Hei! Olen 16-vuotias juuri lukion aloittanut tyttö, ja musta tuntuu, että mulla on sosiaalisten tilanteiden pelko. Haluaisin rennosti jutella koulukavereiden kanssa yms., mutta sitten kun menen niihin tilanteisiin, niin alkaa jännittää todella paljon, olo on vähän epämukava ja jännittää ja musta tulee vähän "tyhmä" kun aivot käy ylikierroksilla. Huolestuttaa että sanon jotain väärää, ja kyselen koko ajan itseltäni: "Mitä jos et näytä tänään hyvältä? Olisiko pitänyt laittaa se toinen paita tai suoristaa hiukset? Sanonkohan jotain väärää? Tai entä jos en olekaan hauska? Ja varmasti nolaan itteni heti kun avaan vaan suuni."
Esimerkiksi illalla kun yritän nukkua, mieleen putkahtaa jotain mahdollisesti jo kauan tapahtuneita noloja tilanteita, jotka kiusaavat mun mieltä vuorotellen aina silloin, kun alan miettimään. Erityisesti kaikki tuleva jännittää, vaikka ihan perus matkakortille rahan lataaminenkin, koska epäonnistuminen ja tilanne jännittää. Saatan punastella ja änkyttää vieraissa tilanteissa, erityisesti vieraiden tai mulle tärkeiden ihmisten tai monen ihmisen kuunnellessa. Joskus kuvittelen loukanneeni jotakuta vaikka kaikki sanovat että tilanne oli ihan ok ja ei pidä olla huono omatunto, mutta mä en saa mielenrauhaa ennen kuin oon pyytänyt vuolaasti anteeksi. Tosin anteeksi uskallan pyytää vaan netin kautta, koska face 2 face se olis ihan liikaa.
Erityisesti esitelmät yms. pelottavat mua todella paljon, vaikka ne ois ihan ryhmässäkin. Yhden hassun lauseenkin ääneen lukeminen tuntuu hirveältä, varsinkin jos änkytän vähänkin tai sanon jotain väärin.
En tiedä mistä tämä on alkanut, enkä osaa ainakaan sormella osoittaa mitään traumaa tai tilannetta josta voisi johtua. Koen että ahdistuneisuus on suurimmillaan silloin joskus, kun vanhemmat riitelee tai huutaa keskenään tai veljelle tai sitten mulle.
Oletteko sitä mieltä, että mulla voisi olla sosiaalisten tilanteiden pelko? Te, jotka siitä kärsitte: miten saa apua, mitä olette tehneet jotta tilanteenne olisi edes vähän helpottunut?
Ja joo, tiedän että on vähän huvittavaa tulla tänne kysymään apua, mutta en uskalla puhua vanhemmille asiasta ja paras kaveri, jolle ehkä viitsisin vielä kertoa, ei ymmärrä ollenkaan kun on sellainen todella huoleton ja itsevarma persoona.
Esimerkiksi illalla kun yritän nukkua, mieleen putkahtaa jotain mahdollisesti jo kauan tapahtuneita noloja tilanteita, jotka kiusaavat mun mieltä vuorotellen aina silloin, kun alan miettimään. Erityisesti kaikki tuleva jännittää, vaikka ihan perus matkakortille rahan lataaminenkin, koska epäonnistuminen ja tilanne jännittää. Saatan punastella ja änkyttää vieraissa tilanteissa, erityisesti vieraiden tai mulle tärkeiden ihmisten tai monen ihmisen kuunnellessa. Joskus kuvittelen loukanneeni jotakuta vaikka kaikki sanovat että tilanne oli ihan ok ja ei pidä olla huono omatunto, mutta mä en saa mielenrauhaa ennen kuin oon pyytänyt vuolaasti anteeksi. Tosin anteeksi uskallan pyytää vaan netin kautta, koska face 2 face se olis ihan liikaa.
Erityisesti esitelmät yms. pelottavat mua todella paljon, vaikka ne ois ihan ryhmässäkin. Yhden hassun lauseenkin ääneen lukeminen tuntuu hirveältä, varsinkin jos änkytän vähänkin tai sanon jotain väärin.
En tiedä mistä tämä on alkanut, enkä osaa ainakaan sormella osoittaa mitään traumaa tai tilannetta josta voisi johtua. Koen että ahdistuneisuus on suurimmillaan silloin joskus, kun vanhemmat riitelee tai huutaa keskenään tai veljelle tai sitten mulle.
Oletteko sitä mieltä, että mulla voisi olla sosiaalisten tilanteiden pelko? Te, jotka siitä kärsitte: miten saa apua, mitä olette tehneet jotta tilanteenne olisi edes vähän helpottunut?
Ja joo, tiedän että on vähän huvittavaa tulla tänne kysymään apua, mutta en uskalla puhua vanhemmille asiasta ja paras kaveri, jolle ehkä viitsisin vielä kertoa, ei ymmärrä ollenkaan kun on sellainen todella huoleton ja itsevarma persoona.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.