Olen monesti miettinyt mikä saa useimmat suhteessa olevat naiset rupsahtamaan jos kyseistä sanaa käytetään. Minä olen miehenä aina pitänyt kroppaa hyvässä kuosissa, treenannut salilla ja harrastanut muutakin liikuntaa. syön suht terveelisesti en tupakoi ja alkoa käytän kohtuudella välillä. Naiseni taas ei tee juuri mitään, kävely on ainut mitä harrastaa mutta muu ei kiinnosta ja se näkyy...on ylipainoinen. Kiukuttelee minulle kun katson mitä syön että onko pakko kytätä syömisiään ja kuntoilen aktiivisesti ja näytän myös siltä. Kuulen usein että olen perfektionisti kun syön kohtuudella ja treenaan aktiivisesti, olen sanonut että lähde mukaan ja treenataan yhdessä mutta ei...telkkari ja netti vie voiton ja sitten ihmettelee kun paino ei laske. Kyllä toi ylipaino vaikuttaa myös henkiseen hyvinvointiin alentavasti, en ymmärrä mikä siinä niin mukavaa on. Naisella pitää ja saa olla lihaa ja muotoja mutta se ei tarkoita ylipainoa. Eihän meillä ole ollut seksiäkään aikoihin kun muija ei jaksa ja mua ei taas nappaa, enää. Jos sairaus aiheuttaa turvotusta tai lihavuutta ymmärrän mutta kun omasta tahdosta turpoaa niin minkäs teet. Olen sanonut että syö useammin ja vähemmän kerralla ja kevyesti mutta ei...aina mahd. paljon että mahalaukku venyy ja seuraus näkyy. Eikä kannata aina vedota lapsen saantiin, muija oli vuosia täyteläinen ja näytti hyvältä mutta sitten repsahti. Ja sitte vaatekaappi on yks kiukuttelun kohde kun vaatekoko muuttuu M/L koosta Xl...ei mahdu housut, hame piukottaa ja kaikki ahdistaa. Näin meillä mites muilla.
Miettikää tarkkaan syitä
sarvistakiinni
27<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ehkä hän ei välitä itsestään enää.
Oletko ajanut hänet siihen, että millään ei ole väljä. Ehkä häntä ei kiinnosta mies enää.
Pitäskö keskustella vähän siitä, että miksi hänen mielenkiinto on lakannut itsestä huolehtiminen.
Jos ei mikään keskustelu auta onko syytä erota, jos hän ei mielytä ukoisesti enää.
Ehkä hän näkee sinutkin erilaisena kuin ennen.
Muista en tiedä, mutta itse lihon, kun on liikaa kiirettä, stressiä, huonot yöunet ja sekalainen aikataulu. Kilot karisevat heti, kun jää enemmän aikaa itselle, eikä tarvitse olla koko ajan huolissaan jostain.
Hankalampina aikoina kaikki tarmo menee siihen, että saa itsensä aamulla sängystä ylös ja kaikki päivän pakolliset kuviota hoidettua. Kierrettä on vaikea saada poikki. Mutta sitten kun sen saa, ei tarvitse edes erikseen laihduttaa mahtuakseen vanhoihin vaatteisiinsa. Sit sitä tietysti päättää, että ei koskaan enää stressaannu, mutta kun se ei ole ihan täysin omissa käsissä...
Näin mulla.
Stressi, kiire harvoin lihottaa- yleensä kiireessä ei tule syötyä, joten laihtuu. Helleaikoina minun painonnousuni johtuu munuaisista, samoin kun (fyysistä) työtä on kausittain liikaa, ja kuumia työskentelyoloja.
Sekalaiseen aikatauluun joutuu totuttelemaan- kellä on työ esimerkiksi semmoinen että lähdetään kun kutsu käy, vakihommien päälle.
Itse ratkaisin pulman niin, että varsinaiset vapaapäivät teen niitä muita asioita- en ammattiani läheltäkään sivuavia, ja kuljen ulkona, maastossa. sienestäen/kalastaen, mitä ikinä vuodenaikaan sopivaa. Stressaannun nelisnurkkaisissa- hyväksyn sen puolen itsessäni. Sekin jo vähentää stressiä.
Nyt paino on pyörinyt alle 57 kilon, hyvä. Turvotuksien kanssa joskus nousee pariin vuorokauteen muutaman kilon.
Rupsahtaminen? Minusta miehet muuttuvat henkisesti enemmänkin, kohti keski-ikää mennessään. Kestävyyskunto... Valitetaan jo parin kävellyn kilsan jälkeen. ei kestetä maasto-oloja, ja nainen saa siellä tehdä kaiken työn, kuten leirihomman, etc.
Jos mies saa valita, on petissä, autoilemassa, pällistelemässä näkemiään autoja... Mitään hyötyä elämälle.
Olen itse koittanut houkutella ulos, autosta, rakennuksista miestä. Mutta homma päätyy siihen, etten ole päässyt pois kaupungista, kun mies ei jaksa pitempiä pyörälenkkejäkään. Ja minua tympii koko homma semmoisena. Lähden sitten jolloinkin irtiotoille- Myönnettävä minunkin että ei asfaltin pojasta ja metsäläisnaisesta ole tullut mitään hyvää paria. Toinen ei viihdy, eikä toinen.
Aloittaja, teilläkin voi olla se erilaisuus, mikä tekee jäyniä. Hyvä olisi tiedostaa pariskuntana se, mikä sopii toiselle mikä itselle.
Miksikö minäkin menin parisuhteeseen? Ihastuin. En tiedä rakastanko vieläkään, useamman vuoden jälkeen- kun en ole tunteideni tunnistamisessa edes ollut hyvä, vaan käytännön asioissa. Joskus en välitä, joskus paljonkin. Joskus koen riipaksi.
Se on naisena kait vaikea myöntää jos toinen on osin oman normaalin elämän riippa, kaikkine vaatimuksineen jostain pullantuoksusta. Alun perinkin kyllä ilmaisin että kiinnostaa näinä elämän vuosina nähdä, kokea luontoa enemmänkin.
Minähän en tiedä mitä minusta jää, milloin jää jälkeen. Kunhan olen elänyt elämää enkä työnantajan elämää, tai kamun elämää.
Nyt täytyy sanoa että olet väärässä. Toki joitakin stressi laihduttaa, mutta harvoja. Yleensä stressi lihottaa, väsyttää ja masentaa. Kiireessä syödään epäterveellisesti mitä sattuu, ei liikuta ja ei nukuta.
Oliko naisesi aktiivinen urheilija seurusteluaikoina ja söi kohtuudella terveellisesti, vai vaihtoivatko munat ja aivot paikkaa?
Syöttekö eri ruokaa, eli elätkö elämäässi aivan muualla kuin kotona. silloin on selvää, että puolisosi voi todella huonosti ja sinä käyttäydyt huonosti häntä kohtaan. Osa kodin hommista kuuluu myös sinulle, ei puoliso ole piika, joka laittaa ruuat, siivoaa, pyykkää, hoitaa lapset. Ja minnekä luulet hänen jaksavan ehtivän kaiken tuon jälkeen ja luultavasti hänkin käy vielä palkkatyössä, kuten melkein kaikki suomalaiset naiset, Eivät miehet heitä elätä.
Syy puolison rusahtamiseen löytyy aika usein siitä miehestä.
En kyllä ymmärrä miksi syyllistetään toinen, jos puoliso on turvonnut kuin kuin pullataikina!? Jos kaikkia toisen ihmisen vikoja katsoisi, niin minunkin pitäisi painaa jo ainakin 300kg. Kyllä tuon aloittajankin vaimo on itse tunkenut sitä ruokaa sinne suuhunsa eikä siitä miestä voi syyttää. Liikuntaakin jokainen voi harrastaa itse sitä ei voi tehdä kenenkään puolesta. Aloittajan vaimo on vain laiska niinkuin minun miehenikin.
Niin totta. Tulee vähän mieleen että ovatko nämä monet kommentoijat itse niitä pullataikinoita jotka kokevat piston nahoissaan aloittajan kommenttia lukiessa.
Kyllä ihan jokainen on vastuussa omasta painostaan. Ja tosiaan, vähän sama kuin syyttäisi alkoholistin läheisiä että he ajavat toisen juomaan... joo.
Totta ettei ole miehen syy tai hänen vastuulla. Mutta omilla teoillaan mies olisi voinut ohjata naista arvostamaan itseään enemmän.
Vaimosi ei voi hyvin.
On täysin järjetöntä mietiskellä mikä saa "naiset" rupsahtamaan, jos oma vaimo ei liiku eikä huolehdi kunnostaan. Ehkä teillä on kilpailu meneillään: sinä heilut ja liikut kuin henkesi edestä, se lannistaa vaimon. Myös teidän muutoin epätasapuolinen parisuhde vaikuttaa negatiivisesti vaimoon. Haukumalla "rupsahtaneeksi" et taatusti saa vaimoasi innostumaan liikunnasta. Tai sitten tuossa käy perinteisesti: vaimo sisuuntuu, laihtuu, pysyvästi - ja huomaa samala, ettei teillä ole mitään yhteistä.
Naisesi ei ole "useimmat suhteessa olevat naiset" eikä hän edusta muita kuin itseään. Minä ainakin haluan, että mieheni on edelleen kiinnostunut minusta ja voi olla ylpeä kauniista naisestaan. Yhdessä olemme olleen 40 vuotta. Juuri äsken tulimme ulkoa syömästä ja mieheni ei saanut silmiään irti minusta "koska olen niin hyvännäköinen ja ei koskaan kyllästy". Tuntui hyvältä vaikka toki tiedän, etten mikään missi ole, mutta miehelleni yhä kaunis.
EHkä naisesi kärsii motivaation puutteesta, voisitko sinä olla hänen motivaationsa eli hän näkisi jonkun syyn miksi olla silmissäsi viehättävä?
No tuo on kyllä niin potaskaa... kyllä jokainen ihminen on ihan itse vastuussa itsestään, omasta hyvinvoinnistaan ja painostaan. Ei todellakaan ole toisen "vika" jos on laiska (sairaus erikseen!) ettei kiinnosta mitä syö ja liikkuminen rajoittuu telkkarin, tietsikan ja jääkaapin ääreen! Heikolla itsetunnolla varustetut tarvitsee sen itsetunnon pönkittäjän jonka pitäisi kehua ja paapoa..? Ei ihan tervettä minusta. Kaikki kun lähtee itsestä!
Mies jos olisi rehellinen hän myöntäisi saavansa nautintoa juuri tuosta ylivertaisuudestaan vaimoa kohtaan. Tuntee itsensä TODELLA mahtavaksi pakkaukseksi läskin ruman passiivisen muijansa rinnalla.
Höpöhöpö.
Tuossa se pullukoiden logiikka tiivistyykin.
Muita on kiva syytellä.. Jos itsellä ei ole viitsimistä tehdä mitään kiloilleen. Ja sille itsetunnolle .
Mistä ihmeestä te pyörykät aina saatte päähänne noita? "tuntee itsensä ylivertaiseksi" blabla.. Jotkut oikeasti tykkää liikkua, syödä itselleen sopivalla tavalla (koen sanan terveellinen huonoksi sillä rajoitteita on monilla) ja pitää huolta yleisesti itsestään. Se tulee ns luonnostaan eikä siinä vertailla muita!
Toki välinpitämätön pyörykkä sohvalla harmittaa ja varsinkin jos tuppaa kitistä toisen syömisistä/tekemisistä..
Miksi sen pullukan tapoja ei saisi arvostella mutta kumppanin itsestään huolehtiminen on suuri vääryys sitten?
Sori mutta itse te tunnette alemmiksi ja närkyilette kun on kivempaa mässätä.. Eikä tuloksia näy ja samalla ukko huolehtiikin omasta kropastaan.
"Jahöpönhöpön" kommentti on kyllä ihan hyvä ja oikein mutta miksi riivatussa on olemassa niiin paljon ihmisen näköösiä jotka eivät tiedä sitä hommaa? Suurin osa kuvittelee että oma olo ja elämä on jotenkin toisesta kiinni, toisen käsissä, toisen 'armoilla', toisen luvalla ... Vai mitähän withua ne oikein ajattelevat?
Olet kyllä oikeassa tuossa minunkin mieheni kyllästyi kun lihoin lapsien jälkeen. Kun tein elämän muutoksen ja olen nyt upea niin ei sekään nyt ole hyvä. Epäilee olevan mulla nyt suhde meneillään. Milloin nuo miehet olisivat tyytyväisiä ja rehellisiä puolisoitaan kohtaan? Mikä olisi hyvä? Miten puoliso olisi parhaimmillaan? Nyt kannattaa todella ukkomiehet mennä itseensä ja miettiä mitä haluavat? Nyt kun kuulemma muut miehet minut huomaa ei ole sekään näymmä hyvä?
Kyllä on ihan omasta päästä kiinni jos syöpöttelee ei kannata toista syyllistää. Kukaan ei ihannoi selluliittiä tai läskiä, en ole ainakaan vielä tavannut ja ikääkin jo 46v. Itse olen kunnossa vartalolta, hivenen lihaksikas ja tyytyväinen itseeni ja niin haluan jatkossakin olla. Avovaimosta ei voi sanoa samaa mutta tehkööt niin kuin haluaa ei kuulu mulle. Ehkä joku kiihottuu läskistä...en kyllä tunne ketään. Mullakin oli tapana kannustaa avovaimoa syömään vähemmän, liikkumaan enemmän mutta kun kiinnostuksen kohteet on muualla niin minkäs teet, annoin olla ja siitä seurasi kriisi...kun nainen ei välitä kropastaan lihoo entisestään niin seksihalut vähenee ja loppuu kokonaan ja sitten ihmetellään et mitäs nyt kun ei mies halua...peiliin kun katsoo syy voipi löytyä sieltä. Minäkin olen pitänyt itseäni kunnossa jotta avovaimo olisi tyytyväinen musta puolisona...voisin toki lipittää alkoholia, vetää rasvaista ruokaa ja lopputulos olisi karua katseltavaa en usko että avovaimoakaan kiihottuisi jos ylipainoinen mies tunkisi päälle ähkien kyllä siinä halut ja himot lähtee.
Meil se on toisin päin...ei oo ukko sen jälkeen peiliin kattonu, kun sanottiin tahdon. Elämäntavat on kaikkee muuta, kun terveelliset. Oon yrittäny houkutella mukaan liikunnan pariin, mut ei niin ei. Oishan se kiva kun mieskin pitäisi huolta itsestään ja näyttäisi hyvältä...edes joskus... Mun mielestä se on kunnioituskysymys puolisoa kohtaan. Toki sairaudet on ymmärrettäviä, mut jos ei vaan kiinnosta. Niin ärsyttävää...ikävä kyllä sitä vaan erilleen kasvaa...
On ihmiset tyhmiä jos luulevat avioon päästessään että voi rupsahtaa...kyllä sen toisen kiinnostus lopahtaa ajan myötä...ei tee seksiä mieli eikä paljon muutakaan. Asia erikseen taas jos molemmat turpoaa eikä seksi merkitsae enää mitään oleellista. Mun naiseni oli halukas niin kauan kuin jaksoi panostaa itseensä...painon noustessa tasaisesti ensin laski mun halut sitten naiseni ja siinä sitten oltiin...ei seksiä, ei läheisyyttä ei muuta kuin tasapaksu arki. On myös ihme ellei oma terveys kiinnosta, katukuvassa näkyy ylipainoisia ihmisiä yhä enemmän.
Minä en ole xl kokoluokassa, mutta parisuhteen aikana lihonut kuitenkin 15 kiloa. Edelleen "yleisen käsityksen" mukaan olen varmaankin vetävä. Pukeudunkin hyvin.
Mutta miksi olen lihonut, syyt voi olla samoja kuin enemmänkin lihoneilla. Tässä pari omaa syytäni:
Muutama kilo jäi lasten jälkeen.
Nautin yhteisistä herkutteluhetkistä perheen kanssa, etenkin kaksin miehen kanssa.
Jos olen stressaantunut, turvaudun herkutteluun.
Jos olen väsynyt, turvaudun energiajuomaan.
Jos minulla on aikaa tovi olla rauhassa yksin, palkitsen itseni herkuilla.
Haluan olla vieraanvarainen emäntä ja pullantuoksuinen äiti, eli leivon aika usein.
Istun monta kertaa viikossa palaverissa, joissa on hyvät ja houkuttelevat ruuat.
En urheile paljoa, kun en löydä sille aikaa tai energiaa. Lapset on 5, 6 ja 8. Mies usein reissutöissä.
Itsetuntoni on laskenut, mikä on johtanut siihen, että lohdutan itseäni syömällä.
Myös mieheni on lihonut samaa tahtia kanssani, mutta toisinaan intoutuu ehdottelemaan syömisten kyttäämistä yms. Se ärsyttää suunnattomasti, koska en halua luopua herkuistani ja koen että ehdotus on loukkaus. Käytännössä moiset ehdotukset ovat vieneet seksihaluni. (Seksiä on säännöllisesti, annan nykyään miehen mieliksi. Itse en enää innostu.)
Tällaisia ajatuksia. Auttaa en tosin osaa. Mutta sen tiedän että jos arvostelet naistasi, se luultavasti vain ajaa hänet syömään. Jos kehut, ihailet ja annat rakkautta, nainen voi itse haluta laihduttaa.
Tasan ei käy onnen lahjat, eikä myöskään läskit. Näin se vaan on. Exänikin lihoi muutamassa vuodessa 30 kg. Hänellä oli kaikenlaista muutakin ongelmaa, nuo läskit meni siinä sivussa, olivat ongelmista pienimpiä. Mutta toisen puolesta ei voi laihtua, kuten ei muutoinkaan muuttaa hänen elämäänsä.
Jos sinä nyt satut olemaan timmissä kunnossa niin ei se tarkoita että muut ukot olisivat myös. Vai eivätkö toljottimesi toimi mieäsihmisten kohdalla?
Sama koskee naisia, toiset ovat hyväkuntoisia ja hoikkia, toiset jotain muuta.
Yleistäminen tekee ihmisestä muuten hemmetin tyhmän oloisen, jos et ole koskaan huomannut. Joten mietipä itse - jos kykenet.
Tuntuu tosi oudolta lukea näitä kommentteja täällä, eivät korreloi katukuvan kanssa millään tasolla. Ihiset lihovat, mutta suuri osa ihmisistä tuntuu haluavan laihan puolison itselleen, ainakin näiden kommenttien perusteella. Toinenkin vaihtoehto on: timmit urheilijat tulivat tätä kommentoimaan.
Itseäni ärsyttää joku takatiukka alexanderstubb-tyylinen miesballerina. Ja vielä enemmän sellainen 40 , joka juoksee ikäänsä karkuun. Ei voisi vähempää kiihottaa. Itseäni kiehtoo pyöreämmät miehet, ne joilla ei ole urheilupakkomielteitä yms. Ymmärrän naistasi hyvin.
Tästä on puhuttu monen ystävän kanssa. Naiset yleensä haluavat "tavallisen miehen", eli sellaisen joka ei ole liian timmi. Ei toki ihan valtavan ylipainoinenkaan saisi olla, mutta mukavasti massua saa ja pitää olla.
Jonkun teorian mukaan tämä johtuu siitä, että sitten naiset eivät koe miestä itselleen ahdistavana, vaan voivat itsekin ruopahtaa rauhassa tai kokevat itsensä kauniimmiksi miehen rinnalla. Voihan siinä olla perääkin. Oli syy mikä hyvänsä, niin totuus on se, että naiset eivät halua liian urheilullista miestä. Piste. (Tai toki aina on poikkeuksia, mutta suurin osa ei halua.)
Siis myös kauniit ja hoikat naiset haluavat tavallisen miehen.
Itse en haluaisi liikkuvana mitään kaljamahaista miestä. Liikunnallisen kyllä, mutta ei liikaa sellaisen, joten tuo edellinen kommentti on kyllä totta. Huolehdin ulkonäöstäni, mutta en halua ottaa siitä liiallisia paineita, niitä on jo muutenkin tarpeeksi.
No. Tuli aloituksesta mieleen, että vaimosi on masentunut. Ehkä hän on huolehtinut kaikista muista, eikä jaksa kiinnittää huomiota itseensä.
Menkää yhdessä liikuntakurssille tai -leirille ja anna hänen valita omat jutut, tee sinä omiasi. Osta teleskooppisauvat hänelle. Vie pururadalle ja kerro, että hän saa samoilla omaa vauhtiaan, sinä juoksentelet omiasi.