Tiedän, että osio on väärä! Mutta tämä osio vaikuttaa aika aktiiviselta, joten vastauksen voisi luultavasti saada...
ELI. Olenko ainoa, jonka vanhemmille muodostuu kasvoille pettynyt&surullinen ilme, riitaa sekä voivottelua esim. (Onpas hampaani kipeä) = hammas kipeytyy minun takiani. Jos..
-Kysyn lupaa pitää leffaillan kavereiden kanssa
-Puhun omilleen muutosta ja kyselen siihen liittyviä asioita (joihin loppujen lopuksi saan vastauksen googlesta)
-Puhun muutenkin tulevaisuudesta (esim. Opiskeluista lukion jälkeen, lapsihaaveista, parisuhteesta..jne)
Isä suuttuu, jos äiti kysyy, että onko minulla miesystävää. En heille halua/uskalla kertoa, että on, koska luultavasti he sen pilaisivat. Eli, että en pääsisi häntä näkemään. Heillä siis käsitys, että "sitten joskus" on sen aika, reilusti siis yli 20-vuotiaana. Joudun siis salaa tapamaan miesystävääni. Hän ymmärtää tilanteen, mutta välillä itken, kun turhaudun. Olisi hienoa näyttää, että on onnellinen.
Muutenkin, he ovat olleet aina ylisuojelevia. Jos lähden kauppaan, huudetaan "Mene varovasti ja onhan varmasti rahaa mukana" - No miksi helvetissä ilman rahaa lähtisin kauppaan. Joskus jos lähden yksin toiseen kaupunkiin esim. elokuviin, on normaalia, että puhelinta katsoessa sinne on ilmestynyt 2 tekstiviestiä ja puhelu. Äidiltä. Kun tulen kotiin takaisin (ihan ihmisten aikaan) kysytään : "kai söit" "menikö kaikki hyvin" "Eihän ollut mamuja vaanimassa pikkutyttöjä" "Pitää aina muistaa olla varovasti, vaikka reissu menikin hyvin". Kun menen suihkuun, minulle varoitetaan liukkaasta lattiasta, vaarana kaatuminen. - Muistan myös, että lapsena olin AINA ensimmäinen, jota vanhemmat tulivat hakemaan pois.
He ovat sanoneet, että sitten 18-vuotiaana voi mennä ja tulla miten haluaa, kunhan sanoo aina missä on. Ihminenhän todistetusti muuttuu yhdessä yössä vastuulliseksi ja luottamuksen arvoiseksi ihmiseksi. - En ole ikinä tehnyt mitään, että en heidän luottamusta ansaitsisi, kunnollista sellaista.
Tämä kaikki aiheuttaa päänsärkyä ja hermot menee. Tätä kun on jatkunut lapsuudesta asti. Muiden ihmisten (myös vanhempien ihmisten) kanssa kommunikoinnissa yms. ei ole ongelmaa ja he kohtelevat minua normaalisti. Ymmärrän toki, että muut eivät ole minua lapsesta asti katsellut, mutta... En ole omille vanhemmilleni ilkeä, tai teinimäinen. Asiallisesti yritän puhua, mutta saan kauhean maailmansodan päin kasvoja. Kenelläkään kavereistani ei ole vastaavanlaisia vanhempia. Omat vanhempani kaiken lisäksi juovat liikaa, riitelevät keskenään yms. Eli siis todella esimerkillistä toimintaa!
Olisi hienoa puhua omista vanhemmista mukavia asioita ja kehua heitä. Olen odottanut todella nuoresta asti, että pääsen muuttamaan omilleni. Kohta se onneksi onnistuukin.
Tämä oli tälläinen avautuminen.. Jos jollain heräsi ajatuksia tai olis antaa vinkkejä, mieluusti niitä lukisin :)
t.17v
ELI. Olenko ainoa, jonka vanhemmille muodostuu kasvoille pettynyt&surullinen ilme, riitaa sekä voivottelua esim. (Onpas hampaani kipeä) = hammas kipeytyy minun takiani. Jos..
-Kysyn lupaa pitää leffaillan kavereiden kanssa
-Puhun omilleen muutosta ja kyselen siihen liittyviä asioita (joihin loppujen lopuksi saan vastauksen googlesta)
-Puhun muutenkin tulevaisuudesta (esim. Opiskeluista lukion jälkeen, lapsihaaveista, parisuhteesta..jne)
Isä suuttuu, jos äiti kysyy, että onko minulla miesystävää. En heille halua/uskalla kertoa, että on, koska luultavasti he sen pilaisivat. Eli, että en pääsisi häntä näkemään. Heillä siis käsitys, että "sitten joskus" on sen aika, reilusti siis yli 20-vuotiaana. Joudun siis salaa tapamaan miesystävääni. Hän ymmärtää tilanteen, mutta välillä itken, kun turhaudun. Olisi hienoa näyttää, että on onnellinen.
Muutenkin, he ovat olleet aina ylisuojelevia. Jos lähden kauppaan, huudetaan "Mene varovasti ja onhan varmasti rahaa mukana" - No miksi helvetissä ilman rahaa lähtisin kauppaan. Joskus jos lähden yksin toiseen kaupunkiin esim. elokuviin, on normaalia, että puhelinta katsoessa sinne on ilmestynyt 2 tekstiviestiä ja puhelu. Äidiltä. Kun tulen kotiin takaisin (ihan ihmisten aikaan) kysytään : "kai söit" "menikö kaikki hyvin" "Eihän ollut mamuja vaanimassa pikkutyttöjä" "Pitää aina muistaa olla varovasti, vaikka reissu menikin hyvin". Kun menen suihkuun, minulle varoitetaan liukkaasta lattiasta, vaarana kaatuminen. - Muistan myös, että lapsena olin AINA ensimmäinen, jota vanhemmat tulivat hakemaan pois.
He ovat sanoneet, että sitten 18-vuotiaana voi mennä ja tulla miten haluaa, kunhan sanoo aina missä on. Ihminenhän todistetusti muuttuu yhdessä yössä vastuulliseksi ja luottamuksen arvoiseksi ihmiseksi. - En ole ikinä tehnyt mitään, että en heidän luottamusta ansaitsisi, kunnollista sellaista.
Tämä kaikki aiheuttaa päänsärkyä ja hermot menee. Tätä kun on jatkunut lapsuudesta asti. Muiden ihmisten (myös vanhempien ihmisten) kanssa kommunikoinnissa yms. ei ole ongelmaa ja he kohtelevat minua normaalisti. Ymmärrän toki, että muut eivät ole minua lapsesta asti katsellut, mutta... En ole omille vanhemmilleni ilkeä, tai teinimäinen. Asiallisesti yritän puhua, mutta saan kauhean maailmansodan päin kasvoja. Kenelläkään kavereistani ei ole vastaavanlaisia vanhempia. Omat vanhempani kaiken lisäksi juovat liikaa, riitelevät keskenään yms. Eli siis todella esimerkillistä toimintaa!
Olisi hienoa puhua omista vanhemmista mukavia asioita ja kehua heitä. Olen odottanut todella nuoresta asti, että pääsen muuttamaan omilleni. Kohta se onneksi onnistuukin.
Tämä oli tälläinen avautuminen.. Jos jollain heräsi ajatuksia tai olis antaa vinkkejä, mieluusti niitä lukisin :)
t.17v
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.