Kerron tässä lyhyesti tarinani mitään kaunistelematta ja mitään tärkeää pois jättämättä. Tarinani kertoo siitä miten kaikki elämässä särkyy ja satuttaa läheisiä rikkoo oman avioliiton jne..
Varoitan että joidenkin mielestä tämä ei ole mukavaa luettavaa joten jos luulet kuuluvasi tähän ryhmään ÄLÄ LUE TÄTÄ.
Olen ollut naimisissa 12 v ja meillä on 4 ihanaa lasta. Avioliittomme alkoi rakoilemaan jo useampi vuosi sitten, aina jotenkin saatiin asiat selvitettyä ja jatkettiin. Lapsia syntyikin loppujen lopuksi 4 joista nuorin on nyt 2,5v.
Sitten kun salama kirkkaalta taivaalta aloin kirjoittelemaan itseäni lähes 5v nuoremman miehen kanssa, aluksi kirjoittelimme ja pidimme yhteyttä vain sähköpostitse ja chattailemalla. Kaikki natsasi hän oli niin ihana ja huomaavainen. Sanotaanko näin menin aivan pyörälle päästäni koska mieheni ei ollut lainkaan sellainen. Se oli salama rakkautta kaikki täsmäsi vaikka emme olleet edes vielä tavanneet toisiamme. Pian sovimme ensimmäisen tapaamisemme ja se oli ihana ja ikimuistoinen kun sadusta lopuksi rakastelimme.
Siitä alkoi valheiden vyyhti, keksin milloin mitäkin valheita että voisimme tavata. Mies asui lähes 300 km päässä minusta mutta häntä ei välimatka haitannut ja yritimme tavata niin usein kun mahdollista. Hän kertoikin parin kuukauden tapailun jälkeen rakastavansa minua. Tietenkin tästä hieman häkellyin.
Kotona yritin pyörittää arkea ja hoitaa lapsia. Mutta ajatukseni pyörivät kuitenkin jossain aivan muualla. Koin olevani huono äiti koska aikani meni puhelimella ja I padilla kirjoitteluun tämän miehen kanssa. Tottakai koin syyllisyyttä ja päätinkin lopettaa suhteen.
Eihän siitä mitään kuitenkaan tullut. Sanoin että haluan edetä hitaammin ja tämä kävi myös hänelle koska hän ei halunut hoputtaa ja lupasi odottaa. Mielessä alkoi käymään lähes päivittäin ero mieheni kanssa..uusi elämä toisen kanssa.
Mies lupasi jopa muuttaa samaan kaupunkiin missä asuin ja voisimme sitten siitä vähitellen kun eroni on selvä muuttaa yhteen. Kaikki tuntui helpolta että sormia napsauttamalla olisimme viimein yhdessä.
Oman miehen kanssa meni huonosti ja lopuksi tunnistin että minulla on toinen mies ja olen rakastunut häneen.. Mieheni ensivaikutelma oli että kuvittelen sen vaan rakkaudeksi enhän voi rakastaa miestä jota en kunnolla edes tunne. Hän lupasi antaa vielä mahdollisuuden jos nyt lopettaisin suhteen.
En kuitenkaan pystynyt taaskaan lopettamaan. Huomasin että rakastan häntä liikaa ja tarvitsen häntä silti yritin loukata häntä että hän jättäisi minut rauhaan ja olimmekin erossa toisistamme 3 viikkoa, kunnes taas aloimme kirjoittelemaan ja tapasimmekin taas ihan samaan tahtiin kun ennenkin nyt vaan olimme todella varovaisia. Jatkoin valehtelua miehelleni.
Asiat paisui vaan ja valheiden taakka kasvoi kasvamistaan. Miehelläni ja minulla meni huonommin kun koskaan emme puhuneet enää toisillemme emme tehneet juuri mitään. Kaikki tunteet vaikutti kuolleen häntä kohtaan.
Lasten takia tein kuitenkin viimeisen päätökseni. Minun oli pakko lopettaa suhde. Halusin nähdä hänet vielä kerran ja kerroin päätöksestäni itku kurkussa että lasten takia on pakko nyt vaan päästää irti. Hän lohdutti ja lupasi odottaa kunhan vaan saisi loppujen lopuksi minut omakseen. Sanoin että niin ei enää käy että tämä on lopullista. Ajauduimme kuitenkin harrastamaan seksiä vielä viimeisen kerran sitten lähdin ja hyvästelin hänet. Muistan aina kun hän jäi hotellin sängylle itkemään.
Emme kirjoitelleet, yritin palata arkeen ja puhua mieheni kanssa. Saimme jonkun näköisen yhteyden.kunnes alle 2 viikon päästä koin olevani todella väsynyt, en jaksanut tehdä juuri mitään. Pelkäsin että olin vakavasti sairas mutta kun pahoinvointi astui kuvaan tajusin pian että olen raskaana. Testi vahvisti tämän vahvoilla kirkuvan punaisilla viivoilla. Miten tämä oli mahdollista söin pillereitä ja söin ne aina säännöllisesti. Lapsi ei voinut olla mieheni koska emme olleet harrastaneet seksiä 5 kk. Pahin mahdollinen oli tapahtunut olin raskaana toiselle miehelle.
Olin aivan maassa, ensimmäisenä kävi mielessä raskaudesta on pakko päästä eroon ennenkun mieheni saa tietää. Toivoin jopa keskenmenoa. Mieheni kuitenkin arvasi että salasin jotain ja löysi yhden tekemäni raskaustestin kaapistani siitä hän yhdisti palaset yhteen ja muistan aina kun hän huusi että ei anna ikinä anteeksi, että revin hänen koko elämänsä pilasin kaiken..hänellä ei ole enää elämää hän voi yhtä hyvin kuolla kuinka voin tehdä näin niin monen avioliitto vuoden jälkeen. Hän sanoi että ei enää tunne minua. Suru ja viha oli suunnaton ja tietenkin aiheellista ja olin sen täysin ansainnut.
Sillä hetkellä elämäni romahti ja mies alkoi vaatia keskeytystä. Lähes pakotettuna varasin ajan lääkäriin. Sain lähetteen raskauden keskeytykseen ja aika on ensi viikon keskiviikkona olen jotain 8 viikolla raskaana silloin. Pahoinvointi on ollut kamalaa.
En tiedä mitä teen väärin olisi pitää tämä lapsi mutta väärin myös keskeyttää? pyydänkin neuvoja?
Varoitan että joidenkin mielestä tämä ei ole mukavaa luettavaa joten jos luulet kuuluvasi tähän ryhmään ÄLÄ LUE TÄTÄ.
Olen ollut naimisissa 12 v ja meillä on 4 ihanaa lasta. Avioliittomme alkoi rakoilemaan jo useampi vuosi sitten, aina jotenkin saatiin asiat selvitettyä ja jatkettiin. Lapsia syntyikin loppujen lopuksi 4 joista nuorin on nyt 2,5v.
Sitten kun salama kirkkaalta taivaalta aloin kirjoittelemaan itseäni lähes 5v nuoremman miehen kanssa, aluksi kirjoittelimme ja pidimme yhteyttä vain sähköpostitse ja chattailemalla. Kaikki natsasi hän oli niin ihana ja huomaavainen. Sanotaanko näin menin aivan pyörälle päästäni koska mieheni ei ollut lainkaan sellainen. Se oli salama rakkautta kaikki täsmäsi vaikka emme olleet edes vielä tavanneet toisiamme. Pian sovimme ensimmäisen tapaamisemme ja se oli ihana ja ikimuistoinen kun sadusta lopuksi rakastelimme.
Siitä alkoi valheiden vyyhti, keksin milloin mitäkin valheita että voisimme tavata. Mies asui lähes 300 km päässä minusta mutta häntä ei välimatka haitannut ja yritimme tavata niin usein kun mahdollista. Hän kertoikin parin kuukauden tapailun jälkeen rakastavansa minua. Tietenkin tästä hieman häkellyin.
Kotona yritin pyörittää arkea ja hoitaa lapsia. Mutta ajatukseni pyörivät kuitenkin jossain aivan muualla. Koin olevani huono äiti koska aikani meni puhelimella ja I padilla kirjoitteluun tämän miehen kanssa. Tottakai koin syyllisyyttä ja päätinkin lopettaa suhteen.
Eihän siitä mitään kuitenkaan tullut. Sanoin että haluan edetä hitaammin ja tämä kävi myös hänelle koska hän ei halunut hoputtaa ja lupasi odottaa. Mielessä alkoi käymään lähes päivittäin ero mieheni kanssa..uusi elämä toisen kanssa.
Mies lupasi jopa muuttaa samaan kaupunkiin missä asuin ja voisimme sitten siitä vähitellen kun eroni on selvä muuttaa yhteen. Kaikki tuntui helpolta että sormia napsauttamalla olisimme viimein yhdessä.
Oman miehen kanssa meni huonosti ja lopuksi tunnistin että minulla on toinen mies ja olen rakastunut häneen.. Mieheni ensivaikutelma oli että kuvittelen sen vaan rakkaudeksi enhän voi rakastaa miestä jota en kunnolla edes tunne. Hän lupasi antaa vielä mahdollisuuden jos nyt lopettaisin suhteen.
En kuitenkaan pystynyt taaskaan lopettamaan. Huomasin että rakastan häntä liikaa ja tarvitsen häntä silti yritin loukata häntä että hän jättäisi minut rauhaan ja olimmekin erossa toisistamme 3 viikkoa, kunnes taas aloimme kirjoittelemaan ja tapasimmekin taas ihan samaan tahtiin kun ennenkin nyt vaan olimme todella varovaisia. Jatkoin valehtelua miehelleni.
Asiat paisui vaan ja valheiden taakka kasvoi kasvamistaan. Miehelläni ja minulla meni huonommin kun koskaan emme puhuneet enää toisillemme emme tehneet juuri mitään. Kaikki tunteet vaikutti kuolleen häntä kohtaan.
Lasten takia tein kuitenkin viimeisen päätökseni. Minun oli pakko lopettaa suhde. Halusin nähdä hänet vielä kerran ja kerroin päätöksestäni itku kurkussa että lasten takia on pakko nyt vaan päästää irti. Hän lohdutti ja lupasi odottaa kunhan vaan saisi loppujen lopuksi minut omakseen. Sanoin että niin ei enää käy että tämä on lopullista. Ajauduimme kuitenkin harrastamaan seksiä vielä viimeisen kerran sitten lähdin ja hyvästelin hänet. Muistan aina kun hän jäi hotellin sängylle itkemään.
Emme kirjoitelleet, yritin palata arkeen ja puhua mieheni kanssa. Saimme jonkun näköisen yhteyden.kunnes alle 2 viikon päästä koin olevani todella väsynyt, en jaksanut tehdä juuri mitään. Pelkäsin että olin vakavasti sairas mutta kun pahoinvointi astui kuvaan tajusin pian että olen raskaana. Testi vahvisti tämän vahvoilla kirkuvan punaisilla viivoilla. Miten tämä oli mahdollista söin pillereitä ja söin ne aina säännöllisesti. Lapsi ei voinut olla mieheni koska emme olleet harrastaneet seksiä 5 kk. Pahin mahdollinen oli tapahtunut olin raskaana toiselle miehelle.
Olin aivan maassa, ensimmäisenä kävi mielessä raskaudesta on pakko päästä eroon ennenkun mieheni saa tietää. Toivoin jopa keskenmenoa. Mieheni kuitenkin arvasi että salasin jotain ja löysi yhden tekemäni raskaustestin kaapistani siitä hän yhdisti palaset yhteen ja muistan aina kun hän huusi että ei anna ikinä anteeksi, että revin hänen koko elämänsä pilasin kaiken..hänellä ei ole enää elämää hän voi yhtä hyvin kuolla kuinka voin tehdä näin niin monen avioliitto vuoden jälkeen. Hän sanoi että ei enää tunne minua. Suru ja viha oli suunnaton ja tietenkin aiheellista ja olin sen täysin ansainnut.
Sillä hetkellä elämäni romahti ja mies alkoi vaatia keskeytystä. Lähes pakotettuna varasin ajan lääkäriin. Sain lähetteen raskauden keskeytykseen ja aika on ensi viikon keskiviikkona olen jotain 8 viikolla raskaana silloin. Pahoinvointi on ollut kamalaa.
En tiedä mitä teen väärin olisi pitää tämä lapsi mutta väärin myös keskeyttää? pyydänkin neuvoja?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tähän ei mahtunut enempää tekstiä ja halusin lisätä että tämä lapsen isä ei tiedä raskaudesta, olisiko oikein kertoa hänelle vai salata asia.
Onko kellään vastaavaa tilannetta miten selvisit eteenpäin? Mahdollinen keskeytys tulee minut masentamaan. :(
Voi tyttöparkaa. Sä oot virtsassa kaulaasi myöten. Lapsen kohtalosta päätät vain sinä itse. Se on sun oma päätös. Sanokoot muut mitä hyvänsä. Jos keskeytys masentaa, älä tee sitä. Kyllä sä pärjäät lapsen kanssa yksinkin. Sun on kuitenkin rohkeasti kerrottava lapsen isälle tilanne ja mitä olet päättänyt tehdä. Kyllä se siitä. Asioilla on taipumus järjestyä, ennemmin tai myöhemmin.
Ei todellakaan, et voi kysyä toisilta mitä sinun tulee tehdä. Sinä päätät itse ja olet päätöksistäsi vastuussa loppuun asti. **Syytä päätöksestäsi et voi sysätä kenenkään toisen harteille missään vaiheessa mitä tuli tehtyä.
sinä vastaat itse omista tekemisistäsi ja päätöksistäsi. Et voi sysätä vastuuta kenellekään muulle.
Nyt menet keskustelemaan ammattilaisen kanssa ennen keskeytystä. Sinä itse, yksin ja teet päätöksen itse. Et keskeytä raskautta siksi, että joku muu niin haluaa tai neuvoo tekemään, vaan sinun pitää itse haluta tehdä niin. Kun olet päättänyt mitä raskauden suhteen teet, mietit kerrotko sille miehelle vai et.
Sitten pohdit liittoasi, ammattiavun kanssa. Ei se ole häpeä pyytää ulkopuolisen apua. Olet uskomattomassa tilanteessa, ja niin ikävältä kuin se kuulostaakin, olet siinä nyt yksin, vaikka sinulla perhe onkin. Sinun täytyy kuitenkin ensin tietää, mihin suuntaan haluat lähteä. Siksi suosittelen vahvasti, että haet keskusteluapua.
Kunhan sun aviomies ei joudu maksamaan tasta lapsesta, kun eroatte, niin ihan sama. Itse en jatkais tollasen lumpun kanssa ikina. Jos taas kavis niin etta joutuu maksaan niin kavisin seivastaan sen toisen jatkan ja istusin mielellaan sen 5 vuotta, elama paskana muutenkin ja elatusmaksut saa hoitaa valtio.
Suosittelen että tapat itsesi.
Vitun huora.
No jo tuli raakoja komentteja! Saahan ihminen rakastua, valehtelu on väärin, ja siksi uskottomuuskin on aina väärin. Ei kai olisi maailmanloppu erota ja aloittaa sen unelmamiehen kanssa uusioperheenä. Nyt kun kaikki on jo paljastunut. Abortti olisi se pahin virhe, kaduttaisi takuulla lopun elämän.
Jos on noin kiero ja manibuloiva huora OIKEESTI.Niin ei tuu kyselee suomi 24 typeriä kommentteja.On taasjollain pellellä ollu aikaa värkätä pitkä juttu