Hei,
Olen 24-vuotias nuori nainen ja isäni menehtyi muutama päivä sitten rajussa ulosajossa. Kuolema on hirveä shokki enkä tiedä miten selvitä tästä. En voi käsittää sitä ettei isä ole enää täällä, en pysty käsittämään miten ihmeessä kolari on voinut tapahtua tai miksi isä ajoi keskellä yötä mökiltä kotiin.. Tai että kärsikö isä odottaessaan apua.. Tiesikö hän kuolevansa.. Tiesikö hän että rakastin häntä.. Ikinä en saa vastauksia.. Kaikki jäi ikäänkuin kesken, en ehtinyt jättää hyvästejä enkä kertoa kuinka paljon välitin.. Tämä on ihan hirveää... En pysty syömään enkä nukkumaan.. Kävin juuri onnettomuuspaikalla katsomassa sekä auton romua katsomassa.. Eipä sitä enää autoksi tunnistanut.. Onko kukaan muu kohdannut samaa ja olisiko mahdollista viestitellä sinulle vaikka sähköpostitse?
Olen 24-vuotias nuori nainen ja isäni menehtyi muutama päivä sitten rajussa ulosajossa. Kuolema on hirveä shokki enkä tiedä miten selvitä tästä. En voi käsittää sitä ettei isä ole enää täällä, en pysty käsittämään miten ihmeessä kolari on voinut tapahtua tai miksi isä ajoi keskellä yötä mökiltä kotiin.. Tai että kärsikö isä odottaessaan apua.. Tiesikö hän kuolevansa.. Tiesikö hän että rakastin häntä.. Ikinä en saa vastauksia.. Kaikki jäi ikäänkuin kesken, en ehtinyt jättää hyvästejä enkä kertoa kuinka paljon välitin.. Tämä on ihan hirveää... En pysty syömään enkä nukkumaan.. Kävin juuri onnettomuuspaikalla katsomassa sekä auton romua katsomassa.. Eipä sitä enää autoksi tunnistanut.. Onko kukaan muu kohdannut samaa ja olisiko mahdollista viestitellä sinulle vaikka sähköpostitse?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yritän ottaa osaa. Menetin isän noin 30-vuotiaana sydäninfartiin ja äiti kuoli yövuoteelleen. Ei niitä hyvästejä arvannut jättää. Joskus sairauskin tekee hiljaa myyräntyötä ja kuolema tulee yllätyksenä.
Jos on muita omaisia lähellä, niin jutelkaa, itkekää ja tukekaa toisianne.
Vanhempien muisto elää vaikka heitä ei täällä enää ole.
Itse menetin poikaystäväni reilu kuukausi sitten auto-onnettomuudessa. Tää on suoraan sanottuna paskinta ikinä. Päivä kerrallaan ne sanoo.. Koitetaan uskoo siihen että joku päivä elämä jatkuu <3 Itsekin mietin noita samoja kysymyksiä joka päivä ja kukaan ei tuu ikinä kertoon niihin vastauksia. Ehkä ne vastaukset löytyy sitten kun itsestä aika jättää.