???
Kotimaa 11.9.2016 klo 11:12
http://yle.fi/uutiset/kylla_he_tietavat_mita_he_tekevat__jo_kaksivuotias_osaa_tietoisesti_kiusata_toista/9149071
"Kyllä he tietävät, mitä he tekevät" – jo kaksivuotias osaa tietoisesti kiusata toista
Kiusaaminen on ryhmäilmiö, jossa on aina kyse vallasta. Liittoutujat, leikkikaverit, syrjäänjätetyt ja valtaapitävät roolitetaan päiväkodissa nopeasti. Jos aikuiset eivät puutu ajoissa, roolit matkaavat aikuisuuteen saakka jatkaakseen elämää perheissä ja työpaikoilla.
– Päiväkodeissa on pystytty selvästi näkemään, milloin kyseessä on riita ja milloin tahallinen kiusaaminen. Kiusaamisen määritelmä on tahallinen toisen satuttaminen, ja jo kaksivuotias ymmärtää kyllä kiusaavansa, sanoo draamapedagogi Tiina Haapsalo.
Ajatus siitä, että pienet lapset tahallaan kiusaavat, tuntuu pahalta. Lapsi käyttää kiusaamista, kun toista toimintamallia ei ole käytettävissä.
– Jokaisella lapsella on perustarve liittyä ryhmään ja pysyä sen jäsenenä. Jos lapselta puuttuvat taidot olla ryhmässä oikein, niihin taitoihin pitää aikuisten ohjata. Kiusaaja on voitu jo oksentaa ryhmästä ulos, joten lapsi on alkanut kiusaamaan päästäkseen takaisin sisään ryhmään, sanoo Haapsalo.
Haapasalo on yksi Pienten lasten kiusaamisen ehkäisyhanke PIKIn materiaalin tekijöistä. Seurakuntien lapsityön keskus ry teki koteihin ja päiväkoteihin PIKI-materiaalin, joka revitään käsistä.
Pomot ja alistujat erottuvat jo hiekkalaatikolla
Kiusaaminen on ryhmäilmiö, ja siinä on aina kyse vallasta. Myös hiekkalaatikolla.
– Jo pieni lapsi oppii nauttimaan siitä, että saa valtaa, ja kiusaamisessa on kyse vallan epätasaisesta jakautumisesta. Aikuisen tehtävä on purkaa väärät valtarakenteet, ettei kiusaajalle jää enää valtaa millä kiusata.
Ryhmässä jokaisella lapsella on oma roolinsa suhteessa kiusaamiseen. Lasten ryhmäytyminen tapahtuu todella nopeasti: kenen kanssa kannattaa liittoutua, kuka jätetään syrjemmälle, kenen kanssa leikitään. Joku ottaa säestäjän roolin, toinen on ideanikkari ja tuo lisää kiusaamisen ehdotuksia. Yksi jää seuraamaan sivusta – ja sitten on se, joka saa eniten valtaa ja alkaa käyttämään sitä, selittää Haapsalo.
Jos aikuinen ei puutu tähän heti alkuvaiheessa, lasten moraalikasvatus horjuu ja heille jää käsitys, että kiusaaminen ryhmässä on hyväksyttyä toimintaa. Toimintamallin mukaiset roolit jäävät päälle, jos lapsuusvaiheessa kukaan ei opeta, kuinka ryhmässä toimitaan, Haapsalo muistuttaa.
– Kiusaamisen jälki on huimaavan pitkä. Päiväkodin roolit jatkuvat sitten koulussa ja aikanaan perheessä ja työelämässä. Jokainen tunnistaa omalta työpaikaltaan pomottajan, alistujan ja sivustaseuraajan.
"Meidän Pekka on vaan niin vahvatahtoinen lapsi"
Kiusaamisen vastainen työ kannattaa varhaiskasvatuksessa erityisesti siksi, että silloin työllä on valtava vaikutus. Lapsena maaperä on myönteinen uuden oppimiseen ja aikuisen esimerkki ratkaisee paljon. Lasten erilaisesta luonteesta, persoonallisuudesta tai temperamentista ei voi hakea syitä kiusaamiseen.
– Meillä on paljon haasteellisia lapsia, ja eri tavalla diagnosoituja erityislapsia. Mutta kukaan ei synny kiusaajaksi tai kiusatuksi. Joku on vauhdikas ja toinen hiljainen, mutta molemmilla on vastuunsa ryhmässä toimimisesta. Jos lapselta puuttuu taitoja olla ryhmässä, niitä täytyy aikuisten opettaa. Tunnetaidot ja itsesääntelytaidot oppii siinä missä muunkin, pohtii Tiina Haapsalo.
Alle kouluikäisille lapsille voi opettaa tunnetaitoja oman esimerkin avulla. Raivoava uhmaikäinen voi olla ensimmäistä kertaa elämässään niin suuren tunteen kuin raivon äärellä, ja sen käsittely ei suju yksin.
– Pieniltä lapsilta puuttuvat sanat, joten he oppivat parhaiten kokemalla. Aikuisen kuuluu näyttää itse, kuinka toimitaan, jos tulee riitaa hiekkalapiosta. Raivota saa, mutta sen jälkeen täytyy puhua, millainen tunne lapsella oli, mikä tunteen nimi on, ja miten sitä ilmaistaan niin, että se on sallittua, sanoo draamapedagogi Tiina Haapsalo.
Minä vai me? Molemmat!
Kiusaamisen toimintamalli ottaa lapselta paljon pois. Lapsi jää lokeroon ja omaksuu nopeasti annetun roolin: kiusaajan, kiusatun tai valehtelijan.
– Kasvattajien haasteena on nähdä jokaisen lapsen sisältämä valtava potentiaali. Siksi lasten auttaminen ja kuunteleminen alle kouluikäisenä on sekä kotona että päiväkodissa valtavan tärkeää.
Tunnetaitojen opettaminen on aikuisen vastuulla.
– Lapselle täytyy opettaa, että omia rajoja täytyy suojella, mutta pitää oppia hyväksymään myös toisen mielipide. Uudenlaista toimintamallia täytyy toistaa lapsen kanssa niin kauan, että se opitaan käytännössä, neuvoo Haapsalo.
Tiina Haapsalo sanoo huomanneensa, että vanhemmat opettavat lastaan pitämään puolensa.
– On menty pitkään se edellä, että oma lapsi pärjää hyvin. Tämän ajan haaste on huomata, että oman lapsen pärjäämisen eväät syntyvät siitä, että hän pärjää myös ryhmässä. Aikuisten vastuu on siinä, että kenenkään ei tarvitse kiusata pärjätäkseen ryhmässä.
Kotimaa 11.9.2016 klo 11:12
http://yle.fi/uutiset/kylla_he_tietavat_mita_he_tekevat__jo_kaksivuotias_osaa_tietoisesti_kiusata_toista/9149071
"Kyllä he tietävät, mitä he tekevät" – jo kaksivuotias osaa tietoisesti kiusata toista
Kiusaaminen on ryhmäilmiö, jossa on aina kyse vallasta. Liittoutujat, leikkikaverit, syrjäänjätetyt ja valtaapitävät roolitetaan päiväkodissa nopeasti. Jos aikuiset eivät puutu ajoissa, roolit matkaavat aikuisuuteen saakka jatkaakseen elämää perheissä ja työpaikoilla.
– Päiväkodeissa on pystytty selvästi näkemään, milloin kyseessä on riita ja milloin tahallinen kiusaaminen. Kiusaamisen määritelmä on tahallinen toisen satuttaminen, ja jo kaksivuotias ymmärtää kyllä kiusaavansa, sanoo draamapedagogi Tiina Haapsalo.
Ajatus siitä, että pienet lapset tahallaan kiusaavat, tuntuu pahalta. Lapsi käyttää kiusaamista, kun toista toimintamallia ei ole käytettävissä.
– Jokaisella lapsella on perustarve liittyä ryhmään ja pysyä sen jäsenenä. Jos lapselta puuttuvat taidot olla ryhmässä oikein, niihin taitoihin pitää aikuisten ohjata. Kiusaaja on voitu jo oksentaa ryhmästä ulos, joten lapsi on alkanut kiusaamaan päästäkseen takaisin sisään ryhmään, sanoo Haapsalo.
Haapasalo on yksi Pienten lasten kiusaamisen ehkäisyhanke PIKIn materiaalin tekijöistä. Seurakuntien lapsityön keskus ry teki koteihin ja päiväkoteihin PIKI-materiaalin, joka revitään käsistä.
Pomot ja alistujat erottuvat jo hiekkalaatikolla
Kiusaaminen on ryhmäilmiö, ja siinä on aina kyse vallasta. Myös hiekkalaatikolla.
– Jo pieni lapsi oppii nauttimaan siitä, että saa valtaa, ja kiusaamisessa on kyse vallan epätasaisesta jakautumisesta. Aikuisen tehtävä on purkaa väärät valtarakenteet, ettei kiusaajalle jää enää valtaa millä kiusata.
Ryhmässä jokaisella lapsella on oma roolinsa suhteessa kiusaamiseen. Lasten ryhmäytyminen tapahtuu todella nopeasti: kenen kanssa kannattaa liittoutua, kuka jätetään syrjemmälle, kenen kanssa leikitään. Joku ottaa säestäjän roolin, toinen on ideanikkari ja tuo lisää kiusaamisen ehdotuksia. Yksi jää seuraamaan sivusta – ja sitten on se, joka saa eniten valtaa ja alkaa käyttämään sitä, selittää Haapsalo.
Jos aikuinen ei puutu tähän heti alkuvaiheessa, lasten moraalikasvatus horjuu ja heille jää käsitys, että kiusaaminen ryhmässä on hyväksyttyä toimintaa. Toimintamallin mukaiset roolit jäävät päälle, jos lapsuusvaiheessa kukaan ei opeta, kuinka ryhmässä toimitaan, Haapsalo muistuttaa.
– Kiusaamisen jälki on huimaavan pitkä. Päiväkodin roolit jatkuvat sitten koulussa ja aikanaan perheessä ja työelämässä. Jokainen tunnistaa omalta työpaikaltaan pomottajan, alistujan ja sivustaseuraajan.
"Meidän Pekka on vaan niin vahvatahtoinen lapsi"
Kiusaamisen vastainen työ kannattaa varhaiskasvatuksessa erityisesti siksi, että silloin työllä on valtava vaikutus. Lapsena maaperä on myönteinen uuden oppimiseen ja aikuisen esimerkki ratkaisee paljon. Lasten erilaisesta luonteesta, persoonallisuudesta tai temperamentista ei voi hakea syitä kiusaamiseen.
– Meillä on paljon haasteellisia lapsia, ja eri tavalla diagnosoituja erityislapsia. Mutta kukaan ei synny kiusaajaksi tai kiusatuksi. Joku on vauhdikas ja toinen hiljainen, mutta molemmilla on vastuunsa ryhmässä toimimisesta. Jos lapselta puuttuu taitoja olla ryhmässä, niitä täytyy aikuisten opettaa. Tunnetaidot ja itsesääntelytaidot oppii siinä missä muunkin, pohtii Tiina Haapsalo.
Alle kouluikäisille lapsille voi opettaa tunnetaitoja oman esimerkin avulla. Raivoava uhmaikäinen voi olla ensimmäistä kertaa elämässään niin suuren tunteen kuin raivon äärellä, ja sen käsittely ei suju yksin.
– Pieniltä lapsilta puuttuvat sanat, joten he oppivat parhaiten kokemalla. Aikuisen kuuluu näyttää itse, kuinka toimitaan, jos tulee riitaa hiekkalapiosta. Raivota saa, mutta sen jälkeen täytyy puhua, millainen tunne lapsella oli, mikä tunteen nimi on, ja miten sitä ilmaistaan niin, että se on sallittua, sanoo draamapedagogi Tiina Haapsalo.
Minä vai me? Molemmat!
Kiusaamisen toimintamalli ottaa lapselta paljon pois. Lapsi jää lokeroon ja omaksuu nopeasti annetun roolin: kiusaajan, kiusatun tai valehtelijan.
– Kasvattajien haasteena on nähdä jokaisen lapsen sisältämä valtava potentiaali. Siksi lasten auttaminen ja kuunteleminen alle kouluikäisenä on sekä kotona että päiväkodissa valtavan tärkeää.
Tunnetaitojen opettaminen on aikuisen vastuulla.
– Lapselle täytyy opettaa, että omia rajoja täytyy suojella, mutta pitää oppia hyväksymään myös toisen mielipide. Uudenlaista toimintamallia täytyy toistaa lapsen kanssa niin kauan, että se opitaan käytännössä, neuvoo Haapsalo.
Tiina Haapsalo sanoo huomanneensa, että vanhemmat opettavat lastaan pitämään puolensa.
– On menty pitkään se edellä, että oma lapsi pärjää hyvin. Tämän ajan haaste on huomata, että oman lapsen pärjäämisen eväät syntyvät siitä, että hän pärjää myös ryhmässä. Aikuisten vastuu on siinä, että kenenkään ei tarvitse kiusata pärjätäkseen ryhmässä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Faktantarkistus päiväkotiinkin?
Päiväkodin päivästä saatetaan kotona kertoa hyvinkin villisti. Samassa saagassa seikkailevat kiusaajat, keijut ja talonmiehet. Kuinka erottaa todelliset jutut vilkkaan mielikuvituksen keskeltä?
– Kaikki lapset viestit pitää ottaa vakavasti. Ja sitten faktat pitää tarkistaa. Vanhemman tehtävä on pysähtyä lapsen ääreen ja oppia lukemaan omaa lastaan. Jos käy ilmi, että lapsi ei puhu totta, sekin on oire jostain. On olemassa jokin syy, miksi lapsi turvautuu valehteluun. Lasta ei kuitenkaan auttaisi leimata, koska sen roolin omaksuminen käy äkkiä, sanoo Tiina Haapsalo.
Aggression hallinta pitäisi ottaa haltuun – niin vanhemman kuin lapsenkin.
– Sekä kiusaajan että kiusatun vanhemmalla saattaa olla tunteet pinnassa. Ei kannata kuitenkaan loputtomasti keskustella siitä, kuka kiusasi ja ketä, vaan löytää ulospääsy tilanteesta yhdessä. Miten toimintaa muutetaan nyt niin, että kiusaaminen loppuu?
Tiina Haapsaloa ärsyttää puhuminen aggressiivista lapsista. Aggressiivisuus on teko, jonka takana on käsittelemättömiä tunteita. Puremisen tai lyömisen takana voi olla pelkoa tai häpeää.
– Jokaisella lapsella on oikeus olla kiusaamatta, sanoo Tiina Haapsalo.