Miten se onkin niin, että kun ajattelee, että henkilö A ei ole viehättävä koska asia X, niin se asia X ei sitten olekaan ongelma henkilössä B. Tällaisia asioita ovat olleet esim.
Herra A ei ole viehättävä koska on pieni ja luikero, herra B on erittäin viehättävä vaikka on pieni ja luikero. Ero: A on jotenkin niljakkaampi (iskee kaikkia, tunkee iholle), kun B on pidättyväisempi. Eli se huono käytös vaikuttaa siihen miten ulkonäköä tulkitaan.
Herra C on pahanhajuinen, samalla yök mikä läski. Herra D on hyvänhajuinen -> ihanan pyöreä karvainen mies. (Oikeasti painoero ei ole niin iso, molemmat yhtä karvaisia jne.)
Herra A ei ole viehättävä koska on pieni ja luikero, herra B on erittäin viehättävä vaikka on pieni ja luikero. Ero: A on jotenkin niljakkaampi (iskee kaikkia, tunkee iholle), kun B on pidättyväisempi. Eli se huono käytös vaikuttaa siihen miten ulkonäköä tulkitaan.
Herra C on pahanhajuinen, samalla yök mikä läski. Herra D on hyvänhajuinen -> ihanan pyöreä karvainen mies. (Oikeasti painoero ei ole niin iso, molemmat yhtä karvaisia jne.)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos mies on kiltti, kunnollinen ja älykäs, nainen tulkitsee kaikki hänen ominaisuutensa negatiivisesti. Sen sijaan hälläväliä-jännämölöttäjän kaikki ominaisuudet tulkitaan positiivisesti.
Mikään yksi asia ei ole siis este sille että mies olisi kiinnostava! En minä naisena hyväksy hälläväliä-jännämölöttäjää, älä yleistä. Etsikää kaltaisianne naisia, kyllä he kiinnostuvat. Ja omia nimenomaan miehisiä piirteitä kantsii korostaa, ei liioitella eikä valehdella, vaan korostaa jo olemassaolevia piirteitä. Ulkonäössä ja luonteessa. Me tykätään loppujen lopuksi kuitenkin miehisistä kohteliaista miehistä, ei naisellisista miehistä. Älkää olko naisvihaajia jos pari naista on ollut kenkkuja.
Turha tuon yhen kanssa on yrittää "keskustella", se on jo menetetty.