Onkohan täällä ketään kuka voisi auttaa antaa vinkkejä elämäntielle? Vähän suunta hukassa kun en tiedä mitä tehdä mitenpäin olla pää lyö tyhjää. Siis veljeni menehtyi reilu viikko sitten tapaturmassa yritin kyllä auttaa mutta sekään ei auttanut hän kirjaimellisesti kuoli käsiini. Hän oli yli puolet elämästäni paras kaveri, työnantaja, veli, samat kaikki harrastukset. Kyseessä oli siis isoveljeni ikää vain alle 30 muutaman vuoden vanhempi minua. Jos vain joku viisaampi voisi kertoa mitä tehdä.
Veljen pois meno
Vainminäenään
360
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Osaanottoni ja voimia tästä eteenpäin. Hautajaiset, hoidatko sinä vai joku muu henkilö. Näihin järjestelyihin tulisi hyvä ottaa osaa mikäli mahdollista ( tai velvollisuus). Perunkirjoitus ym tulee hoitaa. Surun keskellä tuntuu pahalta. Ehkä tyhjyys iskee vielä pakollisten asioden jälkeen vielä pahemmalta, mutta ehkä tässä vaiheessa sanonta,aika parantaa haavat, tunnuu ehkä pahalta, tylsältä. Itselläni meni noin vuosi kun vainajasta jäi hyvät muistot päällimmäiseksi. Tuntuu nyt että lähiverkostoni on nyt kaikki haudassa, pahalta tuntuu vieläkin. En voi asialle, tunteille mitään. Pakko vaan on päästä asioista yli, ajateltava tässä vaiheessa itseäni ja omaa tulevaisuutta rakentamalla saamillani eväillä.
Onko sinulla vanhemmat elossa. Jos veljesi oli työnantaja ja hän omisti yrityksen, niin olisiko sinulla mahdollisuus jatkaa. Sisarussuhteet ovat yleensä pisimpiä sukulaissuhteita ja on se järkyttävää menettää veli tai sisko parhaimassa miehuusiässä. Sinun tapauksessa menetys ja suru on suuri, kun olitte läheisiä ja koko ajan yhdessä.
Ei ihme jos olet vielä jonkinlaisessa unitilassa ja et osaa käsittää menetyksen suuruutta. Järkytystä ja pahaa oloa kannattaa työstää puhumalla. Jos tulee univaikeuksia ja olo on käsittämättömän raskas, niin kannattaa mennä lääkäriin.
Älä ihmettele jos koet jälkeenpäin syyllisyyttä: miksi en ehtinyt auttaa enemmän, olisinko voinut tapaturman estää, ym. Tuollaisia tuntemuksia yleensä tulee läheisen menetyksen jälkeen. Saattaa tuntua myös niin ettei omalla elämällä ole enää mieltä eikä tarkoitusta kun rakas veli lähti ja ei saanut elää. Ajan myötä alkaa nähdä asioita jo eri valossa.
Yritän ottaa osaa käsittämättömään suruusi.
Menetin hiljattain isäni syöpään. Isä ei ollut edes eläkkeelle päässyt vielä.
Voimia on se sana mikä pitää käsittää oikein, surutyöllä ei ole aikamäärettä milloin sen pitäisi helpottaa, se ottaa aikansa. Itselleni kaksi ensimmäistä viikkoa olivat pahimmat ja tuntuuhan se pahalta edelleen miettiä miksi näin kävi ja näin nopeasti ja tiedän että se haava pysyy auki koko loppuelämäni. Siitä huolimatta tiedän mitä isä haluaisi jos voisi nyt vastata kysymykseen että mitä nyt teen. Sieltä tulisi nauti elämästä ja mene eteenpäin. Koska kaikki me joku päivä täältä toiseen paikkaan lähdemme.
Elämä ja rakkaus on ikuista, älä edes yritä unohtaa mennyttä, kaikki kolhut ja kuopat ja ilot ja surut tekevät sinusta vahvemman ihmisen ja viisammaan. Kuoleman jälkeen on elämää, ei se elämä siihen pääty kun ruumiisi elintoiminnot loppuvat, sielusi jatkaa eteenpäin ja siellä näet rakkaasi jälleen. Läheiselläsi on nyt hyvä olla ja siellä odotellaan sinun saapumistasi, sitten joskus aikanaan ja sieltä kyllä tarkkaillaan miten täällä menee.
Nämä asiat kun oikeasti ymmärrät ja sisäistät niin se helpottaa tulevaa jaksamistasi huomattavasti.