Eroahdistusta

Kiittämättömyys on maailman palkka.
Kirjoitan nyt kokemuksistani eilisestä erosta. Olin menossa tapaamaan ystävääni, josta ilmoitin miehelleni. Tästä syntyi taas monesti kuultu "jos menet tapaamaan muita miehiä niin kerro minulle, että tiedän". Olin jo vuoden ajan kuullut huoraa, pettäjä, epäluotettava paskaläjä. Kertaakaan en miestäni ollut pettänyt enkä olisi pettänyt. Luottamukseni olisi ollut sen arvoista. En saanut muuta kun haukut enkä minkäänlaista kiitosta mistään - autoin, tai mitä teinkin - kaikki oli väärin. Sanani, liikkeeni, kaikki oli vääryys. En tehnyt mieheni mielestä mitään oikein ja olin tyhmä kuin saapas - hän oli vain aina oikeassa ja teki asiat niinkuin kuuluisi. Itkin monesti kun sain pakata tavarani - heitti hän minut aina asunnostaan ulos kun tuli pientäkin kinaa josta hän tietenkin sai aikaiseksi toisen luokan maailmansodan. Sain kuulla hänen kavereiltaan ja häneltä itseltään olevani narsisti ja manipuloija mitä en mielestäni kuitenkaan ollut. Olin pilannut hänen elämänsä, hän menetti kaiken takiani - työnsä, harrastuksensa, kaverinsa, ajokorttinsa - koskaan vikaa ei kuitenkaan ollut hänessä itsessään. Olin tuhonnut hänet - että sisäisesti ja fyysisesti. Sain turpaani moneen otteeseen, kuristi, melkein tappo minut puukolla riehuessaan. Hulluhan tuo mies oli, sain vain kuulla kuinka paska ihminen olen ja ansaitsen kaiken mitä hän tekee ja sanoo minusta. Mieheni kaveritkin vihasivat minua - olin heidän silmissään hirviö. Näin tämä rakkauteni minusta puhui ja rakkauden tarkoitus on puhaltaa yhteen hiileen,toisia puolustetaan ja tuetaan eikä haukuta ja puhuta seläntakana kavereiden kanssa pahaa ja uskota niitä kavereiden mielipiteitä jotka eivät ole edes itse parisuhteeseen sitoutuvaisia. Eilen siis erosimme. Paskaltahan se tuntuu mutta elämä jatkuu, eikä ole ensimmäinen kerta kun eroamme. Erosimme aina jopa kun tuli pienikin vastoinkäyminen - eihän exäni sitä kestänyt. Ero oli ainoa ratkaisu kaikkeen ja kertoi kyllä hänen huonosta itsetunnostaan. Sain kuulla vielä vuodenkin päästä tekemistäni virheistä ja menneisyydestä mistä olin hänelle luottamuksella avautunut. Ei - eihän mikään siitäkään ollut totta, ei myöskään minun ja entisen mieheni suhde. Jostain se aina kaivoi uusia asioita minusta ja stalkkasi kaikkea tekemääni koneella. Ei oltu edes yhdessä sillon kun tapailimme vuosi sitten. Tottakai sain tehdä mitä halusin - en ollut vakavissani kenenkään suhteen eikä olisikaan pitänyt. Yksi henkinen helvettihän siitä tuli. Saan siis tänäkin päivänä kuulla vain sitä miten hirveä ihminen olen, eipä minussa taida sitten mitään hyvää olla. Harmikseni rakkauden kohdetta ei itse voi määrittää ja tulee rakastuttua ihan vääränlaisiin ihmisiin - tiedostin kyllä jo alusta asti että jossain vaiheessa tämä tulee loppumaan eikä kovin kauniisti. Mitään yhteistä en edes osannut kuvitella meille, onneksemme ei tehty lapsia tai hankittu yhteistä asuntoa. Oli exässäni myös paljon hyvääkin, enhän muuten olisi koskaan edes rakastunut häneen. Rakkaudella ja vihalla muistelen, olkaa naiset rohkeita ja muistakaa pitää puolenne, minä en enään lopussa osannut kun olin jo niin loppu. / tämä siis kirjoitettu tunneherkkyyden ansiosta päivää eron jälkeen. Erot on aina vaikeita, siis, mulle saa laittaa viestiä niin keksitään yhdessä ratkaisut ongelmiin:)!