Se tavallinen tarina, yksipuolinen järjetön ihastus, joka ei pysy poissa. Ilman häntä olen vapaa, fyysisesti elossa mutta sisältä kuollut. Sopii ihan hyvin Hänen seurassaan olen kuin vangittu villieläin, tunteita ihan liikaa ihmisen käsitellä laidasta laitaan, ja täysin rikki ja revitty.
En pysty enää kauaa elämään näin, tämän on pakko loppua. Onko ainoa tapa päästä tilanteesta, että jompi kumpi lähtee? En pysty pääsemään hänestä mitenkään muuten eroon työpaikan sisällä. Työ itsessään on muuten hyvä, en haluaisi lähteä, mutta en voi pakottaa häntäkään lähtemään.
Jos osaisin, muuttaisin omaa asennettani, jos se olisi ratkaisu tähän. Oikeastaan voisin tehdä melkein mitä vaan, kunhan tunteet saisi häviämään ja molemmat voisi pitää työpaikkansa. Onko kokemusta, neuvoja, miten tästä enää saisi win-win -situationin?
En pysty enää kauaa elämään näin, tämän on pakko loppua. Onko ainoa tapa päästä tilanteesta, että jompi kumpi lähtee? En pysty pääsemään hänestä mitenkään muuten eroon työpaikan sisällä. Työ itsessään on muuten hyvä, en haluaisi lähteä, mutta en voi pakottaa häntäkään lähtemään.
Jos osaisin, muuttaisin omaa asennettani, jos se olisi ratkaisu tähän. Oikeastaan voisin tehdä melkein mitä vaan, kunhan tunteet saisi häviämään ja molemmat voisi pitää työpaikkansa. Onko kokemusta, neuvoja, miten tästä enää saisi win-win -situationin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itsellä on kans samanlainen tilanne, järjettömän ihastunut erääseen naiseen joka on saavuttamattomissa. Monesti käynyt mielessä että en jaksa tätä enään lähden pois, kun taas toisinaan olen että kyllä minä jaksan. Päivästä riippuen toiset päivät ovat helpompia sitten toisinaan taas heräävät tunteet pintaan. Tykkään myös työstäni enkä haluaisi lähteä, vaikka mahdollisuuksia onkin ollut. Kaipaisin myös vinkkejä miten kannattaisi tehdä.
Oletteko edes yrittäneet lähestyä ihastuksenne kohdetta? Mistä tiedätte että se on yksipuolista?
Ajattelin aivan samaa kuin sinä, joten varmistakaa edes, ennen kuin teette mitään muuta.