Luitteko jutun tästä pettävästä palomiehestä

Siis mitä? Vai on syy puolisossa, jos toinen pettää. Todellakaan ei ole vaan se on pettäjän oma valinta. Ei kenenkään toisen syy. Mikään tilanne parisuhteessa ei oikeuta pettämään.
Itselleen rehellinen toki kannattaa olla kun joutuu petetyksi. Myöntää itselleen, että tulipa mentyä paskan kanssa yhteen ja pyrkiä hänestä eroon niin nopeasti kuin pääsee. Ja toivoa, että seuraava kumppaninvalinta menee paremmin.

siisettämitä kirjoitti:

Siis mitä? Vai on syy puolisossa, jos toinen pettää. Todellakaan ei ole vaan se on pettäjän oma valinta. Ei kenenkään toisen syy. Mikään tilanne parisuhteessa ei oikeuta pettämään.
Itselleen rehellinen toki kannattaa olla kun joutuu petetyksi. Myöntää itselleen, että tulipa mentyä paskan kanssa yhteen ja pyrkiä hänestä eroon niin nopeasti kuin pääsee. Ja toivoa, että seuraava kumppaninvalinta menee paremmin.

Sinä voit jatkaa kieltämisen tiellä, jos kovasti niin haluat, mutta tuolla asenteella et pysty ikinä kasvamaan ihmisenä. Totuus on, että parisuhteessa on kaksi ihmistä ja jos toinen ajautuu petoksen polulle olisi hyvä yhdessä miettiä mitä Kumpikin olisi voinut tehdä toisin ettei näin olisi käynyt. Riidassa on aina kaksi, tämä on (useimmille...) opetettu jo lapsena.

Kunhan tuo nainen jaksaa käydä vakavan itsetutkistekelun läpi, niin suhde jatkuu parempana, tai sitten ainakin seuraava suhde, jos mies ei halua tuota enää jatkaa.

realismikunniaann kirjoitti:

Sinä voit jatkaa kieltämisen tiellä, jos kovasti niin haluat, mutta tuolla asenteella et pysty ikinä kasvamaan ihmisenä. Totuus on, että parisuhteessa on kaksi ihmistä ja jos toinen ajautuu petoksen polulle olisi hyvä yhdessä miettiä mitä Kumpikin olisi voinut tehdä toisin ettei näin olisi käynyt. Riidassa on aina kaksi, tämä on (useimmille...) opetettu jo lapsena.

Kunhan tuo nainen jaksaa käydä vakavan itsetutkistekelun läpi, niin suhde jatkuu parempana, tai sitten ainakin seuraava suhde, jos mies ei halua tuota enää jatkaa.

Sä kyllä syytät petettyä edellisessä kommentissasi. Että joku vika hänessä ajoi pettäjän pettämään. Parisuhteessa on aina kaksi ja he yhdessä tekee siitä hyvän tai huonon. Siitä olen samaa mieltä. Mutta pettäminen on edelleenkin pettäjän oma valinta eikä hän voi siitä puolisoaan syyttää. Vaikka toinen olisi millainen pirttihirmu tahansa, ei pettäminen ole hänen syytään. Tästä kannasta en luovu.

siisettämitä kirjoitti:

Sä kyllä syytät petettyä edellisessä kommentissasi. Että joku vika hänessä ajoi pettäjän pettämään. Parisuhteessa on aina kaksi ja he yhdessä tekee siitä hyvän tai huonon. Siitä olen samaa mieltä. Mutta pettäminen on edelleenkin pettäjän oma valinta eikä hän voi siitä puolisoaan syyttää. Vaikka toinen olisi millainen pirttihirmu tahansa, ei pettäminen ole hänen syytään. Tästä kannasta en luovu.

Kyllä nämä ohjeet ovat ihan ammattilaiselta eli parisuhdeterapeutilta. Oma puolisoni piti kahteen otteeseen salasuhdetta työkaveriinsa (yht n. 9 vuotta) ja pariterapiassa tehtiin alusta asti selväksi, että minun pitää katsoa peiliin. Olin hoitanut perhettä/kotia liikaa ja antanut hänen uralleen liikaa tilaa, mikä mahdollisti suhteen syntymisen. Minun olisi pitänyt tehdä monta asiaa toisin ettei tähän pisteeseen olisi tultu, esimerkiksi osallistaa häntä kotitoimiin enemmän (vaikka hän ei sitä halunnut).

Yritän nyt jatkaa terapeutin opeilla, koska liiton kaatuminen tarkoittaisin minulle lasteni menettämistä, mitä en kestäisi. Toisinaan pitää nöyrtyä ja nähdä omat virheet, että voi kasvaa. Helppoahan se ei ole... sen kyllä tiedän, ja väärältäkin tuntuu, mutta se kuuluu prosessiin.

realismikunniaan kirjoitti:

Kyllä nämä ohjeet ovat ihan ammattilaiselta eli parisuhdeterapeutilta. Oma puolisoni piti kahteen otteeseen salasuhdetta työkaveriinsa (yht n. 9 vuotta) ja pariterapiassa tehtiin alusta asti selväksi, että minun pitää katsoa peiliin. Olin hoitanut perhettä/kotia liikaa ja antanut hänen uralleen liikaa tilaa, mikä mahdollisti suhteen syntymisen. Minun olisi pitänyt tehdä monta asiaa toisin ettei tähän pisteeseen olisi tultu, esimerkiksi osallistaa häntä kotitoimiin enemmän (vaikka hän ei sitä halunnut).

Yritän nyt jatkaa terapeutin opeilla, koska liiton kaatuminen tarkoittaisin minulle lasteni menettämistä, mitä en kestäisi. Toisinaan pitää nöyrtyä ja nähdä omat virheet, että voi kasvaa. Helppoahan se ei ole... sen kyllä tiedän, ja väärältäkin tuntuu, mutta se kuuluu prosessiin.

Nythän sinä olet kaksinkertainen hölmö: puolisosi pettämä ja terapeutin syyllistämä. Onko puolisosi lapsi, jota sinä osallistutat yhteiseen elämään. Ainoa vikasi luultavasti on väärän puolison valinta.

realismikunniaan kirjoitti:

Kyllä nämä ohjeet ovat ihan ammattilaiselta eli parisuhdeterapeutilta. Oma puolisoni piti kahteen otteeseen salasuhdetta työkaveriinsa (yht n. 9 vuotta) ja pariterapiassa tehtiin alusta asti selväksi, että minun pitää katsoa peiliin. Olin hoitanut perhettä/kotia liikaa ja antanut hänen uralleen liikaa tilaa, mikä mahdollisti suhteen syntymisen. Minun olisi pitänyt tehdä monta asiaa toisin ettei tähän pisteeseen olisi tultu, esimerkiksi osallistaa häntä kotitoimiin enemmän (vaikka hän ei sitä halunnut).

Yritän nyt jatkaa terapeutin opeilla, koska liiton kaatuminen tarkoittaisin minulle lasteni menettämistä, mitä en kestäisi. Toisinaan pitää nöyrtyä ja nähdä omat virheet, että voi kasvaa. Helppoahan se ei ole... sen kyllä tiedän, ja väärältäkin tuntuu, mutta se kuuluu prosessiin.

Tottakai jokaisen on syytä joskus nöyrtyä ja oppia tietämään ja hyväksymään omat virheet. Mutta että terapeuttikin sun niskaan sysää osan puolison pettämisestä, on aivan käsittämätöntä. Kummallinen terapeutti, eikö hänen suusta tullut kertaakaan, ettei ole sun syy, jos puoliso petti? Parisuhteen mahdollisiin ongelmiin hakee fiksu ihminen apua jostain muualta kuin pettämisestä.
Nyt lopeta tuo itsesi syyllistäminen ja ala uskomaan, että syyllinen pettämiseen on se pettäjä, joka ratkaisee oletetut ongelmat niinkin typerällä tavalla kuin pettämällä.

realismikunniaan kirjoitti:

Kyllä nämä ohjeet ovat ihan ammattilaiselta eli parisuhdeterapeutilta. Oma puolisoni piti kahteen otteeseen salasuhdetta työkaveriinsa (yht n. 9 vuotta) ja pariterapiassa tehtiin alusta asti selväksi, että minun pitää katsoa peiliin. Olin hoitanut perhettä/kotia liikaa ja antanut hänen uralleen liikaa tilaa, mikä mahdollisti suhteen syntymisen. Minun olisi pitänyt tehdä monta asiaa toisin ettei tähän pisteeseen olisi tultu, esimerkiksi osallistaa häntä kotitoimiin enemmän (vaikka hän ei sitä halunnut).

Yritän nyt jatkaa terapeutin opeilla, koska liiton kaatuminen tarkoittaisin minulle lasteni menettämistä, mitä en kestäisi. Toisinaan pitää nöyrtyä ja nähdä omat virheet, että voi kasvaa. Helppoahan se ei ole... sen kyllä tiedän, ja väärältäkin tuntuu, mutta se kuuluu prosessiin.

Voi hyvänen aika! Kummallista terapiaa. Nyt pää pois pensaasta ja lopetat itsesi syyllistämisen. Sä et ole tehnyt mitään, mikä oikeutti sun puolison pettämään. Puoliso teki väärin. Et sinä.

En tue realismin väitettä aivan kokonaan mutta siinä on ajattelemisen aihetta ja monelle. On varmasti olemassa pettäjiä joilla kotona on kaikki mitä voi ihminen tarvita mutta heillä itsellään on henkilökohtaisia ongelmia ja nämä ongelmat kun kasaantuvat voi yksi kapina itseään,koko maailmaa vastaan olla pettäminen. Mutta sitten on myös pettäjiä joiden parisuhde on siinä mallilla, että pettäminen on vain ajan kysymys. Eli ns haku on päällä. Jos sitten sellaisen parisuhteen "petetty" osapuoli ei näe itsessään minkäänlaista yhteyttä pettämiseen ...niin hellurei sitten jänöjussille joka pisti pään pensaaseen.