antaisinkö miehelle anteeksi

Loukkaannuin sydänjuuria myöten 2 v sitten kun mieheni sanoi minua avioseksissä mielikuvitta olevaksi estyneeksi tyttökoululaiseksi. Itkin ja olen murjottanut 2 v. Mies on pyytänyt anteeksi ja sanonut että monet asiat ovat parantuneet eikä enää sanoisi niin. Päivittäin murjaisen asiasta vaikka tämä on tyhmää koska mieheni on 110% hyvä aviomies. Hellä kunnollinen ja hyvä.

Miten saisin unohdettua. Olemme 65v ja oleet naimisissa 46v.
22<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 22

Vanhimmat

Tuohan oli kohteliaisuus - Hän piti sinua puhtaana tyttösenä avioliittonne alkuaikoina.

Olisko ollut parempi, jos olisi kokeneeksi lutkaksi haukkunut?

Äänestä

Jos et voi tuollaista inhimmistä pikku juttua antaa miehellesi anteeksi - luuletko, että Jeesuskaan voisi antaa sinulle anteeksi omia todellisiä virheitäsi, vaimo?

Viekää tämä asia Herralle ja pyytäkää Häneltä anteeksiantoa, niin asia unohtuu.

Äänestä

Seksuaalisuus on herkkä alue. Ja loukkaukset sillä alalla menevät ihmisyyden ytimeen. Varma tapa saada jatkossakin huonoa seksiä, on arvostella toisen seksitaitoja. Omat tarpeet kun voisi esittää ilman toisen loukkaamistakin.

Vaimo voisi lohduttautua sillä, joka joku nainen voisi olla samaa mieltä hänen miehestään. Suuret rakastajat ovat miehissäkin harvassa. Eiköhän nyt olisi kuitenkin aika jo antaa anteeksi, ettei mene koko elämä piloille harkitsemattoman lausahduksen vuoksi.

Äänestä

Niinpä kannattaa rohkaista, ei lyödä lyttyyn.

Äänestä

Rehellisyys on avioliiton A ja O.
Jos miehellä on pieni kulli, se pitää sanoa ääneen.
Jos naisellla on löysä pimppi, sekin pitää sanoa ääneen.
Jos tekee mieli toista enemmän kuin omaa, sekin pitää sanoa ääneen.
Valehteleminen on synti.

Äänestä
  • Eli siis kaikki on miehen syytä; Jos miehellä on iso tuutta, niin kaikki on hyvin ja molemmat ovat tyytyväisiä.

    Äänestä

  • SoSimple1 kirjoitti:

    Eli siis kaikki on miehen syytä; Jos miehellä on iso tuutta, niin kaikki on hyvin ja molemmat ovat tyytyväisiä.

    Kirjoitinko niin?

    Äänestä

  • Jeesus.Elää kirjoitti:

    Kirjoitinko niin?

    Ei, kun minä kirjoitin - Jos miehen varustus sekä ylä- että alapäässä on kunnossa, kaikki onnistuu.

    Miehenhän pitää rakastaa vaimoaan samoin, kun Kristus rakastaa seurakuntaansa, sanoo Raamattu.

    Äänestä

  • SoSimple1 kirjoitti:

    Ei, kun minä kirjoitin - Jos miehen varustus sekä ylä- että alapäässä on kunnossa, kaikki onnistuu.

    Miehenhän pitää rakastaa vaimoaan samoin, kun Kristus rakastaa seurakuntaansa, sanoo Raamattu.

    Mutta jos ei rakasta? Ei ketään voi pakottaa toista rakastamaan.
    Tietenkin voi tehdä kuten Jumala, että uhkaa väkivallalla jos ei rakasta, mutta ihmisillä on yleensä enemmän järkeä päässä.

    Äänestä

  • Jeesus.elää kirjoitti:

    Mutta jos ei rakasta? Ei ketään voi pakottaa toista rakastamaan.
    Tietenkin voi tehdä kuten Jumala, että uhkaa väkivallalla jos ei rakasta, mutta ihmisillä on yleensä enemmän järkeä päässä.

    Ei rakastaminen ole mikään idioottimainen tunne, joka häviää muutamassa vuodessa, vaan se on PÄÄTÖS rakastaa toista ihmistä juuri sellaisena kuin hän on.

    Se on haasteellista, mutta jos kuvittelee, ettei kykene siihen, ei kannata lainkaan avioitua.

    Äänestä

  • SoSimple1 kirjoitti:

    Ei rakastaminen ole mikään idioottimainen tunne, joka häviää muutamassa vuodessa, vaan se on PÄÄTÖS rakastaa toista ihmistä juuri sellaisena kuin hän on.

    Se on haasteellista, mutta jos kuvittelee, ettei kykene siihen, ei kannata lainkaan avioitua.

    1) Tunnen, että rakastan sinua.
    2) Olen päättänyt rakastaa sinua.

    hmmm .... jotenkin ensimmäinen vaihtoehto tuntuu paremmalta... voin tietenkin olla poikkeus.

    Äänestä

No tossa voi valita muutamia tapoja käsitellä asiaa.

a) Anna takaisin samalla mitalla, tokaset miehen esittäessä miten olis, et en oikein tiedä kun toi sun varustelutaso on aina ollu vähän heikkoa.

b)Laitat pysyvästi "lapunluukulle"

c)Mietit voisko noissa sanoissa olla hiukka perää. Monesti tollasella hetkellä se totuus lipsahtaa liukkaamiin ja sitten menet kiltisti kaalimadon sivuille ja tilaat vähän väriä makuuhuoneeseen.


Ikäväähän tollasta on kuulla mutta tuskin sitä nyt kuitenkaan siksi kannattaa erota, että toinen kokee 46 avioliitto vuoden jälkeen seksin jotenkin värittömäksi, itse ainakin yrittäisin korjata tilannetta vaihtoehdolla C jos hyvä mies ja noin pitkä taival yhdessä niin tollanen on pikkujuttu.

Äänestä

65-vuotiailla ei ole enää seksielämää.
Joten turhaa menneistä jahnaa.Ei seiso eikä luista enää teillä.

Äänestä
  • Ymmärtäisin aloittajaa muuten mutta kun ko lausahduksesta on jo 2 vuotta, niin tuollainen viha ja katkeruus tekee aloittajasta pahan ihmisen.

    Äänestä

  • Voi voi.... kyllä seksi sujuu vanhempanakin jopa paremmin kuin hätäisten nuorten hosuminen..... ja aloittajalle sen verran, että mielestäni olet tehnyt kärpäsestä härkäsen... . Jos anteeksi on pyydetty pitäisi riittää, loppuuhan tuo elämäkin joskus kaikilta. .. sano samalla mitalla takaisin jos helpottaa...

    Äänestä

  • Niin tieteellisten kuin empiiristenkin tutkimusten mukaan ihminen on elämänsä loppuun asti seksuaalinen olento, sellaiseksi on Jumala hänet luonut.

    Äänestä

  • Ihminen on totta kai seksuaalinen olento elämänsä loppuun asti.
    Seksualisuus ei enää iläihmisillä vaan ilmene sukupuoliyhteytenä syystä että siihen ei enää ole kykyä ,saati halua.
    Seksulisuuttaan voi toki ilmaista,siis olla seksuaalinen loppuun asti,ilmaisten seksuaalisuuttaan esim.puketumisella,puheilla, teoilla(muutoin kuin seksiakteilla.)

    Äänestä

Työssäni tapaan ikäihmisiä. 60-vuotiaasta ylöspäin. Suurin osa kertoo avioseksin loppuneen n.58- vuotiaana viimeistään.
Mielikuvat ovat aivan eri asia,samoin toiveajattelu.

Ihminen on luotu niin että kun lisääntymiskyky loppuu,myös halut hiipuvat.
Toki puhua saa mutta suorituskykyä ei enää ole.Mukaan tulevat myös kaikki iän tuomat sairaudet rajoituksineen.

Äänestä

Anteeksianto on vaikeaa, mutta saattaisi olla paras vaihtoehto. Itse kuitenkin tekisin niin, että kertoisin miehelleni, että tuo hänen tökerö lausuntonsa on jäänyt niin tiukasti mieleesi, että et enää tunne pienintäkään halua sukupuoliyhteyteen hänen kanssaan. Kerro, että muuten rakastat kyllä häntä, mutta että et enää aio harrastaa seksiä. Jos hän sitten haluaa asiaa korjata, hänen on löydettävä siihen keino. En ainakaan alistuisi seksiin ja näyttelisi, että asia ei minua vaivaa, jos se kuitenkin todella vaivaisi. Eikö ole hyvä olla rehellinen itselleen ja tunteilleen?

Todella typerää sanoa tuollaista herkällä hetkellä. Koska kritiikkinä sinä sen otit, ja kritiikiksi hän sen ehkä tarkoitti, vaikka kaunistahan se on olla viaton. Opettaisi itse sinut riettaaksi, jos osaa, ja jos sinä sellainen edes haluaisit olla. Minä en haluaisi. Liian moni suomalainen nainen käyttää jalkoväliään kuten muut kulttuurit kättään kättelemiseen.

Äänestä

60 kymppinen mummo viaton...:)
Aloittaja ei nyt kerro koko totuutta
Asia on varmaan niin että ukkeli on saanut potkua Viagrasta, ja mummo ei sitten tietenkään enää kykene.
Oiskos mumnelille jotain halupilleriä.?
Keinotekoistahan seksi tuossa iässä on.Ei lainkaan luonnollista

Äänestä

Selvästi tässä näkyy kuinka tärkeätä on antaa itselleen anteeksi kaikki omat käsityksensä siitä mitä kuuli hänen sanovan. Kuten huomaat vaikka toinen kuinka syvästi pyytää anteeksi, merkitys on vain sillä annatko itsellesi anteeksi loukkaantumisesi.
Tietenkin sinulla on oikeus loukkaantua mutta vain sinun oma anteeksiantosi itsellesi korjaa oman mielesi. Tee se oman itsesi vuoksi.
Kristillisellä palstalla kun ollaan rohkenen huomauttaa että jokaiselle Jumala antoi kaiken ja yhtä paljon joten sinulla ei ole mitään todellista enempää kuin hänelläkään. (annettavaa) Jumalan edessä meillä on kaikilla kaikkea yhtä paljon joten ei ole mitään annettavaa, mutta omat mustat mielikuvani voin antaa itselleni anteeksi.
Ei ole turha käsky rakasta itseäsi kuten lähimmäistä ja Jumalaa

Äänestä

Ap kiittää. Oli kiva saada asiallista keskustelua aiheesta js hyviä näkökohtia.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


marjaorvokki kirjoitti:

Loukkaannuin sydänjuuria myöten 2 v sitten kun mieheni sanoi minua avioseksissä mielikuvitta olevaksi estyneeksi tyttökoululaiseksi. Itkin ja olen murjottanut 2 v. Mies on pyytänyt anteeksi ja sanonut että monet asiat ovat parantuneet eikä enää sanoisi niin. Päivittäin murjaisen asiasta vaikka tämä on tyhmää koska mieheni on 110% hyvä aviomies. Hellä kunnollinen ja hyvä.

Miten saisin unohdettua. Olemme 65v ja oleet naimisissa 46v.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu