Kertokaa kaikki parisuhteessa elävät, miten kestätte yhdessäoloa? miten jaksatte kohdata saman naaman jokapäivä? eihän rakkaus mitään ikuista ole, vai onko?
Suhde kestäväksi?
-Nobody-
91530
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kestäähän sitä yhdessäoloa, kun rakastaa riittävästi. Olen toista kertaa naimisissa. Ensimmäistä vaimoani en lopulta enää rakastanut, joten en häntä sitten kestänyt katsella koko aikaa.
Myös silloin, kun suhteessa on muutakin, kuin huumaa vain.
toista kertaa aviossa minäkin. Ensimmäistä en jaksanut katsella.
Tätä jaksan. Suhteessa on erilaisia voisiko sanoa vivahteita ja tai kerroksia.. ensimmäistä kertaa kumppanini on todella myös ystävä. Vuosia olen häntä katsellut nyt enemmän, kuin ketään koskaan, eikä tympäise.
Toki suhteessa omat karikkonsa on. Riidat ja huonommat ajat. Silloin on vaikea rakastaa, muistaa rakastaa, ja osata rakastaa. Mutta kun toinen on se kaveri, jonka kanssa haluaa lähteä silloinkin tuulettumaan. Niin kaipa se sitten on sitä "jaksamista katsoa".
no tosiasiahan on se ettei aina kuulu jaksaakaan.se on täysin luonnollista.:)ku on kuitenki parempia hetkiä ja sitten niitä huonompia.:)tietty jos huono hetki kestää siinä yli puolisen vuotta voipi alkaa ihmettelee ja keskustella asiasta.on hyvä myös viettää aikaa erillään jos se vaan on mahdollista.:)
että jaksaakin mutta jos siinä on liikaa vivahteita ym.esm.uskottomuutta,väkivaltaa ja itsekkyyttä.Sitä ei vaan kestä!
Yhdessä vietetty aika ei ole liikaa silloin, kun se tapahtuu molempien vapaasta tahdosta.
Ja se taas, että viihtyy puolisonsa kanssa ei suinkaan tarkoita, ettei omaa voisi/saisi/haluaisi. Itsekseen oleminen ei tarkoita, ettei puolisoa "jaksa katsella".
Yritin tuoda esille lähinnä sitä, miksi saman puolison kanssa jaksaa/haluaa olla vuodesta toiseen. Ilmeisesti epäonnistuin ;)
Olemme usein puhuneet kumppanini kanssa, että emme välttämättä olisi yhdessä enää, jollei rakkauden alla olisi myös toveruus.
Että silloinkin, kun parisuhde "ei suju", miehenä naisena sihde tökkii, ihmisinä viihdymme keskenämme.
nimimerkki "liika on aina liikaa"
mainitsi uskottomuuden, väkivallan ja itsekkyyden.
Ei. Sitä ei kestä. Eikä sitä kuulukaan kestää.
Mielestäni tarpeeton kommentti ko. ketjuun.
Tässä ei käsitelty aihetta onko pakko ottaa turpaan, vai mitä?
Kyllä hyvä suhde kestää uskottomuudenkin, mutta tietysti se riippuu tapauksesta. Ja sitten terve itsekkyys on todella hyväksi kummallekin. Vaikka parisuhteessa ollaankin niin itseään ei saa unohtaa missään tapauksessa.
Väkivaltaa ja alkoholismia ei "kuulu" kestää.
"Siinä on rakkautta kylliksi jos sietää toista". Ja mikäli ei siedä on syy itsessä eikä siinä toisen naamassa...
Kyllä sitä toista ihmistä kestää, kun vaan rakastaa sitä samaista toista ihmistä.
Rakkaus (ja välittäminen) ovat siis tässä asiassa ne ydinasiat mielestäni. Kyllähän toisaalta voi olla kämppis ihan tuikituntemattomankin kanssa, mutta kyllä parisuhde kestää kasassa edellytyksellä, että on rakkautta.
Suhdehan alkaa yleensä hekuman huumassa, mutta kestääkseen se tarvitsee vankempia rakennusaineita. Eli ensihuuman haihduttua on hyvä olla mielenkiintoa samoihin asioihin, esim. yhteinen harrastus, ja tietenkin halu ja taito keskustella asiat halki ja puhaltaa yhteen hiileen!
Eikä parisuhde saa tarkoittaa sitä, että ollaan jatkuvasti kylki kyljessä, omia juttujakin saa ja pitää olla!
"Yksilöinä yhdessä" on mun mielestä aika hyvä perus ohje ;-) Niin ja voihan rakkauskin olla ikuista... Niin mä ainakin toivon ja haluan uskoa!