IL-reportaasi: Kuukausi toimeentulotuella!
Miten kukaan ostaa yli kahden euron kahvikupin!
Vaikka ensimmäisellä viikolla tuntui siltä, että jokainen limsapullo ja jokainen jäätelötuutti olisi pitänyt viedä kotiin, nyt vain yksi sana merkitsee: välttämätön.
Ainoastaan ruoalla on väliä. Tai oikeastaan vain sillä, ettei olisi nälkä.
se vain yhtä ateriaa päivässä, joka tulee joko kaupan einestiskiltä tai sitten sitä on alettu vääntämään edellisenä iltana yhdeksältä. Toisin sanoen, viikosta tulee nälkäinen.
broilerikiusaus on maanantain ja tiistain ainut ruoka, ainakin vatsa ja mieli muistaa, että ruokaympyrä on ollut 23 ensimmäistä vuotta kokonaan toisenlainen.
Siinä on myös vastaus kysymykseen, voisiko kokeilua jatkaa kuukautta pidemmälle.
Jos kokeilu jatkuisi vielä viikkoja, kuukausia tai vuosia, tarkoittaisi se sitä, että elämä kuluisi neljän seinän sisällä. Kun ruoka on budjetin pääosassa, sivuosasta katoaisivat jokainen maksullinen junareissu ja jokainen maksullinen meno,
uusien kenkien ostamisesta ei kannata kuukauden aikana edes haaveilla.
Myöskin viime viikolla tulleen kännykkälaskun maksu noilla menoilla kuulostaa huonolta vitsiltä.
Parturikin jäi
kun koko kuukauden on syönyt vain keittoja.
Tämä on se viimeinen viikkosaldo.
Neljän viikon jälkeen automaatissa komeilee 15 euroa ja kukkarossa 4,55. Se tarkoittaa sitä, että kolmeksi päiväksi rahaa on 19,55 euroa.
Iltalehden toimeentulotukikokeilu päättyy keskiviikkona 28. elokuuta. Lue tulevan viikonvaihteen Iltalehdestä, mitä kokeilusta jäi käteen, mitä pitkään köyhyysrajan alapuolella elänyt ajattelee tuloistaan ja mitä asiantuntijat ajattelevat perusturvan riittävyydestä.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013082617410941_uu.shtml
Miten kukaan ostaa yli kahden euron kahvikupin!
Vaikka ensimmäisellä viikolla tuntui siltä, että jokainen limsapullo ja jokainen jäätelötuutti olisi pitänyt viedä kotiin, nyt vain yksi sana merkitsee: välttämätön.
Ainoastaan ruoalla on väliä. Tai oikeastaan vain sillä, ettei olisi nälkä.
se vain yhtä ateriaa päivässä, joka tulee joko kaupan einestiskiltä tai sitten sitä on alettu vääntämään edellisenä iltana yhdeksältä. Toisin sanoen, viikosta tulee nälkäinen.
broilerikiusaus on maanantain ja tiistain ainut ruoka, ainakin vatsa ja mieli muistaa, että ruokaympyrä on ollut 23 ensimmäistä vuotta kokonaan toisenlainen.
Siinä on myös vastaus kysymykseen, voisiko kokeilua jatkaa kuukautta pidemmälle.
Jos kokeilu jatkuisi vielä viikkoja, kuukausia tai vuosia, tarkoittaisi se sitä, että elämä kuluisi neljän seinän sisällä. Kun ruoka on budjetin pääosassa, sivuosasta katoaisivat jokainen maksullinen junareissu ja jokainen maksullinen meno,
uusien kenkien ostamisesta ei kannata kuukauden aikana edes haaveilla.
Myöskin viime viikolla tulleen kännykkälaskun maksu noilla menoilla kuulostaa huonolta vitsiltä.
Parturikin jäi
kun koko kuukauden on syönyt vain keittoja.
Tämä on se viimeinen viikkosaldo.
Neljän viikon jälkeen automaatissa komeilee 15 euroa ja kukkarossa 4,55. Se tarkoittaa sitä, että kolmeksi päiväksi rahaa on 19,55 euroa.
Iltalehden toimeentulotukikokeilu päättyy keskiviikkona 28. elokuuta. Lue tulevan viikonvaihteen Iltalehdestä, mitä kokeilusta jäi käteen, mitä pitkään köyhyysrajan alapuolella elänyt ajattelee tuloistaan ja mitä asiantuntijat ajattelevat perusturvan riittävyydestä.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013082617410941_uu.shtml
Vastaukset 45
Vanhimmat
Kummallisia nämä nykynuoret, kun joka kuukaus pitäs ostaa uudet kengät ja käydä parturissa. Jätsikii, limuu ja kahviakin pitää vetää joka päivä. Ei mikään ihme, jos ei tule pienillä tuloilla toimeen.
Itse elän köyhyysrajan alapuolella ja ostan uudet kengät noin kolmen tai neljän vuoden välein, parturissa käyn 2 kertaa vuodessa ja sekin on nopea koneparturointi hintaan 15€/kerta. Kahvia en juo, enkä limuja, jätskiäkin kesällä muutama paketti. Tupakkakaan ei maistu. Ainoa paheeni lienee vakioveikkaaminen, johon menee muutamia kymppejä viikossa. Siitä voi tosin voittaakin jotain, joten ei nekään rahat välttämättä hukkaan mene. Jos laittaisin kaikki rahani pelkästään ruokaan, niin söisin ihan monipuolisesti.
Vähän siis raflaavaa uutisointia Iltalehdeltä. Ei ne tietenkään tekiskään uutista, jossa köyhä söis riittävän monipuolisesti. Good news, no news! Eikä sitä aitoa fiilistä saa millään kokeilulla, tämäkin kaveri tiesi koko ajan, että kohta pääsee taas mässäämään ja onhan sillä muijakin. Monilla köyhillä ei ole naista, juuri sen köyhyyden takia.
Olisivat voineet tehdä mielummin sellainen kokeilun, jossa toimittaja tekeytyy sairaaksi eläkeläiseksi, jonka kaikki rahat menee lääkkeisiin ja lääkäreihin. Makaa kotonaan kakat vaipoissa yms. Kyllä perusterve köyhä ihminen elää ihan siedettävästi toimeentulotuellakin. Kaikki yllättävät menot on tosin aina inhottavia, pitää vaan aina toivoa, että niitä ei tulisi.
"Ainoa paheeni lienee vakioveikkaaminen, johon menee muutamia kymppejä viikossa. Siitä voi tosin voittaakin jotain, joten ei nekään rahat välttämättä hukkaan mene."
Kyllä menevät. Veikkauksen pelikate viime vuonna oli 885,1 miljoonaa euroa.
Pelikate lasketaan vähentämällä liikevaihdosta pelaajille maksetut voitot. Mitä pitempään veikkaat, sitä enemmän häviät. Ilman suurta määrää häviäjiä ei olisi vuotuisia puolen miljardin euron veikkausvoittovaroja ollenkaan.
Juomalla kahvia pari kuppia päivässä riittää ½ kilon paketti koko kuukaudeksi. Sellainen on pitkällä aikavälillä halvempaa.
"Eikä sitä aitoa fiilistä saa millään kokeilulla, tämäkin kaveri tiesi koko ajan, että kohta pääsee taas mässäämään"
Niinpä. Köyhyyden toivottomuus on juuri sitä, että sille ei näy loppua. Toimintakykyään eli omaa terveyttään kannattaa aina hoitaa; Se on köyhän kallein omaisuus. Jos terveys pääsee heikkenemään, toivottomuus syvenee.
No joo, uhkapeli on kyllä yksi niistä isoimmista raharei'istä, mitä maa päällänsä kantaa.
Mutta toki jokaisella on oikeus pitää paheita itsellään, jos niitä tarvitsee. Kun eihän sitä ihminen voi pelkästään syödä, paskoa ja nukkua.
Jollekin pahe voi olla muutama tupakka päivässä, jollekin muutama euro viikossa pelaamiseen jne jne. Kunhan muistaa kohtuuden siinä, mitä sitten mieluiten tekeekin.
Eli ei pelaa koko tiliänsä sileäksi, ei vedä 4 askia röökiä päivässä/salkkua kaljaa päivässä....
Omat paheet on juuri tuo 2 piipullista tupakkaa päivässä ja 5€/vko veikkaamiseen. Pienet tulot, mutta kyllä tuon kestää tehdä pahojansa. Alkoholi ei maistu sitten millään enkä syö kilokaupalla viikossa mitään herkkuja tms. Ne taas vaan ei ole mun juttu. Päivä alkaa ja päättyy piipullisella ja vkl joku vakio- tms veto, mistä saattaa saada jonkun satkun rahaa. Siis saattaa, tod. näk. ei.
Paheita voi toki pitää, kun siihen katsoo olevan varaa. Vierastan tosin sanaa 'oikeus' tuossa kohtaa. Yhtäältä rahoillaan saa kukin tehdä mitä haluaa, joten siinä mielessä on oikeus. Toisaalta lisärahojen vaatiminen muilta niiden harrastamista varten ei perustu oikeuteen.
Elämä ei ole pelkkiä ruumiintoimintoja, vaan myös aivot tarvitsevat virikkeitä. Niitä kuitenkin saa ilman rahaa vaikkapa kirjastosta, ulkoilu luonnossa tekee myös henkisesti hyvää jne.
Itsekin olen muutaman kerran kuukaudessa työntänyt kolikon tai kaksi kaupan peliautomaattiin. Täytyi tosin etukäteen päättää, paljonko on varaa hävitä, jottei tullut laitettua lisää. Ja ottaa heti voitot ulos, kun sattuu tulemaan enemmän kuin alun perin sijoitti. Tappiot unohtuivat huomattavan nopeasti, mutta ne harvat voitot jäivät helposti mieleen. Aivojen palkitsemisjärjestelmä toimi siinä virheellisesti vastoin ihmisen taloudellista etua, kun tappioiden pettymys ei vastaa voiton iloa.
Päätin juuri äskettäin lopettaa tuonkin, kun kävi rahatilanne niin tiukalla, että piti erityisesti etsiä rahaa työttömyyskorvauksen maksupäivää edeltävän päivän ruokaan. Lompakko oli tyhjä, samoin taskut, tili ja vararahasto, auton bensatankista puhumattakaan. Sen verran rahaa lopulta löytyi auton parkkikolikoista, ettei tarvinnut mennä nälkäisenä nukkumaan. Kun kaupasta löytyi vielä tarjousruokaa, riitti raha myös aamiaisleipään.
Kun tällä tavoin itsekriittisesti tarkastelee omaa toimintaansa, huomaa usein siinä olevan jotain omatoimista kohennettavaa.
ksullinen junareissu ja jokainen maksullinen meno,
uusien kenkien ostamisesta ei kannata kuukauden aikana edes haaveilla.
Myöskin viime viikolla tulleen kännykkälaskun maksu noilla menoilla kuulostaa huonolta vitsiltä.
Parturikin jäi
kun koko kuukauden on syönyt vain keittoja.
Tämä on se viimeinen viikkosaldo.
Neljän viikon jälkeen automaatissa komeilee 15 euroa ja kukkarossa 4,55. Se tarkoittaa sitä, että kolmeksi päiväksi rahaa on 19,55 euroa.
Iltalehden toimeentulo
Näen kyllä ns. taitopelien pelaamisen eri juttuna kuin lottoamiset, kenot yms. Itse en edes pysty pelaamaan näitä arvontapelejä. Niiden todennäköisyys tiedetään, joten niitä ei jotain matematiikasta ymmärtävä pelaa.
Eikä sen tartte rävähtää kun kerran, niin kaikki tappiot on sillä kuitattu. Helppoahan se veikkaaminenkaan ei ole. Siinä on se viehätys, että pitää ottaa peleistä selvää ja tutkia asioita, sekä etsiä niitä yllätyksiä. Enkä pelaa juurikaan muita rivejä, kuin Englannin matseja. Se aina vähän antaa pikku jännittämistä, että osaiskos tällä kierroksella laittaa rivit oikein. Pientä vaihtelua yksinäisen köyhän elämään.
Säälittää tietenkin ne, jotka pelaa kaikki rahansa.
Kyllähän ne tulosveikkaamiset selvästi eroavat arvonnoista. Toisaalta niissä on haittapuolena riski sopupeleistä, joita kenenkään lie vaikea aavistaa.
"Eikä sen tartte rävähtää kun kerran, niin kaikki tappiot on sillä kuitattu."
Päättyisikö se veikkaaminen isoon voittoon, miten ajattelet omalla kohdallasi? Moni lottopotin voittajakin kuuluu kertovan, että lottoaminen jatkuu.
Ei loppuisi, koska kyse ei ole pelkästään rahasta, vaan pelaamisen mielekkyydestä. Kymppitonnilla pelaa vakiota jo vuosia ja hakee tietenkin uusia voittoja. Onhan se vähän outoa, että miljoonia lotossa voittanut jatkaa pelaamista. Vähän ahneudelta vaikuttais, oiskohan kyse jo pakkomielteestä.
Eikä Englannin pääsarjatasoilla ole sopupelejä, koska kyse on kuitenkin maailman parhaasta jalkapallosarjasta.
ukaan ostaa yli kahden euron kahvikupin!
Vaikka ensimmäisellä viikolla tuntui siltä, että jokainen limsapullo ja jokainen jäätelötuutti olisi pitänyt viedä kotiin, nyt vain yksi sana merkitsee: välttämätön.
Ainoastaan ruoalla on väliä. Tai oikeastaan vain sillä, ettei olisi nälkä.
se vain yhtä ateriaa päivässä, joka tulee joko kaupan einestiskiltä tai sitten sitä on alettu vääntämään edellisenä iltana yhdeksältä. Toisin sanoen, viikosta tulee nälkäinen.
on ollut 23 ensimmäistä vuotta kokonaan toisenlainen.
Siinä on myös vastaus kysymykseen, voisiko kokeilua jatkaa kuukautta pidemmälle.
Jos kokeilu jatkuisi vielä viikkoja, kuukausia tai vuosia, tarkoittaisi se sitä, että elämä kuluisi neljän seinän sisällä. Kun ruoka on budjetin pääosassa, sivuosasta katoaisivat jokainen maksullinen junareissu ja jokainen maksullinen meno,
uusien kenkien ostamisesta ei kannata kuukauden aikana edes haaveilla.
Myöskin viime viikolla tulleen kännykkälaskun maksu noilla menoilla kuulostaa huonolta vitsiltä.
on syönyt vain keittoja.
Tämä on se viimeinen viikkosaldo.
Neljän viikon jälkeen automaatissa komeilee 15 euroa ja kukkarossa 4,55. Se tarkoittaa sitä, että kolmeksi päiväksi rahaa on 19,55 euroa.
Iltalehden toimeentulotukikokeilu päättyy keskiviikkona 28. elokuuta. Lue tulevan viikonvaihteen Iltalehdestä, mitä
isesta ei kannata kuukauden aikana edes haaveilla.
Myöskin viime viikolla tulleen kännykkälaskun maksu noilla menoilla kuulostaa huonolta vitsiltä.
Parturikin jäi
kun koko kuukauden on syönyt vain keittoja.
Tämä on se viimeinen viikkosaldo.
Neljän viikon jälkeen automaatissa komeilee 15 euroa ja kukkarossa 4,55. Se tarkoittaa sitä, että kolmeksi päiväksi rahaa on 19,55 euroa.
Iltalehden toimeentulotukikokeilu p
lut 23 ensimmäistä vuotta kokonaan toisenlainen.
Siinä on myös vastaus kysymykseen, voisiko kokeilua jatkaa kuukautta pidemmälle.
Jos kokeilu jatkuisi vielä viikkoja, kuukausia tai vuosia, tarkoittaisi se sitä, että elämä kuluisi neljän seinän sisällä. Kun ruoka on budjetin pääosassa, sivuosasta katoaisivat jokainen maksullinen junareissu ja jokainen maksullinen meno,
uusien kenkien ostamisesta ei kannata kuuka
uisi vielä viikkoja, kuukausia tai vuosia, tarkoittaisi se sitä, että elämä kuluisi neljän seinän sisällä. Kun ruoka on budjetin pääosassa, sivuosasta katoaisivat jokainen maksullinen junareissu ja jokainen maksullinen meno,
uusien kenkien ostamisesta ei kannata kuukauden aikana edes haaveilla.
Myöskin viime viikolla tulleen kännykkälaskun maksu noilla menoilla kuulostaa huonolta vitsiltä.
pitänyt viedä kotiin, nyt vain yksi sana merkitsee: välttämätön.
Ainoastaan ruoalla on väliä. Tai oikeastaan vain sillä, ettei olisi nälkä.
se vain yhtä ateriaa päivässä, joka tulee joko kaupan einestiskiltä tai sitten sitä on alettu vääntämään edellisenä iltana yhdeksältä. Toisin sanoen, viikosta tulee nälkäinen.
broilerikiusaus on maanantain ja tiistain ainut ruoka, ainakin vatsa ja mieli muistaa, että ruokaympyrä on ollut 23 ensimmäistä vuotta kokonaan toisenlainen.
Siinä on myös vastaus kysymykseen, voisiko kokeilua jatkaa kuukautta pidemmälle.
Jos kokeilu jatkuisi vielä viikkoja, kuukausia tai vuosia, tarkoittaisi se sitä, että elämä kuluisi neljän seinän sisällä. Kun ruoka on budjetin pääosassa, sivuosasta katoaisivat jokainen maksullinen junareiss
yhtä ateriaa päivässä, joka tulee joko kaupan einestiskiltä tai sitten sitä on alettu vääntämään edellisenä iltana yhdeksältä. Toisin sanoen, viikosta tulee nälkäinen.
broilerikiusaus on maanantain ja tiistain ainut ruoka, ainakin vatsa ja mieli muistaa, että ruokaympyrä on ollut 23 ensimmäistä vuotta kokonaan toisenlainen.
Siinä on myös vastaus kysymykseen, voisiko kokeilua jatkaa kuukautta pidemmälle.
Jos kokeilu jatkuisi vielä viikkoja, kuukausia tai vuosia, tarkoittaisi se sitä, että elämä kuluisi neljän seinän sisällä. Kun ruoka on budjetin pääosassa, sivuosasta katoaisivat jokainen maksullinen junareissu ja jokainen maksullinen meno,
uusien kenkien ostam
iaa päivässä, joka tulee joko kaupan einestiskiltä tai sitten sitä on alettu vääntämään edellisenä iltana yhdeksältä. Toisin sanoen, viikosta tulee nälkäinen.
broilerikiusaus on maanantain ja tiistain ainut ruoka, ainakin vatsa ja mieli muistaa, että ruokaympyrä on ollut 23 ensimmäistä vuotta kokonaan toisenlainen.
Siinä on myös vastaus kysymykseen, voisiko kokeilua jatkaa kuukautta pidemmälle.
Jos kokeilu jatkuisi vielä viikkoja, kuukausia tai vuosia, tarkoittaisi se sitä, että elämä kuluisi neljän seinän sisällä. Kun ruoka on budjetin pääosassa, sivuosasta katoaisivat jokainen maksullinen junareissu ja jokainen maksullinen meno,
uusien kenkien ostamisesta
mäistä vuotta kokonaan toisenlainen.
Siinä on myös vastaus kysymykseen, voisiko kokeilua jatkaa kuukautta pidemmälle.
Jos kokeilu jatkuisi vielä viikkoja, kuukausia tai vuosia, tarkoittaisi se sitä, että elämä kuluisi neljän seinän sisällä. Kun ruoka on budjetin pääosassa, sivuosasta katoaisivat jokainen maksullinen junareissu ja jokainen maksullinen meno,
uusien kenkien ostamisesta ei kannata kuukauden aikana edes haaveilla.
Myöskin viime viikolla tulleen kännykkä
äistä vuotta kokonaan toisenlainen.
Siinä on myös vastaus kysymykseen, voisiko kokeilua jatkaa kuukautta pidemmälle.
Jos kokeilu jatkuisi vielä viikkoja, kuukausia tai vuosia, tarkoittaisi se sitä, että elämä kuluisi neljän seinän sisällä. Kun ruoka on budjetin pääosassa, sivuosasta katoaisivat jokainen maksullinen junareissu ja jokainen maksullinen meno,
uusien kenkien ostamisesta ei kannata kuukauden aikana edes haaveilla.
Myöskin viime viikolla tulleen kännykkälaskun maksu noilla menoilla kuulostaa huonolta vitsiltä.
Parturikin jäi
äistä vuotta kokonaan toisenlainen.
Siinä on myös vastaus kysymykseen, voisiko kokeilua jatkaa kuukautta pidemmälle.
Jos kokeilu jatkuisi vielä viikkoja, kuukausia tai vuosia, tarkoittaisi se sitä, että elämä kuluisi neljän seinän sisällä. Kun ruoka on budjetin pääosassa, sivuosasta katoaisivat jokainen maksullinen junareissu ja jokainen ma
Olette äärioikeistolaisia kaikki tän foorumin agitoivien aloitusten pykääjät joten yök, ja jutun tehnyt toimittaja luultavasti vaan "peruskeskustalainen" tms. joka laulaa sen lauluja jonka leipää syö ja linkkiä en tietenkään katso etten osallistu herjamiseen, mutta ainoat kerrat kun joskus harvoin kadun että en ole sosiaalisten medioiden jäsen on tässä, koska minun mielestäni olisi paljon mielenkiintoisempaa, jos jossakin ihan naamamemediassa pääsisin sanomaan vaikka että Iltalehti tai Iltasanomat vois tehdä vuoden kestävän kokeilun köyhän pikkulapsiperheen arjesta, missä ei suurin sressin aihe olisi se, että isukki joutuu viikon katsomaan omia lapsiaan vaimonsa ollessa Rhodoksella. Tai seurata sitä, että kuinka iso verotus esimerkiksi maan vanhusväestöllä on suhteessa pikkulapsiperheisiin. Toimeentulotuen määrämukaisen sosiaaliturvan alla elää ainoastaan perheettomät lapsettomat ja koskaan työssä käymättömät spurgutkin ja linnahyypiöt ja monilapsiperhesossutoimistohyysätyt saa enemmän vastikkeetonta sosiaaliturvaa kuin lapsettomat keskiluokan jäsenet.
Olipa taas purkaus.
Kerro Pötköpölvästi miten Iltalehden uutisen lukeminen (siis tuon linkin klikkaaminen) olisi herjaamista?
3 ensimmäistä vuotta kokonaan toisenlainen.
Siinä on myös vastaus kysymykseen, voisiko kokeilua jatkaa kuukautta pidemmälle.
Jos kokeilu jatkuisi vielä viikkoja, kuukausia tai vuosia, tarkoittaisi se sitä, että elämä kuluisi neljän seinän sisällä. Kun ruoka on budjetin pääosassa, sivuosasta katoaisivat jokainen maksullinen junareissu ja jokainen maksullinen meno,
uusien kenkien ostamisesta ei kannata kuukauden aikana edes haaveilla.
Myöskin viime viikolla tulleen kännykkälaskun maksu noilla menoilla kuulostaa huonolta vitsiltä.
ellä viikolla tuntui siltä, että jokainen limsapullo ja jokainen jäätelötuutti olisi pitänyt viedä kotiin, nyt vain yksi sana merkitsee: välttämätön.
Ainoastaan ruoalla on väliä. Tai oikeastaan vain sillä, ettei olisi nälkä.
se vain yhtä ateriaa päivässä, joka tulee joko kaupan einestiskiltä tai sitten sitä on alettu vääntämään edellisenä iltana yhdeksältä. Toisin sanoen, viikosta tulee nälkäinen.
broilerikiusaus on maanantain ja tiistain ainut ruo
Mielestäni on lapsellista ja jopa loukkaavaa, että lehtitoimittajat tekevät näitä "kuukausi köyhänä/toimeentulotuella" ym. -tyyppisiä artikkkeleita.
Todellisessa tilanteessa, kun ihminen joutuu vuodesta toiseen miettimään, ostaako ne kengät entisten reiällisten tilalle, vai ostaako vielä ne perunat ja kasvikset, niin ei siinä enää ajatella, miltä tämä tuntuu.
Siinä vaiheessa elämä on pelkkää henkiinjäämistaistelua, jotkut pärjäävät siinä hyvin, toiset huonommin.
Tuollaiset toimittajareportterit voisivat tehdä jutun siitä, kun istuvat kuukauden muurahaispesässä, ja sen miltä nyt sitten tuntuu kun siitä nousee.
Mielestäni suomessa saisivat päättäjät todella hävetä kun eivät näitä todellisia ongelmia ratkaise, eivät edes halua yrittää. Vuodesta toiseen sotkeudutaan ns. lillukanvarsiin ja ollaan ajavinaan maan etua.
Ei minun tai meidän perheen ole tarvinnut miettiä, että ostetaanko kengät vaiko ruokaa. Kyllä molempia pystyy ostamaan ihan hyvin. Ruoka on kuitenkin suhteellisen halpaa, siis terveellinenkin ruoka. Kengät maksaa, mutta ei mahdottomia, eikä niitäkään tarvitse joka viikko sentään ostaa.
Ei tämä mitään henkiinjäämistaistelua ole! Tai onhan se varmaan silloin, jos tuhlaa rahansa järjettömyyksiin heti, kun tilille tulee rahaa. Jotkut pelaa vielä mummorullaan rahansa, tupakkaan ja taikajuomiin.
Onhan tietysti aina niitä, jotka jäävät yhteiskunnan ulkopuolelle, eivät huoli yhteiskunnan tarjoamaa apua ja syrjäytyvät, mutta silloin on jo kysy ihan muusta, etteikö täällä pärjäisi normaalisti vähemmilläkin tuloilla.
Itse me on päättäjät valittu vapailla vaaleilla. Kansa saa juuri sellaiset päättäjät, kuin se itse haluaa! Olisiko mukavampaa, että Antti, Li ja Ville sanelisivat teille aivan samat leikkaukset? Äänestäkää seuraavissa vaaleissa niin, että saatte mieleisenne päättäjät eduskuntaan ja hallitukseen.
Neljän seinän sisällä, sanonta pitää paikkansa että sosiaalisesti köyhää elämää viettävällä rahat jotenkin riittävät. Matkoja ei pystyisi kustantamaan.
Jotain hankintoja on mahdollista tehdä, harkiten edullisesti.
Vähintään kaksi vuotta että voi sanoa realistisesti miltä tuntui. Onhan sellaisia maksuja jotka menevät vain kerran vuodessa.
Kyllä meidän perhe viettää varsin vilkasta elämää sosiaalisesti ja rahat riittävät. Lapset harrastavat monenlaisia asioita, on ratsastusta ja soittotunteja. Konserteissa ja teatterissa käydään. Voidaan matkustella melko paljon, halpislennoilla koko perhe pääsee kauaksi todella halvalla. Monet matkat on niin halpoja, että eläminen Suomessa saman aikaa tulee kalliimmaksi! Joitakin matkoja saa ilmaiseksi, mm. risteilyjä Tallinnaan, kaikkia me ei edes ehditä käyttämään.
Monet maksut me on nimenomaan haluttu maksettaviksi kerran vuodessa, niin saadaan maksutapa-alennusta, mm. vakuutukset. Halpisauton pakollinen liikennevakuutus maksaa n. 150€/v. Kotivakuutus isolla omavastuulla on todella halpa ja matkavakuutukset on kytketty kotivakuutukseen.
Monet hankinnat me suoritetaan isoissa erissä, jolloin yksikköhinta jää todella alhaiseksi, mm. talous- ja wc-paperit hankitaan kimpassa suuremmalla porukalla suoraan tehtaalta kerran vuodessa.
Niinpä.
Eläisivät samantien vähintään puoli vuotta tai vaikka samantien vuoden köyhän/pienituloisen tuloilla.
Kuukaudessa ei kuitenkaan ehdi edes pintaa raapaisemaan siitä kasasta, mitä köyhän elämä oikeasti on.
Perheen kanssa pitääkin olla sosiaalista elämää. Ap tapauksessa puhuttiin reissaamisesta.
Näin se vaan meni ettei käydä paljon missään, on kai se priorisoinnista kiinni, ihmisten tapaamatta jättämisessä en ole hävinnyt mitään.
niin itse olen töissä, mutta palkasta suurin osa menee asumiskuluihin. Ruokaan ja muihin kuluihin jää alle tuo toimeentulotuen määrä, vaikeaa on mitään ylimääräistä en kyllä ostele ja hiukset leikkaan olosuhteiden pakosta itse
Kuukauden+sitä+roikuu+vaikka+löysässä+hirressä.++Itse+tein+kokeilu+12+kk+keskiverto+ylitys+oli+30+€/kk.+Toki+eläkeläisenä+se+tuli+kannettua+reseptilääkeiden+myötä+Apteekkiin.
No riittäisihän se hyvin jos noin paljon oikeasti jäisi käyttöön, mutta ei jää läheskäään jos asumiskulut ylittävät varsin alhaiset rajat.
Ja jos muuttaminen ei esim. terveydellisistä syistä ole mahdollista, niin käytännössä voi olla esim 250e kuulaudessa kaikkiin kuluihin asumismenojen jälkeen.
Ihmisten olosuhteet vaihtelevat, siksi toisilla raha riittää kohtuu elämiseen toisilla ei.
Ja mitä vaatteisiin tulee, mulla on yksi vaatekerta kaapissa, jonka puen päälleni valokuviin ja muihin tilanteisiin, joissa haluan esiintyä tyylikkäästi.
Joten helpostikin kateelliset ihmiset voi saada todellisuutta paremman vaikutelman.
Pidän kuitenkin noita suht uusia farkkuja vain enintään tunnin kerrallaan ja maksimi ehkä 10 kertaa vuodessa, että ne sitten vähintään 5-7 vuotta kelpaisivat edustamiseen.
Vaikka tuollainen kokeilu ja sen yksityiskohdilla mässäily on sosiaalipornoa puhtaimmillaan, saa siitä kalpean aavistuksen, mikä köyhän osa on: jatkuvaa kieltäytymistä ja yritystä pärjätä vähemmällä pidempään. Todellinen kuva alkaa muotoutua vasta sitten, kun tajuaa ettei tiedä, koska voi hankkia jotain välttämätöntä, kun kaikki tulot menee jo muihin välttämättömyyksiin ja kaikesta turhasta on luovuttu jo aikoja sitten. Toteuta siinä itseäsi ja valmistaudu yhteiskunnan sinulle esittämiin haasteisiin.
Toimittaja+kävi+töissä+ja+töiden+mukana+tuli+tarve+pikaiselle+ruokailulle.+Toimittaja+ei+osannut+suunnitella+mitään+eikä+kokata.+
Kuka hullu ostaa 60 euron junalipun. Polkupyörä on ilmainen kulkuvälinen ja sillä minä kuljen kaikki alle 30 km matkat. Pitempiä matkoja työtön ei kulje koska siihen kuluisi rahaa joten ei voi lähteä minnekkään.
Eihän junalla voi köyhä muuten liikkua, kuin niillä 5€ tarjouksilla. Me liikutaan halpisbusseilla, niillä kun pääsee halvimmillaan 1€ vaikka Oulusta Helsinkiin. Pitempiä matkoja lennetään halvoilla lennoilla, lentäminen on nyt ollut viime vuosina historiallisen halpaa, joskus pääsee alle 15€ Gdanskiin Puolaan lentämällä, joten ei ole mitään järkeä maksaa todellakaan junalipusta 60€!!
Polkupyörä on todellakin hyvä väline pienemmille matkoille. Minulla on lisäksi halpa kiinalainen mopo, joka kulkee 2 litralla 100km, sillä olen myös tehnyt pitkiäkin matkoja kesällä. Tulevaisuudessa olisi tarkoitus tehdä sillä pidempi matka ulkomaille Etelä-Eurooppaan.
Aina noita innokkaita on jotka todistavat eläminen ei maksa mitään.
Yrittäjät ja markkinatalous kuitenkin vannoo palkkatyön vievän Suomen konkursiin.
Köyhyys palsata todistaa toistuvasti palkkoja on alettava laskemaan pienemmälläkin elää. Riitävien elinkustannuksien ollessa 485€/kk asuminen on helppo laskea korkein tarvittava palkka 2000€/kk.
Totuushan on, että yhteiskunnan tuilla ei vietetä mitään kulutusjuhlaa ja ilonpilkahdukset rajoittuu voitontunteeseen siitä, miten taas selätettiin yksi ylivoimaiseksi luokiteltu este ja selvittiin seuraavaan tukikuukauteen. Kaikki avustukset ja laupeudentyö tulee tutuksi, samoin kuin ystävien ja sukulaisten tuki suurimmalla hädän hetkellä.
Köyhä oppii nopeasti, että parasta on pysyä kotona neljän seinän sisällä, sillä lähes kaikki maksaa ja mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa. Tälläinen turruttaa nopeasti ja passivoi väkisin. Kieltäytymisestä tulee elinehto ja elämäntapa. Ihminen on mestari sopeutumaan.
No onhan se jotain. Tupakkarahat kuitenkin.
Olen elänyt jo monta kuukautta. Ei se nyt noin ankeaa ole.
Kahvikupillinen ei paljoa maksa kun sen keittää itse. Ei tarvitse ostaa kahvilasta yli 2 e maksavaa kahvia. Miksi pitäisi? Tarjouksesta saa 2 eurolla paketillisen kahvia.
Keittoa tekee 5 litran kattilallisen parilla eurolla. Ei siihen mitään kalliita aineksia tarvitse laittaa. Muutenkin ruokaa saa ihan edullisesti. Juureksia, pastaa, kaalia, itse leivottua leipää ...
Ei köyhän kannata ostaa eineksiä!
Kyl se on.Jos 5 per muksu on päiväpudejetti,niin viikoloppu namuset on pusiis pähkinöitä ja ruuaksi pari banaania,lippariksi yks vissy.
Paripäivää pehva aukisena ei ole mitään,mutta kokeile vuosi tai viisi työmarkkinatuella,niin yhtään uutta rytkyä ei ole päälläsi,ellei joku niitä sinulle lahjoita. Vedenloritus ja pytynvetäminenkin jää vähäiseksi .Pitää säästää vesilaskussa jo on mittari talo. Kyllä se vetää ankeeksi isonkin miehen ,kun rahat on aina loppu kuittivälillä .Kaksviikkoo rittää jotenkuten ,mut sitten on mati kukkarossa seuraavat 2:ksi viikkoa,eikä auta vaikka kuinka yrittäis venyttää.Kyl siinä kärsii niin aikuiset kuin lapset,joiden menoista pitää säästää siinä missä kaikesta muustakin.
Hankkikaa vänkkärit työpaikka.. Maksan asuntolainaa 2000 kuussa, ja silti riittää rahaa autoon ( ostin uuden.. Bmw 325) , ulkona päivittäin syömiseen ja dokaamaiseen...Vituttaa toi köyhien vonkaaminen että yhteiskunnan pitäs pitää huolta.. Vetäkää apinat ittenne jojoon! Ja maksan bte veroja jonkun verran!