässä menestymiseen ainakin meillä länsimaissa. Seksuaalinen vetovoima syntyy myös älystä ja vallasta niin naisilla kuin miehilläkin. Kyse on aina myös siitä, miten itseään arvostaa ja samalle tasolle itsensä arvostavat pariutuvat keskenään. Naapurin Väiski voi sanoa johtaja-Pirjoa vaikka kurpaksi, mutta se ei Pirjoa haittaa. Miehet (väestötasolla) kärsivät enemmän, jos jäävät ilman parisuhdetta, he kuolevat nuorempana, sairastavat ja juovat enemmän. Siitä syystä tällaisia teorioita kohdistetaan erityisesti miehille.
"Mikset itse suosittele nimiä ja kirjoja, miksi se on tärkeää?"
Siksi, koska sinä sanoit: "Nämä tasoteoriat ovat epävarmojen teinipoikien juttuja. Niillä ei ole tieteen kanssa mitään tekemistä, vaan tarkoitus oli myydä kirjoja ja kursseja. "
Halusin siis vain tietää, mitä ne kirjat ja kurssit ovat, joita myydään, voisin jopa itse sellaisen kuirjan ostaa jos löytäisin. Epäilen vaan, ettei niitä juurikaan löydy, eikä varsinkaan suomeksi.
Ainoa henkilö, jonka tiedän suomessa asiasta akateemiselta pohjalta käsitelleen on Henry Laasanen ja hän on myös kirjoittanut kirjan Naisten seksuaalinen valta. Tuo kirja ei ole mikään bestseller ollut, joten sillä tuskin on päästy rikastumaan.
Muuten en ota asiaan kantaa, kuin että turha yrittää mitätöidä hyvää teoriaa. Se voi parhaimmillaan auttaa ihmistä tajuamaan, että vaikka kuinka katsoisit netistä PUA-videoita voi mahdollisuutesi päästä parisuhteeseen olla olemattomat, jos olet työtön, 160 cm mies.
Toisaalta turha tosiaan suhtautua siihen kuin luonnonlakiin saattaa olla, että se muuttuu itseään toteuttavaksi.
En ole lukenut tuota Laasasen kirjaa, vaikka olen kyllä kuullut siitä tai ehkä lukenut lehdestä jotain. Täytyypä tutustua, kiitos vinkistä.
Harmillista, etten muista sen amerikkalaisen kirjan tai kirjoittajan nimeä. Suomalainen tasoteoriakirja oli pienkustantamon kirja, sitä ei oltu tarkoitettukaan vakavasti otettavaksi, ja se kirjoitettiin salanimellä ehkä palautteen pelossa ;) Siitäkään ei tullut bestselleriä (ei rahaa markkinoida), vaikka syytä olisi ollut. Olen todella paatunut lukija, en naura helposti, mutta sitä lukiessani nauroin vedet silmissä, myös kirjan lahjoittaneen henkilön imartelu oli mukava muisto tasoteoriasta.
Olen hitusen järkyttynyt tämän palstan kielenkäytöstä ja karmeasta kielenkäytöstä etenkin naisia kohtaan. Siitä pisteet ap:lle, että hän on puhunut herrasmiesmäisesti naisista, silloin tilanne ei varmasti ole mitenkään huono pariutumisen kannalta. Ja samoin sinäkään Miesmann et ole sortunut alatyyliin. Itse kirjoitin kyllä hieman turhan terävästi ensimmäiset viestini, mutta yritin paikata myöhemmin ;)
Minua liikuttaa ajatus siitä, että mies ajattelee asian niin, että "pääsee" parisuhteeseen ja "saa" naisen sänkyyn. On varmasti totta, että mies on näissä asioissa haavoittuvaisempi kuin nainen, ja näinhän tutkimuksetkin kertovat, että mies kärsii parisuhteen puuttumisesta enemmän.
Tiedämme pariutumisesta vielä vähän, yksi kiinnostava alue on mielestäni tuoksujen vaikutus. Olemme älykkäitä eläimiä, tunteet pohjautuvat biologiaan pariutumisessakin niin että terveen näköinen ja kaunis vastakkaisen sukupuolen edustaja herättää kiinnostusta. Mutta ihmisellä on sentään älykkyytensä, jonka avulla sosiaalista statusta voi nostaa. Työtön 160 cm mies voi saada töitä ja kovapalkkainen, pitkä ja komea johtaja/yrittäjä voi menettää koko omaisuutensa.
Elämä on arvaamatonta, siksikin parinvalinta on tarkkaa puuhaa. Omasta mielestäni tärkeintä on seksuaalinen yhteensopivuus ja henkinen kontakti (ovat osittain sama asia) sekä kumppanin pitkäjänteisyys ja luotettavuus. Koulutus ja raha-asiat voivat muuttua. Mistä sitä tietää, vaikka itsekin olisin joskus leipäjonossa, vaikka nyt meneekin hyvin. Silloin vakaalla parisuhteella on entistäkin suurempi merkitys ja sen puute kirpaisee syvältä. Ulkonäkökeskeinen rehentely ja sukupuolten näkeminen vihollisena ei mielestäni palvele ketään. (Luin äsken aivan järkyn kommenttiketjun, jossa solvattiin vanhempaa naista.)
Löysin sen suomalaisen tasokirjan, Suuri naiskirja:
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno:ateos_37564#.V7XO45OyOko
Tosiaan sain tuon teoksen lahjaksi, se ryövättiin minulta heti lainaksi eli katosi, ostin uuden ja sekin on näköjään kadonnut jäljettömiin. Taidan ostaa sen divarista.
Laasasen kirja Naisen seksuaalinen valta on ilmestynyt paljon myöhemmin. Ehkä sen lähdeluettelosta löytyy kirja, jonka itse luin, siis tämä amerikkalainen guru.
Googlailin vähän, koska minua alkoi häiritä muistamattomuuteni. Tom Cruisen elokuva on siis Magnolia, jossa hän esittää mieleenpainuvan hyytävästi pokausgurua, jonka esikuvana pidetään amerikkalaista pokausguru Ross Jeffriesiä. Kirja, jonka olen lukenut joskus 90-luvun alussa oli ehkä hänen kirjansa tai sitten Neil Straussin teos, tosin yksikään heidän kirjojensa kansista ei näyttänyt tutulta. Luultavasti kustantajat etsivät vastaavanlaisia tekstejä tuolloin muiltakin kirjoittajilta ja julkaisivat niitä, joten lukemani kirja jää identifioimatta.
Googlailin myös Laasasta. Hänestä käydyn keskustelun olen missannut lähes kokonaan, ehkä kiireisen elämänvaiheen vuoksi. Minua hämmästyttää se raivo ja henkilökohtaisten solvausten määrä, jota Laasaseen on kohdistettu. Asiat, joista hän puhuu eivät mielestäni ole raivon arvoisia, itse asiassa hänen tutkimuskysymyksensä naisen vallasta on mielenkiintoinen. Ongelmallista hänen ajatuksissaan on tieteen kannalta mielestäni se, että hänen teesinsä naisista ja miehistä ovat historiattomia ja ajattomia, esimerkiksi lista adjektiiveista, jolla naisellisuutta eri kulttuureissa määritellään eri aikoina, vaihtelee paljonkin. Ehkä feminiinisyys ja maskuliinisuus olisi hedelmällisempää käsitellä tyylikysymyksenä kuin essentialististisesti olemukseen liittyvänä, sillä ihmiset leikittelevät paljon feminiinisyydellä ja maskuliinisuudella sekä seksuaalisuuden että muodin alueella. Leikillisyyttä ja itseironista performatiivisuutta korostamalla teoria voisi väistää monia essentialismiin liittyviä ongelmia.
Laasasen rautalangasta väännetyt neuvot, jotka tuntuvat herättävän eniten raivoa, herättivät minussa suorasukaisuudessaan huvitusta. "Tee näin, niin onnistut." Miten se ketään uhkaa? Naistenlehdet ovat täynnä paljon rankempia vaatimuksia ulkonäköön ja miesten miellyttämiseen liittyen, vaikka vaatimukset esitetäänkin implisiittisesti. Poliittisesti epäkorrektia Laasasen teoriassa on se, ettei hän puhu mitään henkisestä yhteydestä, joka vaaditaan suhteeseen (ei välttämättä irtosuhteeseen). Hän ei käsittele parisuhdetta, vaan pariutumista, näin sen ymmärsin. Primitiivinen ajattelu, joka kaikenlaisiin ensivaikutelmiin liittyy ei ole tahdonalaista, siihen on sekoittunut biologiaa, kulttuurisia aineksia ja paljon sellaista, josta havaitsija ei ole tietoinen. Esimerkiksi epämuodostuneita kasvoja hätkähdetään vaistomaisesti, samoin miellyttäviä kasvoja ja vartaloita katsotaan pitemmän aikaa.
Laasanen sivuuttaa (ehkä tahallaan?) sen, että parisuhteeseen liittyy järkeäkin. On ainesta biologisesta ja jälkeläisten turvaamiseen tarkoitettua tiedostamatonta reagointia, kulttuurin tuomia ihanteita ja arvoja, monenlaista. Olemme älykkäitä apinoita, jotka arvostavat vakaata, turvallista laumaa ja pyrkivät olemaan sellaisessa osana. Kun on tutkittu parisuhteelta vaadittavia asioita, miehet ja naiset toivovat yllättävän samanlaisia asioita, luotettavuutta, hyvää seksiä, uskollisuutta jne. Tutkimuksesta tiedetään, että impulsiiviset henkilöt pettävät eniten. Näin ollen parisuhdetta muodostaessa molemmat tarkkailevat toistensa seksuaalihistoriaa ja toimintatapaa (voi ilmetä mustasukkaisuutena).
On tutkittu, että turvallisen kiintymyssuhdemallin omaksuneiden avioliitot ovat kestävimpiä, sekin auttaa, jos toinen on turvallisesti kiintynyt, sillä rakkaus parantaa ja auttaa voittamaan suhteen vaikeuksia. Perinteisiin sukupuolirooleihin liittyen (perinnehän ei ole kovin vanha täällä Suomessa, 50-luvulta) sanoisin, että harva meistä arvostaa likaista kotia ja pitää hoitamatonta ulkomuotoa viehättävänä. Vielä parempi, jos kodin siivoaa joku muu, jos itse ei jaksa. Tätä taustaa vasten ihmettelin kovasti, kun muutama pariterapeutti kymmenkunta vuotta sitten sai aikaan melkoisen myrskyn väittäessään, että miehille on liitossa tärkeää siisti koti, hyvä ruoka ja seksi sekä viehättävä vaimo. En usko, että moni nainenkaan panee noita pahakseen. Itse tulkitsin lausuntoa siten, että miehet ovat paljon vähempään tyytyväisiä kuin naiset, jotka arvostavat hyvää keskusteluyhteyttä ja muita abstrakteja, vaikeampia asioita.
Laasasen neuvoissa on mielestäni samasta kyse. Jos moni mies arvostaa feminiinisyyttä, kodin taitoja, viehättävyyttä, niin yksikään noista ei ole valtavan vaikea toteuttaa, mikäli haluaa miellyttää miestään ja olla hänen kanssaan yhdessä. Samoin mieskin haluaa miellyttää naistaan, jos kyseessä on säilyttämisen arvoinen parisuhde.
Tallaisia hajanaisia ajatuksia heräsi, kirjasin ne tänne huvikseni, Laasasen kirjan aion lukea.
Keski-ikäisen tantan näkökulmasta sanoisin, että tuollaiset teoriat kannattaa tunkea sinne, minne ei aurinko paista. Haloo, ei sitten niin mitään tekemistä todellisen elämän kanssa. Aikuinen ihminen kohtaa elämänsä aikana monta periaatteessa sopivaa kumppaniehdokasta, mutta lopultakin on sattumaa, kuka kolahtaa niin lujaa, että parisuhteen sidos muodostuu. Nykyinen kumppani löytyi sieltä, mistä en osannut ajatella häntä löytäväni: töistä. Jos hän olisi tullut esim. viihteellä juttusille, tuskin olisin häntä isommin merkille pannut, mutta kun käytännön tasolla luonteemme sopivat oivasti yhteen, loppu olikin sitten historiaa....
Josko muuttaisin vaikka Milanoon väikkärin tiimoilta, ehkä siellä tuuri kääntyisi. Mikä kenellekin on tieteellisen tiedon kriteeri, jokaisella oikeus käsitykseensä. Kaikkihan on loppupeleissä subjektiivista.
ap
Tieteellisen tiedon kriteerit luulisivat olevan sinulle selviä, jos kerran teet väikkäriä.
Milanoon tai sinne missä on enemmän ihmisiä muuttaminen laajentaa tarjontaa, sillä vaikka melkein missä tahansa muualla ensisynnyttäjät ovat nuorempia kuin Suomessa ja naimisiin mennään aikaisemmin, niitä sinkkuja on enemmän, koska väestöäkin on enemmän. Toivottavasti löydät etsimäsi.
Kyllä tuo tasoteoria (MA-teoria) on ihan pätevä teoria, mutta huom VAIN TEORIA ei siis luonnonlaki.
"Teoria on mietiskelevä ja rationaalinen tyyppi abstrahoidusta tai yleistävästä ajattelusta, tai sellaisen ajattelun lopputulos. Riippuen asiayhteydestä, lopputulokseen voi esimerkiksi sisältyä yleistäviä selityksiä siitä miten luonto toimii."" (Wikipedia)
Teorian vastustajat elämöivät suuresti, jos jokin asia ei menekään tasoteorian mukaan. Poikkeus kumoaa luonnonlain, mutta ei teoriaa.
Itse aiheeseen:
Mahdotonta tietää, miksi olet tullut siihen tulokseen, että tasosi on laskenut. Onko kyseessä todellinen tason lasku vaiko vain tunne siitä. Voit olla oikeilla jäljillä tuon suhteen, että kun tavoitteesi ovat nousseet ylöspäin tuntuu, että on vaikeampaa saada naista.
Itselläni tapahtui juurikin tuo sama ilmiö kun erosin ja rupesin pokailemaan naisia. Aluksi tavoittelin ikäisiäni ja jopa hiukan vanhempia, mutta kun huomasin, että myös huomattavasti nuoremmat ja kauniimmat naiset ovat kiinnostuneita, siirsin tutkan heihin.
Oman kokemuksen mukaan miehen suosio on suurimmillaan tuossa 35-45 v välissä jopa tuonne 50 vuoteen. Tällä tarkoitan siis, että tuon ikäiset miehet saavat sekä nuoria että vanhempia naisia. Lukumääräisesti laskien, voi ollaettä huippuvuodet ovat vanhempanakin, mutta silloin rupeaa tippumaan naisia nuoremmasta päästä pois.
Tetysti naisilla (ja miehilläkin) MA-arvo seksiin on ihan erilainen, kuin parisuhteeseen.
Viikonloppuna menen taas testailemaan MAtani
"Teorian vastustajat elämöivät suuresti, jos jokin asia ei menekään tasoteorian mukaan."
Ei vaan kerromme ainoastaan että MA-teoria ei ole mikään ennustus tai "tuomio" siitä saako ihminen joskus parisuhteen tai seksiä. Yksittäisen ihmisen elämä on niin paljon sattumasta riippuvainen että on melko mahdotonta sanoa etukäteen lykästääkö ja jos niin milloin.
Samoin MA-teoria on joidenkin kohdalla muuttunut itseään toteuttavaksi ennustukseksi kun ajateltu oma alhainen taso katsotaan syyksi että ei edes yritetä kun ei kumminkaan onnistu.
Toeria kuvaa hyvin asioita isoissa väestöjäukoissa mutta huonosti yksilötasolla.
Se että kirjoitat vakavissasi(?) täällä terorioista, tasosta yms, kertoo siitä, että siinä kun ne sinua kiinnostavat naiset ovat iän myötä henkisesti kypsyneet, sinä et ole.
Toisaalta syy kumppanin etsimisen vaikeutumiseen on myös se, että luonnollisestikin iän myötä hyviä vapaita naisia on yhä vähemmän tarjolla. Heillä on jo parisuhde, joten eivät ole saatavilla.
Voit odottaa esimerkiksi 10 vuotta. Sen jälkeen oman ikäluokkasi upeita naisia jälleen vapautuu toiselle kierrokselle.
Toivon vilpittömästi sinun takiasi, että tällaiset puheet pidät omana tietonasi naisseurassa. Kaunis ja älykäskin nainen haluaa tietää, että sinä olisit kiinnostunut juuri hänestä, vaikka hän olisi vähemmän kaunis. Tällaiset keskustelut ihmisten tasosta ovat mielestäni naurettavia. Ja kyllä, minä olen varmastikin juuri sen oloinen nainen, josta sinä olisit kiinnostunut, mikäli olisi hieman nuorempi ja vapaa. (Olen 36v.)
Susta on tullut nirsompi ja naisista fiksumpia. Tai no... palstateorioiden mukaan naiset ovat alkanee etsiä aisuria, kun juoksut on juostu. Eli etsivät ehkä jotain muun laista kuin olit parikymppisenä. Olethan itsekkin aikauistunut matkalla? Tai ei mikään pakko ole, mutta kumppanin valinnassa se pitää ottaa huomioon.
Nirsompi varmasti tai sanottaisiinko, että sopivien määrä vähentynyt oman muutoksen myötä. En koe olevani taantunut. Nuorempana taisin olla. Seurustelut ovat olleet itseäni huomattavasti kypsempien ja fiksumpien kanssa, mikä on ollut itselleni hyvin suureksi eduksi, sillä ne ovat kehittäneet minua valtavasti, ihmisenä ja parisuhteen osapuolena. Kun on tottunut seurustelemaan ihmisten kanssa jotka ovat huippuälykkäitä ja on mahdollisuus kehittää itseään toisen rinnalla, niin sitä kaipaa tulevassa parisuhteessakin. Luonnollisesti huippuälykkään ihmisen löytäminen ja kaikkien muiden tärkeäksi katsomiensa asioiden kohdilleen osuminen tulee olemaan oma haasteensa, jo tilastollisestikin tarkasteltuna.
En pahoita mieltäni mahdollisesti taantumukseen ja tyhmyyteen viittaaviin kommentteihin. Pyrin käsittelemään asioita subjektiivisen ulkopuolelta. Onhan minussa toki melkoinen annos tyhmyyttäkin, muuten olisin jo naimisissa aiemmista suhteista :) Oppia ikä kaikki.
ap
Yritin seurustella ihmisen kanssa joka oli kuin minä joskus. Ei onnistunut. Nyt tosin ymmärrän miksi aiemmat suhteeni eivät onnistuneet. Kyllä muutto Helsingistä pois taitaa olla edessä. Ei toki vain tämän asian takia:)
ap
Pariutumisen tuska on tuttua kaikille jossain vaiheessa elämää. Siksi se on niin hyvä bisnes eikä tee ketään tyhmäksi se, että yrittää analysoida omaa ja muiden käyttäytymistä vaikka sitten jonkun gurun ohjeiden avulla. Naistenlehdet elävät tällaisesta, samoin tämä guru teki hyvän tilin kalliilla kursseillaan. Hänestä on tehty hyvä elokuvakin, pääosassa Tom Cruise.
En viitannut kommentillani sinun olevan tyhmä, jos tällaiseen uskot, mutta epäilen vahvasti, ettei teorialla ole sinulle eikä itsensä kipeiksi kursseilla maksaneille suurtakaan hyötyä. Tällaisesta tasoajattelusta on mielestäni enemmän haittaa, koska itsearvostus tai sen puute heijastuu vuorovaikutukseen.
Miten itsensä ja muut näkee, on psykoterapeuttien heiniä, sillä kyse on myös lapsuudesta omaksutuista asenteista sukupuolta, pariutumista ja omaa persoonallisuutta kohtaan. Vanhempien parisuhdemalli ja oma kiintymyssuhdemalli vaikuttavat siihen millaisiin suhteisiin ryhdymme. Siitä on vakuuttava tieteellinen näyttö, ei kuitenkaan yhdessä tai kahdessa Wikipedia-artikkelissa.
Jos nyt ryhdyn köökkipsykologiksi, niin minun mielestäsi viesteistäsi heijastuu pelko kelpaavuudestasi. Oletko tarpeeksi kiinnostava, kelpaatko sinä. Herää kysymys, että miksi antaisit muiden määritellä oman "tasosi" omilla kriteereillään. Kenellekään ei tarvitse eikä pitäisikään sellaista valtaa antaa, vaikka muut varmasti mielellään tilaisuuteen tarttuvatkin, helppoheikit ensimmäisenä. On tarjolla sisäisen lapsen gurua, pokausgurua, uskoa, neuvoa ja toivoa jokaiseen vaivaan ja onnettomuuteen.
Siihen kun sanot etsiväsi jotakin ei-subjektiivista kehystä ajatuksillesi (jos ymmärsin oikein) sisältyy mielestäni vaara. Ulkoapäin ohjautuva ja muiden arvoista ja arvioista koostuva minuus on hyvin hauras ja epävarmalla pohjalla. Kirjoitat hyvin kauniisti entisistä kumppaneistasi, mutta mielestäni idealisoit heitä aika tavalla. Mietin että mistä tallainen asennoituminen on peräisin, sijoitatko heihin omia hyviä ominaisuuksiasi, älykkyyttä, hyväsydämisyyttä jne. Toki nuo kaikki adjektiivit olisi avattava mitä niillä oikeastaan tarkoitat ja mihin ne liittyvät historiassasi ja arvomaailmassasi. (Rakastuessa rakastettuun sijoitetaan aina omia hyviä ominaisuuksia, mutta ne voidaan myös palauttaa takaisin, kun suhde saavuttaa vakiintumisen tai kun erotaan.)
Minusta parisuhteessa on pitkälti kyse siitäkin, minkä verran on kykyä aitoon kontaktiin, mistä seksuaalinen vetovoimakin syntyy. Jos olet itsesi ulkopuolella ahdettuna tasokategorioihin ja ahdat sellaisiin tapaamiasi ihmisiä, niin toisen kohtaaminen on vaikeampaa. Toki tapaamiset ja pariutumiset sisältävät alkuvaiheessa myös pelaamista, mitä tasoteoriat mielestäni (suopeasti tulkiten) yrittävät kuvata (sikäli kun muistan, olen joskus lukenut aiheesta kirjan, mutta siitä on todella kauan). On aina mahdollista joutua hyväksikäytetyksi, torjutuksi tai "voittaa" toisen kiinnostus. Ihmissuhteiden näkeminen pelinä ei kuitenkaan viehätä useimpia. Pelimiesten arvostus laskee sitä mukaa mitä enemmän ikää kertyy, pelinaisia ei taideta arvostaa edes teini-iässä.
Minusta tasoteoria on ihan ok, jos sen pystyy näkemään humoristisena tulokulmana erään ihmistyypin käyttäytymiseen. Se ihmistyyppi on taipuvainen mittaamaan arvoaan muiden avulla. Arvokkain on suosituin, kaunein ja kelpaavin, jolloin joutuu jatkuvaan kilpailuasetelmaan muiden kanssa eikä oma arvo ole koskaan vakaa (koska se riippuu muiden arvostuksista). Toinen vaaran paikka on tuskan ja epäonnistumisen tunteiden torjuminen. Itseään muiden avulla mittaava ei pysty käsittelemään näitä tunteita lainkaan, vaan abstrahoi ne yleiselle tasolle. Kun taas omasta itsestään käsin ohjautuva pystyy käsittelemään pettymyksensä ja ymmärtää, että kaikki joutuvat torjutuiksi joskus, mutta siitä pidä tehdä liian pitkälle (=omaan persoonaan asti) johtavia päätelmiä. Muut ajattelevat meistä omalla tavallaan omista syistään eivätkä läheskään aina siksi, että olisimme sellaisia mitä he väittävät.
Tasoteoria iskee ihmisten heikkoon kohtaan eli kelpaavuuteen seksuaalikumppanina ja puolisona, missä meitä kaikkia on helppo haavoittaa ja varmasti myös jymäyttää pseudotieteellä. Elokuva, josta aluksi kerroin, analysoi todella hyvin tätä asiaa. Leffa kannattaa kyllä katsoa.
Jos sinua askarruttavat pariutumisen asiat, niin minun mielestäni kannattava sijoitus on muutaman kerran psykoterapia. Siellähän voi käsitellä sitä, miten mittaa toisen kiinnostusta, pelkää ja suojaa itseään torjumiselta jne. Menneisyyden kokemukset parisuhteista vaikuttavat. Jätetyksi tuleminen on trauma, varsinkin pettämisen kautta jätetyksi tuleminen. Itsetutkiskelun kautta voi päästä selkeämmille vesille.
Tämä on viimeinen viestini tähän ketjuun. Täytyy kiittää hyvästä keskustelusta ja monipuolisista tulokulmista!
En pohjaa itsetuntoani tasoteorioden määrittelyyn. Halusin hakea vain ajatuksia, stimuloimaan omiani; ja sen suhteen varsin auttavaista oli kuulla erilaisia näkökulmia sekä seurata keskustelua aiheesta. Tasoteoria oli nähdäkseni mielenkiintoinen silta keskusteluun, juurikin niistä aiheista joista halusin nähdä erilaisia lähestymisiä, näkemyksiä, ajatuksia, kokemuksia.
Minulla on erityisen lämpimät muistot edellisistä suhteista (vaikka toki isoja haasteitakin, kuten monesti on suhteissa ja toisissa, kaikissa meissä) ja nähty on, että jos niille liikaa pohjaa odotuksia ja oletuksia nykyisyydessä, voi potentiaalisia parisuhteita mennä ohi. En mieti parinvalinnassa tasojani tai toisen tasoa. Itsetunto varmasti jokaisella on kokenut kolauksia, mutta en koe sitä kohdallani ongelmaksi potentiaalisen kumppanin kohtaamisessa ja asiain etenemisessä.
Koen tasot henkilötasolla subjektiivisina, mutta toki yleistyksiä on tehtävissä ja siihen liittyen runsaasti tutkimustietoa. Toisen helmi on toiselle mahdottomuus ja "kauneus" katsojan silmissä.
Lopuksi haluan toivottaa kaikille onnea ja uskallusta parisuhteen löytämiseen, muodostamiseen ja ylläpitämiseen sekä rattoisaa syksyn aikaa.
ap
Kiitos samoin sinulle, kaikkea hyvää. Viesteistäsi päätellen olet erittäin kiva, älykäs herrasmies, jonka tuskin tarvitsee kauan murehtia parisuhteen puuttumista.
Entäs nuo salasuhteet?