Ajattelin kirjoittaa nettideittailusta.
Itselleni se on oikeastaan ainut keino tutustua vastakkaiseen sukupuoleen, koska siirryin jo nuorena työelämään, enkä työn tai harrastuksien kautta tapaa naisia.
Ei minulla oikeastaan ole mitään tiettyä sanomaa, mutta ajattelin jakaa ajatuksiani asian tiimoilta.
Nettideittailuni on siis ollut sellaista, että ollaan kirjoiteltu jonkin aikaa ja sitten tavattu, mutta ei olla kuitenkaan pidetty tapaamisia treffeinä, vaan ihan vain tapaamisina esimerkiksi elokuvan merkeissä.
Voisi kuvitella, että netin kautta se oikea voisi löytyä varsin helpostikin, koska pystyt ilmoituksessasi määrittämään suoraan minkälaista ihmistä etsit.
Oma kokemukseni on kuitenkin ollut toinen.
Tuntuu, että oikeanlaista ihmistä ei tunnu millään löytyvän.
Ihmisestä ei voi saada oikein mitenkään oikeaa kuvaa pelkästään kirjoittamalla.
Paljon toki kirjoittelun avullakin selviää, mutta kokemukseni mukaan ei kuitenkaan niin paljoa, että voisit suoraan olettaa pitäväsi hänestä kasvotustenkin.
Tuntuu myös, että naiset jakautuvat ulkonäöltään omasta mielestään kahteen ryhmään.
He ovat joko kauniita tai sitten rumia, välimuotoja ei tunnu olevan, koska jos haet ok-näköisiä naisia, tulet todennäköisesti pettymään tapaamisilla pahasti.
En ole kovinkaan pinnallinen ihminen ja vien tapaamiset jokatapauksessa loppuun asti seurustellen kyseisen ihmisen kanssa ja käyttäytyen hyvin, mutta jos toisen ulkonäkö suorastaan kauhistuttaa, niin en voi sille mitään, etten koe häntä viehättäväksi.
Monet mielestäni ok-näköiset naiset, jotka hakevat seuraa kuvan kera, tuntuvat kuvittelevan itsestään vähän liikoja, eikä ole puhettakaan, että näille naisille kelpaisi vastaavan tasoiset miehet.
Itse lähetän yleensä oman kuvani vastapuolelle, mutta jos hän ei tee aloitetta sen pyytämisen suhteen, saatan mieluummin nähdä hänet vasta tapaamisella, jos minulla on hänen ulkonäöstään positiivinen kuva.
Nyt olen kuitenkin mielestäni sen verran kokenut tämän asian suhteen, että voisin sanoa, että jos nainen ei puhu ulkonäöstään mitään, eikä ole kiinnostunut omastasi, niin kannattaa varautua tapaamisella pahimpaan.
Sama juttu koskee painoa.
Olen jopa kerran tavannut tytön joka väitti olevansa kaunis, mutta todellisuus oli ihan muuta.
No joo, kauneus on katsojan silmässä, mutta silti.
Noh, se ulkonäkö asioista.
Eniten pettymyksen tuottaneissa tapaamisissa harmittaa se, että miten kerrot hänelle, ettet olekaan kovin kiinnostunut tapaamaan uudestaan, ilman että loukkaat hänen tunteitaan.
Joskus on myös tullut tehtyä se virhe, että alkaa suunnittelemaan vastapuolen kanssa asioita vähän liian pitkälle ennen tapaamista ja sitten tapaamisen jälkeen yrität kierrellä niistä pois loukkaamatta.
Monesti tuntuu, että olen liian hyväsydäminen ihminen, koska en pysty vain katkaisemaan yhteyttä toiseen, jos siltä tuntuu.
Itselläni tuntuisi myös olevan se ongelma, etten oikein osaa ystävystyä naisten kanssa, koska jos pidän naisesta, ihastun tähän hyvin todennököisesti, mutta jos en, niin tuskin välitän tavata uudelleen.
Aion kuitenkin vielä yrittää löytää sitä oikeaa näin netin kautta, koska vaihtoehtojakaan ei juuri ole, ellen keksi harrastusta, jota kautta voisin tutustua naisiin.(ehdotuksia otetaan vastaan)
Nettideittailussa tuntuu olevan aika paljon sellaisia, jotka tosiaan pyrkivät vain tapaamaan mahdollisimman nopeasti ja siihen asti yrittävät uskotella olevansa jotain muuta kuin ovat.
Ilmeisesti he olettavat, että kasvotusten toisen saa hurmattua kaikesta huolimatta.
En ole kuitenkaan vielä mikään nettideittailun ammattilainen, koska olen tavannut mailikavereitani vasta viisi, joista kolme viimeisen puolen vuoden aikana.
Yksi näistä tapaamistani tytöistä on ollut mieleeni, mutta hän löysi pian tapaamisemme jälkeen onnensa muualta, mutta ystäviä olemme edelleen, vaikka minulle hän onkin enemmän.
Itselläni on myös sellainen ongelma, että vaadin naiselta tietynlaista älykkyyttä.
Nämä naiset ovat kuitenkin yleensä opiskelijoita, mitä en itse ole ja se tuntuu olevan monelle iso miinus.
Itse en aijo lähteä opiskelemaan vain tuon takia, koska omaa alaani ei oikeastaan voi Suomessa edes opiskella ja ammattini on ns."unelma-ammatti".
Olisi kiinnostavaa kuulla muitten kokemuksia ja neuvoja tämän asian suhteen.
Toivottavasti tämä nyt ei loukkaa ketää, koska se ei ainakaan ollut tarkoitukseni.
Itselleni se on oikeastaan ainut keino tutustua vastakkaiseen sukupuoleen, koska siirryin jo nuorena työelämään, enkä työn tai harrastuksien kautta tapaa naisia.
Ei minulla oikeastaan ole mitään tiettyä sanomaa, mutta ajattelin jakaa ajatuksiani asian tiimoilta.
Nettideittailuni on siis ollut sellaista, että ollaan kirjoiteltu jonkin aikaa ja sitten tavattu, mutta ei olla kuitenkaan pidetty tapaamisia treffeinä, vaan ihan vain tapaamisina esimerkiksi elokuvan merkeissä.
Voisi kuvitella, että netin kautta se oikea voisi löytyä varsin helpostikin, koska pystyt ilmoituksessasi määrittämään suoraan minkälaista ihmistä etsit.
Oma kokemukseni on kuitenkin ollut toinen.
Tuntuu, että oikeanlaista ihmistä ei tunnu millään löytyvän.
Ihmisestä ei voi saada oikein mitenkään oikeaa kuvaa pelkästään kirjoittamalla.
Paljon toki kirjoittelun avullakin selviää, mutta kokemukseni mukaan ei kuitenkaan niin paljoa, että voisit suoraan olettaa pitäväsi hänestä kasvotustenkin.
Tuntuu myös, että naiset jakautuvat ulkonäöltään omasta mielestään kahteen ryhmään.
He ovat joko kauniita tai sitten rumia, välimuotoja ei tunnu olevan, koska jos haet ok-näköisiä naisia, tulet todennäköisesti pettymään tapaamisilla pahasti.
En ole kovinkaan pinnallinen ihminen ja vien tapaamiset jokatapauksessa loppuun asti seurustellen kyseisen ihmisen kanssa ja käyttäytyen hyvin, mutta jos toisen ulkonäkö suorastaan kauhistuttaa, niin en voi sille mitään, etten koe häntä viehättäväksi.
Monet mielestäni ok-näköiset naiset, jotka hakevat seuraa kuvan kera, tuntuvat kuvittelevan itsestään vähän liikoja, eikä ole puhettakaan, että näille naisille kelpaisi vastaavan tasoiset miehet.
Itse lähetän yleensä oman kuvani vastapuolelle, mutta jos hän ei tee aloitetta sen pyytämisen suhteen, saatan mieluummin nähdä hänet vasta tapaamisella, jos minulla on hänen ulkonäöstään positiivinen kuva.
Nyt olen kuitenkin mielestäni sen verran kokenut tämän asian suhteen, että voisin sanoa, että jos nainen ei puhu ulkonäöstään mitään, eikä ole kiinnostunut omastasi, niin kannattaa varautua tapaamisella pahimpaan.
Sama juttu koskee painoa.
Olen jopa kerran tavannut tytön joka väitti olevansa kaunis, mutta todellisuus oli ihan muuta.
No joo, kauneus on katsojan silmässä, mutta silti.
Noh, se ulkonäkö asioista.
Eniten pettymyksen tuottaneissa tapaamisissa harmittaa se, että miten kerrot hänelle, ettet olekaan kovin kiinnostunut tapaamaan uudestaan, ilman että loukkaat hänen tunteitaan.
Joskus on myös tullut tehtyä se virhe, että alkaa suunnittelemaan vastapuolen kanssa asioita vähän liian pitkälle ennen tapaamista ja sitten tapaamisen jälkeen yrität kierrellä niistä pois loukkaamatta.
Monesti tuntuu, että olen liian hyväsydäminen ihminen, koska en pysty vain katkaisemaan yhteyttä toiseen, jos siltä tuntuu.
Itselläni tuntuisi myös olevan se ongelma, etten oikein osaa ystävystyä naisten kanssa, koska jos pidän naisesta, ihastun tähän hyvin todennököisesti, mutta jos en, niin tuskin välitän tavata uudelleen.
Aion kuitenkin vielä yrittää löytää sitä oikeaa näin netin kautta, koska vaihtoehtojakaan ei juuri ole, ellen keksi harrastusta, jota kautta voisin tutustua naisiin.(ehdotuksia otetaan vastaan)
Nettideittailussa tuntuu olevan aika paljon sellaisia, jotka tosiaan pyrkivät vain tapaamaan mahdollisimman nopeasti ja siihen asti yrittävät uskotella olevansa jotain muuta kuin ovat.
Ilmeisesti he olettavat, että kasvotusten toisen saa hurmattua kaikesta huolimatta.
En ole kuitenkaan vielä mikään nettideittailun ammattilainen, koska olen tavannut mailikavereitani vasta viisi, joista kolme viimeisen puolen vuoden aikana.
Yksi näistä tapaamistani tytöistä on ollut mieleeni, mutta hän löysi pian tapaamisemme jälkeen onnensa muualta, mutta ystäviä olemme edelleen, vaikka minulle hän onkin enemmän.
Itselläni on myös sellainen ongelma, että vaadin naiselta tietynlaista älykkyyttä.
Nämä naiset ovat kuitenkin yleensä opiskelijoita, mitä en itse ole ja se tuntuu olevan monelle iso miinus.
Itse en aijo lähteä opiskelemaan vain tuon takia, koska omaa alaani ei oikeastaan voi Suomessa edes opiskella ja ammattini on ns."unelma-ammatti".
Olisi kiinnostavaa kuulla muitten kokemuksia ja neuvoja tämän asian suhteen.
Toivottavasti tämä nyt ei loukkaa ketää, koska se ei ainakaan ollut tarkoitukseni.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Oikeanlaisia ihmisiä minäkin kaipaan. http://www.pelulamu.net/tsunami/
Onko toi saitti joku vitsi?
Mikäli todella olet tosissasi tuon saitin kyhännyt ja olet kuvassa esiintyvä henkilö, niin hakeudu hoitoon.
Tietyissä piireissä tuo "isän maan puollustajat" on jo käsite itsessään :D
Mulla on täysin samanlaisia kokemuksia kuin sulla - miesten suhteen.
Kaikista tapaamistani ( on kyllä aika joukko ) ehkä 3 henkilöä on ollut oikeasti komea jos on niin sanonut.
Suurin osa komeiksi, miehekkäiksi ja tasokkaiksi miehiksi ilmoittautuneista on tavatessa ollut kaikkea muuta... joskus olen häntä lähestyessä ajatellut, miten h...ssä voin mennä tuon kanssa kahville.
Hoikka mies on useimmiten se tavallinen kaljavatsa ( ei mitään sitä vastaan mutta nyt puhutaankin tästä harhaanjohtamisesta ), jo päälle päin näkyy että se hänen ilmoittamansa kuntoiluharrastus on kyllä ollut, mutta vuosi on jo hämärän peitossa.
Toinen asia mihin olen usein törmännyt on se, että melkein kaikilla on joku ONGELMA. Siis ex-vaimo on ollut mielisairas, itse on entinen alkoholisti, on juuri tullut terapiasta ja milloin mitäkin....
Joskus mietin, että onko tämä se foorumi, jossa liikkuu sellaiset henkilöt, joiden elämä jotenkin on säpäleinä.
Missä ne ihan tavalliset miehet on ?
En oikein ymmärrä miten monet viitsivät antaa itsestään väärän kuvan.
Puhun kyllä itse ongelmistani jo ennen tapaamista, tosin ongelmani ovat pieniä ja niitä on kaikilla ihmisillä.
Tapaamisilla en kuitenkaan kerro itsestäni ja ongelmistani oikeastaan mitään, ellei vastapuoli kysy.
Yleensä kyselen mieluummin, kuin kerron itsestäni kysymättä.
Minkä ikäisten miesten kanssa olet deittaillut?
Kirjoitat, että "naisilla ongelmana, koska joku yleensä kuitenkin kehuu...todellisuudentaju rupeaa pettämään..."
Jos mies on ns. normaali ja haluaa olla ystävällinen niin hän kehuu naista kauniiksi, oli tämä sitä tai ei. Olen 40 v nainen ja olen aika useasti käynyt treffeillä parinkymmenen vuoden aikana (siihen määrään on tosin sisältynyt yksi 15 vuotta kestänyt avioliitto, joten ihan koko aikaa ei ole ollut hakupäällä). Mutta ei minun todellisuudentajuni ole pettänyt, vaikka jokainen mies sanoo minua kauniiksi. Tietenkin on ihanaa kuulla se, mutta lähinnä siksi, että se on merkki siitä, että mies haluaa olla kohtelias. Kusi ei ole ns. noussut päähän ko. asian takia. Ja voihan sitä kohteliaisuuksia laukoa, vaikkei niitä tarkoitakaan. Itse en harrasta, mutta miehet niitä harrastavat eikä se minusta paha juttu ole ollenkaan.
Menin nyt asian vierestä. Joka tapauksessa, ihminen on kykenemätön arvioimaan itseään suhteessa muihin oli mistä tahansa asiasta kysymys; ulkonäöstä, luonteenpiirteistä jne.
Kannattaa tosiaankin laittaa netti-ilmoitukseen kuvansa niin ei tule yllätyksiä - ja kuvan on sitten oltava oma ja näköinen.
deittaillut 43 - 48 v. miesten kanssa, eli luulisi, että he ovat jo sinut itsensä kanssa....
Onkohan tämä se ongelmaisten foorumi? Jos itsesi perusteella päättelet niin mihin ratkaisuun päädyt?
Mulla on vähän samankaltaine tilanne, että olen netin kautta sominut useammankin suhteen elämäni aikana. Yhden kanssa pidin yhteyttä lähes 5 vuotta, mutta sitten hän löysi toisen.
Joitain olen tahtomattani/tiedostamattani loukannut ja jotkut ovat tietoisesti pahoittaneet mun mielen ja olen näissä asioissa pitkävihaine (asia menee kerrasta perille, vaikka syy jääkin joskus epäselväksi, enkä saa sitä koskaan tietää)..
Nyt minulla on muutama netin kautta solmittu ystävyyssuhden yhden kanssa olen jo mennyt pidemmällekin, mutta tiedän kokemuksesta, että loukkaan tietämättäni/tahtomattani vastakkaista sukupuolta "liian helposti" ja päinvastoin, jonka takia suhteeni tätä viisivuotista lukkunottamatta ovat olleet toistaiseksi lyhyitä.
Lisäksi asiassa on haittana "pehmouteni" kun olen tupakoimaton absolutisti.
Ja haluaisin toisenkin olevan tupakoimaton ja raitis/kohtuukäyttäjä- ei koskaan humalassa.
Eli tällä hetkellä voisi sanoa, että seurustelen, mutta pidän "varalla" yllä ainakin ystävyysasteella jokusta muutakin nettiystävyyttä jotka saattavat ajan mittaan mennä vakavammaksikin...
Olen yleensä melko moraalinen, mutta tässä asiassa liian monien koettujen jätetyksi tulemisten (lue pettymysten kolhimana) en sitä -valitettavasti voi väittää olevani.
Että tällaista mun kohdalla...
Mukavaa kevättä kaikille=D
Itsellänikin on noita ystävyyksiä mennyt poikki, mutta ei ikinä minun toimestani.
Kummaa, miten naiset saattavat ihan yllättäen ottaa nokkiinsa jostain ja lopettaa vain kirjoittelun.
Jos tunnen tulleeni loukatuksi, mikä on aika epätodennäköistä(ellei vastapuoli tee sitä tarkoituksella), niin haluan kyllä puhua asiat selväksi, enkä vain ala mököttömään sanomatta mitään.
Kertaakaan en ole itse pistänyt välejä poikki, mutta vastapuoli on, milloin mistäkin syystä.
Paras jos ei deittaile niiden kanssa jotka eivät osaa/kykene lähettää kuvaa sinulle.
Minä itse en deittaile tällä hetkellä mutta eipä tulis mieleenkään enää deittailla sellaisten kanssa josta en saisi kuvaa. Sanoivat naiset(samahan koskee myös miehiä) mitä tahansa deittisivujen teksteissä, en yhtään usko mitään sepustuksia ulkonäöstä. Jos ei ole kuvaa jota arvioida voi siellä toisessa päässä olla vaikka millainen peikkko.
Olen kyllä joskus (onneksi en kovin montaa kertaa, kyllä sitä vähemmästäkin oppi) tutustunut vastakkaiseen sukupuoleen ilman kuvaa, ja joka ikinen tapauksessa ulkonäkö on ollut aika kaukana siitä millainen vaikutelma siitä on annettu ennen tapaamista.
Itsellenikin on vaikeaa sanoa näkemiin heti ensinäkemältä joten yleensä olen roikkunut deitattavan kanssa kohtuu ajan ennen kuin yritän sitten deitin lopuksi sanoa hienovaraisesti että et ole ihan minun tyyppiä.
Muistan kun kerran kaverini kanssa pistettiin sovittiin tapaaminen kahden tytön kanssa ja heillä ei ollut antaa mitään kuvaa mutta meillä kuitenkin oli kuvat lähettää heille. Kuulimme aivan uskomattomia kommentteja ulkonäöstä. Toinen tyttö sanoi kaverinsa läähättäneen kuvaa melkein tuntikausia. Kommenteista me vain oltiin toki otettuja ja ihan naureskeltiin niistä ylistyksistä mitä ne tytöt sanoi. Sitten itse treffipaikalla bongailtiin oikeasti hyvännäköisiä (pitkiä, upeita) tyttöjä arvuutellen että oisko nuo seuraavat tytöt jotka tulee vastaan juuri meidän deittityttöjä. No pettymys oli kova kun nähtiin oikeat deittikamut, toinen oli lyhyt ja toinen "hieman ylipainoinen". Ja kumpikin melko rumia. Siinä valkeni syy niin uskomattomiin kommetteihin meidän ulkonäöstä vaikka ei me mitään mallipoikia olla.
Eli ilman kuvaa ei kannata treffejä suunnitella.
Itse olen tavannut netin kautta kaksi joilla ei ollut kuvaa. No silloin en minäkään antanut kuvaa, ajattelin silloin että mitä turhia, kyllä sitten tavatessa näkee ja muutenkin pidin pinnallisena sitä että täytyy nähdä kuva toisesta että suostuisi näkemään. No, kummallakin kerralla odotin ihan ok-näköistä tyyppiä, ainakin netissä sanoivat niin ja toinen että on kehuttu ihan hyvännäköiseksikin. Ja ajattelin että kun kerran muuten tuntuu mukavalta niin tuskimpa sillä ulkonäöllä niin väliä on.
Toinen mies oli ihan ok, mutta hänellä oli todella omituisia maneereita joita en nyt tässä lähde tarkemmin kertomaan. Näin useita kertoja hänet, ja joka kerta minua ärsytti yhä enemmän nämä maneerit. Ja vaikka netissä olin pitänyt häntä hauskana yms, niin livenä samat jutut kuulosti todella keksimällä keksityiltä. Hänellä oli tarve myös jotenkin päteä..hänessä taisi näkyä ne akateemisesti koulutetun huonot puolet.
Toinen mies taas oli suoraan sanottuna ruma, siis juuri tämä joka kehui olevansa hyvännäköinen. Kamalaa mutta totta, en pystynyt yhdistämään netin juttuja tähän mieheen, en pystynyt näkemään muuta kuin sen epäsiistin ulkonäön ja vääntyneet silmälasit yms.
Nyt olen tapaillut miestä joka lähetti itse kuvansa ilman pyyntöä, ja minä myös hänelle. Ainakin tiesimme suunnilleen toistemme ulkonäöt, ei tarvinnut sen takia jännittää niin paljon. Paljon parempi näin.
Rumakin on aika suhteellinen käsite. Toisten mielestä joku voi olla ruma ja toisen mielestä komea tai normaali.
Aika usein netin kautta alkaneet tuttavuudet ovat pettymyksiä. Sitä luo itselleen tietynlaisen kuvan toisesta, ja pettymys on suuri, kun oma mielikuva hajoaa tapaamisen myötä.
Muutamien pettymysten jälkeen onni kääntyi. Kohta vuoden olen ollut netin kautta löytyneen miehen kanssa. Ei valehdellut ulkonäköään eikä muutakaan. Netissäkin meitä on monelaisia...
Kyllä siellä niitä "oikeitakin on, kun vaan kohdalle sattuu=)