Kertokaa, miten naiset suhtautuvat masentuneeseen mieheen. Luulen, että toinen masentunut ei tuomitse, mutta miten on muiden laita? Itse en ole seurustellut tai ollut töissä 15 vuoteen. Minkälaisen tuomion saa, jos tällaisesta menee kertomaan?
Masentuneen miehen mahdollisuudet
tinder_on_mun_kinder
17<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Riippuu varmasti aika paljon persoonastasi, ja siitä millaista masennusta podet. Kuten myös siitä miten masennus ilmenee jokapäiväisessä elämässäsi, mistä syystä olet masentunut.
Oma aikuinen lapsenikin on ollut (isänsä, ex-mieheni lailla) masentunut pitkään. Silti hän opiskelee nyt kolmatta tutkintoa, ja ollut töissä 14-vuotiaasta lähtien, hän myös seurustelee.
Saahan murhaajat ja väkivaltaiset miehet naisen pöksyt kostuman joten ei kai masennus niin paha ole
En opiskele, ja saattaa arvata, että työhistoriallani ei pitkälle pötkitä. Nuo murhaajat vetävät puoleensa kaikki häiriintyneet tapaukset. Ajattelin, että miten kunnollisten kanssa käy.
Niin, ja minulla on todella huono itsetunto. En voi jutella kauniille naisille ollenkaan. Helvetin rumille voin, mutta kontakti on tietysti platoninen.
Se selviää vain kokeilemalla. Naisethan ovat erilaisia, mutta en usko, että masennus sinänsä kovin paljon vaikuttaa. Enemmän vaikutusta on sillä, millainen olet ja miten heitä lähestyt, jolloin pätevät normaalit hyvän kanssakäymisen säännöt.
Sudenkuoppana voi olla se, jos hermoilet liikaa kelpaamistasi ja puhut liian paljon itsestäsi, diagnoosistasi, elämästäsi. Ei tuntematon nainen ole kiinnostunut diagnooseistasi, vaan sinusta ja siitä, onko teillä mitään yhteistä. Keskustelutaito on siis tärkeää.
Kuten jo sanottiin, niin masennusta on monenlaista, monenasteista. Jos masennus on niin vakava, että ei jaksa ulos sängystä, ei jaksa siivota asuntoa niin ehkä kannattaa hakea myös kumppanin etsimiseen tukea terapiasta, sillä pettymykset kumppanin etsimisessä voivat pahentaa masennusta. Ainakaan Tinderiä en suosittele. Vasta pari päivää sitten oli lehdessä uutinen tutkimuksesta, jonka mukaan Tinderiä käyttävillä miehillä oli huonompi itsetunto.
No ei se nyt varmaan mikään etu varmasti parisuhteeseen pyrkiessä eikä siitä työttömyydestäkään. Nainen kuitenkin tiedottomasti tai tiedostaen etsii elättäjää, vähän niin kuin mies äitiä tulevalle jälkikasvulleen.
Miten tuo sinun masennus ilmenee. Jos se ilmenee haluttomuutena ja esim aloitekyvyttömyytenä, olet aika heikoilla vesillä.
Aloitekyvyttömyytenä pahiten. Olen vakuuttunut, että en kelpaa kenellekään. Kodistani näkee, että en huolehdi itsestäni. Ulos lähden puhtaissa vaatteissa.
Terapiassa olen ollut vuosia, mutta ei siitäkään mihinkään ole. Ne mun jutut on niin syvällä ja lujassa. Tinderiä olen kokeillut, mutta en sitäkää jaska. Vaikeaa on, jos pitää itsestään jotain totta kertoa.
"Jos mikään ei onnistu, vaihda suuntaa"
Siinä sinulle hyvä neuvo. Kun ajattelet "Olen vakuuttunut, että en kelpaa kenellekään.", et aivan varmasti kelpaakaan. Kohta 1. Sinun pitää opetella rakastamaan ja arvostamaan itseäsi. Kaikenlaista kurssia on, jopa netissä.
"Kodistani näkee, että en huolehdi itsestäni. "
Ala huolehtia, hyvä tavaton sentään! Turhat tavarat pois, tarpeelliset järjestykseen. Tee kodista viihtyisä. Sillä on parantava vaikutus mielenterveyteen. Jos saat kodin pidetyksi siistinä, niin se luo uskoa itseesi ja tulevaan. Kun kelpaat itsellesi, kelpaat toisille.
kovin harva nainen haluaa ryhtyä elättäjäksi työttömälle miehelle.
Ei sitä jaksa jos ite raataa töissä ja toinen masentuneena himassa löhöö.
Itse en arvosta nuoria ihmisiä jotka heittäytyvät ja eivät edes yritä hankkia töitä,ei ole kovin hienoa sanoa joo elän tuilla. Itse potkisin monen himassa löhööjän töihin.
Ei se masennuskaan parannu kotona löhöämällä,pikemminkin vain ruokkii sitä ja olet oravan pyörässä.
Jos olisit töissä käyvä,ja olisi masennus se ei olisi niin paha kun sentään edes yrität jotakin elämälläsi. Siinä naisen mielipide kun kysyit.
No ihanko totta? Tuo sisältyy jo kysymyksen premissiin. Pointti olikin, että onko jossain ihmisiä, jotka eivät tuomitse? Tai joku ihmistyyppi; hippi tai taitelija-maailmanparantaja tms. Tai tunteeko joku itse sellaisen?
Masennus on sairaus, ei laiskuutta. Minun tuttavapiiriini kuuluvista ihmisistä yksikään ei tuomitse masentunutta, siellä on sellaisia, jotka ovat itse olleet masentuneita jossain elämänsä vaiheessa tai jotka tuntevat masentuneita, koska sehän on valtavan yleinen sairaus. Siksi en näe sitä ongelmana.
Masennuksen seuraukset sen sijaan ovat ongelma. Eli se, että jos ei lähde ihmisten pariin, niin sosiaaliset taidot helposti ruostuvat ja tulee erilaisia pelkoja.
Olet ehkä oikeassa siinä, että hippi-taiteilija-maailmanparantajatyyppisiä ulkonäöltään olevissa voisi olla suuremmalla todennäköisyydellä niitä, jotka eivät tuomitse. Myös oma ajatuksesi siitä, että näin voisi olla myös luo sinulle turvallisuutta lähestymiseen, joten ehkä kannattaisi hakeutua sellaisten naisten pariin tavalla tai toisella. Vapaaehtoistyö, opiskelu, poliittiset liikkeet, vertaisryhmät, varmaan tällaisia on sinulle jo suositeltukin. Asiat, joissa saat näyttää ja käyttää omaa lahjakkuutasi ja potentiaaliasi ovat hyviä, koska ne tuovat sekä itseluottamusta, sosiaalisten taitojen harjoittelemista että ihmissuhteita, joista voi kehittyä jotakin enemmän.
Sinun kannattaa tähdätä "vain" parisuhteeseen, ei välttämättä yhteiseloon. Tosin varmasti on myös ihmisiä, jotka viisveisaavat kodin siisteydestä ja järjestyksestä. Tosin heilläkin voi olla mielenterveysongelmia... ja parisuhteesta tulee entistä haastavampi.
Masentuneen miehen vuosittaiset kasvihuonekaasupäästöt ovat murto-osa siitä mitä menestyvä audi- tai bemarimies tuottaa. "Itse en ole seurustellut tai ollut töissä 15 vuoteen." Tuossa on erinomainen iskurepliikki jolla isket isotissisen ekonaisen. Esimerkiksi ns. menestyvä amerikkalainen pilaa maapalloa ainakin 25 tonnilla hiilidioksidia vuosittain.
Niin kauan kun on masentuneita ihmisiä, muulla luonnolla on toivon kipinä.
Heh, hyvä näkökulma! :D Luokittelu hyväksi ja huonoksi kertoo aina vain näkökulmista.
Paitsi ympäristöpäästöjen kannalta, masennus ja työttömyys voivat olla tilaisuus tehdä jotain, mitä ei muuten tekisi. Vaikka taidetta tai jotain hienoa, mistä ei makseta. Se edellyttää itsensä arvostamista, että muutkin arvostavat. Ei välttämättä tarvitse arvostaa itseäänkään, vaan sitä mitä tekee. Mielekkään tekemisen löytäminen on elämässä tärkeää eikä se monilla ole ollenkaan varsinainen työ. Vaan ihan muut jutut.
Kyllä. Erittäin läheltä olen seurannut ystäväni parisuhdetta/perhettä. En lähde selittämään koko tarinaa, mutta pääpointti on se, että heillä menee AINA paremmin ihan kaikki, kun miehellä on ollut muutama työttömyysputki. Nyt mies on sairaslomalla työuupumuksen vuoksi; sekin on lähentänyt heitä. Kun mies on töissä, hän on siellä klo 9 alkaen ilta yhdeksään. Usein myös viikonloppuisin. Vietä siinä sitten perhe-elämää. Mielenkiintoista tuo, että työtä ei ole tai sitä on aivan liikaa.
Sehän riippuu ihan ihmisestä ja hänen taustastaan. Antaisitko ite pakit vastaavassa tilanteessa olevalle naiselle? Entä jos oisit ite ok?