Tämä en koske minua vaikka olenkin yksinoleva mies. Ollut sitä aina... vaikka ei se ole ollut mikään pakkotilanne...
Olen vain kiinnittänyt huomiota sellaiseen asiaan, että joku menee parisuhteeseen vain sen takia, että on se parisuhde... nää on nää ns. takakamarin pojat. Se toinen ihminen ei välttämättä kelpais jostain syystä oikein kellekkään, tai esim. ei sais suomeen oleskelulupaa tms... samalla tämä toinen sitten saa ajettua oman asiansa. siinä sit on kaksi aivan erilaista ihmistä, ei mitää yhteistä yms... ei mene oikee mun pipoon... tiedän kyllä että kohta tulee kommentia... ei mitää väliä.
seku on tää juttu että kaiken perusta on tasapaino.
Olen vain kiinnittänyt huomiota sellaiseen asiaan, että joku menee parisuhteeseen vain sen takia, että on se parisuhde... nää on nää ns. takakamarin pojat. Se toinen ihminen ei välttämättä kelpais jostain syystä oikein kellekkään, tai esim. ei sais suomeen oleskelulupaa tms... samalla tämä toinen sitten saa ajettua oman asiansa. siinä sit on kaksi aivan erilaista ihmistä, ei mitää yhteistä yms... ei mene oikee mun pipoon... tiedän kyllä että kohta tulee kommentia... ei mitää väliä.
seku on tää juttu että kaiken perusta on tasapaino.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tuntuu sille, että suurimmalle osalle juuri tuo että on edes joku, ettei ole yksin, se pääasia.
Siis parisuhteessa vain sen takia että on parisuhde.
Tuntuu sille, että suurin osa ihmisistä ei osaa eikä uskalla olla yksin. Ei osata uskalleta eikä pystytä tutustumaan itseensä rauhassa: haluanko pohjimmiltaan edes sitä kumppania? Olisiko sinkkuna sittenkin parempi?
Miksi paniikissa syöksytään kenen tahansa kelkkaan, kunhan siinä nyt vain joku on?
Ei olla tyytyväisiä elämään. Haetaan virheitä ja vikoja siitä kumppanista. Siitä, joka väen väkisin oli löydettävä ja johon väen väkisin sitoutua. Että olisi se elintärkeä parisuhde! Vingutaan ja voivotellaan Suomi24 palstalla sen toisen huonoutta ja kelvottomuutta. Taas väen väkisin yritetään löytää joku toinen tätä huonoa korvaamaan.
Me, jotka olemme oman elämäntapamme löytäneet, jotka olemme tyytyväisiä ja jopa onnellisia valitsemaamme, emme voi muuta kuin sivusta ihmetellä millaista sokeaa karjalaumaa suurin osa ihmisistä on! Kun toiset niin minäkin! Erottua porukasta ei saa!
Enjoy.
Itse olet etsimässä tuollaista, et ole saanut parempaakaan niin riittää että ukolta on rahaa. Ainahan ukkoa voi pettää näihin adoniksien kanssa joille sinäkin kelpaat panoksi.
Asiahan johtuu siitä että miesten on ylipäätänsä hirveän vaikea saada edes ketään.
Mies kyllä oppii että vuosien varrella ihastuessa ihastuminen ei koskaan ole molemminpuolista.
Jos ketään viehättävää naista ei saa niin mitä muuta mies voi tehdä kun ottaa sellaisen jonka saa?
Eli enemmin huonossa suhteessa kuin yksin, vai ?
Jos todella näin ajattelee niin sitten on turha itkeä sitä kun elämä ahdistaa.Oikeasti, se on jokaisen valinta.
Itse en ota ketään muuta kuin sellaisen neidin, jonka kohdalla voin rehellisesti mahdollisesti pieleen mennessä todeta että en voinut tietää tai nähdä. Valinta tehdään oikeasti syvillä elämänarvoilla, jotka pitää olla molemmin puolin kunnossa.
Jos ketään ei osu kohdalle, sitten eletään yksin.
huijari etsii tyhmää "oleskelulupa"
"Asiahan johtuu siitä että miesten on ylipäätänsä hirveän vaikea saada edes ketään.
Mies kyllä oppii että vuosien varrella ihastuessa ihastuminen ei koskaan ole molemminpuolista.
Jos ketään viehättävää naista ei saa niin mitä muuta mies voi tehdä kun ottaa sellaisen jonka saa? "
Edelleen jää vastaamatta kysymys MIKSI se parisuhde, edes huonokin, on niin elintärkeä? Miksi pelottaa olla yksin? Miksi roikutaan suhteessa jossa molemmat voivat huonosti. Ukko juo ja lyö, akka nalkuttaa, lihoo ja laiskistuu. Seksielämä olematon. Molemmin puoleinen tyytymättömyys, rahattomuus, tappelut.
Ah onnea! Vai?
Tottumus, turvallisuus, muutoksen rasittavuus ja epävarmuus... Siinä nyt alkuun joitakin syitä siihen, miksi huonompikin suhde jatkuu. Tämän lisäksi vielä toiveikkuus (jospa tämä tästä vielä hyväksi muuttuisi), halu yrittää ja olla antamatta liian helposti periksi, muistot siitä miten joskus meni hyvin...
Useinhan homma menee niin, että huono suhde jatkuu eikä sille osata tehdä oikein mitään - kunnes kuvioihin tulee jommallekummalle uusi ihastus. Sitten silmät aukenevat ja alkaa tapahtua.
Niin, juuri näin. Ihmiset ovat yksikertaisesti useasti liian munattomia tekemään oikeasti ratkaisuja elämässä ja mietitään statusta,rahaa sekä mitä ne sukulaisetkin sanoo.
Sen ymmärrän että jos on elänyt 20v yhdesä, se on vaikea ratkaisu. On kuitenkin eriasia kyetä tekemään asialle jotain eikä vain kärsiä.
"Kuinka jouduin naimisiin"? No, silkasta laiskuudesta!
Kyllästyneenä levottomaan ja näköalattomaan poikamieselämään milloin missäkin.
Näiden vuosikymmenten aikana tuo on osoittautunut riittävän hyväksi perusteeksi.
ap. kuittaa
Kestihän se että tuli vastauksia. Yleisesti minä en ymmärä tolkuttomia ikäeroja. Mikä on tolkuton, sen jokainen määrittää.... minulle se on omien kokemusten jälkeen se kun sitä on liki 10v tai enemmän...
sitten se, että ei oteta selvää sen ihastuksen taustoista. kun ei oteta selvää, niin saatetaan saada käsiin paskaa ja sit ku edetään lian pitkälle, nii se paska ei klähde pois käsistä pesemälläkään... tää siis on ihan mahdollista aivan omaikäistenkin kesken, kun ihmisten taustat on vain tarpeeksi kaukana toisistaan... siis vaikka oululainen kohtaa tamperelaisen... niin se toinen voi olla uudella paikkakunnalla pitkäänkin ollut ja mitä taustoissa on, niin ei olekaan aivan selvää.... you know?
Sit on tää kulttuuri erot. Vaikka ei pitäs sanoa,niin kyllä Suomen itärajalla on muutakin kuin EU raja. Siellä aivan erilaiset ihmiset..... En todellakaan tarkoita sitä mitä nyt sanon, mutta suomi suomalaisille ja kyllä EU:n vanhalla alueella olevat kansat on paljon tasa-arvoisempia kuin muut... siis skandinavia ja saksa ja britit on ihan ok!, mutta rajansa kullakin.
Japanissa tehdään hyviä puhelimia ja autoja.... niinkuin etelä-koreassakin... taiwanista tai thaimaasta en osaa sanoa, mutta annetaan niiden ihmisten olla...
Ja sit yleinsä... nettihän on ihan ok!... mutta helvetti... ihmiset pitää kohdata pääasiassa livestä... mutta kyllä sitä netinkautta tutustumiseen menee aikaa jopa 10v ennekuin voi mitää vakavampaa alkaa tehdä.... jotkut käy kyllä heiluttamassa lakanoita toistensa luona, mutta ei muuta.... kun näkee ihmisen pidemmän aikaa livassä, niin tietää mitä se ihminen on...
Miten niin et tarkoita mitä sanot? Sano rohkeesti vaan: Suomi suomalaisille! Vai onko se rasistin leima niin kamala? Itse pidän nykyään lähes kunnia-asiana, jos joku moittii rasistiksi. Lämmin ailahdus käy sydänalassa joka kerta ja ryhti kohenee ihan huomaamatta...
Suurinta osaa ei ole tarkoitettu parisuhteisiin...sitä halutaan kun muillakin sellainen on...halutaan olla samanlaisia vaikka ei mitään kummempaa halua olisikaan, siksi monilla alkaa seksikin tökkimään jo parin kolmen vuoden jälkeen tai lapsien syntymän seurauksena ja sitten juostaan vieraissa kokeilunhalun ja jännityksen takia. Tosirakkauteen en usko.
En minäkään usko kestävään tosirakkauteen.
Fyysinen yhteensopivuus on tietenkin suhteen perusta mutta arkiset asiat ratkaisevat yhdessä viihtymisen pitemmän päälle.
Vuosien saatossa keskinäinen kiintymys vahvistuu ja voimakas yhteenkuuluvuuden tunne ylläpitää myös seksuaalista vireyttä paljon pitempään kuin olisin nuorena edes osannut arvata.
Ei ole meilläkään enää naiseni kanssa rakkautta ollut vuosiin, kiintymyksestä ollaan lähinnä yhdessä ja lapsen takia....seksiäkään ei ole, kodin ulkopuolelta on siihen löytynyt hoito kun oikein "pakottaa". Ei vaan nautita enää toistemme koskettelusta.
ei yksinolo tarkoita,että on yksinänen, nykyäänkin vielä vanhanpiian ja mammanpojan ''leima'' on häpeä,miksi pitäisi olla suhteessa ja satuttaa toisiaan vain muiden takia, jos muut puhuu selän takana,niin puhukoot, rakkaus voi loppua ja se tietysti koskee mutta enemmän satuttavat sanat tyhjässä liitossa,
Yksinäsyys on miehelle vaikeampaa. Omia tuntoja on vaikea purkaa toisille miehille ja muitten sinkkumiesten vapaa-aika kuluu usein alkoholin merkeissä.
Miehillä ei yleensä ole samanlaisia tukiverkkoja kuin naisilla. Naisen saamiseksi pitää tehdä kaikenlaisia sirkustemppuja ja silti mahdollisuudet onnistua ovat pienet.
miksi tavallinen perusmies ei kelpaa nykynaiselle?
Luonnonlain valinnan johdosta naineen automaattisesti hakee urosta joka on hänelle etäisintä sukua jolloin jälkeläisten saamat geenit on yleensä parhaat.
Suomeen on tuotu noin 300000 nuorta naimaikäistä yleensä komeaa ulkomaalaista nuorukaista.
On ihan selvää ettei suomipojan mahdollisuudet TÄSSÄ KILVASSA OLE KASEVAT.
Suomipoka kuitenkin sosiaalihuollonkautta makselee veroillaan tämän puoliukonmaalaisen pariskunnan elämisen, yleensähän nämä ulkokomistukset elää jonkun sosiaaliavun varassa.
Ihan uutena ajatuksena esittäisin että nämä parikunnat lähettäisiin miehensä kotimaihin parantamaan paikallista geenipohjaa, yleensähän nainen menee miehelään elämään.
Nauttikoot siellä naisen valitsemasta elintasosta.
Yleensähän näiden komistuksien geneettisestä perimästä johtuen kotimaissaan ihmisten elämä on maanpäällinen helvetti josta kaikki yrittää paeta Eurooppaan.
Isoihin kikkeleihin ihastuneet suomineidot toisivat paikalle huomattavasti parempaa geneettistä perimää ja heidän kansallaan olisi joskus tulevaisuudessa mahdollisuus inhimilliseen elämään.
Lisäksi voitaisiin näistä maista tuoda Suomeen todella hädässä olevia kauniita naisia suomopoikien kumppaniksi ja samaan parannusta geneettiseen perimäänsä.
Suomitytöt ovat ihastuneet miehiin joille sallitaan useampi vaimo ja näin täytyisi sallia oikeutetusti myös suomipojalle.