Mihin pappi on sitoutunut?

Bibeln kirjoitti:

"Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion." (Jaakob 3:1)


PAPPISLUPAUS:

""Minä N. N. lupaan kaikkitietävän Jumalan edessä, että toimittaessani pappisvirkaa, jonka olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja.

Tahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaa ja jakaa pyhiä sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaan. Tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita. Kaikkea tätä tahdon noudattaa niin, että voin vastata siitä Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän Jumala minua auttakoon."

______________________________________________________________

Laitan katkelman ensimmäisten vuosisatojen kristittyjen vainoissa tapahtuneesta, kauniista piispa Feeliksin marttyyrikuolemasta esimerkiksi Jumalan sanalle uskollisesta pyhästä, seurakunnan piispa Feeliksistä:

"Pyhän piispa Feeliksin marttyyrikuolema. – Veren ja tulen läpi. Vanhan Kirkon marttyyrien todistus, 163–165. Suom. Heikki Koskenniemi. Perussanoma Oy. Hämeenlinna 2005.

Diokletianuksen kahdeksantena ja Maksimianuksen seitsemäntenä konsulivuonna julkaistiin keisarien koko maanpiiriä koskeva käsky. Se koski kaikkien siirtokuntien johtomiehiä ja viranomaisia ja velvoitti heidät kunkin paikkakunnallaan riistämään uskonnolliset kirjat pappien ja presbyteerien käsistä. Tämä käskykirje julkaistiin sitten Tibiucan kaupungissa kesäkuun viidentenä päivänä.

Kaupunginjohtaja Magnilianus käski silloin noutaa luokseen seurakunnan vanhimmat, koska piispa Feeliks oli samana päivänä lähtenyt Kartagoon. Hän käski tuoda eteensä sekä presbyteeri Aperin että esilukijat. Kaupunginjohtaja Magnilianus kysyi heiltä: "Onko teillä pyhiä kirjoja?" Aper vastasi: "On." Kaupunginjohtaja Magnilianus sanoi: "Luovuttakaa ne poltettaviksi." Tähän Aper sanoi: "Ne ovat piispamme hallussa." Kaupunginjohtaja Magnilianus sanoi: "Missä hän on?" Aper sanoi: "Sitä en tiedä." Kaupunginjohtaja Magnilianus sanoi: "Te jäätte siis valvonnan alaisiksi, kunnes teette asiasta selkoa prokonsuli Anullinukselle".

Seuraavana päivänä piispa Feeliks palasi Kartagosta Tibiucaan. Silloin kaupunginjohtaja Magnilianus käski erään alaisistaan tuoda piispa Feeliksin luokseen. Kaupunginjohtaja Magnilianus kysyi häneltä: "Oletko piispa Feeliks?" Piispa Feeliks vastasi: "Olen."Kaupunginjohtaja Magnilianus sanoi: "Anna tänne kirjakääröt tai pergamentit, kaikki mitä sinulla on." Piispa Feeliks vastasi: "Onhan minulla, mutta niitä en anna. Kaupunginjohtaja Magnilianus sanoi: "Anna kirjat poltettaviksi tulessa." Piispa Feeliks sanoi: "Poltettakoon minut ennemminkin kuin jumalalliset kirjoitukset, sillä oikein on kuulla Jumalaa enemmän kuin ihmisiä."

Kaupunginjohtaja Magnilianus sanoi: "Keisareiden käsky on etusijalla siihen verrattuna, mitä sinä puhut." Piispa Feeliks sanoi: "Herran käsky on suurempi kuin ihmisten." Magnilianus sanoi: "Mieti tarkoin asiaa kolme päivää tästä lukien, sillä jos tässä meidän kaupungissamme laiminlyöt annettujen käskyjen noudattamisen, joudut lähtemään prokonsulin eteen ja vastaamaan siitä, mitä nyt puhut."

Kolmen päivän kuluttua kaupunginjohtaja käski tuoda piispa Feeliksin luokseen ja sanoi hänelle: "Oletko nyt miettinyt asiaa?" Piispa Feeliks vastasi: "Kaiken sen, mitä jo olen puhunut ja nytkin puhun, sanon myös prokonsulin edessä." Kaupunginjohtaja Magnilianus sanoi: "Sitten menet prokonsulin eteen tekemään tiliä sanoistasi."

Näin lähti siis Feeliks Kartagoon kesäkuun 14. päivänä. Kun hän oli tullut sinne, hänet vietiin maaherran eteen. Tämä käski sulkea hänet vankilaan.

Seuraavana päivänä piispa Feeliks saatettiin hänen eteensä ennen päivän koittoa. Maaherra, kysyi häneltä: "Minkä tähden et luovuta tyhjänpäiväisiä kirjoja?" Piispa Feeliks vastasi: "Onhan minulla kirjat, mutta en aio niitä luovuttaa." Silloin maaherra käski sijoittaa hänet vankilan syvimpään soppeen.

Kuudentoista päivän päästä piispa Feeliks kuitenkin vietiin vankilasta kahleissaan yön neljännellä tunnilla prokonsuli Anullinuksen eteen. Anullinus sanoi hänelle: "Minkä tähden et luovuta tyhjänpäiväisiä kirjoja?" Piispa Feeliks vastasi: "En aio luovuttaa niitä." Silloin prokonsuli Anullinus käski surmata hänet miekalla. Oli heinäkuun 15. päivä.

Piispa Feeliks nosti silmänsä kohti taivasta ja lausui selkeällä äänellä: "Minä kiitän sinua, Jumala. Viisikymmentäkuusi vuotta olen elänyt tässä maailmassa. Olen viettänyt siveää elämää, noudattanut evankeliumin sanaa, saarnannut uskoa ja totuutta. Taivaan ja maan Herra, Jeesus Kristus, taivutan niskani uhriksi sinulle, joka pysyt iankaikkisesti." Kun hän oli päättänyt tämän rukouksensa, sotilaat veivät hänet ja hakkasivat häneltä pään poikki. Hänet haudattiin Via Scillitanorum -nimisen kadun varteen, Faustuksen maalle.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä