Ex muuttaa muutaman vuoden jälkeen samaan kaupunkiin ja haluaa nähdä murrosikäisiä lapsia joka päivä. Aiemmin ei lasten kanssa juuri mitään ole tehnyt, nyt haluaa viettää monta tuntia parina päivänä viikossa ja lyhyemmin muina päivinä. Mistä revitään aika, koulua ja harrastuksiakin lapsilla on parina iltana viikossa? Epäilen että alkaa käymään lapsille työstä exän tapaaminen ja itsellekin, kun pitäisi täpötäyteen arkeen sovitella vielä exälle menot. Entä jos lapset eivät halua tavata usein, ex on loukkaantuvaa sorttia mutta ei kai hänen ehdoillaan tarvitse alkaa elämää muuttamaan? Apua, miten pärjätään jatkossa?
Etävanhempi häiritsee lasten arkea
Stressiherkkä
991
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei tarvitse nähdä lapsia joka päivä, etenkään jos lapset eivät halua. Ja miksi haluaisivatkaan? Harvoin tuon ikäiset lapset haluavat/ehtivät nähdä ketään joka päivä, paitsi ehkä lähimpiä ystäviä.
Murrosikäiset lapset varmaan osaavat jo itse päättää (ja myöskin kertoa), haluavatko tavata toista vanhempaansa ja miten paljon.
Täytyy muistaa että se on lapsen oikeus nähdä etävanhempaa eikä toistepäin ja jos lapsi on yli 12v niin voi itse sanoa etälle että tavataan kun keritään ja hänelle sopii eikä siihen ole etällä mitään sanomista. Tämä etän tapaaminen on lapen oikeus eikä vanhemman ja se siitä'.
No eikös tuo ole parempi myöhään kun ei milloinkaan.
Vaikka itse olet katkera menneistä vuosista, kannattaa ajatella kuitenkin lasten etua.
Exähän voi ja pitää esim kuulustella läksyt tai sovit, että kuskaa harrastuksiin jne. Sehän helpottaa sinunkin arkeasi. Älä anna hänen ottaa vain rusinoita pullasta, vaan pistä osallistumaan lasten arkeen.
Älä epää lapsesi oikeutta vanhempiinsa. Eri asia sitten on, jos lapsesi eivät exääsi halua nähdä.
Aloittaja: hieman outoa touhua. Olisikohan menossa vaihe jossa isä ilmoittaa lopuksi lastenvalvojalle että lapset muuttavat hänen luokseen yhteisestä päätöksestä. Hän saisi lapsilisät ja sinä maksat elareita.
Se tässä juuri hermostuttaakin, kun epäilen tulevan"rusinat pullasta" ajatuksella. Erottiin kun ei osallistunut juuri noihin läksy- harrastus- tms juttuihin vaan niistä tuli riitaa ikään kuin kaikki arkinen aherrus olisi ollut minun vika, minun aiheuttama pakkopulla elämässä. Usein observoi kuinka selviän arjesta, olin jatkuvan tarkkailun alla ja asuin tarkkailijan kanssa saman katon alla, kunnes tuli stoppi. Ainakin ennen nautti lasten kanssa saman ilman hengittämisestä, mutta esimerkiksi vanhat vanhempansa käydessään olivat sentään läsnä ja auttoivat minua ihan pienissä asioissa, joka tuntui hyvältä. Saa nähdä, miten meillä menee, jännittää ja pelottavakin, kerron sitten joskus kun jaksan. Toivottavasti jaksan, joka tarkoittaisi sitä, että menee hyvin!
Vastasinkin jo mutta mene hyvä ihminen lastenvalvojan luona käymään tai soita edes. Jos toimitaan vastoin kirjallisesti sovittua huolto- ja tapaamisoikeutta sooloilupohjalta, se ei ole OK.
Pelkäätkö eks-miestäsi? Siinä tapauksessa hanki keskusteluapua itsellesi esim. neuvolapsykologilta. Sinun on itse löydettävä oma sisäinen leijonaemosi, jotta pärjäät elämässä paremmin kuin värisevä haavanlehtinen. Toivottavasti ymmärsit ainakin jotakin?
"ei kai hänen ehdoillaan tarvitse alkaa elämää muuttamaan? "
Ei tarvitse. Ei ole lasten etu, että heitä pomputellaan.
Leijonaemoa itsestäni kaivan esille, kerron ystävällisesti mutta tiukasti rajoja (lapset ei vain jaksa tavata vanhempiaan joka päivä) mutta en luota lastenvalvojaan vaan pelkään että lietsoo epäsopua minun ja exän välille. Vai minkälaisia kokemuksia teillä on?