Sattumalta osuimme taannoin samalle Karibian risteilylle, ex-pulla ja minä. Risteilijä oli valtava, enkä olisi luultavasti tavannut muita suomalaisia, ellen olisi osallistunut eräässä pysähdyspaikassa saaristoristeilyyn.
Osallistuin kuitenkin, ja tietysti heti huomioni kiinnittyi miekkoseen, joka haluamalla halusi ja vaatimalla vaati saada ostaa virallisen matkalipun myös tyttöystävälleen, suomalaisella rallienglannilla sönköttäen. Tilanne oli hieman kiusallinen, koska sekä kiertoajelun järjestäjä että me muut pienehköön huvipurteen tulossa olevat matkustajat havaitsimme, että tyttöystävällä ei ollut pulssia. Tyttöystävä oli lähempää tarkasteltuna jonkinmoinen sekoitus kumia, lateksia, muovia ja vinyyliä tms.
Noh, pullero sai tyttöystävälleen lipun jonkun aikaa jankattuaan. Pikkupaatin kapteeni lupasi lopulta jopa ilmaiset kuohuviinit morsiolle. Päästiin siis vihdoin lähtemään kiertoajelulle, jossa oli tarkoitus etäältä tutustua asumattomiin pikku saariin, tutkaillen pintapuolisesti niiden monipuolista luontoa ja elämää huvipurrelta kiikaroiden.
Jotkut tosin olivat lähteneet matkaan ihan vain paikallisen ruoan takia. "Laivalla" nimittäin tarjoiltiin kapteenin äidin, BigMaman tekemää paikallista ruokaa. BigMamalla oli jo satamassa veitset teroitettuna, pannut kuumenemassa kaasupolttimoilla ja nauru herkässä. Valkoiset, sokeripalan kokoiset hampaat tuntuivat valaisevan koko naaman, kun BigMama toivotteli hymyssä suin väkeä tervetulleeksi, välillä äityen nauramaan ääneen omille sutkautuksilleen. Nauraessaan koko nainen hytkyi rytmikkästi kuin aladobi pesukoneen päällä linkouksen aikana. Vekkuli näky, joka sai suupielet väkisin hymyyn. Jopa ex-pullalla. Tyttöystävästä en osaa sanoa.
Otimme suunnan kohti avomerta ja asumattomia tropiikin saaria.
Aurinko porotti ja BigMama oli elementissään, heitteli riisit kiehumaan ja isoille pannuille mausteita ja öljyä, ja samanaikaisesti hauskuutti yleisöä. Ja hytkyi. Ja hytkyi. Nauru loppui jossain vaiheessa, mutta hytkyminen jatkui, ja lopulta BigMama korahti, ja kaatui pannujensa ja kaasuletkujen päälle koko 180 senttisellä ja ties kuinka isolla massallaan. BigMama oli saanut sairauskohtauksen!
Hirveä ryminä, ja sitten seurasi katastrofi: tuli, kaasu ja pikkupaatin dieselsäiliö kohtasivat toisensa!!!! Paatti syttyi tuleen! Väki kirkui ja joutui paniikkiin. Kenelläkään ei ollut pelastusliivejä, ja jotenkin minusta näin jälkikäteen tuntuu, ettei niitä ollut olemassakaan. Ainakaan kukaan ei ennen matkaa selvittänyt, mistä niitä löytyisi tarpeen vaatiessa. Puhumattakaan, että sellaiset olisi jaettu jokaiselle 20:lle heti matkan aluksi.
Jouduimme kaikki veden varaan, ja näimme kuinka pienyrittäjän paatti joutui liekkien nielaisemaksi. Jäänteet vajosivat tyynenmeren syvyyksiin. Ilo ja nauru vaihtuivat epäuskoon ja hätään. Ex-pulla puristi tyttöystäväänsä kovemmin kuin koskaan, ja huusi jumalaa suomeksi. Suuntasin päättäväiset kroolausvetoni kohti panikoivaa pullaa. Tiesin, että valtameriolosuhteet ovat raskaat jopa kaltaiselleni erinomaiselle priimusuimamaisterille, joten kellukkeet tulisivat tarpeeseen. Vaihtarina pelastaisin ex-pullan paniikista ja hukkumiskuolemalta. Pääsin pullan luokse, otin tiukan pelastusotteen (yhtä tiukan kuin pullalla oli tyttöystävästään) ja tyttöystävän luoman nosteen ynnä oman ponnisteluni ansiosta pysyimme pinnalla sen päivän, illan ja yön. Jossain aamuyön hämärissä pullalta pääsi ilmeisesti itku. Ainakin jotain soperrusta ja vikinää miehestä lähti, ja meri oli vähemmän suolainen jonkin aikaa..
Niin me sitten aamulla rantauduimme suolavettä nielussamme asumattoman saaren rantaan: minä, ex-pulla ja melkein kaiken staminansa menettänyt ex-pullan tyttöystävä.
Ihmeen äkkiä, siis jossain vaiheessa aamupäivällä herätessämme ex-pulla oli saanut takaisin oman pienen ja vittumaisen itsensä.
"Vitun kurppa, tiedä sitten että minä olen mies ja määrään, ja minä miehenä pelastin sinut. Se on a-a-a-a-a--alpha-power!"
Minulla oli sen verran maitohappoa luurankokäsissäni ja kropassani, että tyydyin sanomaan vain että "Yes, massa. Me slave." Olin jossain tajuttomuuden, unen ja valveen välitilassa, jossa typeryydet tai uho olivat merkityksetöntä lorinaa. Samanlaista lorinaa voi toinenkin pää ihmisessä tuottaa, kun on niellyt pari litraa suolavettä.
Vaivuin oblivian ihanuuteen. BigMaman sokeripalahampaat ja hymy muuttuivat esihistoriallisen jättimuulin hampaiksi ja nauru samaisen muulin korvia särkeväksi rääkymiseksi. Ex-pullan kuminen ja iljettävä tyttöystävä muutui äiti maaksi, elämän mahdollistajaksi ja pullasta tuli satakiloinen peräpukama, joka kulki mukanani, vaikka yritin potkia sitä loitommas.... Uneksin ja hourailin....
Heräsin pullan ja hänen tyttöystävänsä riitaan. Pulla sätti naistaan, koska tämä ei pullan mielestä vastannut oikealla tavalla hellyydenosoituksiin ja intiimiin yhdessäoloon. Tarina jatkuu...
Voi helevelevitsi. Autiolla saarella pullan ja kumisen siemenpussin kanssa. Ei paljon naurattanut.
Osallistuin kuitenkin, ja tietysti heti huomioni kiinnittyi miekkoseen, joka haluamalla halusi ja vaatimalla vaati saada ostaa virallisen matkalipun myös tyttöystävälleen, suomalaisella rallienglannilla sönköttäen. Tilanne oli hieman kiusallinen, koska sekä kiertoajelun järjestäjä että me muut pienehköön huvipurteen tulossa olevat matkustajat havaitsimme, että tyttöystävällä ei ollut pulssia. Tyttöystävä oli lähempää tarkasteltuna jonkinmoinen sekoitus kumia, lateksia, muovia ja vinyyliä tms.
Noh, pullero sai tyttöystävälleen lipun jonkun aikaa jankattuaan. Pikkupaatin kapteeni lupasi lopulta jopa ilmaiset kuohuviinit morsiolle. Päästiin siis vihdoin lähtemään kiertoajelulle, jossa oli tarkoitus etäältä tutustua asumattomiin pikku saariin, tutkaillen pintapuolisesti niiden monipuolista luontoa ja elämää huvipurrelta kiikaroiden.
Jotkut tosin olivat lähteneet matkaan ihan vain paikallisen ruoan takia. "Laivalla" nimittäin tarjoiltiin kapteenin äidin, BigMaman tekemää paikallista ruokaa. BigMamalla oli jo satamassa veitset teroitettuna, pannut kuumenemassa kaasupolttimoilla ja nauru herkässä. Valkoiset, sokeripalan kokoiset hampaat tuntuivat valaisevan koko naaman, kun BigMama toivotteli hymyssä suin väkeä tervetulleeksi, välillä äityen nauramaan ääneen omille sutkautuksilleen. Nauraessaan koko nainen hytkyi rytmikkästi kuin aladobi pesukoneen päällä linkouksen aikana. Vekkuli näky, joka sai suupielet väkisin hymyyn. Jopa ex-pullalla. Tyttöystävästä en osaa sanoa.
Otimme suunnan kohti avomerta ja asumattomia tropiikin saaria.
Aurinko porotti ja BigMama oli elementissään, heitteli riisit kiehumaan ja isoille pannuille mausteita ja öljyä, ja samanaikaisesti hauskuutti yleisöä. Ja hytkyi. Ja hytkyi. Nauru loppui jossain vaiheessa, mutta hytkyminen jatkui, ja lopulta BigMama korahti, ja kaatui pannujensa ja kaasuletkujen päälle koko 180 senttisellä ja ties kuinka isolla massallaan. BigMama oli saanut sairauskohtauksen!
Hirveä ryminä, ja sitten seurasi katastrofi: tuli, kaasu ja pikkupaatin dieselsäiliö kohtasivat toisensa!!!! Paatti syttyi tuleen! Väki kirkui ja joutui paniikkiin. Kenelläkään ei ollut pelastusliivejä, ja jotenkin minusta näin jälkikäteen tuntuu, ettei niitä ollut olemassakaan. Ainakaan kukaan ei ennen matkaa selvittänyt, mistä niitä löytyisi tarpeen vaatiessa. Puhumattakaan, että sellaiset olisi jaettu jokaiselle 20:lle heti matkan aluksi.
Jouduimme kaikki veden varaan, ja näimme kuinka pienyrittäjän paatti joutui liekkien nielaisemaksi. Jäänteet vajosivat tyynenmeren syvyyksiin. Ilo ja nauru vaihtuivat epäuskoon ja hätään. Ex-pulla puristi tyttöystäväänsä kovemmin kuin koskaan, ja huusi jumalaa suomeksi. Suuntasin päättäväiset kroolausvetoni kohti panikoivaa pullaa. Tiesin, että valtameriolosuhteet ovat raskaat jopa kaltaiselleni erinomaiselle priimusuimamaisterille, joten kellukkeet tulisivat tarpeeseen. Vaihtarina pelastaisin ex-pullan paniikista ja hukkumiskuolemalta. Pääsin pullan luokse, otin tiukan pelastusotteen (yhtä tiukan kuin pullalla oli tyttöystävästään) ja tyttöystävän luoman nosteen ynnä oman ponnisteluni ansiosta pysyimme pinnalla sen päivän, illan ja yön. Jossain aamuyön hämärissä pullalta pääsi ilmeisesti itku. Ainakin jotain soperrusta ja vikinää miehestä lähti, ja meri oli vähemmän suolainen jonkin aikaa..
Niin me sitten aamulla rantauduimme suolavettä nielussamme asumattoman saaren rantaan: minä, ex-pulla ja melkein kaiken staminansa menettänyt ex-pullan tyttöystävä.
Ihmeen äkkiä, siis jossain vaiheessa aamupäivällä herätessämme ex-pulla oli saanut takaisin oman pienen ja vittumaisen itsensä.
"Vitun kurppa, tiedä sitten että minä olen mies ja määrään, ja minä miehenä pelastin sinut. Se on a-a-a-a-a--alpha-power!"
Minulla oli sen verran maitohappoa luurankokäsissäni ja kropassani, että tyydyin sanomaan vain että "Yes, massa. Me slave." Olin jossain tajuttomuuden, unen ja valveen välitilassa, jossa typeryydet tai uho olivat merkityksetöntä lorinaa. Samanlaista lorinaa voi toinenkin pää ihmisessä tuottaa, kun on niellyt pari litraa suolavettä.
Vaivuin oblivian ihanuuteen. BigMaman sokeripalahampaat ja hymy muuttuivat esihistoriallisen jättimuulin hampaiksi ja nauru samaisen muulin korvia särkeväksi rääkymiseksi. Ex-pullan kuminen ja iljettävä tyttöystävä muutui äiti maaksi, elämän mahdollistajaksi ja pullasta tuli satakiloinen peräpukama, joka kulki mukanani, vaikka yritin potkia sitä loitommas.... Uneksin ja hourailin....
Heräsin pullan ja hänen tyttöystävänsä riitaan. Pulla sätti naistaan, koska tämä ei pullan mielestä vastannut oikealla tavalla hellyydenosoituksiin ja intiimiin yhdessäoloon. Tarina jatkuu...
Voi helevelevitsi. Autiolla saarella pullan ja kumisen siemenpussin kanssa. Ei paljon naurattanut.
Vastaukset 11
Vanhimmat
:D
Kiitos rapsasta!
Onko tuo nyt sellainen henkilöhyökkäys ja shaming-language, vaikkei tyttöystävään osunutkaan eikä se uponnut?
Sinun vaimosiko se ex-pua vei? :(
"Tilanne oli hieman kiusallinen, koska sekä kiertoajelun järjestäjä että me muut pienehköön huvipurteen tulossa olevat matkustajat havaitsimme, että tyttöystävällä ei ollut pulssia. Tyttöystävä oli lähempää tarkasteltuna jonkinmoinen sekoitus kumia, lateksia, muovia ja vinyyliä tms."
Tuntomerkit näyttäisi ainaskin täsmäävän.
Muuten hyvä tarina mutta tuli kyllä joku ihan muu palstan mieshahmo mieleen kuin Ex-Pua.
Minkä ikäinen olet ja miten moni mies on käyttänyt sinua?
Todellakin, kärsimys Tyynenmeren asumattomalla saarella jatkui.
Monenlaisilla reissuilla minäkin olen joutunut joskus kärsimään, mutta ihan heti ei mieleeni tule vastaavaa via dolorosaa, mitä tuolla saarella jouduin kokemaan.
Meille tuli tietenkin päivän paahteessa sietämätön jano, ja nälkäkin alkoi olla. Nälkä vaivasi varsinkin pulleroa, koska hän ei ollut tottunut olemaan päivää syömättä. Minua ei päivän tai parin syömättömyys pelota, se ei vaikuta ihmiskehoon millään tavalla pahasti. Pulleron ymmärrys ei riittänyt, vaan hän luuli olevansa nälkäkuoleman ja kuivumisen partaalla, kun suolen mutkista alkoi kuulua murinaa. Pulleron asenne ja uskomus oli kuin idiootilla, joka kantaa vesipulloa aina mukanaan, ettei vaan kuole nestehukkaan kauppakeskuksessa astellessaan.
Eihän sitä kiukkuilua jaksanut kuunnella erkkikään. Lähdin kävelemään rantaviivaa pitkin, ja aika äkkiä löysin kookospähkinöitä. Ikävä juttu, että ei ollut mitään työkalua. Hakkasin muutaman kookospähkinän vihreän kyljen muusiksi rantakallion terävään reunaan ja sain esille ruskeat ja karvaiset kookospähkinän sisukset. Kuljetin ne ex-pullan luo hiekkarannalle. Ex-pulla oli näköjään ihan hiilenä tyttöystävälleen, mykkäkoulu meneillään.
-"Katso, toin meille kookospähkinöitä! Vielä kun keksitään miten saadaan nämä järkevästi avattua, niin olisi aika hyvä", sanoin.
-"Katopa vaan, kurppa on näköjään kunnostautunut. No ei olis sustakaaan uskonut. Vielä kun vedät sortseistasi esiin jonkun macgyverin macheten, niin joo. Vitun kurppa, monenkohan miehen käyttämä olet? " lausui pulla, ah niin tutulla tyylillään joutuessaan tilanteeseen, jossa muuta keinoa toisen lyttäämiseen ei ollut saatavana.
-"Äläpäs jaksa. Vedetään tässä nämä pähkinät jotenkin auki vaikka kivellä hakaten. Tuo kallion reuna olisi ollut ihan hyvä, mutta ruokittavat suut pitää olla lähellä kun pähkinä avataan ettei tavara mene hukkaan, ja te olitte täällä"...sanoin väsyneenä. Tai jotain..Saattoi pari voimasanaakin lipsahtaa väliin.
-"No joo, niinpä niin. Mutta tälle vi-tun huoralle ei anneta mitään. Saatanan mätisäkki ja läskikin vielä! Kato nyt mitkä selluliitit tälle on tullut ihan kun selkäni käänsin ja muutenkin ihan ä-l-lö-t-tä-vä-ä löysyyttä joka puolella. Tätä ei kyllä mikään sisäinen kauneus kompensoi, käytetty huora on käytetty huorrrrrrra vaikka olisi vain yksi kaltaiseni tosimies pumppaillut" , tiivisti tunne-elämänsä salat ex-pulla, välillä äänensä kohottaen falsettiin.
- "No, onpas tosiaan tullut muhkuraa reisiin ja käsivarsiin", sanoin sovitellen. "Mutta ehkä sun tyttöystävälläsi on jonkinlainen hapenpuute? Justhan me meinattiin hukkua. Annetaan nyt kuitenkin sillekin vähän kookosvettä, tiedä vaikka olette sen jälkeen taas sovussa", yritin vielä sovitella, koska ajatus karkasi kauheuksiin, lähinnä pulleron hallitsemattomaan sukupuoliviettiin, autioon saareen ja mahdollisiin vaaratilanteisiin.
-"Osu ja uppos, siis sullekin kurppa, vai mitä?" Jatkoi pullero narisevalla äänellään hennosti partaa kasvava leuka väpättäen. "Sullakin on selluliittiä ihan selvästi! Mitä pahaa mä muka olen tehnyt, kun pitää tämmöstä paskaa kestää?"
-"Jaa, missä sun mielestä?"
- "No katso nyt ahterias jos taivut, vaikka eihän kurpat taivu, tuollaiset kurpat on biojätettä joiden selkäranka ei taivu edes suihinottoon, saaaaa-ta-nah."
- "Joo, niin tosiaan, sellua pukkaa. Ei ole toimintakykyyn vielä vaikuttanut. Auo vielä tuota taikinaista leipäläpeäs, niin nostan tuon kivenmurikan tuosta syliini istun sun naaman päälle koko selluperseelläni ja töräytän suolavedet suuhusi", vastasin kiukun noustessa. "Eiköhän kuitenkin avata nämä pähkinät, ennen kuin ruvetaan tappelemaan kunnolla?"
No saatiin sitten pähkinät auki ja juotiin kookosvettä hengenpitimiksi. Olo koheni kaikilla (annoin näön vuoksi juomista myös tyttöystävälle). Ex-pulla ei osoittanut lempeitä tunteitä tyttöystäväänsä kohtaan, hän ei edes katsonut kurtistuvaa morsiantaan, kunhan tuhahteli ja sadatteli hiljaa itsekseen.
Itse hengasin tyttöystävän vieressä, ja huomasin, että puhaltamalla ei selluliitti häneltä häviäisi. Panolelu oli sellainen, johon tarvitaan omanlaisensa pumppu. Valmistauduin henkisesti tulevaan tarkailemalla ympäristöstä mahdollisesti löytyviä apuja. Eipä niitä paljoa ollut. Kiinnitin katseeni avomerelle, ja yritin nähdä olisiko horisontissa mahdollisesti laivoja, tai jopa muita saaria lähettyvillä.
Ex-pulla oli vaipunut uneen, kuin syöttöporsas maitoa saatuaan.
"
Aaalpha-power!!!
Ex-pulla kuorsasi vienosti, nukkuen autuasta pöljäkkeen unta.
Katselin ulapalle, ja tunsin epätoivon ilkeät näykkäisyt ytimesssäni. Epätoivo on tieteellisesti todistamaton, mutta monien elävien olentojen todentama olio, joka syö hiljalleen nakertaen ihmisen luontaisen kyvyn selviytymiseen. Se haukkaa luovuuden, nokkeluuden, älyn ja kaikkein arvokkaimman, mitä ihmisoliolla on, eli toivon paremmasta. Epätoivosta en uskalla paljastaa tämän enempää juuri nyt. Se on vaarallinen otus, jota ei parane ärsyttää.
Kävi niin, että näin ihmeellisen näyn. Ensin se oli säkenöivä piste horisontissa. Se tuli lähemmäs, ja mitä lähemmäs se kummallisesti aaltoilevasti lähestyi, sitä enemmän minua pelotti. Ilmiön liikkuminen oli näköaistilla havaiten outoa, täysin luonnonlakien vatstaista. Lopulta tuo kummallinen näky oli noin 10 metrin päässä lepopaikastamme. Se humisi ja jotenkin väreili oudosti, näyttäen lähinnä pienoiskokoiselta auringolta.
Tyrkkäsin nukkuvaa pulleroa, koska luulin näkeväni näkyjä.
"Anna mun nukkua, käytetty huora", sanoi pullero.
"En anna, nyt herää! Nyt herää! Näetkö saman mitä minä näen?" sössötin ja takeltelin.
"Whaaaaaaaa-ttt?????? Mitä tämä on, oletko sä paskakurppa tehnyt jotain juttuja..mä tiedän mä kuulin jo laivalla että sä olet just niin paskamaisista kurpista paskin että voisit ja osaisit...mutta mistä helvetistä sä muka olet saanut materiaalia, et mistään, paitsi jos tää kaikki olikin jo järjestetty juttu...Murhaaja-kurppa, mun tyttöystävä on hengetön!!! (Tyttöystävällä ei tosiaan enää ollut havaittavaa selluliittiä kumisessa kehossaan, henkikin taisi olla karannut)
Läpsäisin luurankokädelläni pullaa poskelle. Jos jokin ottaa hermoihini, niin hysteeriset urokset. Olla nyt hysteerinen ilman kohtua! Läpsyä tarvii.
Ja tarina ja koettelemus jatkui...
No, oltiin siinä sitten sanattomina ja toljotettiin, pullalla oli suukin auki ja alaleuka rentona, kuin konsanaan nuoruusvuosinaan, tienatessaan taskurahaa lähiökuppilan vessassa.
Me emme uskaltaneet sanoa sanaakaan. Vaistomaisesti otaksuimme, että ihmeellinen "tulipallo" tai mikä valopallo nyt olikaan, häviäisi pois, jos liikahtaisimme tai puhuisimme.
Ilmiö puhutteli meitä:
"Oi, kaksi samanlaista ja erilaista ihmisolentoa, tervehdys teille!"
Ei uskallettu sanoa mitään.
"Minä olen teille outo olento, ja tulen maasta jossa tunnetila on jumaluus. Tulen paikasta, jossa saamiseen riittää haluaminen. Tulin tänne opettamaan."
Näin puhui valopallo, ja ei se niin oudolta tuntunut. Varsinkin, kun olin yrittänyt joitakin tunteja takaperin "elvyttää" pullan tyttöystävää.
"Toteutan kolme toivettanne. Kertokaa ne minulle", jatkoi valopallo.
"Ja sä kurppa pidät nyt ruman pääsi...tai ei se nyt niin ruma ole, kai mä nyt sunkin suuhus voisin hätätilassa lastin lennättää...mutta minä olen Ex-Pua ja siten vaadin asettaa omat toiveeni ensisijaisiksi, koska olen miesten mies ja muutenkin koska olet kurppa."
"Samapa tuo, vastasin."
"Tahdon tänne tusinan teininaisia", julisti pulla pörhistellen olemattomia rintakarvojaan. Tai ehkä hän yritti esitellä yhtä olemattomia rintalihaksiaan, vaikea sanoa kummasta oli kyseTahdon helikopterin ja kuskin".
Sim-sala-PIN*******
Rannalle tupsahti aika värikäs joukkio teini-ikäisiä tyttöjä. Vähäkös pullaa otti päähän.
"Mun vuoro. Tahdon matkalaukullisen euroja, alle 200e seteleinä."
Sim-sala-PIN*****
Karmean värinen ja isoin mahdolllinen samsonite tömähti eteeni.
"Ja siis tahdon Koskemattomia Teininaisia Tusinan, enkä tämmösiä", vikisi pulla.
Ja niin saarelle tupsahti valikoima nörttejä ja muita misfitsejä.
Pullaa otti rusinaan, mutta oli minun vuoroni.
"Tahdon pelastushelikopterin ja kuskin".
Toiveeni toteutui.
""Ja siis tahdon Kauniita Koskemattomia Teininaisia tusinan", pihisi pulla.
Buum! Toiveensa toteutui.
Olin nousemassa kopteriin, kun valoilmiö tivasi minulta vielä viimeistä toivetta.
" Ex-pullalle ikuista impotenssia", letkautin.
Kaikesta päätellen näin on käynyt.
"No niin, korjaan toivettani
Ja minulle sanottiin, että toivetta ei voi korjata.
Ikuinen impotenssi oli ehkä julmaa.
Mutta hei, en menetä toivoa! Ehkä vielä joskus kohtaan sen kummallisen valoilmiön uudelleen! Toivon sitten vain ajoittaista impotenssia pullalle.
Joku roti kuitenkin,.
Tiludidaa!