Meillä on ollut vaimoni kanssa erittäin vaihderikas pitkä suhde ja varmaan kaikki mahdolliset ongelmat on käyty läpi. Jos kirjoittaisin tästä, vastaisitte jokainen miksi olette edelleen yhdessä.
Vaimolla on aina ollut 100 % luottamus tulevaan, kun minä olen kipuillut ja pohdiskellut jatkoa. Toisaalta olen samanlainen kaikessa, pohdin ja pohdin loputtomiin, teen kyllä lopulta aina hyvän ratkaisun eli esim. talous-, koulutus- ja työasiat kunnossa ja lapsen kanssa hommat reilassa.
Haluaisin jonkunlaisen pisteen pohdinnalleni ja elää ratkaisuni kanssa. Onko muita samassa tilanteessa olevia/olleita? Kaverini sanovat, että mietin turhaan mikroskooppisen pientä kysymystä elämässäni.
Vaimolla on aina ollut 100 % luottamus tulevaan, kun minä olen kipuillut ja pohdiskellut jatkoa. Toisaalta olen samanlainen kaikessa, pohdin ja pohdin loputtomiin, teen kyllä lopulta aina hyvän ratkaisun eli esim. talous-, koulutus- ja työasiat kunnossa ja lapsen kanssa hommat reilassa.
Haluaisin jonkunlaisen pisteen pohdinnalleni ja elää ratkaisuni kanssa. Onko muita samassa tilanteessa olevia/olleita? Kaverini sanovat, että mietin turhaan mikroskooppisen pientä kysymystä elämässäni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Liika pohtiminen on yleensä pahasta ihmissuhdeasioissa. Ei tietenkään pidä mennä päistikkaa suhteeseen yhtään miettimätää mutta parisuhde on aina lopulta tunneasia. Jos tunteitaan pohtii ja analysoi loputtomiin, menettää sen spontaanisuuden joka on tunteiden syvin olemus. Analyysi siis usein vain etäännyttää sinut siitä mikä on se aito alkuperäinen tunne.
Ainoa neuvoni sinulle on että opettele elämään hetkessä. Itse löysin vihdoin eleämääni sen kestävän suhteen kun ensimmäistä kertaa uskalsin heittää "aivot narikkaan" ja elää suhdetta vain päivä kerrallaan ilman liian suurta pohtimista siitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toki senkin pohdinnan aika tuli aikanaan mutta silloin tunneyhteys oli jo ehtinyt kasvaa niin suureksi ja varmaksi että suurtenkaan tulevaisuuden ratkaisujen tekeminen sen toisen kanssa ei ensimmäistä kertaa tuntunutkaan pelottavalta vaan hienolta.
Itse näkisin että liika pohtimen kertoo pelosta elää ja ottaa vastaan sen mitä eläminen voi tuoda tullessaan. Ihminen suojelee itseään pettymyksiltä niin paljon että ei oikeasti ehdi kokea mitään jossa niitä voisi tulla.
Niin että mikä se sun ongelma / kysymys oli?
joo, ei kannata liikaa pohtia, sitten harmittaa vaikkapa yksin jos eroaa..
kyllähän sitä aikamiehenä pitää kyetä tekemään päätökset pikkujutuissa heti ja isommissa asioissa parissa päivässä.
Pitkäpinnaisempikin vaimo kyllästyy jossain vaiheessa odottamaan ja lähtee nostelemaan.
Opettelepa seuraavaksi heittäytymään tilanteisiin, tee jotain toisella tapaa kuin ennen, Tilaa vaikkapa vaimolle ja itsellesi yllätysmatka jonnekin lämpimään.
Osta kotiin iänikuisen jauhelihan sijaan pihviä jos vaimo pihvistä tykkää ja tee vaimon herkkuruokaa. Ota vapaapäivä ja siivoa koko kämppä lattiasta kattoon tai tee jotain mikä ilahduttaa vaimoa. Lopeta jahkaaminen ja toimi.
Tai repäise oikein kunnolla ja käy hakemassa pikkuvaimolle vaikkapa pitsialusvaatteet (koon näet vaimon vaatekaapissa olevista rintaliiveistä) ja hanki myös sänkyyn tosi nätit lakanat, petaa sänky ja johdattele vaimosi sinne. Lapsen, jos hän on pieni, tietenkin viet etukäteen jo yökylään jonnekin.
Sitten ei muuta kuin suihkun kautta ja hommiin. Ja muista, että ei sitten niitä iänikuisen samoja asentoja vaan jotain uutta ja kivaa niin että vaimokin nauttii.