Henkisen yhteyden parantaminen?

jjhfiojg kirjoitti:

Puhumme joka päivä paljon, hiljaisia hetkiä ei ole juuri koskaan, vain silloin kun olemme riidoissa. Välillä itse kaipaisin vielä vähän enemmän syvällisiä keskusteluja, mutta hän hermostuu, kun sanon näin. Ei kuulemma ole sellainen ihminen, joka haluaa vaan istuskella pöydän ääressä monta tuntia jutellen mukavia, minä olen. Riitatilanteissa inhoan mököttämistä, mutta hän ei halua silloin jutella kanssani. Usein riidat paisuu sen takia, kun "väkisin" yritän jutella ja selvittää. Mutta silti HÄN on se joka sanoo aina välillä, että toivoisi yhteytemme olevan parempi?? En ymmärrä yhtään mitä hän tarkoittaa. Sanoo, että ei tykkää käydä kanssani ulkona syömässä, koska meillä ei ole mitään puhuttavaa ja tuntee sen vaivalloiseksi, että pitää väkisin keksiä kokoajan jotain puhuttavaa. Musta meillä ei ole ikinä hilajaisia hetkiä, enkä ole yhtäkään kertaa kokenut etten keksisi mitään sanottavaa hänelle, puhua pölpötämme minusta rennosti alusta loppuun saakka. Eli mitä ihmettä? Tänään hän myös sanoi, että puhuu mielestään paljon enemmän kuin minä. Piti vitsinä sitä, kun sanoin että minusta minä puhun huomattavasti enemmän meistä kahdesta. Todellakin olen sitä mieltä, että ylläpidän yleensä meidän keskusteluja ja olen se puheliaampi, mutta ei se mua ole koskaan haitannut, koska juttelu hänen kanssaan on niin luontevaa. Miten voimme kokea samat tilanteet näin täysin eritavalla? Olen monesti yrittänyt kysellä häneltä tästä asiasta, mutta saan sellaisia vastauksia, joita en ymmärrä, niinkuin tämä ravintolajuttu. Tai sitten vetoaa siihen, kun joskus turhaudun kun hän ei olleenkaan ymmärrä, mitä tarkoitan ja sanon, ettei hän ymmärrä mua. Ei pitäisi sanoa niin, mutta kun mun mielestä meidän yhteys hieman rakoilee niin, ettei hän täysin ymmärrä mua, mutta hän taas ei siinä samaa mieltä. Hänestä meillä ei puhuttavaa. Mä en taas koe olleenkaan näin. Hän on se vähäsanaisempi. Mitä ihmettä? Olen yrittänyt ehdottaa yhteyden parantamista, että juteltaisi enemmän. Tästä hän suuttuu. Ei kuulma halua jutella kanssani enää yhtään enempää. Yhteys kuulma on sellainen, että se joko on tai ei ole, ja jos sitä ei ole, ei sitä voi mitenkään parantaa. Olen taas täysin eri mieltä, musta yhteyttä todellakin voi parantaa keskustelemalla enemmän. Me ei aina ymmärretä toisiamme, se on totta, ja joskus kumpikin joutuu vääntämään rautalangasta toiselle, mitä on tarkoittanut, mutta mun mielestä olisi helpompi ymmärtää toista paremmin, jos keskusteltaisiin vieläkin enemmän ja syvällisemmin. Yleensä mun mielestä kyllä mä ymmärrän paremmin mitä hän tarkoittaa, kuin hän mitä minä tarkoitan, mutta en tiedä. Hänestä sellainen yhteys, että ymmärtää heti, mitä toinen ajaa takaa, on joko heti tai ei ikinä. Musta taas kerran kauhean kapea tapa ajatella. Musta tuntuu, että hän ajattelee kaiken jotenkin hirveän mustavalkoisesti, joka turhauttaa mua. Mutta siis voiko yhteyttä parantaa vai ei? Tähän voisi vielä lisätä, että perusluonteiltamme minä olen hyvin positiivinen ja hän aika negatiivinen. Kuulma kuitenkin haluaa olla yhdessä, rakastaa mua ja parisuhteessamme on tarpeeksi hyvä olla. Kuulma meidän suhde vain on mitä on, ja se pitää hyväksyä sellaisena kuin se on ja hän on jo hyväksynyt. Musta ihan hirveää, että toinen sanoo, että yhteys ei kovin hyvä ja sitten ei halua tehdä mitään sen parantamiseksi ja suuttuu joka ideasta. Täh? Olisi sitten ollut hiljaa..

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä