Antakaa vinkkejä toisen unohtamiseen! Oon yksipuolisesti rakastunut, toisella ei oo musta samanlaisia tunteita eikä suhde tuu koskaan etenemään.
Töissä ollessani ajatukseni pysyvät melko hyvin kasassa, mutta kaikki muu aika... En vain saa häntä mielestäni. Yritän pitää itseni kiireisenä ja olen alkanut jo tapailemaan muita. Mutta oon virunut tässä ikävän tunteessa jo kuukausia.
Olisipa olemassa pilleri, jolla saisin hänet mielestäni ja unohtaisin kaikki muistot.
Töissä ollessani ajatukseni pysyvät melko hyvin kasassa, mutta kaikki muu aika... En vain saa häntä mielestäni. Yritän pitää itseni kiireisenä ja olen alkanut jo tapailemaan muita. Mutta oon virunut tässä ikävän tunteessa jo kuukausia.
Olisipa olemassa pilleri, jolla saisin hänet mielestäni ja unohtaisin kaikki muistot.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Sellaista pilleriä ei olekaan. Vanha virsi "aika parantaa haavat" auttaa vielä tässäkin sydänsurussa.
Itse koen, että aika ei auta. Asian hyväksyminen auttaa ehkä eniten. Silloin se on tavallaan loppuun käsitelty eikä sitä tarvitse miettiä enää kaiken aikaa.
poista hänet facebookista, kun on viellä kaverilistalla, poista puhelimesta nuomero, niin itse joskus tein ja auttoi hyvin.
Puolen vuoden päästä naurat.... koko asialleen
Minulla taitaa olla sama tilanne mutta en kehtaa poistaa fb.stä ainakaan vielä. Harmittaa kun menin edes pyytämään kaveriksi. Nyt on vaan kestettävä.
"ja olen alkanut jo tapailemaan muita" - tässä sulle keinoja
Ei siihen auta muiden tapaileminen, koska et edes kiinnostu niistä toisista aidosti, kun mielessä on vain hän. Siihen auttaa omien tunteiden läpikäyminen, tilanteen järkeistäminen, ajatusten pistäminen järjestykseen sekä lopulta tapahtuneen hyväksyminen. Aikaa menee enemmän tai vähemmän.
Yönjatkoja: juuri näin, todella hyvä vastaus sinulta
Yksi LÄÄKE ihastuu toiseen
eteenpäin sanoi mummo
Ajattele, että sinua varten on jotain parempaa ja kaikellahan on tarkoitus. Tämäkin rakastuminen opettaa sinulle jotain. Tee jotain uutta ja ole avoimin mielin maailmalla. Kohta löydät jo uuden ;)
Aika ja etäisyys auttaa myös.
Ei siihen mitään ihmekeinoja ole. Mulla on jo monia kuukausia mennyt asian hyväksymisessä ja käsittelyssä.
Ehkä vielä joku päivä osaan suhtautua neutraalisti. Yritän vain elää omaa elämääni. Tapailu tuntuu ajatuksenakin vielä pahalta. Pitää vaan jatkaa, ei muu auta, paluuta ei ole.
ei siihen lääkettä olekaan, vaan ajan kanssa.... voi mennä kuukausia ja jopa vuosia
Miten voin unohtaa salamiehen johon rakastuin kuin teini ollessani töissä kaukana kotoa.Suhde kesti kauan ja olisin ollut valmis yhteiseen elämään mutta mies ei halunnut puhua tulevaisuudesta.Kohtalo puuttui asiaan ja sairastuin vakavasti mistä kuitenkin parannuin.Mutta mies jätti minut ja etsiskelen vieläkin sydämeni palasia.Olen täysin hajalla mutta mies uudessa suhteessa. Nyt minulla olisi oma asunto johon voisin muuttaa. Haluaisin vielä jutella tämän miehen kanssa..sanokaa onko se järkevää tai mikä olisi keino unohtaa????? Jos saisin liian idealistinen kuvan hänestä murrettua vai menenkön terapiaan?
en ole koskaan ollut salasuhteessa, minusta se ei olisi mies joka haluaisi olla mun kaa VAIN salasuhteessa,,se olisi vain huijari
ja minä olisin aivoton lutka
Ja mikäpä sinä olisit? Katkera peräkamarin poika jolla ei kokemuksia naisista????
en mä oo poika. Ja sinä olisit kynnysmatto ?
olit kynnysmatto !!
Ei kannata ikävöidä miestä, joka jättää sinut kun olet sairaana.
Itse asiassa niin kävi 2 kertaa...kun seurustelin toisen miehen kanssa ja vihjasin että sairaus voi olla uusiutunut....ei ollutkaan...
Uusi eukko oli jo kuitenkin kateltuna ja tämä tyyppi tekstaili jonkun kolmannen kanssa kun seurusteltiin vaikka oli jo 61 v.piti itseään saaliina vaikka oli melko sairas ja pihi.Hohhoijaa suomalaiset miehet. ..
pelimiehet vain kiinnostaa
Eikä erikoista että täällä aletaan parjaamaan tuntemattomia ihmisiä..kertoo kyllä jotain tyypeistä täällä ja omasta pahasta olosta
En ollut kynnysmatto....olin rakastettu hemmoteltu ja arvostettu siinä suhteessa.Mies kokkasi mulle ja tarjosi upeaa seksiä ja läheisyyttä.
kuvittele, että hän oli paska, onnea paskalle
Minä olen ollut jo yli 20 vuotta yksipuolisesti rakastunut. Se oli tuskallista ensimmäiset 10 vuotta, mutta ei se enää pahalta tunnu, koska olen jo niin tottunut siihen.
Asian käsittely eli tosiasioiden hyväksyminen. Sitten vaan antaa ajan tehdä tehtävänsä. Itsellä jo yli vuosi avoerosta, vieläkin pyörii enemmän ja vähemmän muistot päässä. Tietenkin pelkästään ne hyvät. Olen yrittänyt pari kertaa uutta suhdetta, ei onnistu kun ei löydy samanlaista tunnetta kuin tämän kanssa johon olin silmittömästu rakastunut. Vaikka hyväksyy sen, että suhde ei toimi ja parempi olla erossa, silti se ottaa aikansa näköjään unohtaa. Toisilla enemmän kuin toisilla.