Kirjoitan omakohtaisen kokemuksen. Naiseni päätti pettää koska sanoi meillä olevan parisuhdekriisi...oltiin oltu avoliitossa silloin 7 vuotta. Tästä on jo paljon aikaa mutta naiseni halusi irtautua arjesta omien sanojensa mukaan ja tapaili säännöllisesti yhtä miestä erinnäisiä kuukausia kunnes oli lopettanut suhteen ja kertoi minulle, aika paskan maku jäi suuhun. Sitten oli tasaista pitempään kunnes yhden kaverinsa illanistusaisten jälkimainingeissa naiseni päätyi sänkyyn miehen kanssa. Antoi vielä miehelle kumitta ja sitten koitti moraalinen krapula ja tunnustus...ensiksi pelästyi mahdollista raskautta ja sen jälkeen kävi testeissä kun sitä vaadin ja halusi sitä itsekkin. No onhan nuo avopuolison teot seuranneet vuosikaudet mun mielessä kunnes itse ratkesin myös yhden illan jutun myötä vieraaseen petiin ja kumitta minäkin...silloin pitkä kuukausien kuiva kausi menossa. Tämäkin hairahdus selvitettiin ilman suurempaa draamaa vaikkakin koville otti naisellani, tajusi kai miltä tuntuu juoda omaa karvasta kalkkia. Naiseni mietti jatkoa viikon verran ja sanoi että nyt jätetään törttöilyt taakse kumpikin...paneudutaan parisuhteeseen ja hellyyteen niin eiköhän seksikin sieltä esiin tule ajallaan, minä olin samoilla linjoilla ja nyt jatketaan eteenpäin. Pettäminen ei aina johda eroon varsinkin jos molemmille on käynyt vahinko ja tunnustaa rehdisti tekonsa ja mokansa. Ehtona oli tosin sekin että minäkin käyn testissä kun ilman kumia panin vierasta naimisissa olevaa naista että voidaan sitten rauhassa nauttia taas keskenämme ilman pelkoa taudeista.
Yhteinen päätös jatkaa
eiköhän_se_tästä
15271
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Erinäisten kuukausien mittainen säännöllinen vahinko?
elämänsä onnellisina loppuun asti.
Ei pettäminen ole koskaan mikään vahinko vaan aivan tietoinen teko. Melkoista itsepetosta teiltä kummaltakin selittää pettäminen vahingoksi. Vahingossa jäädään esim. auton alle, ei vieraan miehen eikä naisen alle. Eikö näin ole?
Jatkakaa vaan, sovitte toisillenne. Jos nyt kuitenkin vieraisiin eksytte, niin muistakaa käyttää kortsua ja kertokaa sille vieraalle, että tää oli vahinko eikä tule toistumaan, en pane sun kanssa toista kertaa.
Saitteko sen perimmäisen ongelmanne suhteessanne selviteltyä? Uskottomuus suhteessa on yleensä merkki siitä, että suhteessa on jotain vialla ja jokin osanen ei toimi. Miten on luottamuksen laita? vai pitääkö miettiä, että milloinkahan hän narahtaa siinä omien silmien edessä sängystä jonkun kanssa.
No ehkä tuolla käyttäytymisellä saa sitä kadotettua kipinää takaisin. Toisen kunnioituksen kanssa taitaa kyllä käydä päinvastoin eikä sitä varmaan itseäänkään enää mielellään peilistä katso. Mutta niin ne taitaa elämän realiteetit tulla vastaan joka asiassa.
Parempi onkin, että jatkatte parisuhdettanne ihan keskenään. Säästyy monet vieraat ihmiset sydänsuruilta ja pettymyksiltä kun tästedes harrastatte seksiä vain keskenänne. Pettäjien kanssa haluaa olla tekemisissä vain muut pettäjät.
Oletteko selvittäneet, miksi petitte? Se että päätätte jatkaa yhdessä, on toki hyvä päätös. Erota ei kannata, jos erota ei halua. Mutta teistä toinen tai molemmat päätyy vielä vuosien varrella pettämään, jos ette käsittele tekojenne taustalla olevia syitä! Tuntuu että te vaan lakaisette ne maton alle ja päätätte sisukkaasti jatkaa eteenpäin. Se on typerää.
Puhun kokemuksella. Minäkin olen entisessä pitkässä liitossani tullut petetyksi ja pettänyt. Mies petti kaksi kertaa ja minä petin kaksi kertaa. Lopulta suhde päättyi, koska todellisia ongelmia ei käsitelty ja petokset vain lisäsivät suhteen epäluottamusta, söivät rakkautta ja kunnioitusta jne. Meillä oli eron aikaan pieni lapsikin, joten ihan helppo päätös ei ollut. Mutta koska emme pystyneet oikeasti luottamaan toisiimme, niin päätös oli oikea. Yhteishuoltajuus on sujunut erinomaisesti jo 10 vuotta.
Nykyisessä 7 vuoden suhtessani voi hyvin, eikä minulla ole käynyt mielessäkään pettää. Luotan myös mieheeni täysin. Suhteet ovat niin erilaisia. Minä myös yksin eläessäni tein tiiviisti töitä sen eteen, että käsittelin omat ongelmani pois. Vahvistin esimerkiksi heikkoa itsetuntoani, joka oli ajanut minut hakemaan muilta miehiltä huomiota. Opettelin myös uudelleen luottamaan ihmisiin, etenkin miehiin. Käsittelin myös kiukkuni exääni kohtaan pois.
Uskon että exänikin on käsitellyt omat ongelmansa. Vaikuttaa olevan hänkin onnellinen nykyisessä avioliitossaan.
Toki teistäkin voi tulla vaikka yhdessä oikeasti onnellisia, mutta en usko että ilman terapiaa ja muuta tiivistä asioiden käsittelyä. Nostakaa kissa pöydälle, älkää lakaisko sitä maton alle. Miettikää molemmat näitä:
Miksi petit? Mitä tarvetta pettäminen tyydytti? Kaduitko? Kaduitko koska koit tekeväsi väärin itseäsi kohtaan vai toista kohtaan? Vai kaduitko koska pettäminen oli huono kokemus? Miksi kerroit asiasta? Halusitko keventää omatuntoasi vai koetko avoimuuden arvona? Pettäminen on aina tietoinen valinta. Olisitko pystynyt valitsemaan toisin? Miten toimisit jatkossa samanlaisessa tilanteessa? Mitä teet jos ihastut toiseen ihmiseen?
Helposti näyttää liiton jatkuminen onnistuvan kun molemmat on pettäjiä. Ongelmat lakaistaan maton alle ja niitähän ei sitten ole. Jos pettäminen toistuu kumman tahansa taholta, eihän se tunnu toisesta miltään kun itse on samanlainen?
Edelleen olen sitä mieltä, että pettäminen ei ole pahin mahdollinen asia mitä parisuhteessa voi tapahtua. Mutta tää on vaan mun mielipide.
Minä olen eri mieltä. Olen kokenut jossakin kolmesta aiemmasta useamman vuoden suhteesta elämän aikana fyysistä väkivaltaa, luottamuksen pettämisen raha-asioissa, vahvaa henkistä väkivaltaa jossa mm kiellettiin ystävät, sekä pettämisen. Pahin näistä on ollut pettäminen, ylivoimaisesti. Sitä en itse pystynyt helpolla käsittelemään vuosiin, ja edelleen asia on arka. Nämä ovat siis mielipideasioita. Paras kun ei tee mitään esimerkiksi edellämainituista...
olen samaa mieltä...väkivalta ja uhkailu pahempaa kuin vieraissa käynti satunnaisesti.
Samaa mieltä sun kanssa. Mulle fyysinen koskemattomuus on niin tärkeä että en antaisi kenenkään kohdella itseäni väkivaltaisesti. Siinä saattaa mennä henki.
nnnn23
Samaa mieltä. Jos kokee pettämisen maailman kauheimmaksi asiaksi, on itsessä jotain perustavan laatuista traumaa. Aivan käsittämätöntä kärsiä eniten mitä ikinä kumppanin uskottomuudesta, mutta samalla väheksyä omaan itseensä välittömästi kohdistuvia asioita, kuten väkivaltaa (henkistä tai fyysistä, taloudellista).
Sinulla on taipumusta erittäin epäterveisiin ihmissuhteisiin.
"fyysistä väkivaltaa, luottamuksen pettämisen raha-asioissa, vahvaa henkistä väkivaltaa jossa mm kiellettiin ystävät, sekä pettämisen"
Etkö itse ihmettele miksi ihmeessä siedät fyysistäkin väkivaltaa enemmän kuin pettämistä? Tuollainen kun viittaa pahasti riippuvuussuhteisiin, ei ole normaalia.
Hyvinhän teillä näkyykin menevän. Seurannut olen teitä molempia. Ainut mikä häiritsee oletko laittanut mulle estoja päälle kun et päivitä juuri mitään. Puolisosi on kyllä aktiivinen mutta sinä et. Mitenhän teillä menee? En uskalla kysyä suoraan.