olen ollut puoli vuotta työpaikassa,johon jälkeeni tuli eräs ihana nainen töihin.hän alkoi ensin puhumaan minulle ja aika äkkiähän siinä ihastuin,todella kovasti.tulimme hyvin juttuun,härskiäkin flirttiä,hymyileviä katseita,silmiin tuijottelua jne.
sain jännitykseltäni kerrottua kuinka hän on todella söpö ja pyysin saisinko soittaa hänelle jos emme enään nää(meni työhaastatteluun),hän ei myöntänyt eikä kieltänyt vaan vähän kierteli vastausta.kaikista hänen puheistaan sai käsityksen ettei ole varattu,enkä sitä suoraan kysynyt.
eräs päivä ajattelin edetä,koskettaa häntä jotenkin ja katsoa mitä tapahtuu,mutta en ihan kerennyt kun kuulin vahingossa toiselta työkaverilta hänen poikaystävän olevan samassa työpaikassa.kuulemma olivat sopineet että pitävät sen salassa.
vit**ti tietysti todella moinen salailu,olisihan hän voinut kertoa olevansa varattu vaikkei kertoisi kenen kanssa.ensin meinasin etten ole häntä enää huomaavinani mutta en voinut vastustaa sitä hymyä,ihania silmiä,eleitä,kahden keskisiä syvällisiä juttu tuokioitamme;kertoo minulle asioita joita ei kaikille huutele samoiten minäkin hänelle(hänelle helppo puhua),ja sekin tuntuu todella hyvälle näin yksinäisestä.
hän käyttäytyy edelleen kuin olisi vapaaa.hymyilee ja katsoo tarkkaan silmiin,flirttailee edelleen,tulee luokseni ja jää juttelemaan,pyytää kanssaan kahvitauolle.
kerran jutellessamme kysyi että enhän kuvittele meistä mitään,johon vastasin että en tietenkään enään sen jälkeen kun sain tietää olevan varattu.
tykkään hänestä todella paljon,tulen hyvälle tuulelle hänen seurassa,enkä voi vastustaa sitä hymyä,silmiä ja katsetta.koko ajan häntä ikävä kun emme näe,ja kun tapaamme niin samaan aikaan tuntuu todella hyvälle ja todella pahalle kun en voi edes koskettaa häntä enkä koskaan saa häntä "omaksi".
kuukauden päästä ainakin minun työt siellä loppuvat niin pääsen tästä piinasta,vaikka ikävä jää.
minulla ei ole naispuolisia kavereita,niin en tiedä miten ne miespuolisia kavereita kohtaan käyttäytyy.
ihmettelen tässä vaan sitä,että onkohan hän oikeasti kiinnostunut minusta muutenkin,onko vain hyvä kaveri vai pelleileekö kanssani...?
mielessäni kävi että hän häpeää sitä poikaystäväänsä tai ei muuten enää rakasta,vaikka kertonutkin välittävän siitä...
viimeistään viimeisinä työpäivinä nolaan itseni ja kysyn asiasta...
sain jännitykseltäni kerrottua kuinka hän on todella söpö ja pyysin saisinko soittaa hänelle jos emme enään nää(meni työhaastatteluun),hän ei myöntänyt eikä kieltänyt vaan vähän kierteli vastausta.kaikista hänen puheistaan sai käsityksen ettei ole varattu,enkä sitä suoraan kysynyt.
eräs päivä ajattelin edetä,koskettaa häntä jotenkin ja katsoa mitä tapahtuu,mutta en ihan kerennyt kun kuulin vahingossa toiselta työkaverilta hänen poikaystävän olevan samassa työpaikassa.kuulemma olivat sopineet että pitävät sen salassa.
vit**ti tietysti todella moinen salailu,olisihan hän voinut kertoa olevansa varattu vaikkei kertoisi kenen kanssa.ensin meinasin etten ole häntä enää huomaavinani mutta en voinut vastustaa sitä hymyä,ihania silmiä,eleitä,kahden keskisiä syvällisiä juttu tuokioitamme;kertoo minulle asioita joita ei kaikille huutele samoiten minäkin hänelle(hänelle helppo puhua),ja sekin tuntuu todella hyvälle näin yksinäisestä.
hän käyttäytyy edelleen kuin olisi vapaaa.hymyilee ja katsoo tarkkaan silmiin,flirttailee edelleen,tulee luokseni ja jää juttelemaan,pyytää kanssaan kahvitauolle.
kerran jutellessamme kysyi että enhän kuvittele meistä mitään,johon vastasin että en tietenkään enään sen jälkeen kun sain tietää olevan varattu.
tykkään hänestä todella paljon,tulen hyvälle tuulelle hänen seurassa,enkä voi vastustaa sitä hymyä,silmiä ja katsetta.koko ajan häntä ikävä kun emme näe,ja kun tapaamme niin samaan aikaan tuntuu todella hyvälle ja todella pahalle kun en voi edes koskettaa häntä enkä koskaan saa häntä "omaksi".
kuukauden päästä ainakin minun työt siellä loppuvat niin pääsen tästä piinasta,vaikka ikävä jää.
minulla ei ole naispuolisia kavereita,niin en tiedä miten ne miespuolisia kavereita kohtaan käyttäytyy.
ihmettelen tässä vaan sitä,että onkohan hän oikeasti kiinnostunut minusta muutenkin,onko vain hyvä kaveri vai pelleileekö kanssani...?
mielessäni kävi että hän häpeää sitä poikaystäväänsä tai ei muuten enää rakasta,vaikka kertonutkin välittävän siitä...
viimeistään viimeisinä työpäivinä nolaan itseni ja kysyn asiasta...
Vastaukset 4
Vanhimmat
sama tilanne itelläni työpaikassa! naiset heittää pervoja vitsejä ja sitten siinä mä jään miettimään mitä helvettiä he tarkoittivat. sitten unohdan koko jutun. esim kerran yks nais työkaveri heitti vitsin, että voisitko olla mun alastonmalli ja sitten seksikäs hymy! naiset osaa kyllä sekoittaa miehen päätä yhdellä lauseella niin että jäät miettimään päiviä ja viikkoja. olen oppinut etten ota tällaisia juttuja enää vakavasti!
samoin mun työpaikassa! naiset heittää yhtäkkiä pervoja vitsejä että jään miettimään miksi hän sanoi noin mitä hän tarkoitti! älä välitä! tee vaan työtäsi kyllä ne naiset alkaa itse lähestymään sua jos ne sitä tosiaankin haluavat! jatka sä vaan sun normaalia juttelemista äläkä mieti liikoja!
Kysy asiaa, ei jää ainakaan mieltäsi vaivaamaan, on vastaus mikä on. Ja oletko ihan varma tuosta mieskaverista siellä vai onko vain työpaikan juoruja joita tuntuu aina ja kaikkialla riittävän, mitä ihmeellisimpiäkin sellaisia.
On se sen mies varma asia,kysyin asiasta samantien häneltä itseltä.nykyään myös mainitsee harvoin jossain yhteydessä.
Seuraavaan kolmeen viikkoon ei ole samoja vuoroja niin en tiedä näämmekökään enään..