Olen hankalan tilanteen edessä...ihan pallo hukassa!Auttakaa nyt hyvät ihmiset, tai sanokaa mielipiteenne edes!
Lopetin pitkän suhteen jo jonkin aikaa sitten, ja olen sen jälkeen viettänyt sinkkuelämää matalalla profiililla. Mut sitten alkoi tuntua siltä, että kyllä tässä nyt jotain muutakin pitäis elämään mahtua, kuin töissäkäyntiä ja kotona nyhjöttämistä (vaikka nekin ovat toki mukavia kohtuullisesti nautittuna...). Nyt olen - kiitos tietokoneiden ja seuranhakupalstojen - tilanteessa, että olisi kaksi kiinnostavaa miestä tarjolla. En vaan tiedä kumman suuntaan kallistuisin, sen verran on periaatteita, että kahta en kehtaa pitää yhtäaikaa...
Toinen on kunnollinen, eronnut työssäkäyvä, "tavallinen" suomalainen mies.Osaa puhua ja osaa olla hiljaa. Ei halua kiirehtiä tiiviiseen suhteeseen (joka sopii minulle erinomaisesti), mutta haluaisi jonkun, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia, käydä leffassa, syömässä ym.
Se toinen taas...ihan tavalinen, työssäkäyvä suomalainen mies. Perheellinen, haluaa vain kiihkeää seksiä silloin tällöin, mutta ei mitään suhdetta (joka sopisi minulle erinomaisesti). Liitto on kuulemma vain kulissia, mutta mies haluaa jatkaa lasten ja taloudellisten syiden takia. Seksiä ei omien sanojensa mukaan ole harrastanut vaimonsa kanssa vuosiin.
Aikaisemmin tämä kakkostyyppi olis ollut mulle kuin punainen vaate, sen nähdessäni olisin sanonut kiireesti ei kiitos ja juossut karkuun. Nyt ajattelen, että sehän olis kätevää, saisi seksiä mutta ei tarvitsisi pelätä, että mies takertuu liikaa. Ei tarvitsisi olla "oikeassa suhteessa", mutta ei tarvitsisi harrastaa yhden illan juttujakaan. Jotenkin tuntuu siltä, että tämän ykköstyypin kanssa saattaisi kestää iäisyyksiä, ennen kuin seksistä edes puhuttaisiin... Ja sitäkin haluaisin!
Olisko hyviä neuvoja....
Lopetin pitkän suhteen jo jonkin aikaa sitten, ja olen sen jälkeen viettänyt sinkkuelämää matalalla profiililla. Mut sitten alkoi tuntua siltä, että kyllä tässä nyt jotain muutakin pitäis elämään mahtua, kuin töissäkäyntiä ja kotona nyhjöttämistä (vaikka nekin ovat toki mukavia kohtuullisesti nautittuna...). Nyt olen - kiitos tietokoneiden ja seuranhakupalstojen - tilanteessa, että olisi kaksi kiinnostavaa miestä tarjolla. En vaan tiedä kumman suuntaan kallistuisin, sen verran on periaatteita, että kahta en kehtaa pitää yhtäaikaa...
Toinen on kunnollinen, eronnut työssäkäyvä, "tavallinen" suomalainen mies.Osaa puhua ja osaa olla hiljaa. Ei halua kiirehtiä tiiviiseen suhteeseen (joka sopii minulle erinomaisesti), mutta haluaisi jonkun, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia, käydä leffassa, syömässä ym.
Se toinen taas...ihan tavalinen, työssäkäyvä suomalainen mies. Perheellinen, haluaa vain kiihkeää seksiä silloin tällöin, mutta ei mitään suhdetta (joka sopisi minulle erinomaisesti). Liitto on kuulemma vain kulissia, mutta mies haluaa jatkaa lasten ja taloudellisten syiden takia. Seksiä ei omien sanojensa mukaan ole harrastanut vaimonsa kanssa vuosiin.
Aikaisemmin tämä kakkostyyppi olis ollut mulle kuin punainen vaate, sen nähdessäni olisin sanonut kiireesti ei kiitos ja juossut karkuun. Nyt ajattelen, että sehän olis kätevää, saisi seksiä mutta ei tarvitsisi pelätä, että mies takertuu liikaa. Ei tarvitsisi olla "oikeassa suhteessa", mutta ei tarvitsisi harrastaa yhden illan juttujakaan. Jotenkin tuntuu siltä, että tämän ykköstyypin kanssa saattaisi kestää iäisyyksiä, ennen kuin seksistä edes puhuttaisiin... Ja sitäkin haluaisin!
Olisko hyviä neuvoja....
Vastaukset 5
Vanhimmat
Laita itsesi vaimon asemaan. Mieti olisiko kiva jos miehellä on joku iltapano....
Toisaalta jos et sinä niin joku muu, mitäss jos sinä rakastut ja haluat enemmän, mutta mies ei halua erota!
Onko sinusta perheen rikkojaksi?
Mies voi puhua mitä vaan vaimostaan ja seksistä vain, että pääsee pöksyhisi!
Sinä itse päätät!
...noinhan sen itsekin ajattelin...Ja tajuan kyllä, etten voi luottaa sen varatun miehen sanomisiin juuri ollenkaan. Hänhän tietenkin sanoo kaiken sen, mitä tietää minun haluavan kuulla.
Kuten jo sanoinkin, en olisi aikaisemmin tällaista vaihtoehtoa edes harkinnut. Nyt ajatus jostain syystä houkuttelee... Mutta toisaalta, en ole vakuuttunut siitäkään, että pelkkä kiihkeä seksi toisi autuuden...jos siinä suhteessa ei ole mitään muuta, niin ei kai sellaista kauaa jaksa??
Olispa mukava kuulla miehisiäkin kommentteja asiasta...!
Tässä toivomasi miehinen mielipide.
Itse en arvostaisi pelkkää seksiä. Se tympäisee jo ajatuksena. Arvostan välittämistä, luottamusta, avoimuutta, rehellisyyttä, joista syntyy yhteenkuuluvuuden tunne, joka poistaa yksinäisyyden tunteen. Tämä ei onnistu seksi-/hyväksikäyttösuhteissa. Yksinäisyys ei ole hauskaa, sillä suurin osa itsemurhistakin taidetaan tehdä yksinäisyyden takia. Arvostaisin siis enemmän sitä tavallista ja kunnollista kaveria, joka ei halua kiirehtiä suhteen kanssa eli suinpäin rynnätä mahdollisiin ongelmiin vaan tutustua ensin.
ryhtyväsi varatun miehen kanssa suhteseen, olet silloin vaan pelkkä panopuu hänelle.Hän käy vaan tyydyttämässä tarpeensa luonasi, eli käyttää hyväkseen.
Kunnolisia vapaita miehiä kyllä löytyy, niiltä saat sitä mitä et ikinä saa varatulta.
T.AikuineN
Erona tarinaasi se, että itse olen naimisissa ja lapsia.
Elämässäni on aina käynyt niin, että vanha suhde on mennyt uuden myötä, niin alkoi aikoinaan tämä nykyinen avioliittonikin.
Ja sitten tuli se iki-ihana arki. Oli lapset ja talot, seksielämä ihan ok, mutta alkoi vaan tuntua siltä, että uusi suhde pitäisi saada.
Olen aina pitänyt itseäni naisena, joka saa kenet haluaa. sitten eräällä työmatkalla tapasin rikkaan miehen, jonka ainoa huono puoli oli se, että hän oli varattu (tosin niinhän minäkin). Mutta seksi suhde alkoi. Mies kertoi samalla tavalla kuin sinunkin varattu mies, että seksiä ei ole, mutta ei aio vaimoaan jättää. Heillä ei lapsia.
Ajattelin, että tuon miehen otan. Mutta mies ei sitten ollutkaan yhtä aktiivinen suhteen kanssa kuin minä. Joka kerta, kun tapasimme, hän oli suorastaan vauhkona siitä, että joku näkisi ja kertoisi vaimolle. Tekstailin hänelle usein ja ehdottelion tapaamista. Jos hän ei suosunut tulemaan, sanoin ottavani jonkun muun sitten.. Ei auttanut kiristäminenkään.
Kuten arvata saattaa, käryhän siinä sitten kävi reilun puolen vuoden jälkeen ja pitkälti siitä syystä, että minä väkisin yritin saada tuon toisen. Mieheni sai suhteen selville ja soitti varatun miehen vaimolle. He tapasivatkin ja puhuivat usein puhelimessa. Olin aivan raivona, mutta nautin siitä ajatuksesta, että minä olen täydellinen nainen ja saan tuhttua hiiri-vaimon.
Mutta, mutta.. Mieheni heitti minut sitten pihalle. Päätin tuhota varatun mieheni avioliiton siinä samalla sitten, ihan tasapuolisuuden nimissä. Soittelin vaimolle ja kerroin miten ihanaa meillä oli hänen miehensä kanssa ollut. Ja että hän on jotin niin vastenmielistä, ettei seksi enää suju, mutta mies säälistä hänen kanssaan.
Sitten tuli kylmää vettä niskaan. Mieheni kertoi, että tämä vaimo oli itseasiassa todellinen kaunotar ja mitä ihanin ihminen. Näytti lehdestä kuvan (vaimo on malli). Ja syy siihen, että seksiä ei heillä ollut, oli miehen sairaalloinen pettäminen. Vaimo sanoi suoraan, että hän haluaa pysyä hengissä, eikä siksi harrasta miehensä kanssa seksiä. Miehellä oli ollut usein 3-4 suhdetta samanaikaisesti ja pari vuotta aiemmin oli sitten tulleet prostituoidut kuvaan.
Silloin alkoi paniikki. Lääkärissä juoksin hakemassa apua. Pelkäsin luonnollisesti tautia, koska tietysti olin ajatellut, että varatut ovat turvallisia seksikumppaneita. Löytyi sitten tulehdus ja sukupuolitauti; onneksi sellainen, josta voi parantua.
Psyykkeeni romahti ja jouduin terapiaan. Lapseni asuivat mieheni kanssa ja minä en jaksanut edes heitä tapailla. Ja samaan aikaan jatkoin tuon tsen vaimon kiusaamista. Itselläni oli niin paha olla, että halusin hänen kärsivän myös. Eikä se tietysti tuntunut reilulta, että minun mieheni heitti minut pihalle ja toinen liitto jatkui normaalisti. Olin katkera.
Nyt olen yli puoli vuotta käynyt terapiassa. Oli todella vaikeata myöntää, että minulla on tunnevamma. Ja kyllä on nöyryyttä tullut enemmän.
Terapian aloittamisen jälkeen mieheni antoi minun palata takaisin kotiin ja olemme varovasti aloittamassa suhteen jälleenrakenusta. Onnistuminen on ainosataan siitä kiinni, kuinka minä pystyn itse muuttumaan. Tämä suhde opetti kyllä paljon, mutta nyt on jälkikäteen sanottava, että olisin mieluummin jäänyt ilman tätä opetusta.
Naurattaa välillä, kun täällä toiset naiset hehkuttavat suhteillaan.. Hoh hoijaa.. Vaimot rakkaat: älkää uskoko! Tiedän, että useimmat kakkossuhteet aiheuttavat lopulta osapuolilleen enemmän tuskaa kuin aikoinaan seksuaalista nautintoa.