Rakkaani meni pois joitakin kuukausia sitten.Yllättäen.Rakastin ja rakastan miestäni syvästi. Hän oli kuollessaan 50v. Olen kokenut paljon
menetyksiä elämäni aikana.
Mutta olen tullut tuntemaan Hänet,joka on kuolemaakin väkevämpi.
Hän on Jeesus. Jeesus on kantanut minua surun pimeinä hetkinä.
Tänäänkin oli itkuinen päivä, ja pidin rintaani vasten mieheni paitaa,jossa on hänen tuoksunsa.
Ei näitä rivejä voi itkemättä kirjoittaa.Kirjoitan lopuksi tähän runon,joka oli hautajais-seppeleessä:Lähdit tänään,lähdit pitkälle matkalle,
jolta ei ole paluuta.
Muistan vieläkin sammuvan katseesi ja kätesi herpaantuvan otteen
kädessäni.
Muistan tuskan,joka tulen liekkinä vihlaisi sydäntäni.
menetyksiä elämäni aikana.
Mutta olen tullut tuntemaan Hänet,joka on kuolemaakin väkevämpi.
Hän on Jeesus. Jeesus on kantanut minua surun pimeinä hetkinä.
Tänäänkin oli itkuinen päivä, ja pidin rintaani vasten mieheni paitaa,jossa on hänen tuoksunsa.
Ei näitä rivejä voi itkemättä kirjoittaa.Kirjoitan lopuksi tähän runon,joka oli hautajais-seppeleessä:Lähdit tänään,lähdit pitkälle matkalle,
jolta ei ole paluuta.
Muistan vieläkin sammuvan katseesi ja kätesi herpaantuvan otteen
kädessäni.
Muistan tuskan,joka tulen liekkinä vihlaisi sydäntäni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä en yleensä kirjoittele tänne ja nyt kirjoitin,mutta en saanut vastakaikua keneltäkään....olisin halunnut vaihtaa ajatuksia,joka on myöskin menetyksen kokenut.Jeesus on tietenkin kantava voima minulle tässä surussa,mutta kaipaan myös lähimmäistä ,jonka kanssa vaihtaa ajatuksia.Olen suruni keskellä tukenut ystäviäni,joilla on vaikeaa,mutta sellaista rinnalla kulkijaa,jolla oikeasti olisi aikaa ja lähimmäisen rakkautta on jotenkin vaikea löytää....jokaisella on tietenkin omat surunsa......Jouduin luopumaan myös rakkaani ja minun yhteisestä kodista(vuokra-asunto) ja jouduin muuttamaan kauas syntymäseudulleni,kun en olisi kestänyt elää siinä asunnossa ,missä mieheni kanssa asuimme.Mieheni äidin toiveesta rakkaani haudattiin sinne kauas...vanhempiensa lähelle.En tiedä milloin jaksan sitä pitkää
matkaa ,jolloin voisin käydä niillä seuduilla,jossa rakkaani kanssa lenkkeiltiin ,elettiin ja jossa hänen hautansa on....
Ymmärrän mieheni äitiä,että hän halusi poikansa haudan sinne lähelleen.
Olen käynyt läpi vakavan loppuunpalamisen.Elämässäni on ollut paljon
hoitovastuuta jo aivan sieltä nuoruudestani alkaen ja ilman Jeesuksen
apua en olisi selvinnyt tähän päivään.Olen kiitollinen Jeesukselle,että Hän
on ajoittain voimakkaasti läsnä ,kun rukoilen Häneltä apua.Tunnen Hänen hellän rakkautensa ympäröivän minua.Miten paljon Jeesus meitä ihmisiä
rakastaa!Hän antoi itsensä kuolemaan ristillä meidän syntiemme tähden!
Minä en jaksaisi elää ilman Jeesusta!
Jeesus ei ole kuollut uskonto,vaan ELÄVÄ PERSOONA!
Minua lohduttaa surussani se ajatus,että näemme vielä edesmenneen
mieheni kanssa taivaassa! Mieheni oli myös uskossa.Olin rakkaani lähellä kun hän läksi tästä ajasta.Hän oli tajuton,mutta kun lähdön
hetki tuli hänen kätensä nousivat ja sitten hänen sielunsa läksi.Uskon,että mieheni näki hakijansa:Jeesuksen ja enkelit!
Tämä ei ole satua vaan todellisuutta!
Niinä muutamana päivänä kun mieheni oli tajuton,tuntui etten jaksa mennä teho-osastolle,mutta kun menin mieheni vuoteen äärelle,tunsin
kuinka Jumala antoi konkreettisen voiman ja rauhan juuri siihen tilanteeseen.Kirjoitan vielä lopuksi oman runon.joka syntyi mieheni
kuoleman jälkeen:
Tänään lasisydämeni sirpaleina
verta sydän tihkuen.
Rakkaani
käteni kädessäsi
laskin tuskan mittaa
sydänmonitoriosta,
sinäkö se rakas olet
letkuissa
niin kuin nukkuisit?
Sinun sydämesi
lyönnitkö
ne loppuivat?
Sinunko kätesi
rakas
kylmeni
kädessäni?
Voimia suruusi, Olen kokenut myös paljon menetyksiä, viimeisin on kuukausi sitten. Suru kestää, vie aikansa, kun hellittää edes hiukan. Yksin olen suruni käynyt läpi, en ole voinut kenellekään puhua niistä. Liian tuskallista. Selviän päivästä toiseen, en elä, vaan suoriudun.
Kiitos sinulle:liian paljon surua.Otan sydämestäni osaa sinun suruusi.
Olisi hyvä,että sinulla olisi edes yksi henkilö rinnallasi,silloin kun jaksat tai haluat puhua.Jos et tykkää pahaa niin kannan sinua rukouksessa,että Jeesus sinua vahvistaisi ja auttaisi ja ettet jäisi täysin
yksin surusi kanssa.Olet Jeesukselle tosi rakas.
Luonto on sellainen elementti,joka hetkisen auttaa,jos ulos jaksaa lähteä.Minulla itselläni on ajoittain lihasheikkoutta,joten kovin pitkälle en jaksa lähteä(vaikka en ole vielä vanha).
Tykkään paljon linnuista kun niille vähän laulaa,niin eikös ne tule lähimmän puun oksalle laulamaan.Talvi on tulossa ja kohta niitä
saa ruokkia.Sen olen huomannut,että koirat vaistoavat ihmisen
surun.Olenkin saanut tämän kesän aikana rapsutella monta
karvakuono ystävää.Jumalalla on keinot miten Hän ketäkin
lohduttaa.
On se kyllä valtavan hieno asia, että miehesi oli Jeesuksen oma. Siitä huolimatta menetys ja toisen lähtö on surun ja itkun paikka. Seurakunnassamme on nainen joka menetti puolison noin puolitoista vuotta sitten. Olivat olleet koko elämän yhdessä. Onneksi mies tuli uskoon sairauden loppupuolella.
Tämä sureva leski koki miehen kuoleman niin raskaana, että sanoi että tekisi jopa itsemurhan mutta kun tietää että se ei ole Jumalan tahto ja voi sen tehdessään joutua sinne toiselle puolelle. Kyllä hän on nyt jo iloisempi, mutta toivoo ettei pitkään tarvitsisi olla täällä.
Aika muuttaa surua ja lopulla hyväksyy sen ettei pariskunta yhtä aikaa lähde muuten kuin onnettomuuden tapahtuessa.
Onhan se huono juttu ettei ole myötäeläjiä, varsinkin jos niitä kaipaa.
Kiitos kauniista koskettavasti runosta. Siitä on iloa monelle. Toivon että saat palstalla jonkinlaista vertaistukea.
Voimia ja siunausta sinulle.
Kiitos nimim.pitkään uskossa ollut.Juuri se on LOHDUTUS että mieheni on siellä taivaan puolella.Uskon myös siihen,että Jumala ei tee virheitä
salliessaan meille koetuksia,mutta uskon myös siihen että Jumala on
kaiken lohdutuksen Jumala,joka suinkaan ei ole välinpitämätön
ihmislapsen tuskalle vaan ,että Hän avaa aina tien sinne missä sitä
ei ennen ole ollut.Itselläni suruni lisäksi on läheisten terveydessä ja perheissä semmoiset tilanteet,että vain Jumalalta voi tulla apu.Voi olla että on taas hautajaiset edessä,jos Jumala ei paranna.Tapahtukoon kaikessa Jumalan tahto.
En tiedä oliko tyhmää alkaa kirjoittelemaan tänne,koska en yleensä
kirjoita palstoille, mutta JOS yksikin ihminen saa edes pientä
lohdutusta,niin ok.Nyt lähden ulkoilemaan,jos jalat kantaa....lihasheikkoudestani johtuen.Kirjoitan kuitenkin vielä oman
"runon tapaisen" jos siitä olisi apua jollekkin.
Pidä katseesi kirkkaana
älä anna uskosi vaipua.
Älä anna sen huolten
alle taipua.
Kipusi on vielä syvä
mutta
lopputulos
on hyvä.
Tiedä se lapseni
hetkeksikään
en väisty luotasi.
Minä Jeesus olen
sinulle uskollinen ja
täysin rehellinen.
En Minä
sinua syytä,
en soimaa,vaan
kun pyydät
annan sinulle anteeksi
ja Pyhää Voimaa.
Veressä Jeesuksen
sinut puhdistetaan,
luota siis Minuun
ainoastaan.