Lapsi aikaisemmasta suhteesta

Tunnet jo nyt että et hyväksy naisen lasta. Tiedosta tunteesi varsin selväksi.

Ainoa mitä voit tehdä ja mikä on vain REILUA ja rehellistä naista lasta kohtaan on antaa heidän mennä. On paljon miehiä jotka kykenevät rakastamaan ja hyväksymään toisen lapsen.
Sinä et pysty siihen. Siinä EI! EI! EI! ole mitään väärää!!! Tuo on osa sinua!

Missä sen sijaan teet väärin on että sinä kaikesta huolimatta esität naiselle jotain muuta ja sallit lapsen kiintyä sinuun. Tuossa sinä teet hirveästi halla sekä lapselle että naiselle.

Vain, ole hyvä, laske äiti lapsensa kanssa menemään ja etsimään itselleen puoliso joka hyväksyy äiti/lapsi -paketin 100%.sti.
Keskity naisiin joilla jo ei ole pehettä ennestään, jonka kanssa sinä voit tehdä teidän ensimmäisen yhteisen pienokaisen ( sitten kun olette 100%.sti varmoja yhteisestä tulevaisuudestanne ja että todella kumpikin haluaa juuri sen lapsen)

ei lapsesta tarvitse välittää yhtä paljon kuin omasta.
Lapselle riittää kun kohtelet häntä arvostavasti ja hyvin, ihmisenä joka on sinulle tärkeä ja jonka hyvinvoinnista sinä välität noin arkitasolla.
Et vähättele, et jätä huomiotta, autat jos toinen apua tarvitsee, et huuda, et pahoinpitele henkisesti etkä fyysisesti, annat ruokaa jos lapsella on nälkä, puhut asiallisesti ja nätisti, kohtelet häntä ihmisenä ja arvostat häntä omana itsenään.

Jos et tuohon pysty, niin eroa.

Kysy itseltäsi: imettäisitkö lasta jos sinulla olisi maitorauhaset? Jos vastaus on kyllä => eroa, koska olet tällöin sairas pervo!

Alta 30v kerran erhdyin seurustelemaan yh kanssa ja näin jälkikäteen oli hyvä että sukset meni ristiin ja siitä viisatuneena en sen jälkeen ennnen nykyistä naistani yh erhtynyt kuin hauskan pidon merkeissä.

Hei

Otat esille tärkeän asian. Itse ajattelen ettei toisen lasta tarvitse samalla tavoin rakastaa kuin omaansa. Ainakaan rakkauden tunnetta ei voi pakottaa syntymään. Eri asia sitten on, mitä koko rakastamisella ymmärretään. Se on myös tekoja, ei vain tunnetta. Lapsen hyväksyminen, hyvä kohtelu, kaikki tuo mitä nimimerkki mietipä_vähän kirjoitti, sitä se on.
Vaativa tuo tilanne on, siitä ei pääse mihinkään. Mutta jos parisuhteesi merkitsee sinulle paljon, olet varmasti valmis työskentelemään tämänkin asian kanssa. Keskusteluapaua on saatavilla, esim. Väestöliitto ja seurakuntien palvelut tulevat ensiksi mieleeni. Joskus keskustelu ulkopuolisen ihmisen kanssa auttaa näkemän tilannetta uusin silmin, ja löytämään keinoja arjessa.

Pappi Elisabet

Mitäs jos toisella on lapsia monta ja toisella ei yhtään? Onko etenkin miehillä epätodennäköistä, että lähtisivät sellaisen naisen kanssa rakentamaan yhteistä elämää tai minkäänlaista suhdetta?

samaa mieltä. Lapset aina tuonne 14-15 ikävuoteen saakka ovat ehdottomasti ne joista vanhempien pitää kantaa ensisijaisesti vastuuta. Mitä pienempi lapsi, sitä suurempi vastuu. Vasta sen jälkeen tulee aikuissuhteet.

Lapset ovat lapsia hautaan saakka. Aikuisistakin lapsista on vastuu ja huoli. Kyllä kahta tai useampaakin voi rakastaa.

Ymmärrettäviä tuntemuksia aivan varmasti. Mahdollisuuksiahan on aina kaikenlaisia. Jos homman pystyy pitämään alusta loppuun selvänä, niin hieno homma, mutta kyllä siinä välillä varmasti aika rankastikkin ihminen hioo ihmistä.

Kokemustakin on ihan henkilökohtaisella tasolla, mutta en nyt uskalla tänne kaiken maailman nähtäväksi alkaa yksityisasioita kirjoittelemaan.

Tässä vielä raamatunpätkä

MATTEUS 25:35-40
Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;
minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.'
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda?
Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?
Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?'
Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.

Jos lapsi on aivan nuori ja biologinen isä ei näe lastaan laikaan on tilanne kannaltasi aika helppo. Tällöin on melko helppo luoda suhde myös lapseen ja olla "isä", oikea perhe.
Jos kyseessä on jo vanhempi lapsi 6V-> ja isällä on tapaamisoikeudet on tilanne haastavampi. Lapsen lisäksi, joudut väkisinkin kohtaamaan ex-miehen ja tämä muistuttaa sinua siitä ettei lapsi ole sinun ja samalla kuka tuota sinun palvomaasi Naista porasi ennen sinua. Lapsi muistaa ja saa vaikuitteita/kasvatusta isältään, et voi siis "korvata" isää ja tilanne ei normalisoidu, vaan piina kestää kunnes lapsi täyttää 18 (ja varmaan sen jälkeenkin).
Anteeksi suorapuheisuuteni, mutta näin se menee...