Tämä viesti on suomalaisille naisille, jotka seurustelevat/ovat naimisissa arabin, somalin yms. kanssa.
Olen jo kauan ihmetellyt, mikä saa jotkut teistä luopumaan omasta kulttuurista ja kääriytymään huntuihin? Onko miehenne pakottanut tai suostutellut teidät siihen? Rehellisesti sanottuna en voi mitenkään uskoa, että nainen, joka on asunut Suomen kaltaisessa vapaassa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ikänsä, voisi pari vuotta islamin uskoa harrastettuaan kokea hiustensa ja vartalonsa näyttämisen "kuolemansyntinä".
Puhumattakaan siitä, kuinka sydäntäsärkevää on nähdä noin 5-vuotias tyttölapsi, jolle uuteen uskoon hurahtanut äiti on pukenut huivin päähän... Eikö lapsen kuuluisi saada olla lapsi?
Tunnetteko koskaan edes huonoa omaatuntoa asian johdosta?
Oma mielipiteeni asioista tuli varmaankin vähintään rivien välistä selväksi, mutta siitä huolimatta haluaisin mielelläni kuulla asianomaisilta perusteluja valintoihinsa.
Olen jo kauan ihmetellyt, mikä saa jotkut teistä luopumaan omasta kulttuurista ja kääriytymään huntuihin? Onko miehenne pakottanut tai suostutellut teidät siihen? Rehellisesti sanottuna en voi mitenkään uskoa, että nainen, joka on asunut Suomen kaltaisessa vapaassa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ikänsä, voisi pari vuotta islamin uskoa harrastettuaan kokea hiustensa ja vartalonsa näyttämisen "kuolemansyntinä".
Puhumattakaan siitä, kuinka sydäntäsärkevää on nähdä noin 5-vuotias tyttölapsi, jolle uuteen uskoon hurahtanut äiti on pukenut huivin päähän... Eikö lapsen kuuluisi saada olla lapsi?
Tunnetteko koskaan edes huonoa omaatuntoa asian johdosta?
Oma mielipiteeni asioista tuli varmaankin vähintään rivien välistä selväksi, mutta siitä huolimatta haluaisin mielelläni kuulla asianomaisilta perusteluja valintoihinsa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mieheni siis muslimi, mut en kulje huntupäässä ja alusta asti olen tehnyt miehelleni selväksi ettei niin tule tapahtumaankaan, minusta ei tule muslimia, enkä ala käyttäytymään mitenkään poikkeavasti hänen takiaan,jos hän minua rakastaa niin pitää rakastaa sellaisena kuin olen, lapsistamme ei tule muslimeja, elleivät itse halua...
Ei ne islamiin hurahtaneet ja hunnun taakse kätkeytyneet suomalaiset naiset enää internettiinkään tule. Ne, jotka tulevat, ovat vielä jotenkin säilyttäneet suhteellisuudentajunsa.
olen naimisissa arabin kanssa, mutta elämämme normaalia suomalaista elämää. Olen kristitty ja lapsemme eivät kuulu vielä mihinkään uskonnolliseen yhteisöön. Joskus muslimimiehet vaativat noita asioita vaimoltaan ja jotkut suomalaiset naiset vielä suostuvat muuttamaan periaatteitaan.. Minusta se on aika hassua.
Minunkin mieheni ehdotti minulle muslimiksi kääntymistä, mutta kun sanoin että se ei minulle käy niin koko ajatuksesta luovuttiin hyvin äkkiä. Voi olla että jotkin naiset pelkäävät niin paljon miehensä menettämistä etteivät tohdi tuoda selvästi esille omaa mielipidettään... Uskonnollisista näkemyksistä johtuvat ristiriidat saattavat nimittäin johtaa hyvin helposti eroon.
Normaalisti mies on kyllä valmis muuttamaan periaatteitaan ja luopumaan vaatimuksistaan jos vain huomaa että vaimo ei tykkää.. on sitten tietenkin niitä tunteettomia tapauksia jotka eivät pahemmin välitä naisensa tunteista ja onnellisuudesta. Mies kyllä antaa vaimolleen periksi jos vaan todella rakastaa tätä..
Jos muslimimies vaatii tuollaista vaimoltaan eikä anna vaihtoehtoja niin kannattaa punnita suhdetta..jossain on vikaa
Aito rakkaus kyllä antaa periksi
Miehesi kielsi lapsia kristityksi ja sinä annoit periksi...
"Uskonnollisista näkemyksistä johtuvat ristiriidat saattavat nimittäin johtaa hyvin helposti eroon."
Totta, ja voit olla varma, että tappelette vielä "verisesti", kun lapset kasvavat ja isukki alkaa kouluuttaa heistä kunnon muslismia.
osoitit kysymyksesi arabin, somalin yms. kanssa naimisissa oleville suomalaisille. vastaan siis, etten ole muslimi, vaikka mieheni onkin, enkä näin ollen käytä huntuakaan. lisäksi meillä kyllä toteutetaan suomalaista kulttuuria ihan siinä missä marokkolaistakin.
ei ole koskaan ollut meille kynnyskysymys, käänynkö muslimiksi vai en. mieheni tietää vallan hyvin että jos musliminaisen haluaa, täytyy luopua minusta.
minunkin sydäntäni särkee katsoa hunnutettua 5-vuotiasta! en usko että mikään mahti maailmassa saisi meidän lapsemme pukeutumaan muutoin kuin lapsen vaatteisiin.
Ihan näin aluksi sinulle selvennystä "arabi-asiasta" ,koska tietosi on puutteellista. Arabi-nimitystä käytetään arabian kieltä puhuvista ihmisistä. Okei, suurin osa näistä on muslimeja,mutta on olemassa myös arabeja jotka tunnustavat kristinuskoa ja puhuvat äidinkielenään arabiaa.Tätä ryhmäää edustavat esim. Egyptin kopti väestö, Syyrian kristityt jne.He ovat myös arabeja.
Mistä sinä tiedät, että nämä kaikki naiset ovat naimisissa esim. muslimin tai somalin kanssa? Itse tunnen muutaman nuoren naisen, joka on ihan omasta vapaasta tahdostaan kääntynyt islamiin, ilman minkäänlaisia miehen pakotteita.
Lisäksi tunnen myös naisia, jotka ovat muslimimiehen kanssa naimisissa, mutta eivät ole koskaan huntua nähneetkään tai muuttaneet elämäntapaansa muslimimiehen kanssa.
Kyllä muslimeissakin on suhteellisen paljon sekulaaria porukkaa. Eiväthän kaikki kirkkoon kuuluvatkaan käy joka sunnuntai kirkossa ja tätä palstaa seuranneena voin myös todeta, että eivät kyllä toteuta mitenkään Jeesuksen käskyä rakastaa lähimmäistä kuin itseään.
Mieheni on siis muslimi ja joskus alkutaipaleemme alussa, häneltä kysyin ,että mitä mahtaisivat sukulaisensa tuumia, jos minä kääntyisin islaminuskoon. Mies vaan naurahti ja tokaisi, että varmaan ihmettelisivät kovasti!!!
Asiasta ei ole sen koommin puhuttu! Että näin meillä.
Kiva oli lukea noin asiallista tekstiä, jota ei näillä palstoilla kovin usein tapaa, kiitos!
Yksi syy voi olla ihanan konsensuksen ja rauhan saaminen. Yhteinen tie ja ymmärrys. Joskus sen takia, että ristiriidat ovat olleet niin repiviä ja rauha löytyy sitä kautta, että alkaa noudattaa miehensä kulttuuria. Joskus se voi tuntua turvallisemmalta. Tai sitten ihan puhtaasti uskonnolliselta pohjalta, ja yleensähän juuri uskonnolisen herätyksen/kääntymisen jälkeen ollaan hieman kiihkeämäpiä ja ortodoksisempia uskonnon sääntöjen suhteen; ja otetaan käyttöön esimerkiksi huivi.
Ja kannattaa aina muistaa, että todellakin on monia huivitettuja naisia, joilla ei todellakaan ole muslimimiestä ollenkaan, vaan he ovat "palanneet islamiin" ihan omasta tahdostaan.
Ei ne huivitetut vaimot kaipaa kenenkään sääliä, lapset ehkä... vaikea sanoa. Mulla on muslimimies, hän sanoi, että jos minä kääntyisin muslimiksi, se olisi hyvä asia minun kannaltani (koska islam on ainoa oikea uskonto jne), mutta jos en käänny, niin sitten en. Tietysti hän saisi isomman kunnian, kun alkaisin käyttäytyä, kuin äitinsä ja siskonsa. Tästä aiheesta ei tarvitse meillä riidellä, mutta joskus olen tuntenut kaipuuta mukautua häne kulttuuriinsa, koska kaipaisin joskus syvempää yhteenkuuluvuutta, ja oma kääntyminen olisi suorin tie siihen. Hän ei koskaan muutu enempää suomalaiseksi kuin on nyt (syö valmisruokaa, :)). Mutta tunne on vain tunne, teko vaatisi jo enemmän, enkä voisi koskaan luopua mahdollisuudesta sukeltaa laiturilta mereen. JA LAPSEMME tytöt saavat elää ihan tavallista elämää minihameineen ja laulaa joulujuhlassa virsiä.
Miksi ei "vain parissa vuodessa" voisi tulla niin syvään uskoon, että haluaa uskonnon ohjeita noudattaa? Tullaanhan uskoon "sekunneissakin" (ainakin kristillissä herätysliikkeissä yms.?). Jos uskoo todella islamin Jumalaan (swt), ei uskova silloin ajattele, että "luovun nyt omasta kulttuuristani, onpas kauheeta surullista ja surullista ja miten mä voin"... Hän ajattelee tekevänsä Jumalan (swt) silmissä oikein. Ja voihan kulttuuriaan säilyttää vaikka huntu pitäisikin.... Ei se ole pelkkää pukeutumista!
5-vuotiasta lasta ei islamin mukaan (käsittääkseni) tarvitse vielä hunnuta, hänhän on vielä lapsi eikä seksuaalisen halun kohde. Ja miksei huntu voisi joskus olla lapsella vain sen vuoksi että se on kaunis? Ja useinhan lapset HALUAVAT matkia äitejään :) (Poikaystäväni veljen tytär tykkää leikkiä usein hunnun kanssa... Vaikka kukaan ei ole sitä hänelle pakottanut eikä hän sitä yleensä käytäkään.)
Itse en ole muslimi.