kaikkien muiden parisuhde näyttää hyvältä

Ensimäiseksi: ihan sama miltä muiden paisuhteet näyttää. Sillä ei ole mitään väliä mitä toisien suhteessa on ja mitä ei ole. Ainoastaan sinun suhteesi on sinulle merkityksellinen. Toiseksi,syitä voi etsiä, mutta syyllisten etsiminen on haitallista suhteelle. Syy on aina syissä.

Valehtelu liittyy usein siihen, että toinen kokee normaalin keskustelun asioista vaikeaksi, tai jopa mahdottomaksi, koska suhteessa ei osata käsitellä vaikeita asioita eikä ratkaista ongelmia. Onko teillä koskaan tehty niin,oikeasti keskusteltu, rauhallisesti, toisia syyttämättä, ja etsitty ongelmaan ratkaisua.

"Ikävä kyllä on niin paljon huonoja kokemuksia vastakkaisesta puolesta."

Tuossa pitäisi muistaa se tosiasia, että itse on kumppaninsa valinnut, aivan joka kerta. Ajattelen kumppanin ensisijaisesti ihmiseksi, en vastakkaisen sukupuolen edustajaksi. Ikäviä kokemuksia tulee, jos valitsee kumppanin väärin eikä yhtään näe omaa osuuttaan suhteessa. Oleellinen osa parisuhdetta on vuorovaikutustaidot. Sanoit olevasi mustasukkainen; se on myös erittäin haitallista parisuhteessa, jos mustasukkaisesti pyrkii kontrolloimaan toista. Teetkö niin?

Hei sAsdzhxh

Kirjoituksessasi tihkuu pettymys. Olet odottanut parisuhteelta jotain muuta, kuin miltä se nyt tässä tilanteessa katsoessasi näyttää. Ajattelet ehkä, että muilla se on juuri sitä, mitä itse odotit.
Parisuhde ei ole tila, vaan matka. Kumpikin vaikuttaa sen suuntaan, vauhtiin, askeleisiin, pysähtymiseen tai loikkiin. Yksin ei kukaan voi parisuhdetta muodostaa, vaan kyse on vuorovaikutuksesta.
Hyvin usein juuri vuorovaikutuksessa on myös parisuhteen haavat. Ei ehkä osata puhua omista odotuksista, tarpeista ja tunteista, tai ainakaan kuunnella toista. Toisen sanat kuulostavatkin syytöksiltä tai iskuilta, vaikka ne ehkä olisi tarkoitettu alunperin kutsuksi luomaan yhteyttä takaisin.

Asiat tuppaavat jatkumaan samanlaisena, ellei niitä aktiivisesti itse muuta. Voisiko se muutos, mitä syvimmältäsi kaipaat, lähteä siitä, että hakeudutte hoitamaan parisuhdettanne ammattilaisen luokse? Tuskin voitte siinä mitään hävitä. Sen sijaan: entäs jos jotain uutta ja hyvää pääsisikin tulemaan teille molemmille?

Merja, diakoni kannustaa.

Onko teistä jompikumpi oikeasti ollut uskoton? Vai onko se mustasukkaisuus lainkaan oikeutettua? Kuuluuko tilanteeseen lapsia? Millaisista asioista miehesi valehtelee?

Muistuttaa kovasti vuosia sitten ollutta suhdettani paitsi että me ei riidelty. Mies tuli pari - kolme kertaa viikossa illalla ja lähti aamulla. Kutsuin häntä 12 tunnin mieheksi. Joskus minä olin käymässä hänen luonaan, saatoimme olla yhdessä pidempään. Puheluita tuli sen sijaan monta kertaa päivässä ja tuntui, kuin hän olisi jakanut elämäänsä kanssani sitä kautta. Minun tekemiseni ja ajatukseni eivät juuri häntä kiinnostaneet. Kumpikin olimme juuri eronneita ja läkähtymässä läheisyyden kaipuuseen. Sitä toisillemme annoimme ja se piti meitä yhdessä yli 1,5 vuotta. Kärsin jatkuvasta tulossa/lähdössä olosta ja pyysin, että voisimme olla joskus useampia päiviä yhdessä ja sitten pitää pidempää väliä tapaamisillamme, jos hän haluaa tilaa omia harrastuksiaan varten. Muutaman kerran siitä sanoin nätisti, mutta ei se mitään hänen käytökseensä vaikuttanut. Sitten otin itseäni niskasta ja ilmoitin, että ei tarvitse tulla. Yksi parhaimpia päätöksiä, vaikka olihan se haikeaa. Joskus on paikallaan luopua muutamista hyvistä hetkistä, että saa tilaa suhteelle, joka myös antaa.

Mieti tarkkaan, mihin elämäsi käytät. Joskus kirpaisee, mutta se on välttämätöntä eteen päin menemiseksi.

Valitettavasti hyvät ja pitkään pariuhteeseen kykenevät miehet ovat jo juuri siellä - eli hyvässä ja pitkässä parisuhteessa.

Jos vastakkainen sukupuoli nyppii, niin kokeileppa vaihteeksi samaa sukupuolta olevan kanssa. Siitä saattaa se onni ja autuus löytyä lopultakin.

Ei ole tietääkseni ollut pettämistä. Vähän kaikesta tulee valehdeltua kumppanin puolelta. Asiat saattaa muuttua, kun ei muista miten on sanonut. Pääasiassa on pieniä hätävalheita. Mietinkin, koska ne muuttuu suuriksi hätävalheiksi.

Ei helvatussa , en ala samaa sukupuolta olevan kanssa mihinkään lähemmin tuttavuuteen.
Olen kyllä miettinyt parisuhdeterapiaa, mutta ehkä se nyt vain on niille, jotka ovat vuosikaudet aviossa ja jossa on lapsia.
Toisen on vaikea toista muuttaa, se on itsestä lähdettävä. En voi kuin itseäni muuttaa.

Kai se mustasukkaisuus pelko,että kumppani löytää uuden ja ihailee kauniita naisia ja kertoilee millanen naisen pitäs olla.
En vastaa ollenkaan hänen kuvitelmaa naisesta, jonka hän haluaa.
Oma lapsuus ei kovin auvoinen ollut ja vanhemmat petti toisiaan kummatkin ainakin kerran, kun olin alaikäinen.
Vanhempien läheisyyttä ei ollut ja varmasti huono onni vastakaisenpuolten edustajien kanssa.
Pitäisi vaan elää hetkessä ja tapahtuu sit jos on tapahtuakseen. Olla niinkuin ei välittäsi ja uskoa että pettämistä ei tuu.

Pelkkä otsikkosi lukeminen riittää!

"Näyttää hyvältä"? Jo varhain opin sen, että on turha yrittää uskotella itselleen ymmärtävänsä tutun pariskunnankaan yhteiselon laatua.

Jopa pitkäaikainen tuttavapariskunta jonka mies oli minun kaverini poikavuosista lähtien, onnistui yllättämään meidät.
Kaksi viikkoa vierainamme Espanjassa ja jopa karisi auvoinen pintakiilto.
Aiheetta turpiin ( oikeasti ) ultramustasukkaiselta mieheltä.

Päivastaista laitaa edustaa toinen pitkäaikainen tuttavapariskuntamme. Rouva on kuin hiirulainen ja oikeasti taloudellisesti täysin riippuva miehestään mutta pitemmän päälle ilmeni- että esimerkiksi hyvinkin mittavissa taloudellisissa ratkaisuissa rouvan sana ratkaisee. Tietääkseni ei sentään ole pieksänyt ukkoaan.

En halua vähätellä ongelmiasi mutta muihin on turha verrata.

"näyttää hyvältä"

Joopa joo. Et ole teini, silti monet teinitkin tajuavat olla vertaamatta omaa parisuhdettaan muihin. Ja myöskin eroamaan tarvittaessa. Itse en suostuisi jatkamaan suhdetta edes seuraavaan päivään, jos mieheni valehtelisi alvariinsa ja sanoisi minua kaiken pahan aluksi ja juureksi.