Miksi treffaillaan jos ei olla tosissaan

Paljon näemmä keskustellaan kuvan tärkeydestä. Toisille se on tärkeä, toisille ei. Mutta tohon ensimmäiseen vuodatukseen sanoisin, että ei tosiaankaan yhden tapaamisen perusteella voi vielä sitoutua suhteeseen. Ja tuolle toiselle vastaajalle; olen samaa mieltä; kun kuvan lähettää (edellyttäen että on kuvansa näköinen) ja on kertoillut haaveistaan ja toiveistaan ja itsestään jne. niin aika hyvät mahdollisuudet on "napata kala kiinni" jo ensitreffeillä.
Mun oma kokemus on kolme deittitapaamista. Yksi valehteli ulkonäkönsä aivan toisenlaiseksi mitä oli. Komea, uljas uros olikin viinan huuhtoman kännikalan näköinen. Mitä meni kehuskelemaan kun ei ollut kanttia kuvaansa lähettää. Toinen treffikaveri oli komea poika, mutta muuten ei synkannut (ei lähettänyt kuvaansa) ja kolmannen kanssa pidempään kirjoittelin eikä suostunut lähettämään kuvaa ja olin järkyttynyt tavatessani hänet. Kuvalla ja ulkonäöllä harva etsii missiä ja adonista vaan tyyliä ja olemusta - sehän on kuitenkin osa viehätysvoimaa ja sen perusteella kemiat syntyvät. Itse olen kuvan lähettänyt ja rehellisesti kertonut elämästäni ja haaveistani ja jokainen näistä kolmesta olisi ollut valmis tapaamaan minut uudelleen - ja pettyneinä purkivat raivoaan minulle netin ja kännykkäviestin välityksellä.

Harvemminpa on tullut tuo toteamus keneltäkään naiselta, että mistä kiikastaa, jos ei kelpaakaan.Toiselle erittäin fiksua edes sanoa jokin perustelu toisin kuin yleensä tehdään.Eli yleensä tulee tyyliin jonkin sortin tekstiviestillä toteamus ettei kelpaakaan.Se harmittaa kaikkein eniten, jos ei osaa suoraan sanoa.Ei suoraan sanomisessa ole pahaa, päinvastoin.Sillehän ei mahda mitään, jos"kemiat"eivät pelaa, mutta se rehellinen toteaminen asiasta..Toki ymmärrän jossain suhteessa, että toinen saattaisi pelätäkin tai ei vain uskalla sanoa suoraan.Mutta noin pääsääntöisesti asioita voi tehdä fiksullakin tavalla.

Ei ekojen treffien perusteella voi sanoa toisesta paljoa mitään.Aika lailla se menee ulkoisiin seikkoihin vielä.Muutamien kertojen ja lukuisien keskustelujen jälkeen pikkuhiljaa jotain alkaa selvitä.Toki jos jokin ulkoinen seikka ärsyttää niin paljon että jo silloin tietää ettei siitä mitään tule,paras sanoa suoraan ettei jää kaivelee.

labtech27 kirjoitti:

Harvemminpa on tullut tuo toteamus keneltäkään naiselta, että mistä kiikastaa, jos ei kelpaakaan.Toiselle erittäin fiksua edes sanoa jokin perustelu toisin kuin yleensä tehdään.Eli yleensä tulee tyyliin jonkin sortin tekstiviestillä toteamus ettei kelpaakaan.Se harmittaa kaikkein eniten, jos ei osaa suoraan sanoa.Ei suoraan sanomisessa ole pahaa, päinvastoin.Sillehän ei mahda mitään, jos"kemiat"eivät pelaa, mutta se rehellinen toteaminen asiasta..Toki ymmärrän jossain suhteessa, että toinen saattaisi pelätäkin tai ei vain uskalla sanoa suoraan.Mutta noin pääsääntöisesti asioita voi tehdä fiksullakin tavalla.

Lue lisää

Mielestäni olisi kohtaliasta ilmoittaa vaikka sähköpostiviestillä, ettei syystä tai toisesta tuntunut siltä, että haluaa tavata uudelleen.

Onhan kyseessä se maaginen "jokin", joka yleensä saattaa ihmiset yhteen. Mistä sen voi tietää, mitä itse kukin on hakemassa. Eihän työpaikkaankaan yleensä valita sitä parasta ehdokasta, vaan sopivin. Ei siis ole mitään syytä, antaa pakkien vaikuttaa omaan itsetuntoon.

Omalla kohdallani olen ainakin pyrkinyt toimimaan reilusti, silloin kun kävin muutamilla treffeillä.
Olen esittänyt kohteliaat kiitokset ja todennut, etten minä varmaankaan ole oikea ihminen ko. henkilön kumppaniksi. Minusta olisi ihan turhaa loukata toista ihmistä kertomalla esim. että jokin asia hänen ulkoisessa olemuksessaan ärsyttää. Yhdessä tapauksessa totesimme yhdessä, että oli ihan kiva tavata ja jutella, mutta emme kuitenkaan vastanneet sitä, mitä toinen etsi.

Voimmehan ainakin omalta osaltamme vaikuttaa asiaan ja olla reiluja, vaikka hyvät tavat näyttävät monelta unohtuneen.