Jossain vaiheessa ratkaisuna itsemurhaa, itsellä se käy välillä mielessä, tilanne on täysin toivoton. Aivan liian paljon työttömyyttä takana ja ikää vasta 30, elämä täysin pilalla helvetti sentään.
Miten säilyä järjissään, kun mitään toivoa ei enään ole ?
Miten säilyä järjissään, kun mitään toivoa ei enään ole ?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Enpä usko että tilanteesi olisi toivoton. Kerroppa mitä olet tehnyt työllistymisesi eteen? Mikä on koulutuksesi ja työkokemuksesi? Entä henkilökohtaiset ominaisuudet, vahvuutesi?
vittua välillä saatanan runkkari.
...eikö siusta piäse ikinnään erroon! Ketä kiinnostaa siun kommentit? Taiat vuan ehtii riitakumppannii - hanki ihelles eukko, ja riitele sen kanssa, jä jätä meiät onnettomat luuserit happanemmaan iliman neuvojas!
Lue Joseph Hellerin kirja "Me sotasankarit" ja mieti, mitä itse tekisit, jos olisit Yossarian.
Tilanne on se, että et voi voittaa. Olet ollut liian kauan työttömänä että kelpaisit enää kenellekään. Toisaalta olet liian nuori eläkkeelle ja liian täysipäinen päästäksesi työkyvyttömyyseläkkeelle. Tuskin haluat ryhtyä rikolliseksikaan. Tässä on se kuuluisa catch-22: toivoa ei ole, mutta poiskaan ei pääse. Kuka on vihollinen? Vihollinen on se, joka yrittää ottaa sinut hengiltä. Muista se.
Ainoa toivo on yrittää sopeutua tilanteeseen ja miettiä, miten tästä selviää parhain päin. Miten tilannetta voi käyttää mahdollisimman hyvin hyväksi ja miten.
Muista, että koska sinua kohtaan ei olla reiluja, ei sinullakaan ole mitään velvollisuutta olla reilu. Tutustu systeemiin ja opiskele sen porsaanreiät. Minusta ei ole lainkaan moraalitonta olla pummi, jos muuta mahdollisuutta ei anneta. Kaikessa on kyse siitä, että saa mahdollisuuden, ja jos mahdollisuutta ei anneta, ei sinullakaan ole mitään velvollisuutta pelata soveliaisuuden sääntöjen mukaan.
"Me sotasankarit" sisältää niin paljon viisautta ettei ole tosikaan. Lue se, ja mieti, miten voit soveltaa sitä elämässäsi.
Sen verran haluan kommentoida tota edellistä kirjoitusta, että en ole pitkään aikaan tällä palstalla lukenut parempaa.
X-sukupolven edustaja sanoi suoraan miten asia on ja täysin oikeilla linjoilla näkyy olevan. Tommosilla mielipiteillä varustettuja ihmisiä kaivataan paljon ja kipeästi lisää tähän yhteiskuntaan.
Tiedän tunteen... Sitä herää joka päivä myöhään kun ei ole mitään syytä nousta ylös. Pahinta on se että nuorena parhaat työvuodet valuvat hukkkaan kuin aika tiimalasissa. 20-30 vuotiaana sitä jaksaa eniten ja loppuelämä on helppoa jos saa kerättyä vähän pesämunaa tulevaisuuteen...
Kukahan tämänkin ihmisen aivot on oikein ohjelmoinnut??
Onko nykyään kouluissa noin rajua yhteiskunnallista aivopesua? Vai elinymäristökö on vaikuttanut ajatusmaailmaasi?
Maapallolla ole tarkoitus elää ja muut asiat tulee Boonuksena.
Tee elämästäsi niin hyvä kuin se olosuhteet huomioiden on mahdollista. Ota oppia vaikka mustalaisista.
Ne mustalaiset, joilla ei ole mahdollisuutta tai haluja työelämään hyödyntävät yhteiskunnan tukipalvelut hyvin.
Ei työn tekeminen ole elämän tarkoitus. Elä ja nauti.
Itsemurhaa en ole tosissani harkinnut ikinä, mutta joinakin päivinä ajatukset on sen verran synkeät työttömyyden takia, että se käy joskus mielessä. Mutta rakastan elämää kuitenkin liikaa tehdäkseni sitä. Ei elämä ole pelkkää työntekoa.
enkä koskaan tule itsemurhaa tekemään.
Yhteiskunnan järjestelmän ja sen kansalaisten taholta (esim. järkimies ja banaani) olen tuntenut voimakasta painostusta itsemurhaan. Valitettavaa, että työttömyyttä koetetaan ratkaista "sivistysvaltiossa" ajamalla työttömät niin ahtaalle, että ainut ulospääsy on itsemurha.
Mielessä kyllä on käynyt lähteä omankädenkautta. Olen miettinyt tapoja jolla saisi mahdollisimman paljon huomiota. En kuitenkaan halua sivullisten loukkaantuvan.
Olen opiskellut 17 vuotta valmistuakseni insinööriksi, mutta valmistuin työttömäksi.
Kavereita ei oikeastaan ole. Entiset koulukaverini ovat töissä, eikä heitä kiinnosta minun murheeni. Harrastukset ovat jääneet koska ei ole varaa harrastaa, eikä kyllä enään kiinnostakkaan.
En juo enkä polta, koska se raha on pois ruoasta ja vuokrasta. Liikun kävellen tai pyörällä.
Työttömyyskorvausta saan 370€ kuussa, vuokranjälkeen jää 89€ ruokaan ja laskuihin. Tämä johtuu siitä että avopuolisoni käy töissä. Hänen palkansa ylittää juuri rajan, joten emme saa asumistukea.
Työt karkaavaat Kiinaan ym. halvemman tuotannon maihin.
Olen lähettänyt reilusti yli 150 työhakemusta. Avoimiahakemuksia sekä työhakemuksia. Olen ollut yhdeydessä työnvälitysfirmoihin.
Jokaisen varsinaisen työhakemusksen perään olen soittanut. Puhelimessa työnantajapuoli on yleensä hyvin kiinnostunut, mutta päätöstä ei ole vielä tehty. Luvatataan ilmoittaa heti kuin tietävät miten on käynyt, mutta ilmoitusta ei tule.
Työhakemukseni, ansioluetteloni ja CV:ni olen käynyt näyttämässä työkkärissä ja työnvälitys firmoissa. Ne on todettu ihan käyttökelpoisiksi.
Lopputyötäni tein kovan paineen alaisena jatkuvassa stressissä. Lopputyönantaja lupaili että jos teen työn hyvin ja pientä ekstraa niin minulla on lähes varma työpaikka.
Tottakai tein sen parhaani mukaan, mutta työpaikkaa ei koskaan kuulunut. Koko homma lakaistiin matonalle. Tuntuu että tein lopputyöni aivan turhaan, vaikka työnantaja ja koulu sitä ylistävätkin.
Jollain tavalla olen jaksanut tähän asti. Jokainen aamu toistaa itseään. Taas päivä täysin turhana olemista. Toinen päivä on parempi, toinen huonompi. Kaikista masentavin päivä on Sunnuntai...
Sama täällä, ikää 25v vakava masennus täysin vailla minkäänlaista elämänhalua saatikka tulevaisuuden toivoa. ei kannata jaksaa.
Ite valmistuin juuri ammattiin mutta eipä ole kovin kaksisia töitä ollut tarjolla. Pienillä hanttihommilla saan 2-300 euroa kk tienattua.
Mieheni on ollut nyt vuoden työttömänä. Sitä ennen kouluttautui oppisopimuksella uuuteen ammattiin, koska ei saanut mistään edellisen ammatin töitä. Mutta ei työllistynyt uuteenkaan ammattiin. Suurimman osan ajastaan aikuisena on opiskellut, toisiksi suurimman ajan ollut työtön. Nyt opiskelee jo kolmatta ammattiaan työkkärin kautta.
VITUTTAA !!!!!! Tulee itelle sellainen vajaa olo et on tyhmä pohjanoteeraus kun ei mihinkään kelpaa. Rupinen auto, toisten vanhat vaatteet, kuppanen vuokrakämppä ja olemattomat harrastusmahdollisuudet(hei, ne maksaa). JNE.
Itse aion jatkaa opiskelua syksyllä jos ei työtä löydy. Saapahan huijattua itteään että on ahkera ja toimelias ihminen.
Kai sitä itsekkin pitäisi yrittää päästä jollekin kurssille tai jotain. Olisi tosiaan ainakin sellainen olo että tässähän on jotain järkeä ja saattaisi tuntea itsensä edes hetkenaikaa tärkeäksi tai jotain. Olisihan taas vähän aikaa olo että myt opiskelen siihen ammattiin ja pääsen jopa töihin.
Kannan kyllä hylkiön leimaa otsassani, ainakin sisäpuolella. Minulla ainakin on sellainen olo että olempas minä surkea ihminen kuin en kelpaa mihinkään hommaan.
Kirpparilla olen myynyt romuja pois, että tulisi edes vähän taskurahaa. Mutta ei kyllä paljoa naurata myydä tavaroitansa elantonsa eteen.