Jumala on säätänyt sekä työn että levon. Elämänrytmi on sellainen, kuin Hän olisi säätänyt vain työn. Mutta ei ole, olemme vain ottaneet neuvoa vieraalta ja luulemme sitä Jumalan säätämykseksi. Oikeasti hän on säätänyt molemmat.
Entisaikoina kaikki heikkous, sairaus, työkyvyttömyys, huono muisti, oppimisen vaikeus ja hitaus selitettiin yhdellä sanalla: laiskuus. Ei kirkkommekaan ollut vapaa tästä erehdyksestä. Kirkko otti neuvoa maalliselta esivallalta, joka pyrki saamaan mahdollisimman paljon verohyötyä kansasta. Ja kyllä se näkyi virsissäkin: "Kunniankruunua laiska ei voita. Turhaan ei aikaansa tuhlata saa."
Ei tämä ole uutta. Jeesuskin moitti fariseuksia siitä, että nämä olivat halukkaita sitomaan vaikeasti kannettavia taakkoja, mutta eivät olleet valmiita liikuttamaan sormeaankaan kantaakseen niitä heikkojen puolesta.
Kun luemme lehteä tai katsomme teeveetä, koko ajan meille kerrotaan, kuinka työtehoa pitää lisätä, jotta pärjäisimme kilpailussa muiden maiden kanssa. Koskaan ei edes pidetä mahdollisena, että olisimme jo saavuttaneet maksimin, jossa ei voi enää lisätä tehoa.
Yhä uusia ja uusia lakea laaditaan. Enää kukaan ei edes tiedä, miten meidän tulisi olla ja elää, että olisimme lainkuuliaisia. Vasta jälkeenpäin saamme kuulla, että olisi pitänyt toimia niin tai näin. Emme voi enää, emmekä ole voineet pitkään aikaan tietää, mitä voimme tehdä, sillä emme yksinkertaisesti kerkiä seuraamaan lainsäädännön muutosta. Meillä on liikaa muutakin tekemistä. Edes lainoppineet eivät tiedä. Vertaavat oikeuslaitosta paremmin arpakoneeseen kuin oikeudenjakajaan.
Lehdet ovat täynnään ohjeita laihduttamisesta, terveistä elämäntavoista, kuntoilusta ja henkisten voimien suuntaamisesta oikein. Pitkäikäisyys on itsestään selvä tavoite, vaikka iän pidentyessä sairaanaoloaika on kasvanut enemmän kuin terveenäoloaika.
Mustavalkoiset neuvojat selittävät, miten väärän asemasta tulee valita oikea, ja kuitenkaan emme juuri koskaan ole oikeasti tällaisen valinnan edessä. Meidän onkin valittava kahdesta pahasta pienempi paha. Vailitsimme noin tai näin, aina joudumme valitsemaan väärin, ja se saakin itseensä tyytyväisen toistuvasti ja toistuvasti, ikuisesti kertomaan, miten pahan valinta johtaa hirvittäviin seurauksiin.
Moni tuntee olevansa lopussa, loppuunpalanut, synnissä rypevä, kelvoton ihminen. Mutta vielä tulee itsetyytyväinen vaatimaan lisää, lisää, lisää. Koskaan et riitä, koskaan et kelpaa.
Jumala on säätänyt myös levon. Jeesus sanoo: "Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon." Jeesus kutsuu armoalttarille ristin juureen. Se on paikka väsyneelle matkamiehelle. Siinä saa vain olla. Jos jaksaa vielä huokailla, saa huokailla. Jos ei jaksa enää huokaillakaan, saa vain olla. Hänen pyhä sovintoverensä peittää kaikki synnit, antaa voimaa voimattomalle ja lepoa levottomalle. Hän uudistaa väsyneen.
Jeesus, kuule rukoukset / köyhän, kurjan syntisen,
heikoimmatkin huokaukset / ahdistetun sydämen.
Jalkojesi juureen vaivun / pääni ristiin painaen.
Siinä turvallisin mielin, / Jeesus, sua rukoilen.
Haavojasi lähemmäksi, / lähemmäksi ristiä
kaipaa köyhä sydämeni / nytkin, tällä hetkellä.
Anna Pyhän Hengen voimaa, / tulta lamppuun sammuvaan.
Yö on synkkä, Ylkä viipyy, / milloin tulet noutamaan?
Riennä siis jo ristin turviin, / haavoitettu syntinen!
Taakat, huolet kirpoavat / luona rakkaan Jeesuksen.
Kaipuu kasvaa sydämessä / taivaan kotiin ihanaan.
Jeesus, milloin pääsen sinne / harppuani soittamaan?
Entisaikoina kaikki heikkous, sairaus, työkyvyttömyys, huono muisti, oppimisen vaikeus ja hitaus selitettiin yhdellä sanalla: laiskuus. Ei kirkkommekaan ollut vapaa tästä erehdyksestä. Kirkko otti neuvoa maalliselta esivallalta, joka pyrki saamaan mahdollisimman paljon verohyötyä kansasta. Ja kyllä se näkyi virsissäkin: "Kunniankruunua laiska ei voita. Turhaan ei aikaansa tuhlata saa."
Ei tämä ole uutta. Jeesuskin moitti fariseuksia siitä, että nämä olivat halukkaita sitomaan vaikeasti kannettavia taakkoja, mutta eivät olleet valmiita liikuttamaan sormeaankaan kantaakseen niitä heikkojen puolesta.
Kun luemme lehteä tai katsomme teeveetä, koko ajan meille kerrotaan, kuinka työtehoa pitää lisätä, jotta pärjäisimme kilpailussa muiden maiden kanssa. Koskaan ei edes pidetä mahdollisena, että olisimme jo saavuttaneet maksimin, jossa ei voi enää lisätä tehoa.
Yhä uusia ja uusia lakea laaditaan. Enää kukaan ei edes tiedä, miten meidän tulisi olla ja elää, että olisimme lainkuuliaisia. Vasta jälkeenpäin saamme kuulla, että olisi pitänyt toimia niin tai näin. Emme voi enää, emmekä ole voineet pitkään aikaan tietää, mitä voimme tehdä, sillä emme yksinkertaisesti kerkiä seuraamaan lainsäädännön muutosta. Meillä on liikaa muutakin tekemistä. Edes lainoppineet eivät tiedä. Vertaavat oikeuslaitosta paremmin arpakoneeseen kuin oikeudenjakajaan.
Lehdet ovat täynnään ohjeita laihduttamisesta, terveistä elämäntavoista, kuntoilusta ja henkisten voimien suuntaamisesta oikein. Pitkäikäisyys on itsestään selvä tavoite, vaikka iän pidentyessä sairaanaoloaika on kasvanut enemmän kuin terveenäoloaika.
Mustavalkoiset neuvojat selittävät, miten väärän asemasta tulee valita oikea, ja kuitenkaan emme juuri koskaan ole oikeasti tällaisen valinnan edessä. Meidän onkin valittava kahdesta pahasta pienempi paha. Vailitsimme noin tai näin, aina joudumme valitsemaan väärin, ja se saakin itseensä tyytyväisen toistuvasti ja toistuvasti, ikuisesti kertomaan, miten pahan valinta johtaa hirvittäviin seurauksiin.
Moni tuntee olevansa lopussa, loppuunpalanut, synnissä rypevä, kelvoton ihminen. Mutta vielä tulee itsetyytyväinen vaatimaan lisää, lisää, lisää. Koskaan et riitä, koskaan et kelpaa.
Jumala on säätänyt myös levon. Jeesus sanoo: "Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon." Jeesus kutsuu armoalttarille ristin juureen. Se on paikka väsyneelle matkamiehelle. Siinä saa vain olla. Jos jaksaa vielä huokailla, saa huokailla. Jos ei jaksa enää huokaillakaan, saa vain olla. Hänen pyhä sovintoverensä peittää kaikki synnit, antaa voimaa voimattomalle ja lepoa levottomalle. Hän uudistaa väsyneen.
Jeesus, kuule rukoukset / köyhän, kurjan syntisen,
heikoimmatkin huokaukset / ahdistetun sydämen.
Jalkojesi juureen vaivun / pääni ristiin painaen.
Siinä turvallisin mielin, / Jeesus, sua rukoilen.
Haavojasi lähemmäksi, / lähemmäksi ristiä
kaipaa köyhä sydämeni / nytkin, tällä hetkellä.
Anna Pyhän Hengen voimaa, / tulta lamppuun sammuvaan.
Yö on synkkä, Ylkä viipyy, / milloin tulet noutamaan?
Riennä siis jo ristin turviin, / haavoitettu syntinen!
Taakat, huolet kirpoavat / luona rakkaan Jeesuksen.
Kaipuu kasvaa sydämessä / taivaan kotiin ihanaan.
Jeesus, milloin pääsen sinne / harppuani soittamaan?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Otit esille hyvin tärkeän aiheen. Nykyajan ”synnit”.
”Entisaikoina kaikki heikkous, sairaus, työkyvyttömyys, huono muisti, oppimisen vaikeus ja hitaus selitettiin yhdellä sanalla: laiskuus.”
Tuohon voisi lisätä vielä vaikka lievän kehitysvammaisuudenkin. Totta kuitenkin. Oletettiin että haukkumalla ja rankaisemalla ihminen ”parantuu” ja omalla tahdollaan asia korjaantuu.
Samalla oli taustalla myös sekin, että erilaisia sairauksia ja vammaisuuksia pidettiin Jumalan kostona. Kosto saattoi kokea isovanhempaa tai vanhempia siitä, että oli tullut tehtyä jotain salaista syntiä. Samoin köyhyyttä pidettiin tällaisena rangaistuksena, ja jos rikastui, puhuttiin Jumalan siunauksesta.
”Jeesuskin moitti fariseuksia siitä, että nämä olivat halukkaita sitomaan vaikeasti kannettavia taakkoja, mutta eivät olleet valmiita liikuttamaan sormeaankaan kantaakseen niitä heikkojen puolesta.”
Aikamme nimi on itsekkyys ja ahneus sekä rakkaudettomuus.
”…koko ajan meille kerrotaan, kuinka työtehoa pitää lisätä, jotta pärjäisimme kilpailussa…”
Niin, miten tuon nyt sanoisi. Kun kilpailuyhteiskunnassa vain se merkitsee, mitä jää ”viivan alapuolelle”, kaikki keinot ovat sallittuja. Meillä vallitsee esim. työpaikolla mantra, että työhön pitää sitoutua (mikä ei sinänsä ole väärä asia) mutta sillä tarkoitetaan sitä, ettei työmies ansaitse palkkaansa vaan ymmärtää tyytyä vähempää, jotta joku saisi vieläkin enemmän kuin viime vuonna. Ja ketkä tuon työn tuloksista nauttii??
”Moni tuntee olevansa lopussa, loppuunpalanut, synnissä rypevä, kelvoton ihminen. Mutta vielä tulee itsetyytyväinen vaatimaan lisää, lisää, lisää. Koskaan et riitä, koskaan et kelpaa.”
Riittämättömyys on kamala asia. Nykyään on ”riitettävä” kaikkialla ja kaikissa asioissa. On oltava ulkonäöllisesti kelpaava, liikunnallinen, osaava, kykenevä, rikkeetön, väsymätön kone. Ellei siihen kykene, siitä pitäisi syyttää vain omaa itseään.
Siksi tuntuu julmalta ja kovalta, että tällaisen taakan alle sortuneen ihmisen pitäisi kokea vielä hengellistäkin painostusta siitä, miten huono hän onkaan. Rankat ”syntisaarnat” ovat kuin polkisi toisen katuojaan ja nauraisi päälle; ”et sinä kykene olemaan edes oikea uskovakaan”! Viedään se viimeinenkin toivo.
Minä olen nyt taas ikävä ihminen, mutta on kysyttävä paria asiaa sinulta, dogmatikos:
1 onko samaa sukupuolta olevien sukupuolielämä syntiä? On vai ei?
2 onko syntiä vihkiä samaa sukupuolta olevat avioliittoon? On vai ei?
Nuo kaksi kysymystä ovat ne, joihin ei-vastaus on tuonut fundis-, psykopaatti- tai lievemmin konservatiivi-arvonimen.
Haluaisinkin tietää, että mikä on sinun vastauksesi.
Nyt tuli lapsus.... siis On-vastaus on tunut nuo arvonimet.
Eli ovatko sinun mielestä syntiä vai ei.
Pakko vastata, vaikka ei liity aiheeseen. Jos on pakko katsoa Jumalan tahtoa ja mitä se on sanonut, niin 1. samaa sukupuolta olevien sukupuolielämä ei ole syntiä kuin yhdeltä osin, ja 2. Raamatussa ei ketään vihitä avioliittoon, joten sitä ei kannata pohtia.
Ja Jumalan kannalta meidän on turha olla jotain mieltä synneistä.
Dogmatikos ei halua vastata?
Torre, sinun kannan olen tiennyt jo kauan, mutta kiitos kommentistasi.
"Minä olen nyt taas ikävä ihminen, mutta on kysyttävä paria asiaa sinulta, dogmatikos:"
Taisi tulla väärään paikkaan?
Nämä todelliset elämän taakat eivät näemmä kiinnosta ketään?
Aloitus ei liittynyt Islamiin niin se ei kiinnosta palstan kommentoijia.
Ilmeisesti :D ...
Mokomat laiskat ruikuttajat - menkää töihin, niin ei jää aikaa turhaan kitisemiseen!
Olikohan viime vuonna kun Susanna Suomi tv7:ssa haastatteli Yuennina Foxia kysyen tältä millainen on Suomen 'hengellinen tila' tänä päivänä - no - Fox vastasi että kuiva ja hedelmätön - tarkkaan kun katsoi ei voinut olla huomaamatta harmin punan kohoavan haastattelijan poskille :-D
Ja miten tuo liittyi aiheeseen?
Ihminen on keksinyt helvetinkoneen ja se on korko. Juutalaisten Jumala JHWH antoi kansalleen käskyn: "älä anna rahasi korolle". Eivät totelleet ja kansa vietiin Babyloniaan, jossa juutalaiselle yläluokalle opetettiin finanssialan perusniksit. Babylonian korkopolitiikka perustui sijoitetun pääoman kaksinkertaistamiseen seitsemässä vuodessa. Tällä mekanismilla luotiin nopeasti maaorjuus. Siihen kun vielä lisättiin tiukat kastijaot- suutarin poika pysyköön lestissään ja maajussin poika kuokki isänsä peltoa, niin avot.
Suomi ja suomalaisetkin ovat nielleet koukun, josta ei ole irtipääsyä. Valtion budjetista menee tällä hetkellä leijonanosa korkomenoihin ja kansa seuraa paskat housuissa, josko saisimme pitää AAA-luokituksen, ettei vaan korot nousisi. Jos niin käy, katoaa kouluista lämmin ruoka ja vanhainkodeista vaipat. Sitten ne, joilla on valtaa, puolustavat yhä raivokkaammin "saavutettuja" etujaan.
Tuota, olet kyllä hajulla mutta vielä paljon on aikamoista sekaannusta.
Nykyinen vapaa markkinatalous ja sen myötä synnytetyt finanssilaitokset ovat se suurin syyllinen. Nykyään rahaa luodaan tyhjästä ja me elämme kuplassa, jossa kaikki ovat velkaa toisilleen. Tähän liittyy myös tuo koron käsite.
´Valtio maksaa vain korkoja eikä lyhennä velkojaan, valtioiden ei tarvitse tehdä niin. Mutta kun oravanpyörä on lähtenyt pyörimään, tästä ei vapauta enää muu kuin globaali talousromahdus.
Tavallaan tuo työntekeminen liittyy tuohon siten, että ihmiset ovat pankkien orjia koska valtio on ajanut omistusasunto systeemiä aivan liikaa. Samoin yritykset ovat siirtyneet qvartaalitalouteen, jossa ”menestys” mitataan voiton mukaan yhä kiihtyvin välein. Samoin ne yritykset jotka eivät tuota voittoa kylliksi ajetaan konkurssiin.
Turhaa hyödytöntä jaarittelua ja läpinäkyvää falskiutta koko tyhjyyttä koliseva aloitus! Melekin itkuun tirahdin kun oli niiin hempeää tekstiä.
Ei Raamatussa sanota: Lepää pyhäpäivä, vaan Pyhitä lepopäivä! Eikä uskontoa tarvitse sekoittaa hempeään ja naiselliseen henkeen joka huolestuu muka ihmisten "jaksamisesta". Tämmöiset asiat kuuluvat maalaisjärjen piiriin. Työtätekevillä ja raskautetuilla tarkoitetaan Raamatussa syntiensä kuorman alla nääntyviä, jotka yrittävät lain töillä ansaita armoa.
Dokmatikos yrittää hempeillä sanoilla puserrella herkkien naisten sydämistä kyyneleitä ja voittaa ulkonaista suosiota sekä kehuja, mutta turhaa on sokea yrittää sokeita taluttaa. Tämmöinen puhe ei ole evankeliumia vaan psyko-sosiaalis-humanistista lässytystä. Valheellista "rakkautta". Ilmiö on tuttu maallistuneilla papeilla ja piispoilla: yritetään selittää hengellinenkin maallisesti.
Mutta virressäkin sanotaan: "vaan miten sokeana nähdä voisi, ja tiekö tuttu, eksyneelle oisi?"
Dokmaticos: -opeta ensin itseäsi ja vasta sitten toisia kun itse tunnet tien ja käyt sitä!
Joo, vaihtoi taktiikkaa, kun tuolla toisessa ketjussa pääsi taas lempiaiheeseensa, eikä saanut toisia mukaan, kuin multinikkinsä.
Täällä tosiaan vetoaa humanismiin ja muuhun hömpsön pömpsöön.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14434991/alkoholismi-ja-fundisusko---mika-yhdistaa
Aika erikoinen on ajattelusi: ”… hyödytöntä jaarittelua ja läpinäkyvää falskiutta koko tyhjyyttä koliseva aloitus!”!
Kyse on kuitenkin hyvin tärkeästä ja olennaisesta asiasta myös meille kristityille. Mieti miten moni todella uupuu taakkansa alle tässä jatkuvasti kiihtyvässä kilpailussa? Miten monelle syntyy tunne, ettei enää riitä mihinkään?
Kun sitten joidenkin uskonnollisten ryhmien tapa lähestyä asiaa on väheksyvä ja hyvin vaativa. Onhan täälläkin tullut esiin monen monta kertaa, että vaaditaan koko ajan jotain lisää, että saisi suosion ja kutsuttaisiin uskovaksi.
”Tämmöiset asiat kuuluvat maalaisjärjen piiriin. Työtätekevillä ja raskautetuilla tarkoitetaan Raamatussa syntiensä kuorman alla nääntyviä, jotka yrittävät lain töillä ansaita armoa.”
Kyllä mielestäni usko on arjessa elämistä sen mukaan! Eikä mikään lohkaistu asia, mitä ollaan sitten jossain kokouksissa tai palveluksissa.
Kuka muuten on tuonkin tulkinnan laseerannut, ettei työtätekevät ja raskautetut ole niitä, vaan aivan jotain muita henkilöitä? Onko todellakin jokaiselle sanalle ja termille annettu aivan uusia merkityksiä eikä Raamatusta voi enää lukea mitään edes sanatarkasti?
"”…koko ajan meille kerrotaan, kuinka työtehoa pitää lisätä, jotta pärjäisimme kilpailussa…”
YYYYYYYYYYYHHHBYÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!! YHYYYYYÄÄÄÄÄÄÄÄÄ-ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ... BUHUHUUUUUUUUUUUUUUUUUUU, NIISKI NIISK!
terveisin: työhaluton vihervasuri, liberaali mätä omena, nuppieläkeläinen.
Huono trolli.
Sinulle käy ihan hyvin!
Mitähän tuo on tarkoittavinaan?
Miksi kutsutte rikoksia synneiksi?
synti=rikos
syntinen=rikollinen
Tee työsi Niinkuin tekisit sitä herralle. Lepää työttömänä kuin herran kämmenellä.
:D tavallaan me teemme työtä pikemminkin "herroille".