Naisen tehtävä parisuhteessa on hoitaa kotia, jotta mies vo rauhassa keskittyä tärkeään työhönsä ja vapaa-aikaa; elannon hankkimiseen perheelle ja nykymaailmassa niin tärkeiden suhteiden luomiseen vapaa-ajallaan.
Tyypilliset siiderivalaat eivät vain ymmärrä näitä tosiasioita.
Tyypilliset siiderivalaat eivät vain ymmärrä näitä tosiasioita.
Vastaukset 20
Vanhimmat
sua kiinnostaa pellet
Entä jos sinä ja tyypillinen siiderivalas ansaitsette juuri toinen toisenne?
Saattaa hyvinkin olla!
Onnekseni tapasin tuollaisen 49 vuotta sitten. Säröjä ei ole ilmennyt.
Tuollainen selkeä vastuujako ei merkitse oman tahdon ja itsensä toteuttamisen puuttumista vaan kyse on pelkästä rooliajattelusta!
"Kodin hengettären" vastuut ja tehtäväsisältö voi vaihdella hyvinkin paljon tilanteiden mukaan.
Muinaissuomalaisten vaimot olivat erittäin tasa-arvoisia. He vastasivat kaikista pihapiirin toiminnoista aina orjien töitä myöten.
Varsinkin silloin kun ukot olivat pitkiä aikoja metsällä, kalalla tai tappelemassa päiväkausien matkojen päässä olevien naapurikylien ukkojen kanssa.
Jos voisi luottaa siihen, että mies pystyy elättämään perheen eikä vaihda vaimoa nuorempaan... Mutta yleensä tuolla menolla ei päädy kuin ammattitaidottomaksi, työttömäksi yh:ksi, kun mies lähtee uutta ja hienompaa perhettä perustamaan.
Etkö ole katsonut ympärillesi ja huomannut mikä on nykyään tapana?
Ne on naiset jotka lähtee etsimään parempaa miestä. Mies on se joka jää nyyhkimään. Naiset jatkaa iloisesti eteenpäin uuden miehen kanssa.
Taidat itsekin olla nyyhkijä!
Minä olen työkseni myyntijohtaja, tienaan siis ihan oman toimeentuloni. Mieheni on konsultti, jolla on aika sama tulotaso. Mutta jos mieheni tulotaso tuplaantuisi ja hän haluaisi että jäisin kotiäidiksi, niin TEKISIN SEN HETI! Minulle ei olisi mikään ongelma huolehtia kodista ja lapsista, ja ymmärrän sekin, että mies on välillä iltaisin poissa työmatkojen tai erään harrastuksensa takia. (Ei tosin mikään sosiaalinen harrastus.)
Mutta eipä ole ollut niin hyvä mäihä, että olis sellainen mies, joka tienaisi kymppitonnia kuussa ja jakaisi tulonsa täysin minun kanssani. Täytyy siis jatkaa edelleen oma töissä käyntiä, ja sitä myötä myös jakaa kotityöt miehen kanssa.:)
Vaimoni on ollut tyytyväinen yhteiseen elämäämme vaikka en ansainnutkaan aivan kymppitonnia nykyrahassa eikä vaimokaan ollut mikään johtaja.
Kotiäidiksi jääminen oli yhteinen päätöksemme aikana ennen kodinhoidon tukia tms.
Emme jakaneet tuloja täysin keskenämme vaan kaikki rahat olivat ja ovat kummankin vapaassa käytössä. Tosiasiassa, ennen nettiaikaa vaimoni hoiti kaiken rahaliikenteen ja hyvin paljon muita käytännön asioita.
Noina vuosina olin työmatkoilla noin 1/4 osan kalenteriajasta.
Eräällä matkallamme tapaamamme, ruotsalaistuneet latvialaisnaiset nimitivät vaimoani luksusrouvaksi!
7:n kotivuoden jälkeen vaimo meni ilakoimaan töihin. Lähimarkettiin kassalle osa-aikaiseksi. Tuo merkitsi samalla mm. talon viikottaisen siivouksen siirtymistä minun ja lasten vastuulle.
Mikä sopii kellekin.
Muut
Vaimoni itsetunto on niin vahva, ettei se ole saanut vähäisintäkään säröä järjestelyn johdosta.
Joistakin kirjoituksista heijastuu tarve "omaan rahaan" pelkän omanarvon tunteen vuoksi.
Muutaman kerran olin töiden vuoksi kykenemätön lähtemään suunnittelemallemme matkalle. Vaimo kävi reisuissa lastemme ja myös naisystävänsä kanssa.
Yksi matka, 1kk Balilla, oli peruttava muutama päivä ennen lähtöä. Varausmaksua ei palautettu.
Minä puolestani olin kotiäitinä lähes 9v. Se oli minun päätös, koska muita vaihtoehtoja ei ollut. Tuilla elettiin, ja ex-miehen epäsäännöllisellä pienellä palkalla. Miehen työ, yrittäjyys vaati silti kaiken - mies teki 24/7 töitä. Joskus kävi kotona vain parin tunnin nokosilla aamuyöstä.
Lasten kasvettua siirryin takaisin työelämään. Kotona ei toiminut mikään, mies muuttui, kävi hankalaksi. En jaksanut, jo "varttuneet" lapsetkin kärsivät isänsä mielialoista. Erottiin.
Parisuhteessa olisi erittäin tärkeää puhaltaa yhteen hileen, mutta aina se ole tilanteiden vuoksi mahdollista. Ex-mieheni ei ollut tutustuessamme yrittäjä, vaan opiskelija. Lasten synnyttyä mies jätti viittä vaille valmiit opiskelunsa (vastustuksestani huolimatta) ja siirtyi yrittäjäksi (vastustin tätä erityisesti), joka päättyi kovin, kovin surullisesti. Ei hän sitä valinnut, mutta en minäkään. Mies muuttui täysin juuriaan myöten.
Kuluneisuudestaan huolimatta loppukappaleesi alku sisältää totuuden.
Aineelliset puitteet eivät ole tärkeitä vaan todella yhteiset tavoitteet ja molempien ponnistelu niiden tavoittamiseksi.
Onnistumisten ilot ja epäonnien pettymykset ovat yhteisiä.
Olen melko läheltä nähnyt myös tilanteen jossa yrittäjäpariskunta ponnisteli ja menestyi. Liiketointa laajeni ja kaikki oli oikeasti varman päällä.
Jostakin syystä herralta loppui veto jo 40v tietämissä. Alkoi oleilemaan toisen yrityksensä takatiloissa yksinään keppanaa juoden. Rouva hoiti liiketoiminnan ja jatkoi sitä herran kuoleman jälkeen joka tapauhtui terveyden pettäessä pari vuotta lamaantumisen jälkeen.
En tiedä hakivatko he ammattiapua tilanteeseen.
Rouva koki itsensä voimattomaksi ja kertoi, ettei hän todellakkaan ymmärtänyt miestään koska heidän päästy materiaaliseen tavoitteeseensa ja pystyessään toteuttamaan pitkään hautomiaan mielitekojaan, loppui herrasta täysin veto.
Kyse ei ollut loppuun palamisesta.
Niin rahojen jakamisella tarkoitinkin sitä, että rahat olisi tasapuolisesti molempien käytössä. Mieheni ei kuitenkaan kannata sellaista periaatetta rahojen kanssa. Meillä on yhteinen arkitili, josta maksetaan asumisen kulut, ruuat ja yhteisen kodin laskut, mutta muutoin maksamme itse omat menomme. Minulle sopisi kyllä yhteisetkin rahat, mutta en ressaa tätäkään järjestelyä. On meillä ollut puhetta, että kenties kun olemme 20 vuotta olleet yhdessä, niin tilanne hiljalleen muuttuu.
Tulotaso ei saisi hurjasti laskea nykyisestä, koska menot ovat tulojen mukaiset. En usko että etenkään mieheni haluaisi pärjätä vähemmällä, joten jos minä jäisin kotiin, niin hänen pitäisi tienata rutkasti enemmän. Kymppitonnon heitin siksi, koska tulojen kasvaessa myös veroprosentti kasvaa...
Mutta kuten sanoin, minä voisin kyllä muutoin jäädä kotiin. Nauttisin kovasti, jos saisin olla päivät kodista ja lapsista huolehtimassa. Silittelemässä miehen paitoja ja leipomassa. Poimimassa marjoja yms. Olishan se upeaa. Realistista se nyt ei kuitenkaan ole. Miehellä on harrastuksensa joka vie rahaa, talolainaa on maksettava jne. Lapsetkin ovat jo 5v, 6v ja 8v, joten ne aivan pikkulapsivuodet ovat takana. Välillä olen haaveillut vuorotteluvapaasta nyt vielä kun lapset ovat lapsia, mutta taloudellisesti en pysty, jotta voin huolehtia omasta osastani perheen kuluista. Rahat eivät yksinkertaisesti riittäisi.
Nämä on näitä ruuhkavuosia. Kiirettä riittää.
"Tulojen+mukaiset+menot"?+Miksi?+Vaikka+rahaa+sattuisi+hieman+olemaankin+niin+eihän+sitä+ole+pakko+käyttää!+Elää+vain+omien+tarpeiden+mukaan.
Sehän on ihan oma valinta, että paljonko haluaa tuloistaan kuluttaa. Toki meilläkin on säästöjä eläkepäiviä varten, mutta niihin ei ennen sitä ikää kosketa.
Miehelläni on koko aikuisikänsä, siis jo aikana ennen perhettä, ollut harrastus joka vie aika ajoin huomattavasti rahaa. Hänellä on myös pari muuta "ajanviihdettä", jotka eivät ole aivan ilmaisia. Nuo asiat ovat miehelleni kuitenkin tärkeitä, joten miksi hänen niistä pitäisi luopua, jos hänen tulot niihin riittävät? Esimerkiksi sen merkittävimmän harrastuksen eräs pienimmästä päästä oleva hankinta oli edellisellä viikolla 3000 euron avoinen. Onhan ne isoja summia, mutta omasta palkastaan maksaa. Ja varmasti mielummin maksaa niitä, kuin katselisi että minä vietän päivät kotosalla...
Mitä varten sinä säästäisit suuren osan tuloistasi? Mitä niillä sitten tekisit, jos et niitä koskaan käyttäisi? En ymmärrä. Kansantaloudellekin on tärkeää laittaa raha kiertoon. Jos kaikki alkavat elämään vähemmällä kuin mihin rahat riittäisivät, syntyisi tuhoton työttömyyden ja kurjuuden kierre.
Täytyy muuten kysyä, että miksi ihmeessä meinasit räjähtää siitä, kun vaimosi pelasi siskonsa kanssa korttia????????? Tämä menee vähän yli ymmärtykseni. Eikö se ole mukavaa, että hänellä on mukavaa puuhaa siskonsa kanssa? Ymmärtäisin jos siinä vieressä on lapsi tukehtumassa tai edes ruoka palamassa pohjaan eikä vaimo tee muuta kuin pelaa korttia, mutta en ymmärrä asennettasi, jos vaimo ilman mitään paniikkia ympärillä vietti aikaa siskonsa kanssa.
Minun mieheni ennemminkin yrittää huolehtia usein siitä, että minulla olisi asiat hyvin, eikä olisi liikaa hommia. Siis vaikka toki toivoo että käyn töissä, niin hän myös muistuttaa, jos painan liikaa hommia. Esimerkiksi kuvailemasi tilanne jossa vaimo vain kuskaa lapsia ilman autoa töihin, ei koskaan tapahtuisi meillä, koska mieheni kyllä huolehtii minun jaksamisestani, jos en sitä itse tee.
Kysymyksiä ja niiden tulkintoja. Kukin tarkastelee tuntemattoman mielenilmaisuja oman asenne- ja kokemusmaailmansa pohjalta.
Missä kohdassa edes viittasin siihen, että miehesi pitäisi luopua harrastuksestaan?
Omasta palkastaan? Meillä kumpikaan ei maksa mitään omastaeläkkeestään vaan yhteiseltä tililtä.
Me emme ole koskaan säästäneet mitään. On vain jäänyt kuluttamatta.
En todellakaan ymmärrä miksi pitäisi tunte huonoa omaatuntoa käyttämättömän euron vuoksi!
Matkustelu on suurin yksittäinen menokohteemme.
Seuraavaksi suurin taitaa olla terveydenhuolto.
Kilkutin juuri maksuun 5629€:n laskun hammasimplanttien ja sillan rakentamisesta.
Meidän kummankin, molempien silmien kaihileikkaukset yksityisellä ovat varsin tuoreita tapauksia. En viitsi kaivella summia mutta yhteensä ne ovat ainakin 7000€:n luokkaa.
Urheilulekurilla käynnin oma vastuu 78€. Labrakokeet 10 > 41€/kpl.
Olen hakenut sieltä vauhtia mm. olkapääleikkaukseeni. Vaimo sai lukuisten kokeiden ja useamman käynnin jälkeen jälkeen sopivan lääkityksen allergiaansa mikä ei onnistunut tk:ssa!
Jos tarvitsemme lääkäriä missä tahansa tarpeessa niin sieltä saamme aina oikean ja tehokkaan avun. Tutkimus- ja hoitopolku tosin maksaa koska se on aina yksityinen.
Pimahtaminen? Minulle oli annettu kuva kiireisestä, stressaavasta ajasta kotona lasten kanssa. Kun sanoin "tuli perseessä" niin tarkoitin todella sitä. Hetken, nopeasti ohimennyt primittiivireaktio jos ymmärrät. Tuskin!
Vaimoni ei kuskannut 1976v lapsia töihin vaan anopille päivähoitoon koska hän itse oli omakotitalomme rakennuksella töissä.
Vaimoni kotityöt kevenivät hänen mentyään ilakoimaan kassalle iltatöihin.
Minä hoidin taloon liittyvät viikonlopputyöt yhdessä lasten kanssa.
Viimeiset 15 vuotta hänen puuhastelunsa on ollut rättihuoltoa, tiskikoneen käyttöä ja pölyjen pyyhkimistä. Leipänsä ja banaaninsa hän tuo kaupasta itse.
Nyt on menossa ennätysvuosi! Vaimoni on tehnyt jo kolme lounasta. Tavallisesti hän tekee vuosittain yhden aterian, etten minä pääse kehumaan tehneeni kaikkia.
Huolimatta kurjasta kohtalostaan hän vaikuttaa aivan aidosti tyytyväiseltä koko elämänsä kulkuun.
Masentavinta kaikessa on se, että vaikka miten yritämme rällätä niin silti jää jotain tuhlamatta mutta emme stressaa sillä itseämme.
Provo. Tai todella tyhmä ja tympeä kirjoitus. Sitä saa miten tilaa.
Nyt vaan olla niin päin, että vaimo hankkii enemmän kuin mies, joten voisiko se mies pitää vähän enemmän huolta myös kodin siivouksesta, lasten hoidosta ym. Se on vaan tosiasia, että harva mies ansaitsee niin paljon, että todella perheensä elättää, Suomessa naiset joutuvat pakon perään olemaan työssä ja vielä hoitamaan nuo kotityötkin , kun tuo mies ei elätä perhettään.
Kuten ap. tuo esiin, hänkin odottaisi että vaimo olisi kotona, mutta kun ei ole
miestä kuitenkaan elättäjäksi. Joten tarttukoon samalla tavalla imurin varteen, pyykin ja tiskien hoitamiseen , lasten hoitoon.
Meilläkin on jo kauan olleet asiat niin, että ukko saa huonompaa tuloa, no ei onneksi ole edes uhoillut olevansa mikään perheensä elättäjä , joskin jonkin verran vanhaa verta juoksee hänenkin suonissaan, että ei oikein osaa tarttua kotitöihin perusteellisesti. Hänen kohdallaan on kyse osaamattomuudesta niissäkin eli opetus on menossa kaiken aikaa.
Avioparin ja muidenkin parisuhteissa elävien ja olevien pitää hoitaa myös itseään, pitää kunnossa ja haluttavana. Jostain tuon hiljattain luin. Saattaa olla monelle yllätys, sellainen "velvollisuus" ? Kunnossa pitäminen tarkoittaa niin fyysistä kuin psyykkistä huolenpitoa itsestään. Kukin saa kuvitella, mitä se tarkoittaa itsekunkin kohdalla.
Ei saa lihoa, ei jättää ulkonäköään hoitamatta ja huoltamatta.
Ilmankos on jo kolmas vaimo menossa..hahaa!!!Kuka tuollaisen kanssa haluais edes olla? Mistä repiä lisää aikaa ,kun naisetkin joutuu käymään töissä.
Tuossahan on kyse vain siitä, ettet itse ole oppinut olemaan.
En juo siideriä enkä ole valaan kokoinen mutta olen eri mieltä kanssasi, joten voisitko ystävällisesti muuttaa sinne minne kuulut; pimeälle keskiajalle.