Miten raha-asioissa pihi ihminen elää?

Ei koskaan tarjoa mitään kellekään, mutta kaiken ottaa kyllä vastaan, mikä irti lähtee. Inhottavin itaruus oli, kun eräs säästi vuosia vanhat virttyneet siivousvälineet, ja käsiin hajoavat hiutuneet rätit, säästi jopa homeiset kasvimullat. Yksi itara ei ole koskaan mitään ostanut kotiinsa kotoamuuttamisen jälkeen. Yksi kulkee samoissa vaatteissa kesättalvet useamman vuoden, kunnes hajoavat päällä ja senkin jälkeen.

Tarkoitatko siis miten LIIAN pihi ihminen elää? No vaikkapa näin:

– Et katsota kokonaisuutta, vaan keskityt yksityiskohtiin.
Pihistellään kaikessa, luovutaan kaikesta. Jos sosiaalinen elämäkin näivettyy eli "säästyy", kannattaisi jo huolestua.
– Säästää väärissäkin asioissa
Kuten esim. vaihtaa liikuntaharrastuksen sohvalla makoiluun.
– Maksattaa kaiken muilla.
Ystävät tarjoavat toinen toisilleen – ja maksavat velkansa takaisin.

Tämä "olisi varaa ostaa mitä ikinä tahtovatkin " mietityttää. Eli aniharvalla on varaa ostaa mitä ikinä tahtoo. Edes omassa lähipiirissä ja sukulaisissa ei ole, vaikka vuositulot olisi satojatuhansia. Ellei perittyä omaisuutta lasketa mukaan, kenelläkään ei ole varaa ostaa mitä ikinä tahtoo, ilman pihistelyä, säästämistä ja sijoittamista.

Yhteenvetona; monet, eli kaikki lähipiiristäni ovat säästäneet ja pihistelleet tiettyä kohdetta x varten. Näin he ovat saaneet mammonaa, jota myös tolkun kanssa käyttävät. Tosin etenkin vanhemmille tolkun ihmisille on tärkeää jossain määrin "sijoittaa" rahaa lapsiin ja lasten lapsiin.

Tuo mitä yäks ylempänä kirjoitti, kertoo saituudesta pikemminkin persoonallisuushäiriönä...

Ostaa mitä ikinä tahtoo? Kysehän onkin siitä mitä tahtoo!
Minun on mahdotonta kuvitella tilannetta jossa voisin tahtoa jonkin öljysheikin tahtomisen tasoa.

Jonkun mielestä on pihiyttä jos ei mene trendien ja ympäristön mallin mukaan vaan kuluttaa tyydyttääkseen itselleen tarpeellisiksi kokemansa asiat.

Tarpeet ja arvostukset muuttuvat. Olen käyttänyt esimerkkinä sitä, että nuorena olisin ollut onnellinen jos olisin pystynyt hankkimaan pari vuotta vanhan Amazonin.
Sitten kun sen uuden merssun tai porshen olisi voinut ostaa tinkimättä muusta kulutuksesta ja velkaantumatta niin se ei enää ollutkaan tärkeä.

Ulkopuolinen voi helposti tehdä virhearviot jotka perustuvat arvioijan omaan ajatus- ja arvomaailmaan.

Tosi pihi on yhtä köyhä kuin köyhä, eli sitä voi miettiä miten köyhät elää niin sillä tavalla pihikin elää. Ja tosi rikkaalta näyttävä voi olla rutiköyhä eli kaikki ostettu velaksi. Ihmisen päältä ei oikeastaan voi päätellä varallisuutta.

Kaksipiippuinen juttu. Pihisteleekö ja kaikessa kaiken aikaa, vai säästääkö tiettyyn juttuun.

Joo, ja kenelläkään ei ole varaa osta mitä ikinä haluaa. Ainakaan Suomessa.

Mikä on pihi kenenkin mielestä ja mikä pihiyttä.
Arvostelua puolison pihiydestä antaa varmasti ensinnä se suurin tuhlari, joka haluasi aina olla ostoksilla ja vaatii puolisonkin tilin käyttöönsä.

Olen kyllä sen verran pihi, että en osta koko tulolla heti jotain krääsää, suunnittelen tarvittavat asiat etukäteen ja säästän niihin hiljalleen, sillä osamaksuihin en haksahda.
Olen ollut seuraamassa hyvin tarkkaan, miten rahan kanssa eletään ja voin sanoa, että joku saa valtavasti tuloja, mutta mikään ei riitä. Toinen elää paljon vähäisemmällä määrällä ja hänelläkin on kaikki tarvittava.

No todella pihi on sellainen, että hän ei enää oikein elä elämää, vaan laskee niitä varojaan. Näitä on todella vähän, sitä vastoin tuota tuhlari riittää, oli hyvin ikävää nähdä miten elämä oli sotkettu kymmenillä pikavipeillä, jotta oli saatu tätä krääsää.
No sitten lakkasi se hana jakamasta mitään ja niin siinä sitten voidaan toisia syyttää piheiksi.
Onko se rhan puute näin kovinkin tuttu asia monelle ei pihi vaan tuhlari.

Noh, mulla ei ole juuri haluja ostella mitään turhaa. Tarpeeseen ostan, ja mielelläni hyvälaatuista, vaikka maksaisi enemmän. Toisaalta esim. vaatteiden hankinnassa suosin myös kirppareita, koska sieltä saa muutakin kuin juuri sen hetken muotikudetta.

Mua on toisinaan moitittu hieman pihiksi. Moittijoilla on yleensä kuukausipalkka tai muu säännöllinen tulo. Mä taas teen keikkatöitä, joita joskus on enemmän ja joskus vähemmän. Hiukkasen pihi pitää siis ollakin, että parempien aikojen tienestit kantavat myös huonompien aikojen yli. Tällä tavoin olen pärjännyt jo 20 vuotta ilman, että on tarvinnut työkkärissä tai sossussa asioida.

Olen aika varakas mutta en mielestäni ole pihi. Minulla ei vaan ole tarvetta käyttää rahaa mihinkään muuhun kun ruokaan , sähkölaskuun ja sellaisiin normijuttuihin. Asun yksin, syön yksin ja harrastan yksin. Minulla ei ole läheisiä, pari kaveria on ja ne yrittää aina pummata rahaa koska ovat alkoholisteja. En tarvii rahaa, en lomaile enkä omista autoa, en tiedä mitä teen sillä hirveällä rahasummalla mikä makaa tilillä. En saa koskaan parisuhdetta enkä perhettä rumuuteni takia. Olen katsellut lomia rukalle netistä ja ärsyttää kun majoitus maksaa jotain 800-1000 euroa yhdeltä hengeltä viikossa, siihen vielä sukset ja muut niin pari tonnia menisi lomaan joten en voi lähteä lomalle vaikka mieli tekisi kun en halua maksaa niin paljon .

Ihmettelen kyllä, miksi n. 90 vuotias mies tutkii jokaisen kauppakuitin tarkkaan, että onko jok ikinen alennus sentti tullut kuittiin mukaan. Miksi?

Jos satutte saamaan käsiinne saksalaisen lehtimiehen ( en muista nimeä ) kirjoittaman kirjan TUTTAVANI MILJONÄÄRIT niin siinä on kokoelma miljonäärisakuja rahan käytön tapoineen.

Faija saa yli 5000€ eläkettä kuussa ja käyttää koktail-tikkuja hammastikkuna. Tämä ei sinäänsä ole vielä erikoita, mutta se aina puolittaa ne ja laittaa toisen puoliskon liesituulettimen päälle odottamaan seuraavaa ateriaa.

Mutsikin on perin saita, joten olen vissiin perinyt saman luonteen piirteen heiltä molemmilta. Asiaa on vielä pahentanut 90-luvun lamassa opiskelu ja työttömyys, kun vanhemmilta ei tullut markkaakaan enkä saanut Kelan tukia, vaikkei "tasa-arvoinen" avovaimoni halunnut minua elättää.

Olenkin sitten lähes koko aikuisikäni elänyt kuin persaukinen opiskelija, vaikka omaisuutta on kertynyt jo puoli miljoonaa. Minun pitää oikein keskittyä, etten nuukaile vaimon tai kavereiden kanssa. Niinpä haluan esimerkiksi aina tarjota ensimmäisen kierroksen, etten jäisi saamapuolelle. Onneksi Rouva Ratikka on samanlainen, vaikka sillä on vielä enemmän omaisuutta kuin minulla.

Tosin voi sitä riemua, kun viime talvenakin etsin viikon pipoa, jonka sitten vihdoin löysin XXL:stä 3€:lla. :-)