Olen tuntenut ikäiseni naisen muutamia vuosia ja viimeisen puolentoista vuoden ajan on yritetty pitää ystävyyttä ja yhteyttä, mutta on kai tässä pakko alkaa luovuttaa. Nainen on erittäin sympaattinen, sydämellinen ensitapaamisilla ja jos törmäillessä satunnaisesti kaupungilla, mutta pitkäkestoinen jatkuva yhteydenpito ei hänen kanssa onnistu.
En oikeastaan ole pitänyt yhteyttä tähän ihmiseen, että olisin ystävän kaipuussa, mutta olen yrittänyt olla sitä hänen vuokseen. Vaikka tämä rouva tapaa uusia ihmisiä ja pääsee juttuun niin orastava ystävyys lopahtaa pian, mutta itse olen yrittänyt sinnitellä vain hänen vuokseen, koska hänellä ei ole ketään. On pitänyt yhteyttä muutamaan sisarukseen ja äitiinsä, mutta taitaa nyt olla nekin suhteet katkolla. On myös kolme aikuista tytärtä ja heidän kanssaan ei ole ollut mitään yhteyttä kymmeneen vuoteen.
Jotenkin pärjää jos menee aina vain naisen omilla ehdoilla, jättää omaan arvoonsa ilkeät kommentit ja tekstariryöpyt, joita häneltä saa, jos jokin pieni väärinymmärrys sattuu.
Yleensä teen niin, että laitan viestin ja napakan vastauksen, että en lue niitä törkeyksiä ja poistan ne lukemattomana. Suuttuessaan hän kaivaa jokaikisen koukun jolla voisi mollata, sättii päin näköä, levittelee juoruja ja kaivelee arvostellen kaiken mahdollisen virheen jonka on pannut mieleen "hyvänkin sään vallitessa". Hän on kyllä peili kaverinsa virheille ja tuo ne häpeilemättä ja kaunistelematta ilmi, kun sen aika on.
Olen yrittänyt olla tälle ihmiselle vankka tuki, jonkinlainen ystävä, antanut mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta aikansa tällaista kestää tällaista hyväntekeväisyyttä. Kun tahtoo olla että jos tuollaisen ihmisen kanssa jatkaa, niin tulee ikävyyksiä muihinkin ihmissuhteisiin kun tapillaan samoja kasvoja pienissä ympyröissä. Todennäköisesti hän taas tulee jossain vastaan, halaa ja pyytää sovintokahville, ja taas alkaa uusi akun lataus seuraavalle kahden kolmen kuukauden jaksolle kunnes se akku on täysi miina räjähtää.
Olen yrittänyt sanoa tälle henkilölle, että jos on eri mieltä tai loukkaantuu, niin pitää oppia puhumaan siitä mitä riita koskettaa ja sanoa asia fiksusti ja asiallisin sanamuodoin. Kyllä toista osapuolta on kunnioittava riidellessäänkin, mutta ei ihmistä voi toinen muuttaa.
On ihmisiä jotka jäävät yksin vaikka olisivat ulospäinsuuntautuvia ja oma-aloitteisia, mutta kyky pitää yllä ihmissuhteita on olematon. Säälin tätä ihmistä, mutta olen päättänyt lopettaa aktiivisen yhteydenpidon hänen kanssaan. Sanon että ollaan väleissä ja voidaan vaihtaa kuulumiset tavatessa, mutta aktiivinen yhteydenpito loppuu.
En oikeastaan ole pitänyt yhteyttä tähän ihmiseen, että olisin ystävän kaipuussa, mutta olen yrittänyt olla sitä hänen vuokseen. Vaikka tämä rouva tapaa uusia ihmisiä ja pääsee juttuun niin orastava ystävyys lopahtaa pian, mutta itse olen yrittänyt sinnitellä vain hänen vuokseen, koska hänellä ei ole ketään. On pitänyt yhteyttä muutamaan sisarukseen ja äitiinsä, mutta taitaa nyt olla nekin suhteet katkolla. On myös kolme aikuista tytärtä ja heidän kanssaan ei ole ollut mitään yhteyttä kymmeneen vuoteen.
Jotenkin pärjää jos menee aina vain naisen omilla ehdoilla, jättää omaan arvoonsa ilkeät kommentit ja tekstariryöpyt, joita häneltä saa, jos jokin pieni väärinymmärrys sattuu.
Yleensä teen niin, että laitan viestin ja napakan vastauksen, että en lue niitä törkeyksiä ja poistan ne lukemattomana. Suuttuessaan hän kaivaa jokaikisen koukun jolla voisi mollata, sättii päin näköä, levittelee juoruja ja kaivelee arvostellen kaiken mahdollisen virheen jonka on pannut mieleen "hyvänkin sään vallitessa". Hän on kyllä peili kaverinsa virheille ja tuo ne häpeilemättä ja kaunistelematta ilmi, kun sen aika on.
Olen yrittänyt olla tälle ihmiselle vankka tuki, jonkinlainen ystävä, antanut mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta aikansa tällaista kestää tällaista hyväntekeväisyyttä. Kun tahtoo olla että jos tuollaisen ihmisen kanssa jatkaa, niin tulee ikävyyksiä muihinkin ihmissuhteisiin kun tapillaan samoja kasvoja pienissä ympyröissä. Todennäköisesti hän taas tulee jossain vastaan, halaa ja pyytää sovintokahville, ja taas alkaa uusi akun lataus seuraavalle kahden kolmen kuukauden jaksolle kunnes se akku on täysi miina räjähtää.
Olen yrittänyt sanoa tälle henkilölle, että jos on eri mieltä tai loukkaantuu, niin pitää oppia puhumaan siitä mitä riita koskettaa ja sanoa asia fiksusti ja asiallisin sanamuodoin. Kyllä toista osapuolta on kunnioittava riidellessäänkin, mutta ei ihmistä voi toinen muuttaa.
On ihmisiä jotka jäävät yksin vaikka olisivat ulospäinsuuntautuvia ja oma-aloitteisia, mutta kyky pitää yllä ihmissuhteita on olematon. Säälin tätä ihmistä, mutta olen päättänyt lopettaa aktiivisen yhteydenpidon hänen kanssaan. Sanon että ollaan väleissä ja voidaan vaihtaa kuulumiset tavatessa, mutta aktiivinen yhteydenpito loppuu.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Nämä vanhemmat naisen on vaikeita tapauksia, ihmeellistä silti ovat miesystävää vailla mutta mikään ei kelpaa.
Luonteeltaan hankalia, haluavat heti polkea miehen suohon.
Mulla on katkolla pitkä ystävyyssuhde. Olen yksin. En tiedä, mitä jatkossa, emme tule enää toimeen keskenämme. Emme kai siedä toisiamme.
On se ikävä juttu, että ihminen on jollakin tavoin rikkinäinen ettei mikään ihmissuhde kanna pitkään. Tällä naisella on tällä hetkellä miesystävä, tai oikeastaan entinen on tullut vuosien tauon jälkeen kuvioihin. Toivottavasti pärjäävät yhdessä ja auttaneeko se, että mies ei tahdo pysyvästi muuttaa naisen luo, kun haluaa säilyttää kotitilan jossa aikuiset lapset vierailevat. Voi olla että miespuolisen kanssa hän osaa luovia paremmin.
Kyllä hän usein valittelee yksinäisyyttään, mutta ei ymmärrä kanssakäymisen pelisääntöjä.
Silloin kun on se hyvä vaihe päällä, niin nainen kehuu ja ylistää maasta taivaaseen, mutta sitten vain naksahtaa, miettii yksikseen jotain keskustelun yksityiskohtaa ja alaa viestitellä tai soittaa haukkumapuhelun. Tätä tapahtuu suunnilleen noin kolmen kuukauden välein.
Nainen on ollut aikaisemmin pitkään alkoholisti, mutta on ollut täysin raittiina kolmisen vuotta. Olen miettinyt että selittyisikö säännöllinen mielen kireys riippuvuudella, taipumus on edelleen olemassa ja se aiheuttaa jaksottaisen pahan olon, joka on purettava sättimällä luottoystävää.
Tietenkin hän ei näe itsessään vikaa vaan uskoo että kohtalo tuo hänen tielleen aina vain pahoja ihmisiä joihin saa pettyä yhä uudelleen.
Taas laittoi viestin, mutta poistin sen välittömästi. En ruoki hänen pahaa sisuaan ja sitä hänellä riittää.
Kun seuraavan kerran törmätään jossain, niin vaihdan terveiset, kuulumiset ja teen asiat selväksi, että aktiivi kanssakäyminen kohdallani ei ole mahdollinen. Toivon vielä että tapaa hengenheimolaisia joiden kanssa synkkaa paremmin.
Olipa riippuvuus mitlajia tahansa - vieroitusoireet ovat hankalia ja saattavat kestää kauankin - yleensä ihmisillä on vimma pyrkiä muuttamaan toisia mieleisikseen, täytyy uskoa tietyllä tavalla tiettyjä asioita, koville ottaa joillekin myös tajuta, ettei mies- tai mitkään sekssuhteet ole päällimmäinen asia elossa , varsinkaan jos käytössä vaikka lääkkeitä, jotka latistavat tunteita syvää turvattomuutta ja ihmisarvon ja oikeuksien puutteista kokemaan joutuneita - myös naisten jopa ammatti-ihmisten taholta monetkin joutuneet kokemaan suorastaan halveksittavaa väkivaltaa - siinä missä joku puhuu seipäistä ja toiset heinistä - kynnysmatoista tai piikkisistä ruusuista - tai lokasangoista,
jotka automaattisesti kaataa kaiken kokemans arvottomuuden toisten paremmin eväin elämässä selviytyneiden niskaan mukamuka - liekö monetkin jo lapsina koukutettu joihinkin porukoihin ja heidän bisneksiinsä - suomessakin selkeät erot olemassa eri sosiaaliluokkien välillä ja se näkyy ja tuntuu monenkin elossa tavalla tai toisella
- eivät ihmiset yleensä Yritä olla ystäviä - he joko ovat tai eivät, monet pelkäävät sosiaalisen arvonsa laskevan, jos hulluiksi nimettyjen seurassa nähdään, ja mikä oikeastaan on nimeltään kohtalo - olisko se jokin manipulointikonsti sekin - enempikin tunteita lietsova - tai jokin elämän laatuun vaikuttava asia. Kaiken kaupallisuus vaikuttaa myös kaikkeen, vaan oma rauha on koko elon aikana puuttunut elosta. Eipä siinä sitten auta pahimmin särkyneille niin sosialistien, joka sortin markkinamiesten, konalan konnien kuin uskovaisten armopullatkaan - jos koko elo on ollut suorittamisen ja selviytymisen armoilla olemista, omat hiljaiset hetket ja tilaisuus olla rauhassa kuulijan paikalla vois ehkä tarjota mahdollisuuden rakentua jotenkin uudestaan - ei siipirikoista ja sirpaleiksi pistetyistä aina ihmisiä tule siltikään - eikä minkään sortin voittajia - selkeä ajojahtia muistuttava elo saa ihmisiä piirtämään vaikka labyrinttejä, joissa koskaan ei näytä olevan
ulospääsyä mistään.
Kyllähän ystävyyden pitäisi antaa jotakin puolin ja toisin.
Minullakin mieskaveri jonka olen tuntenut yli 30-vuotta. Kävin heillä kylässä lähes viikottain. Nyt kuitenkin viimevuoden lopun jälkeen lopetin käymästä heillä.
Syy siihen on se, että hän usein mollaa minua ja jos esittää eriäviä mielipiteitä, niin hän ei koskaan anna niille arvoa sanomalla esim. voihan se niinkin olla. Oikeastaan hän suuttuu, jos on eri mieltä. Hänen vaimonsa ei uskalla sanoa hänelle eriävää mielipidettä, koska mies suuttuu.
Vastaan hänelle kyllä puhelimeen, mutta en mene henkilököhtaisesti tapaamaan.
Tosiasiallisesti hän ei ole missään tekemisissä vaimonsa veljien kanssa ja ei myöskään omien sisarustensa kanssa.
Hän on ihan fiksun oloinen tavatessaan vieraita ihmisiä.
Kyllä tämä ihmisen kautta olen saanut paljonkin hyvää. Hänellä on kyky saada porukat viihtymään. Saattaa tulla esim. kerhohuoneelle kahvihuoneeseen muhkeat leivokset kainalossa ja tahtoo juhlistaa vaikka jonkun nimipäivää (omaansa tai työntekijän) ja paikalle ehtineet huomaavat olevansa juhlassa ja mieleen jää mukava hetki.
Se on myös hyvä puoli ystävänä, että suuttuessaan hän paljastaa niitä kasvun paikkoja ja epäkohtia, joita muuta ystävät eivät viitsi tai rohkene koskaan tuoda julki. Ihminenhän on sokea omille vajaavuuksilleen ja toinen voi toimia peilinä.
Valitettavasti niitä toistenkin ihmisten heikkouksia ja juoruja on saanut välitä kuunnella, joten takanpäin tämä henkilö ei kyllä ole luotettava ystävä. Olen kyllä joutunut monesti hänelle siitä sanomaan tai saattamaan jutun toisaalle.
Kaikesta huolimatta uskon että tässä ihmisessä olisi aineista moneen, jos hän kasvaisi sosiaalisesti tässä suhteessa ja oppisi ristiriidan sattuessa käsittelemään loukkausta fiksummin ja riitelemään rakentavasti.
Tuo ihminen ei ole ystävä- materiaalia!
Luokittele hänet tuttavan tasolle. Tuttaville jutellaan niitä näitä , juodaan kahvia seurassaan , ollaan kohteliaita mutta omat , kovin henkilökohtaiset asiat eivät kuulu tuttaville.
Tuota ihmistä sinun ei edes kannata yrittää kasvattaa eikä hioa hienommaksi. Hänen henkiset kykynsä ovat sellaiseen aivan liian riittämättömät.
Joten keskittaydy muihin ihmisiin, heistä sinä varmasti saat ystäviä jotka arvostavat ja kunnioittavat toista ihmistä ja tajuavat mitä hienotunteisuudella tarkoitetaan.
On turhaa viettää liian paljon aikaa ja energiaa ihmisiin jotka vetävät kaiken hyvän ja positiivisen energian toisesta.
Siis hän on vain tuttava, ei muuta.
Juuri siksi olen tehnyt päätöksen lopettaa kansakäymisen naisen kanssa. Kannattaa kunnioittaa omaa ihmisyyttään ja tilaa ja jättää energiasyöpöt.
Aloittaja: Tuttavasi kuulostaa narsistilta! Pysy kaukana! Hullu mikä hullu! Olet tehnyt oikean ratkaisun kun katkaisit yhteydenpidon!
Pidä ystävä lähellä, tuttavat etäällä kilometrien päässä, kaverit lähellä, omaiset omana ja kaikkien kanssa asiallinen puhe käytöstapa ja käyttäytymislinja.
Ole neutraali ja kompensoi turhia juttuja ja ihmisiä.
Parempi olla ylpeä ja pitää omat asiat omana.
Älä sekaannu varattuihin miehiin.
Siitä sitten vain valitsemaan.
Parempi yksin kuin huonoseura.