Herätessään myttyvuoteelta Joe Bob oli hieman häpsingillään. Hiukset tuntuivat olevan päässä kuin harakanpesä ja suussa maistui vanha rotta. Välittömästi hän kokeili tissejään. Ei. Ne eivät olleet kasvaneet. Hetki sitten, unessa tissit olivat olleet suunnaton ylpeydenaihe ja niiden esittely kokemuksena naiseuttava. Unet olivat petoksia. Joe Bob maiskutteli kuivaa suutaan ja vääntäytyi lattialle, jolla uusi puhelin makasi johdon päässä kuin littana kiinalainen. Silläkään ei ollut tissejä, pakkomielteinen Joe Bob totesi. Se oli pudonnut sängystä yöllä.
Muutama vuosi sitten Joe Bob oli herännyt porraskäytävästä. Hän oli seisonut kuudennen ja seitsemännen kerroksen välitasanteella alushoususillaan ja katsellut kadulle. Kello oli viiden korvilla aamulla. Herääminen oli tapahtunut hitaasti. Aivan kuin.palapeliin olisi asetettu pala toisensa jälkeen pitämättä kiirettä. Unikuva korvaantui katunäkymällä. Osa kerrallaan. Ja kun kuva oli valmis. Joe Bob heräsi.
Yleisesti ottaen pidetään unissakävelijän havahtumista todellisuuteen dramaattisena. Saatetaan pelästyä niin, että köydään lähellä sokkitilaa. Joe Bob säpsähti. Todellisuus ryöpsähti hänen sisäänsä. Kysymystulva oli pursuta ulos korvista samalla, kun aistit kahmivat dataa sisään koneistoon, joka jyskytti äärimmillään stressikäyrissään.
Mikäkerrosmikätalomikärappu... ja miksi. Olenko seonnut vai kävellyt unissani? Joe Bob noitui.
Joe Bob huomasi nimensä postiluukussa, mutta ovi oli kiinni. Samassa hissi lähti liikkeelle. Joe Bob oli saada jo toisen halvauksen samana yönä. Hissi humisi alas, täyttyi ja nousi takaisin ylös. Häkkäri avautui ja naapurin Elli astui siitä ulos. Hän näytti olevan hieman humalassa. Ehkä ei ihan vähänkään. Ehkä osittain siitä syystä Elli ei oikein kyennyt käsittämään, miksi puolialaston ja täystissitön Joe Bob.piteli itseään piilossa puuskassa. Hen katselivat toisiansa varmaan minuutin. Sitten Joe Bob änkytti.
- Heh heh. Taisinpa vähän dilppailla unissani.
- Sinäkö se oot? Mä katoin, että miTä VITtua. Elli sopertaa silmät sirrillään. Hän on hälyttävän kovaääninen. Joe Bob kuiskaa.
- Soittaisitko huoltoyhtiöön? Tässä alkaa tulla vähän kylmä.
- Vithu me mihinkään yhtiöön soitella. Sä tuut nyt mun luokse kylään. Nää hommat hoidellaan aamulla mun vaatteissa. Kai säkin jotain hametta voit pitää? Elli nauraa ja porraskäytävä raikaa.
Joe Bob oli alkanut jo täristä. Elli tonki käsilaukkuaan kuin se olisi ollut työkalupakki. Kuitteja ja purkkapusseja tipahteli sitä mukaa kun Joe Bob ehti niitä kerätä. Miutta viimein avaimet löytyivät ja ovi saatiin auki.
Asunto oli käänteinen verrattuna Joe Bobin.omaan. kaikki oli nurinkurin. Näky oli hämmentävä.
- Vittu minä jaksa meikkejä pestä. Otetaan aamulla selfie koko irstaudesta, Elli koilotti ja heitteli vaatteitaan pitkin lattioita astellessaan makuuhuoneeseen.
- Tänne vaan. Lämpimään. On tässä kuule ennenkin tyttöjen kesken nukuttu, hän sanoi pujahti kuin gaselli vuoteeseen. Joe Bob teki samoin.
- Vai kävelit unissasi. Mihinhän sä olit oikein menossa, Elli pohti ja nukahti samoin tein kääriytyneenä Joe Bobiin.
(Naurua)
Muutama vuosi sitten Joe Bob oli herännyt porraskäytävästä. Hän oli seisonut kuudennen ja seitsemännen kerroksen välitasanteella alushoususillaan ja katsellut kadulle. Kello oli viiden korvilla aamulla. Herääminen oli tapahtunut hitaasti. Aivan kuin.palapeliin olisi asetettu pala toisensa jälkeen pitämättä kiirettä. Unikuva korvaantui katunäkymällä. Osa kerrallaan. Ja kun kuva oli valmis. Joe Bob heräsi.
Yleisesti ottaen pidetään unissakävelijän havahtumista todellisuuteen dramaattisena. Saatetaan pelästyä niin, että köydään lähellä sokkitilaa. Joe Bob säpsähti. Todellisuus ryöpsähti hänen sisäänsä. Kysymystulva oli pursuta ulos korvista samalla, kun aistit kahmivat dataa sisään koneistoon, joka jyskytti äärimmillään stressikäyrissään.
Mikäkerrosmikätalomikärappu... ja miksi. Olenko seonnut vai kävellyt unissani? Joe Bob noitui.
Joe Bob huomasi nimensä postiluukussa, mutta ovi oli kiinni. Samassa hissi lähti liikkeelle. Joe Bob oli saada jo toisen halvauksen samana yönä. Hissi humisi alas, täyttyi ja nousi takaisin ylös. Häkkäri avautui ja naapurin Elli astui siitä ulos. Hän näytti olevan hieman humalassa. Ehkä ei ihan vähänkään. Ehkä osittain siitä syystä Elli ei oikein kyennyt käsittämään, miksi puolialaston ja täystissitön Joe Bob.piteli itseään piilossa puuskassa. Hen katselivat toisiansa varmaan minuutin. Sitten Joe Bob änkytti.
- Heh heh. Taisinpa vähän dilppailla unissani.
- Sinäkö se oot? Mä katoin, että miTä VITtua. Elli sopertaa silmät sirrillään. Hän on hälyttävän kovaääninen. Joe Bob kuiskaa.
- Soittaisitko huoltoyhtiöön? Tässä alkaa tulla vähän kylmä.
- Vithu me mihinkään yhtiöön soitella. Sä tuut nyt mun luokse kylään. Nää hommat hoidellaan aamulla mun vaatteissa. Kai säkin jotain hametta voit pitää? Elli nauraa ja porraskäytävä raikaa.
Joe Bob oli alkanut jo täristä. Elli tonki käsilaukkuaan kuin se olisi ollut työkalupakki. Kuitteja ja purkkapusseja tipahteli sitä mukaa kun Joe Bob ehti niitä kerätä. Miutta viimein avaimet löytyivät ja ovi saatiin auki.
Asunto oli käänteinen verrattuna Joe Bobin.omaan. kaikki oli nurinkurin. Näky oli hämmentävä.
- Vittu minä jaksa meikkejä pestä. Otetaan aamulla selfie koko irstaudesta, Elli koilotti ja heitteli vaatteitaan pitkin lattioita astellessaan makuuhuoneeseen.
- Tänne vaan. Lämpimään. On tässä kuule ennenkin tyttöjen kesken nukuttu, hän sanoi pujahti kuin gaselli vuoteeseen. Joe Bob teki samoin.
- Vai kävelit unissasi. Mihinhän sä olit oikein menossa, Elli pohti ja nukahti samoin tein kääriytyneenä Joe Bobiin.
(Naurua)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä kannatti taas nukahtaa. Ei mutta nyt töihin. Työ vapauttaa.
(Hihitystä)
Joe Bob peruutti autonsa kadulle. Paikalla oli minihametaivastelija. Joe Bob ei voinut käsittää, miksi joku myy itseään tähän aikaan aamusta keskellä kaunista ja syksyistä aamupäivää. Nainen tutki Joe Bobin autoa ja totesi, että hieno on. Välittömästi tämän jälkeen hän tarjosi Joe Bobille seksipalveluja.
- Olen juuri menossa myymään itseäni, joten minulla ei ole sellaiseen aikaa. Valitan, kultapieni, Joe Bob sanoi ja hymyili valloittavasti.
Ehkä oli hieman karkeaa naista, mutta jotenkin markkinatalous toisinaan ärsytti Joe Bobia. Jatkuva myyminen ja markkinointi ja tarjoaminen ja hinnoittelu oli vastenmielistä. Tuokin nainen hinnoitteli itsensä, Joe Bob itsensä ja kokonaisuus itsensä. Kalliiksi tulee, ajatteli Joe Bob.
Ellin puolialaston vartalo kietoutuneena Joe Bobin omaan erityisellä tavalla lämmitti häntä. Juhlinut nainen tuoksui mystiikalta ja kuulosti salaperäiseltä kieleltä. Joe Bob oli nuuhkinut tätä hajuveden ja elävän olennon tuoksua kuin puuma juuri kaatamaansa karibua. Joe Bob ei tiennyt, söivätkö puumat karibuja. Mutta siitä Joe Bob oli varma, että Ellin kuiskaus "juuri niin" oli avain kaikkeen inhimilliseen nautintoon.
Joe Bob ajoi tiehensä.
(Naurua)
Vai ei äly,kauneus ja realismi toimi samassa paketissa? Noin voi väittää vaan kaipuun tunteensa ehdollistava sovinisti.
Mun suosikki oli aivan selkeästi kuvaus zeppelinnaisesta. Toimihan se,ellei sankari olis itse tuhonnut kaunista luontoa unohtamalla hyvin epärealistisesti käyttää kumia.
Mut todellisuudessa zeppelinnainen vaan vetäis sun äpärän vessasta alas ja nostais ankkurin. Niinkuin monta kertaa aiemminkin.
Mut sovinisti...aijai,onko isäukon naamari päässä? Tissit on olemassa,ei ne oo menossa minnekkään,paitsi jos teet sen virheen,et koitat niitä hallita ja alistaa.
Ihanaa tekstiä,by the way,xo.
Mitä on "kaipuun tunteen ehdollistaminen^?
(Hihitystä)
Sitä,että ehdollistat kaipuusi naiseen. Ehdollistat sen realismin pelolla siivittämään mielikuvituksesi lentoa kukasta kukkaan. Mielikuvitus kun ei lennä naisen suhteen, jos tuntee toisen.,silloin ei voi herätellä enään kuvitelmia.
Jos käytät naisia ikäänkuin astinlautana lennokkaille ajatuksille,et ole luovana kirjoittajana kovinkaan pro. Monet taiteilijat kanavoivat energiaa muusiensa kautta,mikä kylläkin on rehellisesti ymmärrettynä hyväksikäyttöä. Et myöskään koskaa tule rakastetuksi yhteisessä kokonaisuudessa sielusi toiseen puoliskoon. Työminä ja arkiminä on kaikkien parhaaksi parempi pitää erillään,jotta psyykellä on lepopaikka ja rauha, näin säilyy luovan ihmisen tasapaino,eikä kukaan tule taiteen nimissä hyväksikäytetyksi.
Mitäs tähän sanoisit,maailmanmatkaaja?
Ai niin,täähän on tietenkin sun teksteihin perustuva spekuloitu tähtäys. Jos menee ohi,otsaan tai haaruksiin, niin ymmärrät kai...monen kilometrin päästä ei aina osu,vaikka kivääri olis kuinka vakaassa kädessä....
Ja käytän sentään kumiluoteja,olenhan hyvä ihminen,lol,mut en voi vastustaa kiusausta ottaa pikku harrjoitusta...täähän on sentään keskustelupalsta,eikö?
Mjaa
Emmä kyllä rehellisyyden nimissä just tollasta läppää tajuu, mutta sen voin sulle kertoa, että naisia ei ole olemassakaan.
(Hihitystä)
Siis on niin kuin naisia, mutta ei näitä mun fiktiivisiä. Niille ei löydy edes selvää tai edes hämärää ja kaukaista alkulähdettä. En tiedä mistä tulevat.
Menisivät pois mua häiritsemästä.
(Reps)
Naurua,oot ihana. Mut keep on going,sori,jos vähän maistelin sun aivojas,ne on niin vastustamattoman makeet...yksi lusikallinen johti toiseen..
Ehkä joskus törmätään,jos oot korkeella ilmassa pysyvää sorttia, kuten minä;)