En tiedä mikä ihmeen paha karma voi olla, kun ihmiset eivät vaan ota yhteyttä (muuten kuin tarvitsevat jotain), mutta lähtevät kyllä mielellään mukaan, kun vaan joku järjestää jotain. Joku, eli minä.
Oma siskoni anelee että järjestäisin tuparit, koska hänen ei itse ole koskaan tarvinut järjestää mitään, kutsuja vaan satelee muualle ja me lähipiiri sitten kelvataan vain hoitamaan lapsia, ei muuhun.
Pari ystävää toimii ihan samalla tavalla. Toinen ei edes soita koskaan, kaikki aloite lähtee itseltäni.
Kolmas ystävä katoaa aina kun seurustelee. Otti yhteyttä taas kun tarvitsi muutaman vuoden jälkeen, kun mies osoittautuikin kaikeksi muuksi kuin siksi unelmaksi, jota aluksi hehkutti. Kelpasin siis hyvin seuraksi siksi aikaa, kunnes uusi projekti elämän parantamiseksi löytyi.
Voiko enää 4-kymppisenä löytää aidosti oikeita ystäviä, joiden kanssa voi jakaa asioita, ja jotka eivät ole vain olemassa hyötyäkseen sinusta jotain?
Oma siskoni anelee että järjestäisin tuparit, koska hänen ei itse ole koskaan tarvinut järjestää mitään, kutsuja vaan satelee muualle ja me lähipiiri sitten kelvataan vain hoitamaan lapsia, ei muuhun.
Pari ystävää toimii ihan samalla tavalla. Toinen ei edes soita koskaan, kaikki aloite lähtee itseltäni.
Kolmas ystävä katoaa aina kun seurustelee. Otti yhteyttä taas kun tarvitsi muutaman vuoden jälkeen, kun mies osoittautuikin kaikeksi muuksi kuin siksi unelmaksi, jota aluksi hehkutti. Kelpasin siis hyvin seuraksi siksi aikaa, kunnes uusi projekti elämän parantamiseksi löytyi.
Voiko enää 4-kymppisenä löytää aidosti oikeita ystäviä, joiden kanssa voi jakaa asioita, ja jotka eivät ole vain olemassa hyötyäkseen sinusta jotain?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jotenkin kuullostaa niin tutulta. :( Ite oon ihan väsynyt tähän tilanteeseen. Päivästä toiseen yksin. Eilen illallakin teki niin pahaa että itkin vain koko illan. En tiädä kestänkö tätä kauan.
Lopenuupunut30v: Tiedän tunteen liiankin hyvin.
"Voiko enää 4-kymppisenä löytää aidosti oikeita ystäviä, joiden kanssa voi jakaa asioita, ja jotka eivät ole vain olemassa hyötyäkseen sinusta jotain?"
-En nyt oikein osaa tuhon mitään sanoa, mutta kaupungeissa, ja erityisesti pääkaupunkiseudulla ihmisen ystävyysarvo mittaan vain hyödyssä mitä hänestä saa irti. Maalla taasen otetaan ihminen ihmisenä.
"Voiko enää 4-kymppisenä löytää aidosti oikeita ystäviä, joiden kanssa voi jakaa asioita, ja jotka eivät ole vain olemassa hyötyäkseen sinusta jotain?"
Mietin itse aivan samaa vaikka olenkin kolmekymppinen nainen. Aikoinaan muutin pk-seudulle työn perässä ja vanhat ystävät jättäytyivät pikkuhiljaa pois, kuka minkäkin, välimatkan, perhetilanteen, seurustelun tms syyn takia. Olen harrastanut ja yrittänyt tutustua ihmisiin töissä ja vapaalla, mutta kontaktit jää aina hirveän pinnallisiksi ja muodollisiksi. Tällä hetkellä en seurustele ja olen lapseton. Haluaisin tavata ystäviä joiden kanssa keskustella myös niistä vaikeistakin aiheista. Yksinäisyys on kamalaa. Miksi ihmiset eivät anna toisilleen mahdollisuutta. En jaksaisi olla enää näkymätön.
Minusta saisi sellaisen kaverin,joka ei ihmisiään petä, ei takerru ja inhoaa pinnallista säätämistä. Minulle voi kaiken kertoa tai ollaan vain hiljaa, sekin käy. Ei lapsia, ei tosiystäviä, vain aviomies ja koira. Sillä on menty vuodesta toiseen ja mulla olis niin paljon annettavaa kaverille tai ystävälle. En ole hissukka, en arka vaan kupliva ja hauska, mutta nöyrä ja empaattinen nainen. Urheilua rakastan ja siitä voimani saan yksinäisyyteeni. Miksen kelpaa??
Kyllä kelpaat kun osoitteesi saan.