Se vanha kuuluisa painoraja.

Mun parhaalla kaverilla on shettis, mikä on säältään joku 107m ja minä ja kaveri 150cm. Ponilla me ei oikeen voida enää ratsastaa ku ollaan niin pitkiä. Kun oot jo niin pitkä niin kannattaa hankkia joku vähä isompi poni, kaverikin on hankkimassa noin 148cm ponia, kannattaa sunkin varmaan miettiä jotain isompaa ponia/ pienhevosta. En oo kuitenkaa asiantuntija, kannattaa kysyä vaikka valmentajalta tai ratsiopelta :)

Jos painoa on nyt lähemmän 60kg ja todennäköisesti sitä tulee lisää kun kasvat, ei pikkuponi ole sinun ratsu.

Itse sanoisin että hanki ihan vähintään 140cm poni. Ei mitään shettisristeytyksiä.

En mä tästä enää taida ainakaan pituutta kasvaa, ylä-aste meni ohi jo ajat sitten :D
Oon lääkityksen ja mt-ongelmien (ja heikon itsekurin) takia tässä lihonu, en usko et toikaan on mun "lopullinen paino" kun saan elämänhallinan kuntoon.

Omissa (äärimäisen kaukaisissa ja harhaisissa) haavemaailmoissa mietin islanninhevostallia, ja sitten siellä elelisi myös semmonen pienempi poni, joka siis ei olisi islanninhevonen :D .
Sen takia kyselin, alko häiritseen että minkäkokosilla poneilla voisin enää ylipäätään mennä.

No eri asia sitten, jos et enää kasva :) Sori väärinkäsitys, yleensä täällä kyselijät on max yläasteikäisiä.

Riippumatta siitä, mikä on syy painonnousuun (ei sillä, että tuo edes mikään hurja paino olisi), ei liian pientä kannata valita. Ikinä ei pidä valita hevosta sen mukaan, että kyllä mä tästä laihdun. Voi olla että laihduin, voi olla että et.
Mieluummin kuitenkin valitsee riittävän ison ratsun.

Noilla mitoilla sanoisin että ota joku väh. 140cm poni. Vaikka sitten se issikka. Jos haluat issikalle kaveriksi ihan pienen ponin, harrasta sen kanssa vaikka ajamista.

Olen samaa mieltä z--:n kanssa. N. 140cm poni, tai miksei isompikin, olisi korkeutensa puolesta sopiva ja kantaisi 60kg helpostikin. Varsinkin jos poni olisi vähänkään vankempaa tyyppiä, sinulle ei heti tulisi omantunnonkriisiä vaikka painoa sattuisi tulemaan vähän lisääkin. Jos mt-ongelmasi tarkoittavat masennusta ja siihen saadut lääkkeet ovat saaneet sinut lihomaan, niistä kiloista voi olla vaikea päästä eroon kovin äkkiä, varsinkin jos itsekuri on huono. Varaudu siihen, että painosi voi tuosta vielä nousta epämääräisen verran ennen kuin saat itsesi kunnolla tasapainoon ja jaksat keskittyä painonhallintaan.

Älä silti luovuta vaikka varmasti välillä todella tekisi mielikin! Shettiksille olet auttamatta liian iso, mutta isoilla poneilla voit ratsastaa helpostikin, vaikka päivittäin jos niin haluat. Ja kannattaakin. Mitä enemmän saat järjestettyä itsellesi mieleistä tekemistä, sen parempi!

Kannustukseni sinulle!

Juu, ei mitään erehdyksiä käy aina välillä :) Usein vaan ku oon katellu ratsastuskoulujen sivuilta pienten ponien painorajoja, 115cm shetulla tais olla painoraja 55kg.. Kuulosti kyllä hurjalta, mutta ehkä osittain ton takia oon saanu semmosen kuvitelman, että ainakin pituuden puolesta voisin ratsastaa vielä vähän pienemmilläkin poneilla.
Ja tietenkin voisi myös painottaa touhuilut ponin kanssa ajamiseen, ja jättää ratsastuksen pienemmälle osalle, kyllähän kai pienehkökin poni jaksaa kärryissä vetää suht isoakin ihmistä?
Katoin myös videoita, missä ratsastan pienemmällä ponilla (125cm) ja oon lähes samanpainonen, (pituutta en ole vuosiin kasvanut) eikä näyttänyt mun silmiin mitenkään häiritsevältä. Tosin poni oli melkoinen pulla, että voi johtua siitäkin :D
Mitään hevosta en ole vuosiin todenäköisesti hankkimassa, tiedustelen vaan että voin rakentaa jonkunnäköisiä haavemaailmoja ja käsitteen "täydellisesti" sopivasta ponista.

Tottakai ponin kanssa pitää olla sen kokoinen, että selkään kehtaa hyvällä omatunnolla mennä, jos paino syystä x tai y heilahtaisi vaikkapa ylöspäin.
Monillakin pienehköilläkin poneilla voi ratsastaa aikuinen ihminen, jos ponilla on jykevä rakenne. Yhdellä ratsastuskoululla taisi olla tämmöinen (135cm) eestinheppa.

Ja kiitos tsempeistä teille :) !

Mutta muista, että ratsastuskoulussa sama ratsastaja menee hevosella yleensä max kerta viikkoon. Varsinkin jos suurin osa ratsastajista on sopivan kokoisia, ei se ole niin vakavaa että joskus menee se vähän isompikin.

Omalla taas ratsastaa lähes päivittäin, jolloin kuormitus on aivan erilainen. Lisäksi yleens omalla ratsastus voi olla rankempaa (varsinkin jos yhtään enemmän valmentautuu) ja hyppääminen aina rasittaa enemmän.

Ratsastuskoulujen pituusrajoja ei siis suoraan kannata katsoa.

Lisäksi paino kertyy ihmisillä eri paikkoihin. Toinen näyttää tuossa painossa jo tosi pyöreältä, toisella taas massa on enemmän rinnoissa ja takamuksessa eikä niinkään vyötäröllä. Kroppa voi tällöin olla ihan sopusuhtainenkin.

Mutta hevosen kannalta on ihan sama miltä ratsastaja näytttää. Sama paino se silti on.

--
Aikuinen ihmienn voi toki ponilla ratsastaa, mutta sitten pitää oikeasti osata erottaa jykevä rakenne ja lihavuus. Jos poni on lihava, sen selkään ei voi laittaa samalla tavalla painoa kuin normaalipainoiselle ponille.
Jykevä rakennekaan ei aina tkaaa kestävyyttä, jos esim. hyppää tai ratsastaa muuten rankemmin. Esim. raskailla työhevosilla ei paljoa voi hypätä, koska niiden oma massa on jo niin suuri ettei jalat kestä. Samasta syystä ei voi ajatella että jykevä poni olisi automaattisesti hyvä vaihtoehto isommalle ratsastajalle.

Työhevoset ovatkin eri asia. En oikein osaa kuvitella, että kukaan edes haluaisi hypätä tai muuten "kunnolla" ratsastaa vaikka jollain pretagnenhevosella. Eiköhän jokaisella jo maalaisjärkikin sano, etteivät raskaat työhevoset ole mitään ratsuja vaikka kantaisivatkin ratsastajan selässään. Eikä muutenkaan pidä sekoittaa "vankkaa" ja "raskasta" keskenään. Raskas rakenne ei tosiaankaan takaa kestävyyttä kuten sanoitkin, mutta aivan varmasti joku tavallinen vankkarakenteinen ratsuponi, esim issikka tai eestinponi, kantaa isompaa kuormaa kuin jokin supersiro arabiponi. Arabiponin selkä alkaa jo notkua siitä painosta mistä issikka ei vielä ole millänsäkään.

kannustukseni aloittajalle minultakin!

z-- , Siksi juuri mainitsinkin ton lihavahkon welshin, että ihan hyvin se mua kuljetti, vaikkei erityisen "vankka" rakenteinen ollutkaan, lihavuus vaan hämäsi :D
Mutta tota en ajatellut ollenkaan, että kyllä se poni ehkä mut kerran viikossa jaksoi hyvin kantaakkin, mutta jos rasitus olisi jokapäiväistä, se todenäköisesti saisi vähintään selän kipeäksi, kiitos valaisusta.
Raskaalla rakenteella en meinannut näitä todella raskasrakenteisia Shire-tyyppisiä hevosia, jotka olisivat jo turhankin isoja tämmöselle lievästi ylipainoiselle kirpulle.
Tarkoitin lähinnä juurikin näitä eestinponeja, issikoita yms.. Onko muita pienehköjä ponirotuja, jotka rakenteeltaan jaksavat aikuistakin kantaa?
Harrasteratsuksi siis ajattelin, en meinannut mitään alkaa kisailemaan tai hyppäämään tosissaan, vaan lähinnä ehkä pari kertaa viikossa mielenvirkistykseksi.

aika kääpiöitä olette. sirkuksessa voisi olla kysyntää.

No vuonikset ja connemarat ainakin, ja risteytyksiähän löytyy sitten joka lähtöön.

weraewr, kiitos kivasta ideasta joka meni valitettavasti aiheen vierestä kun tässä etsittiin mulle sopivan kokoista ponia eikä ammattia :D
Connemarasta luulin aina et ne on tosi siroja mutta nyt ku kattelin nii toi vois olla ihan hyväki vaihtoehto! Tai welsh C, tai welsh cob.