Että kiihottavia miehiä löytyy kyllä, mutta kun tutustuu niin ajatusmaailma on paha turn off. Kommunikaatioyhteys ei toimi ja arvomaailmat ja maailmankuvat eivät yhtään sovi yhteen.Mutta jään mielessäni sitten jumiin siihen kuitenkin! Että pantavan oloinen olisi ja mukava luonnekin! Nuo yhteensopimattomuudet eivät kuitenkaan vie sitä fyysistä halua pois ja löysässä hirressä roikutaan.
Oikeastaan se kommunikaatiotyylien erilaisuus (kauniisti ilmaistuna) on se pahin juttu. Muusta voisi selvitä keskustelemalla, mutta jos siinä ei löydy mitään yhteistä säveltä, niin sitten mistään ei tule mitään.
Miten pääsen irti? Kehittämällä itselleni muuta elämää!
Oikeastaan se kommunikaatiotyylien erilaisuus (kauniisti ilmaistuna) on se pahin juttu. Muusta voisi selvitä keskustelemalla, mutta jos siinä ei löydy mitään yhteistä säveltä, niin sitten mistään ei tule mitään.
Miten pääsen irti? Kehittämällä itselleni muuta elämää!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Pelkkä fyysinen vetovoima ei riitä kestävän parisuhteen perustaksi. Arki kun on niin paljon muutakin kuin vain fyysistä kommunikointia.
Joo ja jos uros on oikeen himottavaa laatua, niin samoin sit ajattelee monet muutkin naiset ja sellasen uroksen rinnalla on paskamaista kulkee ku sitä haluu muutkin ja ne myös näyttää sen.
"kommunikaatiotyylien erilaisuus "
Mitä tää tarkoittaa käytännössä?
"Kommunikaatioyhteys ei toimi"
Ja mitä tää tarkoittaa aloittajan mielestä? Ja miksi esiinnyt naisena?
Kommunikaatioyhteys ei toimi = juttelu on väkinäistä.
Esiinnyn naisena ihan 24/7 arjessakin ja se on myös mun syntymätodistuksen sukupuoli.
En tainnut ymmärtää lukemaani ollenkaan, mutta heitän että jos pelkän pinnan mukaan eläisi, niin olisihan maailma pullollaan miehiä joita voisi ryhtyä himoitsemaan. Vaan kun se ei ole sitä mitä sydän haluaa, niin eihän siihen silloin kannata ryhtyä. Mielummin keskittyy yhteen ihmiseen, josta löytää nuo kaikki puolet. Suosittelen sitä sullekin. :)
Tietysti jos vaan panoja keräilee, niin ei kai millään ole isommin väliä kunhan sytyttää himon. Turha kai silloin on miettiä ajatusmaailmoita?
Harmi kun mulla toi himoitsemiseen ryhtyminen ei ole tahdon alainen kysymys, vaan himo tulee jos on tullakseen. Joihinkin tulee, toisiin ei. Ja valitettavan harvoihin tulee. Sit kärvistelen kun mies ei ole muuten sopiva.
En ole uskoa tuota kysymystäsi. Vastaan samalla tasolla. Sinun ei kannata turhaan pyristellä himojasi vastaan annat palaa vaan. Aina kun himottaa niin panet vaan mahdollisimman nopeasti ja jos mies yrittää puhua sanot että turpa kiinni nyt naidaan.
Toimii varmasti moni mies ei halua puhua yhtään mitään. Sitten luet rakkausnovelleja ja kuvittelet itsesi siihen, näin ruokit sen henkisen puolen. Ei sinulla mitään hätää ole niin kauan kun olet himoittava, niin seksiä löytyy aina ja novellien kirjoitus ei lopu koskaan. Ja ainahan on regina myös,pahimpaan hätään.
Lakkaat vain taistelemasta himojasi ja viettejäsi vastaan niin kyllä se siitä sitten.
Ensin himot sitten vasta kommukaatio. Ja jos ei kommunikaatiota niin sitten regina.
Vaikka vittuilet, niin vastaan silti. Jos se tosiaan menisi noin, että ensin himot, sitten kommunikaatio, niin toki voisin sitä pannakin (enkä tarttisi edes niitä novelleja siihen henkiseen puoleen). Mutta kun molemmat puolet on vahvoja, niin sitten tässä kärvistellään.
Mähän en kysynyt mitä mun pitäis tehdä, koska siihenhän ei voi muut vastata. Vaan kysyin, että onko muilla vastaavia kokemuksia. Nähtävästi ei ole.
Jos siis sulla järki menee helposti ennen himoja, niin älä silti katso alaspäin niitä joilla jutut toimii toisin. Kun ei me valita miten vahvat ja minkäkinlaiset tarpeet meillä on.
Uteliaisuudesta: oletko aina ihastunut ensisijaisesti ulkokuoreen, vai oletko joskus tuntenut vetoa nimenomaan miehen sisäiseen maailmaan?
Itse painin aivan toisenlaisen ongelman kanssa. Himot tulevat vasta sielunyhteyden myötä ja vasta 1/2 vuoden kuluttua yhdessä asumisen/muuten tiiviin kanssakäymisen jälkeen selviää, että oliko se mies sytyttävä vai ei. Paska juttu molemmille osapuolille, jos seksi pysyy pakkopullana vielä senkin jälkeen :/
Kaikki naiset kokevat että ulkokuori kiinnostaa ja pää puoli ei...se on näitä miehen ja naisen yhteensovittvattomuuksia.. Toisaalta moni ottaa ruman miehen ja siihen ei tunne himoa kuin vasta vuoden päästä jos paljastuu varakkuutta/providerominaisuuksii
Kyllä kumppanin pitää olla myös paras ystävä. Jos ei ole, niin silloin ei ole kumppanuuttakaan.
Älä projisoi miesten ulkonäkökeskeisyyttä naisten ominaisuudeksi.
Mitä jos tutustuisit välillä niihin miehiin, jotka eivät ole kiihottavan komeita mutta kommunikaatio, arvomaailma ym. sopivat yhteen kanssasi? En muutenkaan ymmärrä, mikä on ongelmasi - jos huomaat, että mies ei ole sinulle sopiva, niin anna pakit ja siirry seuraavaan. Pitäisi olla itsestäänselvyys.
Tästä tuli mieleen se ranskalainen junankuljettaja, joka kilpaili (itsensä kanssa) siitä, kuinka kovaa uskaltaa/voi junan kaarteeseen ajaa. Accident waiting to happen, tiedät kyllä.
Kiimavittunainen kostuu vain jännämiehille
Kandeisko alkaa niistä haastavimmista kriteereistä eikä niistä helpoimmista?