Syöpään sairastuneen henkinen tuki

Tuli tuossa mieleen.
Suomessa syöpähoito on maailman huippuluokkkaa, ei on lottovoitto ollut syntyä Suomeen tässäkin suhteessa. Kuitenkin henkisen pulen tukemiseen ei julkisessa terveydenhuollossa ole juurikaan resursseja.

Minkälaista tukea olette itse tai läheisenne on saanut ja mistä? Kenelle olette sairaudesta kertoneet? Minkälaisia reaktioita kertomuksenne on herättänyt? Miten olette ne kokeneet?
Ilmianna
Jaa

3 Vastausta



Ystävät ja Suomen syöpäyhdistyksen kautta saatu vertaistuki. Itse taudista ja siihen liittyvistä asioista voi oikeastaan puhua vain saman asian kanssa kamppailevan kanssa, eli se vertaistuki on tärkeä. Muista tunteista ja tuntemuksista voi puhua perheen ja ystävien kanssa. Tuosta kertomisesta: kerroin oikeastaan kaikille kuka vaan halusi kuunnella, asian salaamisesta ei ole mitään hyötyä.

Reaktioista; varmaan jokainen reagoi omalla tavallaan, en tiedä. Se, että olen niin avoimesti kertonut asiasta, auttaa mielestäni vähentämään syövän pelottavuutta. Se on tauti muiden joukossa, ei sitä tarvitse ihan aktiivisesti pelätä. Jos se tulee, niin sitten sitä aletaan hoitaa. Syöpäleikkauksestani tulee ensi talvena 4 vuotta. En koko aikaa pelkää uutta syöpää, mutta vähän silleesti vaivihkaa tarkkailen oloani.
Syöpä myös opettaa, se opettaa mitkä asiat elämässä on tärkeitä. Ja se opettaa, miten hento se elämän lanka on. Elämästä pitää nauttia tässä ja nyt, eikä sitten kun ehtii. Voi olla ettei ehdikään.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Totta, vain saman läpikäynyt tietää tarkalleen mistä puhutaan. Kuitenkin osa valitsee sen tien ettei kerro kuin ihan läheisilleen. Joku sanoi niin ette halua tuttavilleen siitä puhua koska sen jälkeen sinun kanssasi ei puhuta muusta kuin syövästäsi .

Minkälaisia kommentteja sait kun kerroit sairastuneesi syöpään, mitkä olivat heidän rektionsa? Joku kertoi että joutui itse lohduttamaan toisia siltä varalta että he joskus sairastuisivat. Toiset kauhistelevat ja kertovat kaikki mahdolliset kauhutarinat. On käynyt jopa niin että sairastuneen tapaan käsitellä syöpään sairastumistaan saa osakseen kritiikkiä, ei noin voi ajatella, tuntea, tehdä?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
ahaha syöpä on kyllä naurun asia
ehehehe haistakaa paska vitun syöpäläiset
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti

Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Syöpään sairastuneen henkinen tuki

Tuli tuossa mieleen.
Suomessa syöpähoito on maailman huippuluokkkaa, ei on lottovoitto ollut syntyä Suomeen tässäkin suhteessa. Kuitenkin henkisen pulen tukemiseen ei julkisessa terveydenhuollossa ole juurikaan resursseja.

Minkälaista tukea olette itse tai läheisenne on saanut ja mistä? Kenelle olette sairaudesta kertoneet? Minkälaisia reaktioita kertomuksenne on herättänyt? Miten olette ne kokeneet?

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta