Evakuointi pelasti rajaseudun väestön 1939

on tuo evakuointi ollut stallareille, kun vieläkin pitää siitä valehdella.

Kieltämättä Nl onnistui jossain määrin yllättämään Suomen hyväuskoiset viranomaiset ja rauhantahtoisen väestön. Kumman syy väestön jääminen sodan jalkoihin mahtoikaan olla?

Kekkonen jätti ihmmiset Hyrsylän mutkaan, jotta ei olisi "provosoitu" Idän barbaarilaumaa. Siis täysin tietoisesti, ei vahingossa. Kekkosen politiikkaa oli samaa myöhemminkin. Kekkonenhan kovasti kirjoitteli Talvisodassa, että rauhaa ei tehdä "puna-ryssän kanssa". Sittemin hän liittyi KGB:n ja sai tuke sieltä koko tunkkaisen elämänsä ajan...

"Niin tosiaan. Jos olisivat yhtään arvanneet, että kohta ryssä tulee ja ampuu ne rakentelukset rikki, niin eivät varmaan olisi moiseen aikaansa tuhlanneet. Selvästi puna-armeija pääsi yllättämään, vaikka väliin oli jätetty siviilejä ihmiskilviksi, jotka sitten puna-armeijan ylitettyä rajan juosta kipittivät kertomaan, että sieltä ne nyt tulloo!"

Puolustusvoimat olivat taisteluvalmiina rajan pinnasta alkaen. Niitä ei yllätetty, mutta hallitus kyllä. Poliitikot uskovat NL:n bluffaavan.
Armeija pelasti Suomen Mannerheimin johdolla.
Se on punikkien ja stallarien katkeran raivon kohde edelleen. Seurauksena ovat valeet ja vääristelyt tälläkin palstalla.

Partisaanien siviilikyliin tekemät hyökkäykset olivat Suomessa kielletty aihe vuosikymmeniä. Suomi oli sodan jälkeen vaikeassa ulkopoliittisessa tilanteessa, ja maan virallinen kanta oli, ettei Neuvostoliitto hyökännyt sodan aikana siviilikohteita vastaan. Hyökkäyksistä pelastuneet ja niissä omaisiaan menettäneet syrjäkylien asukkaat yrittivät löytää kadonneita sukulaisiaan ja saada heille oikeutta, mutta ilman tulosta. Neuvostoliiton omissa sotapäiväkirjoissa ja asiakirjoissa partisaanijoukkojen hyökkäysten kerrottiin kohdistuneen vain sotilaallisiin kohteisiin.

Partisaanien torjuntaan erikoistuneessa joukko-osastossa palvellut Olavi Alakulppi kertoi vuonna 1987 nauhoitetussa haastattelussa yrittäneensä viedä partisaanihyökkäykset sotarikoksia tutkivalle YK:n komissiolle vuonna 1949. Neuvostoliiton YK-lähettiläs kielsi jyrkästi neuvostosotilaiden syyllistyneen siviiliväestön surmiin ja jopa kyseenalaisti Alakulpin sotakokemukset Suomen rintamilta. Suomen YK-lähettiläs ei ottanut Alakulpin raporttiin – joka sisälsi mm. valokuvia – kantaa, ja asian käsittely tyssäsi siihen.


Käynnistä Olavi Alakulppi kertoo Seitajärven tapahtumista
Asian yllä leijuneen mystisen hiljaisuuden rikkoi lopulta vasta Veikko Erkkilän vuonna 1998 julkaistu teos Vaiettu sota. Neuvostoliiton partisaanien iskut suomalaisiin kyliin. Erkkilä haastatteli kirjaansa varten paitsi hyökkäyksistä selvinneitä suomalaisia, myös niitä suorittamassa olleita partisaaneja. Valtion tiedonjulkistamispalkinnollakin palkittua kirjaa seurannut julkinen keskustelu toi iskujen kammottavat yksityiskohdat vihdoin suuren yleisön tietoisuuteen.

Partisaanit hyökkäsivät Seitajärven nukkuvaan kylään

Pohjois-Suomessa ei sodan aikana ollut kiinteitä rintamalinjoja, vaan laajoissa erämaassa liikkui suomalaisia, saksalaisia sekä neuvostoliittolaisia partioita. Suomen puolella oli paljon pieniä, muutaman talon kyliä, joihin ei usein vienyt polkua kummempaa tietä. Näissä kylissä saattoi olla muutama sotilas vartiomiehenä partisaanien varalta, mutta monet siviilit olivat onnensa nojassa.

Savukosken Seitajärvi sijaitsi satakunta kilometriä rajalta, ja viiden talouden kylää vartioi yhdeksänhenkinen sotilasosasto. Heinäkuun alkupuolella 1944 kylän tytöt ilmoittivat vartiopäällikölle kuulleensa venäjänkielistä puhetta metsästä, mutta päällikkö ei uskonut heitä eikä asiaa käyty tarkastamassa. Edes seuraavana päivänä karjaveräjän luota löytyneet vieraat jalanjäljet eivät saaneet vartiopäällikköä vakuuttumaan partisaanien läsnäolosta.

Aamuyöllä 7. heinäkuuta 48 partisaanin vahvuinen osasto hyökkäsi nukkuvaan kylään, joka heräsi kylän koirien raivoisaan haukuntaan. Yllätetyistä suomalaissotilaista ei ollut vastusta partisaaneille, jotka ottivat kylän haltuunsa lyhyen tulitaistelun jälkeen. Piiloon menneitä ihmisiä partisaanit houkuttelivat esiin lupaamalla suomeksi, ettei näille tehdä pahaa. Antautuneet kyläläiset partisaanit ottivat mukaansa. Lähtiessään neuvostoliittolaiset sytyttivät suurimman osan kylän rakennuksista palamaan.

Hävityksen jälkeen partisaanit vetäytyivät korpien kätköön siellä odottavan pääjoukon luokse. Heidän mukanaan oli 11 vankia, joista suurin osa oli yhä yöpuvuissaan.

Osa hyökkäyksestä pakoon selvinneistä ihmisistä saapui samoihin aikoihin Värriön kylään, josta saatiin hälytettyä suomalaisjoukot. Pakoon päässeiden joukossa oli myös tapahtuma-aikaan 10-vuotias Sirkka Lakela (os. Ollila), joka äitinsä ja sisarustensa kanssa nukkui hyökkäyksen aikaan hevostallissa. Perhe pääsi isoveli Valtteri Ollilaa lukuunottamatta pakenemaan tallin lantaluukun kautta, Valtteri jäi partisaanien vangiksi.

Lapin pohjoisosaa valvoi 500 miehen vahvuinen Erillinen Osasto Sau, joka oli erikoistunut partisaanien torjuntaan. Osasto Sau lähti liikkeelle nopeiden valmistelujen jälkeen kahdella kevyellä joukkueella. Luutnantti Olavi Alakulpin joukkue suuntasi Värriön kautta Seitajärvelle, toinen joukkue kuljetettiin rajalle päin katkaisemaan pakenevien partisaanien paluutietä.

Alakulpin miehet tekevät karmean löydön

Alakulpin joukkue saapui Seitajärvelle iltapäivällä, noin yhdeksän tuntia hyökkäyksen jälkeen. Sotilaat tapasivat kylällä eloonjääneitä, joilta he saivat tietoja hyökkäyksestä. Osasto lähti jälkikoirien kanssa pikamarssia partisaanien perään.

Muutaman kilometrin jälkeen he törmäsivät karmaisevaan näkyyn: kylältä siepatut naiset ja lapset löydettiin surmattuina metsästä. He olivat osittain tai kokonaan alasti, osa oli myös raiskattu. Surmatyöt oli tehty ampumalla, puukoilla ja pistimillä. Tapettujen joukossa oli Alakulpin mukaan sotilaiden tuttuja, sukulaisia ja tyttöystäviä..."

..näitä hyökkäyksiä tehtiin 45 kappaletta ja murhattiin aina siviilejä ja lapsia.
Sosialismin sankarit kertoivat aina iskeneensä sotilastukikohtiin ja valtaisia tuhoja tehneenä.
Samaa valhetta olivat myös ne jotka söivät tovereitansa, todella ammattitaitoisesti...

Idän barbaarit pidettiin loitolla ja voitettiin itsenäisyys ja ihmisyys...

rankkaa stallareille.
Siksi pitää samat valeet tarjota aina uudelleen.
Vaikea on myöntää, että NL hyökkäsi Suomen 30.11. 39 liitossa natsi-Saksan kanssa.

Kenenkä syy ettei Suomussalmea ja monia muitakaan.paikkoja edes yritettykään evakuoida?

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Suomen_sisäministeri

Talvisodan alussa evakuoimatta jäi arviolta nelisentuhatta siviiliä. Kannaksella ja Suomenlahdella n. 100, Suojärvellä ja Salmissa parisentuhatta, Kuhmossa kymmenkunta, Suomussalmella n. 1700, Sallassa ja Petsamossa n. 300. Valtaosa (n. 1400) Suomussalmella evakuoimatta jääneistä, onnistuttiin evakuoimaan Suomussalmen ja Raatten tien taisteluiden jälkeen. 

NKVD:n määräyksestä pääosa evakuoimatta jääneistä siirrettiin helmikuussa internointileireille. Sikäläinen termi oli erikoisasutuskeskus. Leirit olivat metsätyöleirejä, joilta aiempi työväki siirrettiin pois suomalaisten tieltä. Leirejä olivat Pullozero (tai Pullojärvi), Kintismä (tai Kintismäki tai Kinnesmäki), Kaimaoja (tai Gaimoja) ja Interposolka (tai Interposelok). Kannaksen ja Suomenlahden saarien väki sijoitettiin Terijoelle. 

Palautukset tehtiin Värtsilän, Vainikkalan, Petsamon ja Suomussalmen kautta touko-kesäkuun vaihteessa 1940. 

Evakuointisuunnitelmat oli laadittu jo 1920-luvulla koko Viipurin läänin raja-alueelle. Viimeiset laadittiin syksyllä 1939, tällä kertaa koko valtakunnan itärajan alueelle. Evakuointia ei kuitenkaan toteutettu suunnitelmien mukaan liikekannallepanon yhteydessä, vaan raja-alue evakuoitiin ainoastaan Viipurin läänin alueella, Suojärveä lukuunottamatta. Vapaaehtoiseen väestönsiirtoon osallistui myös Suojärven asukkaita, tosin omalla kustannuksellaan. 

Sodan uhan väistyessä (suomalaisten viranomaisten mielestä), väestönsiirtoja ryhdyttiin asteittain purkamaan marraskuun 1939 lopussa. Niinpä osa jo aiemmin "turvassa" olleista rajaseudun asukkaista, jäi puna-armeijan sodan alussa miehittämälle alueelle. 

Myös talvisodan päätyttyä järjestettyjen väestönsiirtojen yhteydessä siviilejä jäi neuvostoviranomaisten haltuun, mutta kyse oli yleensä tahallisesta jättäytymisestä. Tässä vaiheessa lukumäärä laskettaneen kymmenissä.

-

Kuka kepulainen punikkiryssä olikaan Suomen sisäministerinä tuolloin?

Talvisodan siviilisotavangit 

Kämäräisen artikkeli aiheesta.

http://heninen.net/raatteentie/kohtalot/jk_f.htm

Luin eräästä kirjasta kuvauksen kuinka nuo Suomussalmelaiset siviilivangit palasivat kesäkuussa 1940 Suomeen ja eräs nainen sylki päin NL:n rajavartijaa. Tämä ihmetteli suomalaisnaisen käytöstä. Tämän samaisen naisen kaikki pienet lapset, muistaakseni 3, olivat kuolleet tuon Kintismän leirimatkan aikana. Kaikkein pienin imeväisikäinen oli paleltunut kuoliaaksi jo menomatkalla vaikka äitinsä yritti pitää häntä lämpimänä itseään vasten. Sinne jotoksen varteen hankeen äiti lopulta heitti kivikovaksi jäätyneen muutaman kuun ikäisen vauvansa... Siis kaikkien muidenkin pienet lapset kuolivat tuolla reissulla, osa jo menomatkan aikana pakkasessa käveltäessä. Samoin monet vanhuksistakin menehtyi samoihinin syihin eli kylmään, nälkään ja tauteihin.

Työkiintiöt oli älyttömät ja "ansiot" ei riittäneet edes "ruokaan". Se taisi olla enimmäkseen vieläpä säkkitavaraa, josta sopi alkaa leipoa...

http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4760

Luin eräästä kirjasta kuvauksen kuinka nuo Suomussalmelaiset siviilivangit palasivat kesäkuussa 1940 Suomeen ja eräs nainen sylki päin NL:n rajavartijaa. Tämä ihmetteli suomalaisnaisen käytöstä. Tämän samaisen naisen kaikki pienet lapset, muistaakseni 3, olivat kuolleet tuon Kintismän leirimatkan aikana. Kaikkein pienin imeväisikäinen oli paleltunut kuoliaaksi jo menomatkalla vaikka äitinsä yritti pitää häntä lämpimänä itseään vasten. Sinne jotoksen varteen hankeen äiti lopulta heitti kivikovaksi jäätyneen muutaman kuun ikäisen vauvansa... Siis kaikkien muidenkin pienet lapset kuolivat tuolla reissulla, osa jo menomatkan aikana pakkasessa käveltäessä. Samoin monet vanhuksistakin menehtyi samoihinin syihin eli kylmään, nälkään ja tauteihin.

Työkiintiöt oli älyttömät ja "ansiot" ei riittäneet edes "ruokaan". Se taisi olla enimmäkseen vieläpä säkkitavaraa, josta sopi alkaa leipoa...

Kenenkä syy olikaan, ettei Suomussalmea ja monia muitakaan paikkoja / paikkakuntia edes yritettykään evakuoida? Sisäministeriön vastuulla oli myöskin evakuointiasiat.

Wikipedian linkki Suomen sisäministerristä lyhennettynä, koska alkuperäinen ei toimi tällä saitilla linkattuna ääkkösten vuoksi.

http://tinyurl.com/gs6erks

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Suomen_sisäministeri

Tietenkin asialla oli punikkiryssä Kekkonen Maalaisliitosta

Kekkostiet

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kekkostiet

Kyllä saikin rakennuttaa monta Kekkostietä Suomussalmelle, Juntusrantaan ja Kuhmoon, että kekkosviha edes hieman laantui.

Venäjä ei ole oikeastaan mihinkään muuttunut. Tällä kertaa ei tarvinnut siepata tai terrorisoida omiaan. Historia ja nykypäivä todistavat Jussi Niinistön ehdotukset kaksoiskansalaisuudesta oikeaksi.

Tarkistetaan tuota jonkun tekemää tekstiä Suomussalmen osalta:

Sisäministeri Kekkonen jätti ihmiset Suomussalmella ja Juntusrannassa evakuoimatta, jotta ei olisi "provosoitu" Idän barbaarilaumaa. Siis täysin tietoisesti, ei vahingossa. Kekkosen politiikkaa oli samaa myöhemminkin. Kekkonenhan kovasti kirjoitteli Talvisodassa, että rauhaa ei tehdä "puna-ryssän kanssa". Sittemin hän liittyi KGB:n ja sai tukea sieltä koko tunkkaisen elämänsä ajan...

Sama ilmiö toistui mm. Hyrsylän mutkassa. Siviilejä jäi toista tuhatta ryssien jalkoihin ja ne palautettiin Suomeen vasta kesäkuussa 1940, vaikka sota loppui jo 13.3.1940.

Ryssä ei evakuoinut siviilejä, raiskasi mennen tullen.

#Tämä pelasti jopa noin 100 000 ihmistä joutumasta punaisen hirmuvallan käsiin. #

Neukku ei evakuoinut Petroskoin ns. epäkansallisia vaan jätti heidät Suomen valkoisen hirmuvallan kynsiin. Hirmuvalta aloittikin heti systemaattisesti lopullisen ratkaisun toimeenpanon.