En tiedä miksi edes kirjoitan tänne, ehkä helpottaakseni omaa oloani.
Rouva ilmoitti kaksi viikkoa sitten minulle, että haluaa erota - hän tarvitsee tilaa. Aikamoinen pommi. Meillä on kaksi lasta 3 -ja 4-vuotiaat. En minä ketään itke jäämään, toivon että kaikilla olisi hyvä olla. Tarjosin kaikkia mahdollisia terapiamuotoja.. ym. yhteisiä harrastuksia, jolla voisimme lähentyä etännyttyämme suhteessamme. On täysin selvää, että suhde, jossa on kaksi pientä lasta on raskasta. En syytä ketään, (vähän tietenkin itseäni) parisuhde vaatii kovaa työtä. Rouvan vuorotyö on tehnyt ehkä oman haasteensa, jolloin minulle on langennut iso vastuu perheen pyörittämisestä. En itke, enkä halua myötätuntoa, mutta tuntuu pahalta. En ole käytännössä nähnyt rouvaa yli viikkoon, koska hän tarvitsee tilaa, jota annan. En edes halua tietää, miten hän vapaa-aikansa käyttää. Säälittää lasten puolesta. Haluaisin antaa lapsille kodin ja huolehtia heistä yksin, tätä en halua rouvalle liiemmin sanoa, koska painostaminenkaan ei ole kaikkein järkevintä. En avaudu taloustilanteistamme sen enempää, mutta rahasta minun ei tarvitse huolehtia (kuulosti idiootilta).
En jaksa puhelimenruudulla enempää kirjoittaa. Arvostaisin, jos joku jakaisi tuntemuksiaan kanssani, vaikka ihan privana.
Rouva ilmoitti kaksi viikkoa sitten minulle, että haluaa erota - hän tarvitsee tilaa. Aikamoinen pommi. Meillä on kaksi lasta 3 -ja 4-vuotiaat. En minä ketään itke jäämään, toivon että kaikilla olisi hyvä olla. Tarjosin kaikkia mahdollisia terapiamuotoja.. ym. yhteisiä harrastuksia, jolla voisimme lähentyä etännyttyämme suhteessamme. On täysin selvää, että suhde, jossa on kaksi pientä lasta on raskasta. En syytä ketään, (vähän tietenkin itseäni) parisuhde vaatii kovaa työtä. Rouvan vuorotyö on tehnyt ehkä oman haasteensa, jolloin minulle on langennut iso vastuu perheen pyörittämisestä. En itke, enkä halua myötätuntoa, mutta tuntuu pahalta. En ole käytännössä nähnyt rouvaa yli viikkoon, koska hän tarvitsee tilaa, jota annan. En edes halua tietää, miten hän vapaa-aikansa käyttää. Säälittää lasten puolesta. Haluaisin antaa lapsille kodin ja huolehtia heistä yksin, tätä en halua rouvalle liiemmin sanoa, koska painostaminenkaan ei ole kaikkein järkevintä. En avaudu taloustilanteistamme sen enempää, mutta rahasta minun ei tarvitse huolehtia (kuulosti idiootilta).
En jaksa puhelimenruudulla enempää kirjoittaa. Arvostaisin, jos joku jakaisi tuntemuksiaan kanssani, vaikka ihan privana.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ero edessä täälläkin :( Meillä lapset 10v ja 5v. Lasten puolesta satuttaa ihan helvetisti. En oo vielä laittanu eroa vireille, mut tämän iltaisen perusteella tulin siihen tulokseen, että muuta vaihtoehtoa ei ole enää. Rankkaa tulee olemaan...mut eihän se lapsillekaan ole hyvä malli onneton parisuhde. Vuosia "painittu" suuren (miehen)ongelman keskellä, itse en vaan enää jaksa. Sydämeni itkee verta...mut kai tästä jotenkin selvii.
Kyllähän kaikesta selviää. Lasten eteen haluaisi tehdä kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Päällimmäisenä vitututus. Syytän toki myös itseäni, vaikka en sitä halua myöntää. Tuleva yö mennään taas hikoillen hereillä. Paskaa.
Rekisteröidy, jos haluat keskustelukumppania
Rekisteröin itseni tähän kioskiin nikillä, flowerhki - saa laittaa viestiä.
Siis "erotaan" -aloittaja
Jatkan tänne kirjoittelua. Tämä helpottaa kummasti, vaikka ei tunnukaan minun jutultani.
Varmasti joku tietää tunteen miltä rouvasta tuntuu. Häntä ahdistaa meidän koti, seinät kuulemma kaatuvat päälle. Minä ahdistan, minun kanssa ei halua puhua. Lapset eivät kuulemma ahdista, mutta aikamoinen täyskäännös, kotona ei häntä näy, kuin yöllä nukkumassa. Miten ihmeessä kaikki oli vielä näennäisesti hyvin 2 viikkoa sitten. Ehkä eroilmoituksen kertominen eskaloi tämän tilanteen. Uskottelen itselleni, ettei hänellä ei ole uutta miestä. Hänen sosiaalinen verkosto on huomattavasti minun vastaavaani suurempi ja hän käy asioita ystäviensä kanssa lävitse. Ei tilanne varmasti hänellekään ole helppoa, mutta haluaisin jotenkin päästä hänen ajatusmaailmaansa. Itse olen ihan liian kiltti, hyysään häntä edelleen, teen ruoat valmiiksi (kasvisruokavalio), kysyn mitä haluaa kaupasta jne. Asennettani on muutettava. Toki haluan pitää välit niin hyvinä kuin mahdollista, lasten hyvinvointia tässä pitää miettiä. Jossain vaiheessa huumori vaan loppuu...
Saattoi olla vähän itsekeskeinen kirjoitus. Eroihin ja parisuhteen muihin kriiseihin tarvitaan aina kaksi osapuolta, ei ne mahdolliset kolmannet osapuolet sinne itsestään kävele. Parisuhde vaatii valtavan määrän työtä ja tässä olen epäonnistunut.
Käymme siis keskustelua WhatsApp'n välityksellä. On meillä siis jonkinlainen "puheyhteys", jos joku tulkitsee edellisen väärin.
Minusta todellinen rakkaus antaa niin paljon tilaa toiselle, että parisuhteen ylläpitäminen ei silloin vaadi mitään valtavaa työmäärää. Minun mielestäni lupaus rakastaa ja toisen rakastaminen sellaisena kuin hän on...sen tulisi riittää. Itse en osannut muuttua sellaiseksi jollaiseksi mieheni halusi minun muuttuvan. Minä opettelin rakastamaan häntä sellaisena kuin hän oli...poissaolevana, epäempaattisena, joskus tosi ilkeänä...rakastin häntä enkä olettanut hänen suuresti muuttuvan. Mutta hän halusi minun muuttuvan. En osannut. Hän jätti minut. Hänen rakkautensa oli siis ehdollista. Jäin suremaan kelpaanko kenellekään tällaisena kuin olen...
Pahoittelut tämän ketjun otsakkeesta. Se on vähän harhaanjohtava. Annettakoon anteeksi, tämä oli ensimmäinen kerta, kun kirjoitan yhdellekään keskustefoorumille 😌.
Suhde sillä on. Meilläkin ero edessä. Hakemus jo lähetetty. Vaimo tuli sen verran järkiinsä että yrittää sentään pysyä maassa eikä täysin hylkää pientä lastaan. Tiedä sitten mitä ajattelee viikon päästä. En tiedä mitä itsekkään. Nyt lähinnä kuvottaa tuo paska. Jollain tasolla tunnen myös sääliä häntä kohtaan. Sellainen tunne että kun pääsisi vain mahdollisimman nopeasti eroon mutta tiedän että hän tulee roikkumaan saman katon alla vielä monia kuukausia. Oma tarina kirjoitettu pitkän kaavan mukaan tänne. Olo helpottuu kun hyväksyy tilanteen ja puhuu asiasta muille. Ensiksi sinun pitäisi saada vaimosi myöntämään se suhde. Sitten yritätte uudelleen. Lupaa lopettaa suhteen. Oikeasti ei lopeta. Valhe lopulta paljastuu. Toteat että nyt riitti. Siitä pääsee vain ylöspäin. Dokumentoi kaikki hyvin jotta voit myöhemmin todistaa kuka oli vanhempi lapsille..
Oman+eroni+aikaan+lueskelin+paljon+ns.+erokirjallisuutta+ja+mieleen+on+jäänyt+jonkun+naisen+teksti,+että+99,9+%+noista+selityksistä+"tarvitsee+tilaa"+"omaa+rauhaa"+"seinät+kaatuu+päälle"+ja+"haluaa+itsenäisyyttä"muuttaessaan+yhteisestä+kodista+on+hölynpölyä+ja+taustalla+on+uusi+ihastus.+Tiedä+sitten,+mutta+noita+selityksiä+oli+kirjan+kirjoittaja+käyttänyt+ja+niin+niitä+käyttää+moni+muukin.+Sitaatteihin+voi+pistää+myös+"loppuu+ilma+parisuhteessa"+ja+"tilaa+hengittää".+Ja+kun+"vapaus+on+saavutettu"+on+aika+sanoa,+että+"ei+tarvitse+enää+pitää+kulisseja+yllä".+Eeppistä+tätä+aikaa.+"Onnellisia"+erotarinoita+on+naistenlehdet+puolillaan.+Niissä+usein+vanhemmuus+unohtuu.
Niinpä. Näin meilläkin ja lapset alakoululaisia. Haluan olla yksin = haluan paneskella työkaveria. Lapset käy sääliksi.
Saattaa helpottaa ehkä joitain teistä oma tarinani. Olin se ns. toinen mies, johon naisenne ihastui sekä minä myös häneen ja tarina silloiselle miehelle oli juuri tuota "tunteet kuolleet, ahdistaa" yms..
Kävipä niin, että tämä nainen tahtoi selvittää samaan aikaan kun halusi olla minun kanssani voisiko saada jotain vielä parempaa eli ramppasi baareissa ja seuranhakupalvelu lauloi (etsi kuulemma "kavereita"). No en lähtenyt tätä peliä katsomaan, vaan jätin oman onnensa nojaan.
Nyt on surkeana jossakin rahattomana ja ukottomana, onneksi hoitaa lapsensa sentään hyvin. Molemmat minä ja hänen eksänsä olemme ihan suosittuja ja tässä iässä jo yleensä varattuja, veikkaan ettei meitä joka oksalta tipahda.
Tiedostan oman surkeuteni myös tässä sopassa (kiitos ei haukkuja, olen soimannut itseäni enemmän kuin voitte tietää), mutta ei erityisesti käy sääliksi tätä naista.
Niin myös meillä keskiän kriisin kynnyksellä mies lähti toisen perään. Salasuhteeseen. Kun sitä käyty läpi ja ensin eron halusi ja kun omaisuutta jaettiin perääntyi. Selitti että on käynyt läpi asian ja anelee anteeksi panoaan. Ollut kuulemma pelkkää seksiä. Nyt sitten kuulemma rakastaa minua ja näkee typerän kriisin jonka käynyt vain läpi. Pitkän harkinnan jälkeen otin takaisin. Pitkään hyvin menikin. Mutta kuinka kävikään tuon salapanon tuttu tuli kertomaan sen miksi näin tapahtui. Kuulemma oli nakannut sen ulos suhteesta kun oli erosta kertonut. Eli Olenko säälittävä kakkosvaihto ehto nyt miehelle joka tyytyy minuun arjen pyörittäjään ja puolisoon joka on tuttu ja luotettava. Ei halua yksin elää. Olenko siis se jota nyt käytetään vain hyväksi. Mies kyllä vannoo ja näyttää tunteitaan todella paljon mutta tuo tieto kalvaa takaraivossa. Entä jos löytää uuden salapanon ja taas käy näin. Tämä on todella rankkaa ja kuluttavaa. Toisaalta miehen kanssa menee nyt hyvin ja toisaalta nautin elämäni seksistä mitä aikaisemmin ei ollut. Mutta ei tämä elämä helppoa ole. Luottamus tulee varmaan joskus tai sitten ei. Luvan olen saanut myös käydä vieraissa jos niin haluan kuten mies lupailee. Nyt ei kuitenkaan mulla energiaa tai aikaa ole sellaiseen. Mies pitää huolen selkeästi että mulla tekemistä ja nautintoa kotona etten vieraisiin mene sen tiedän. Miettinyt olen jos olisimme eronneet minkälainen elämä nyt olisi? Katson päivän kerrallaan ja uskon perheeseen mutten mieheen vieläkään. Ei ole helppoja nämä salapanot ollenkaan. Onko muilla tälläistä kokemusta?
Eikö ositusta olisi kannattanut hoitaa ensin, jakaa omaisuus, ja vasta sitten kysellä mieheltä haluaako takaisin? Tämän jälkeenhän ositusta ei enää tehtäisi erottaessa eikä kuolemantapauksessakaan. Olisiko liian näppärää ;)?
Miehesi voi silti olla ihan tosissaan, että salasuhde oli pelkkää seksiä. Sellaista sattuu (ja enemmän kuin moni uskaltaa kuvitella). Toisaalta miehellä voi olla tunteitakin pelissä salasuhteessaan. Sellaista on vaikea myöntää edes itselleen saati toiselle. Oikeastaan vasta aika näyttää millainen salasuhde oli, mitä se merkitsi.
Sinun kannattaisi harkita tarkasti liiton ulkopuolista seksiä. "Nyt ei kuitenkaan mulla energiaa tai aikaa ole sellaiseen." Nythän on niin, että vieraissa käymisestä pitäisi SAADA sitä energiaa eikä toisinpäin :D. Syrjähypyissä ei olisi muuten mitään järkeä eikä iloa. Toki pidemmän päälle jatkuessaan ne voivat alkaa rasittaa. Mutta silloin tietää paljon paremmin erotako vai jatkaako "nätisti" liitossa.