Lyhyesti sanottuna. Olen ollut puoli vuotta yhdessä miehen kanssa joka on entinen narkomaani. Hän on käyttänyt rankempiakin huumeita koko nuoruutensa ajan, eli esimerkiksi suonensisäisiä. Nyt hän on ollut 3 vuotta kuivilla.
Hänen on vaikea olla lähellä ja avautua minulle. Narkomaanina joudut ajattelemaan vain itseäsi, mistä saat seuraavan annoksen. Parisuhdekin on silloin ollut sitä että mistä saadaan yhdessä seuraavat kamat. Olen hänen ensimmäinen vakavampi seurustelukumppaninsa sen jälkeen kun hän aloitti raittiin elämän (polttaa tupakkaa mutta ei juo eikä käytä aineita, ei myöskään peliriippuvuutta tms). Hän sanoo kysyessäni että hän haluaa olla kanssani ja että olen hänelle tärkeä. Hänellä on myös lapsi joka on kolme vuotta vanha, samalla syy sille miksi hän sai voimaa lopettaa huumeidenkäytön.
Ongelmani on seuraavanlainen: joudun jatkuvasti miettimään välittääkö hän ja haluaako hän tosissaan olla kanssani, koska hän ei osoita sitä. Hän ei halaa, ei suutele(ilman hyvää syytä) , puhumattakaan siitä että hän sanoisi minulle jotain ihanaa. Asiasta on keskusteltu useaan otteeseen ja hän on välillä muuttanut toimintaansa parempaan suuntaan. Ehdin jo jättää hänet kerran mutta päätimme yhdessä palata yhteen koska rakkaus on olemassa, mikään ei ole huonosti. Ei ole väkivaltaa, emme riitele, nautimme siitä kun olemme toistemme seurassa. Mutta silti minua vaivaa se ettei hän koske minua, kaipaisin läheisyyttä, hellyyttä - sitä että hän halaisi minua joskus niin kovaa että se sattuu. Hän yrittää irrottautua jos halaan häntä, ja hänelle tulee itselleen kurja olo siitä että hän tekee niin. Ja minulle tulee kurja olo siitä että minua suututtaa hänen käytöksensä, eihän hän voi sille mitään ettei hän ole aiemmin ollut tällaisessa tilanteessa. Kaikki on uutta ja hän ei ole tottunut rakkauteen joka perustuu tunteisiin eikä yhteiseen päämäärään olla sekaisin. Kun aloimme seurustella sanoin hänelle että olen ollut jo niin monen miehen kanssa että nyt en halua vain seurustella vaan haluan ihmisen jonka kanssa rakentaa tulevaisuus yhdessä ja jonka kanssa perustan perheen ja menen naimisiin. Aluksi hän oli järkyttynyt koska sanoin noin suuria asioita heti suhteen alussa, mutta haluan olla rehellinen siitä mitä tarvitsen ja haluan. Hän on ymmärtänyt sen ja haluaa samoja asioita.
Mutta mistä saan voimia jaksaa siihen asti kunnes hän on valmis vastaanottamaan ja antamaan rakkautta tasapuolisesti?
Onko jollain muulla vastaavia kokemuksia ex-narkomaanin kanssa seurustelusta? Mitä tapahtui, jatkuiko suhde vai erositteko?
Kiitos kaikista viesteistä. ❤️
Hänen on vaikea olla lähellä ja avautua minulle. Narkomaanina joudut ajattelemaan vain itseäsi, mistä saat seuraavan annoksen. Parisuhdekin on silloin ollut sitä että mistä saadaan yhdessä seuraavat kamat. Olen hänen ensimmäinen vakavampi seurustelukumppaninsa sen jälkeen kun hän aloitti raittiin elämän (polttaa tupakkaa mutta ei juo eikä käytä aineita, ei myöskään peliriippuvuutta tms). Hän sanoo kysyessäni että hän haluaa olla kanssani ja että olen hänelle tärkeä. Hänellä on myös lapsi joka on kolme vuotta vanha, samalla syy sille miksi hän sai voimaa lopettaa huumeidenkäytön.
Ongelmani on seuraavanlainen: joudun jatkuvasti miettimään välittääkö hän ja haluaako hän tosissaan olla kanssani, koska hän ei osoita sitä. Hän ei halaa, ei suutele(ilman hyvää syytä) , puhumattakaan siitä että hän sanoisi minulle jotain ihanaa. Asiasta on keskusteltu useaan otteeseen ja hän on välillä muuttanut toimintaansa parempaan suuntaan. Ehdin jo jättää hänet kerran mutta päätimme yhdessä palata yhteen koska rakkaus on olemassa, mikään ei ole huonosti. Ei ole väkivaltaa, emme riitele, nautimme siitä kun olemme toistemme seurassa. Mutta silti minua vaivaa se ettei hän koske minua, kaipaisin läheisyyttä, hellyyttä - sitä että hän halaisi minua joskus niin kovaa että se sattuu. Hän yrittää irrottautua jos halaan häntä, ja hänelle tulee itselleen kurja olo siitä että hän tekee niin. Ja minulle tulee kurja olo siitä että minua suututtaa hänen käytöksensä, eihän hän voi sille mitään ettei hän ole aiemmin ollut tällaisessa tilanteessa. Kaikki on uutta ja hän ei ole tottunut rakkauteen joka perustuu tunteisiin eikä yhteiseen päämäärään olla sekaisin. Kun aloimme seurustella sanoin hänelle että olen ollut jo niin monen miehen kanssa että nyt en halua vain seurustella vaan haluan ihmisen jonka kanssa rakentaa tulevaisuus yhdessä ja jonka kanssa perustan perheen ja menen naimisiin. Aluksi hän oli järkyttynyt koska sanoin noin suuria asioita heti suhteen alussa, mutta haluan olla rehellinen siitä mitä tarvitsen ja haluan. Hän on ymmärtänyt sen ja haluaa samoja asioita.
Mutta mistä saan voimia jaksaa siihen asti kunnes hän on valmis vastaanottamaan ja antamaan rakkautta tasapuolisesti?
Onko jollain muulla vastaavia kokemuksia ex-narkomaanin kanssa seurustelusta? Mitä tapahtui, jatkuiko suhde vai erositteko?
Kiitos kaikista viesteistä. ❤️
Vastaukset 37
Vanhimmat
Luultavasti taustalla on lapsuuden traumoja, ehkä seksuaalista hyväksikäyttöä tai vaikea isäsuhde. Nuorena riippuvuuteen ajautuneet tulevat yleensä rikkinäisistä ongelmaperheistä, käyttö on "jatkumoa" kotioloille.
Joudut luultavasti jossain vaiheessa toimimaan hänen "terapeuttinaan". Vaikka tuntuu sitten kivalta kun hän avautuu, toisen mielenterveydestä vastaamisesta alkaa tulla taakka. Retkahtamisen pelko on myös AINA taustalla, mieti kannattaako!
Seksuaalisia hyväksikäyttöä ei ole, sen verran tiedän. Suhde isään nykyään hyvä ja isälläkin on taustalla päihdeongelmaa. Suhde äitiin taas on todella huono. Tiedän mitä voi olla odotettavissa ja tällaisen miehen kanssa sitouduin parisuhteeseen - rikkinäisen. Kaikesta huolimatta hän on paras mies joka minulla on ollut. Eli kun mietin kannattaako niin vastaus on ilmiselvä, tätä minä haluan. Ja se kannattaa.
Voin kertoa taustoistani sen verran että ammattini puolesta päihde ja/tai mielenterveysongelmien kanssa painivat ihmiset ovat tulleet minulle tutuiksi. Tietysti jokainen on persoona ja kaikkia ei voi laittaa samaan lokeroon mutta tiedän mitä voi olla odotettavissa.
Kiitos viestistäsi! :) - ap
"Kaikesta huolimatta hän on paras mies joka minulla on ollut."
Tämä voi nyt tuntua ehkä sinusta vähän kovalta (ja mennä kyllä metsäänkin) mutta sanoisin silti aika pitkällä parisuhdekokemuksella että "tähän mennessä paras" ei välttämättä kuitenkaan aina ole siltikään se oikea. En epäile etteikö sinulla olisi paljon tunteita miestä kohtaan ja etteikö hän olisi monella tavalla myös varsin hyvä mies. Mutta silti hänellä on melkoisen suuria ongelmia parisuhteen kannalta ihan ratkaisevissa asioissa. Se että sinä kovasti rakastat, tuntuuu varmaan ajatuksena hienolta ja myös se että haluat auttaa miestä jonka menneisyys on ollut vaikea. Siitä kaikesta pisteet sinulle. Mutta siltikin on hyvä myöntää että suhteenne ei tule olemaan helppo ja on varsin mahdollista että se ei tule koskaan toimimaan ihan niin kuin sinä toivoisit. Sekin on hyvä ottaa ihan realistisesti huomioon.
En sano ettei sinun kannattaisi olla tuon miehen kanssa mutta sanon vain että varaudu siihen että kaikki ei kuitenkaan pääty hyvin vaikka kuinka toivoisi ja yrittäisi. Ja että elämässä on ehkä jossain mies joka ei ole vain tähän mennessä paras vaan ihan oikeasti paras myös niin että sinä saat heti suhteen alusta lähtien sitä vastarakkautta ja hellyyttä jota tarvitset.
Mutta tsemppiä sinulle joka tapauksessa kävi miten kävi!
Kiitos kommentistasi! Tähän vastaan vain sen verran että olen kanssasi samaa mieltä ja annoit minulle ajattelemisen aihetta. Olen valmis yrittämään, vielä löytyy halua ja se riittää! Et ollut ollenkaan kova, olit realistinen. Kiitos siitä! - ap
Teidän kannattaisi hakeutua pariterapiaan. Kyky ja halu osoittaa hellyyttä on hyvin tärkeää parisuhteessa. Miehesi varmasti hyötyisi myös yksilöterapiasta, jossa päästäisiin käsittelemään muutakin kuin päihteidenkäyttöä. Kosketuksen pelkoa ei kannattaisi mystifioida liikaa, vaan siihen liittyvät tuntemukset voi käydä läpi ja opetella uudenlaista rentoutta. Kosketuksen vastaanottaminen on myös taito. Jännittäminen ja kireys estävät läsnäolon, joten syistä pitäisi päästä puhumaan. Seksuaalisuus ja läheisyys eivät ole itsestäänselviä kenellekään eli tämä ongelma ei välttämättä johdu päihteidenkäytöstä.
Jos käyttö on alkanut nuorena, ovat mieheltä jääneet läpi käymättä kaikki normaalit seurustelusuhteen ja parisuhteiden tuomat opetukset ja vaiheet. Sinun pitäisi pitää tarkasti siitä huolta, ettet ole hänen terapeuttinsa, muuten suhde vääristyy ja myös retkahtamisriski kasvaa. Olet siis hyvällä tiellä pitäessäsi kiinni omista toiveistasi parisuhteen arjessa.
Aivan samaa mieltä. Minusta miehen ongelmat läheisen suhteen perusasian eli hellyyden ja kiintymyksen osoittamisen osa-alueilla ovat niin huomattavat että niitä pitäisi käsitellä myös ulkopuolisen auttajan kanssa. Parisuhteen ei ole tarkoitus olla terapiasuhde vaan kahden tasa-arvoisen ihmisen suhde. Ja jos toisen ongelmat ovat noin laajoja, parisuhteesta tulee helposti enemmänkin hoitosuhde kuin parisuhde ja tämä ei ole pitkällä tähtäimellä kovin hyvä eikä hedelmällinen lähtökohta kummankaan kannalta.
Kiitos teille! Miesystäväni käy ryhmäterapiassa jossa hänelle on hyviä ystäviä joita minäkin olen tavannut. Olen myös mennyt hänen mukaansa muutaman kerran koska nämä ryhmät ovat avoimia keille vaan ja erikseen on sitten suljetut ryhmät. Hän itse pyysi minua mukaan. Parisuhdeterapiaa ehdotin mutta hänen mielestään näin aikaisessa vaiheessa suhdetta olisi siitä enemmän haittaa kuin hyötyä. Itse en ole samaa mieltä koska kannatan ennaltaehkäisyä ja mahdollisimman aikaisessa vaiheessa avun hakeminen olisi juuri sitä! Idea jäi kytemään ja hän joko suostuu siihen tai sitten ei.
Itse olen puhunut hänen kanssaan paljon siitä että minua pelottaa että minusta tulee liikaa parisuhteessa tuki ja turva sen sijaan että olisin tasavertainen kumppani, mistä voi mielestäni seurata se että ongelmien kadotessa(pitkän ajan kuluessa ja ongelmat eivät ikinä häviä lopullisesti mutta ymmärrätte pointin) meillä ei olisi enää mitään "syytä" olla yhdessä. Meillä olisi ollut potilas-kuuntelija-suhde ja sen hävitessä jäisi aika vähän jäljelle. Hän ymmärtää pelkoani. Juttelemme kaikesta eikä mikään välillämme ole ainakaan tähän mennessä ollut salaista. Lukuunottamatta sitä että kirjoitan ongelmasta tänne. Korostan myös että ongelmana ei ole itse mies - vaan hänen toimintansa.
Teillä on hyviä pointteja!
-ap
Aluksi mietin, että miksi lähdet tuollaiseen. Miksi nähdä kaikki vaiva? Tuntuu, että mies ei sinua rakasta, mutta haluaa pitää sinut lähellä, että siinä olisi joku. Sitten luin sinun vastauksen toisaalla:
"Kaikesta huolimatta hän on paras mies joka minulla on ollut. Eli kun mietin kannattaako niin vastaus on ilmiselvä, tätä minä haluan. Ja se kannattaa. "
Enempää selityksiä ei tarvita. Teillä ei ehkä ole rakkaussuhde, vaan jonkinlainen tarvesuhde.
Huomaan vastauksestasi sen verran ettet ole sisäistänyt laisinkaan aiempien kommenttien sisältöä. Miksi nähdä kaikki vaiva? Siksi koska hän on sen arvoinen ja minä itse olen sen arvoinen. En odottanut suhteeseen lähtiessäni että kaikki tulisi ilmaiseksi käteen. Eikä ole tullutkaan. Olemme tehneet yhdessä töitä jotta saamme tämän toimimaan. Tarvesuhde? Valaise tätä. Sillä minä en tarvitse häntä mihinkään. Voin olla yksinkin mutta haluan olla hänen kanssaan. Ja hän haluaa olla minun kanssani. Ennen kosketus on tarkoittanut hänelle jotain pahaa, läheisyyttä on ollut mutta ei normaalia. Miten kuvittelet että ihminen jonka elämän kiintopiste on aina ollut se kuinka saada jostain huumeita käsiinsä osaisi toimia "normaalissa" suhteessa? Ymmärtääkseen narkomaania sinun pitäisi ymmärtää sairautta. Koska riippuvuus on sairaus. Hän rakastaa, mutta menneisyyden takia hänen on hankala näyttää sitä. - ap
Ei kuvailemasi asiat välttämättä millään tavalla liity mihinkään huumeiden käyttöön. Kyseessä on tavallinen mies!
Ei kaikki ihmiset osoita suuria fiiliksiä viikottain, saatika että päivittäin. Ei kaikki kaipaa jatkuvaa koskettelua. Ja iso osa ei koskaan käytä mitään ylisanoja. Etenkään vielä siinä vaiheessa, kun vasta puoli vuotta tunnettu, ja sinäkin aikana nainen on ehtinyt jo kerran jättämään...
Olette niin suhteen alussa vielä, että miksi odotat niin suuria asioita? Ja miksi ylipäätään tarvitset mieheltä jotain pönkitystä? Onko itsetuntosi heikko? Eipä siinä mitään jos niin on, mutta muista ettei ole miehen vika, eikä ole hänen velvollisuus sinua pönkittää kohtuuttomasti. Riittää että hän kohtelee sinua hyvin.
Ensinnäkin - en ole missään vaiheessa sanonut että olisimme tunteneet yhtä kauan kuin olemme seurustelleet. Tunsimme pitkään ennen seurustelun aloittamista juuri siitä syystä että halusimme tutustua ennen kuin suhde etenee seurustelun tasolle.
Ja ei, kuvailemani asiat eivät välttämättä liity mitenkään huumeiden käyttöön koska kuten olen aiemmin sanonut - jokainen on persoona. Mutta jos tietäisit mitä "olla narkomaani"- oikeasti tarkoittaa, ymmärtäisit että siinä vaiheessa kun olet käyttänyt huumeita 14 vuotta et ole kokenut normaalia suhdetta etkä osaa sellaisessa toimia. Ja tämä on kuultu hänen suustaan eikä kysymys ole minun arvailuistani. Hän oppii uutta suhteessa olemisesta joka päivä.
Minä en odota hänen osoittavan suuria tunteita kuin joku elokuvan kiiltokuvamies. Haluaisin hänen koskettavan ja että hän pystyisi vastaanottamaan hellyyttä ilman että hän luulee siinä olevan taka-ajatuksia. Haluaisin että hän kertoisi minulle minun olevan tärkeä, että hän näyttäisi sen. Mikäli sinä olet elänyt suhteissa joissa riittää se että olette toistenne kanssa mutta ei sen enempää - niin olen pahoillani sinun puolestasi.
Minä jätin hänet koska tunsin että minulla ei ole hänelle annettavaa ja että päädymme tilanteeseen jossa minä katkeroidun hänelle koska huomaan että elämä on mennyt ohi enkä ole saanut toivomiani asioita. Syyttäisin häntä siitä ja se olisi väärin. Hänestäkin tuntui silloin siltä että ero on paras ratkaisu koska hän ei halunnut että minä katkeroidun eikä tuntea syyllisyyttä siitä että minä olen meidän suhteessamme onneton. Saimme kuitenkin muutosta aikaan, pieniä askelia jotka saivat meidät molemmat uskomaan että pystymme tähän yhdessä. Hän on myöhemmin sanonut että ero oli hyvä ratkaisu koska hän sai tilaisuuden miettiä miltä oikeasti tuntuisi elää ilman minua ja todeta että hän ei halua luovuttaa. Jotkut tajuavat tämän helpolla, keskustelemalla tms. Hän tajusi sen tätä kautta. Se oli meidän ratkaisumme ja pyydän ettet arvostelisi sitä.
Minä en odota suuria asioita. Mutta mielestäni on epäreilua lähteä suhteeseen jossa ei kerro toiselle rehellisesti mitä haluaa. Minä olen tehnyt niin, hän on tehnyt niin. Ratkaisu toimii meidän kohdallamme. Vaikeus on teorian viemisessä toiminnan tasolle.
Olet saanut minusta kummallisen kuvan muutaman viestin perusteella. Minulla on omasta mielestäni hyvä itsetunto. Enkä koe tarvitsevani miestä sen tukemiseen. Minä haluan miehen elämääni, en tarvitse. Voisin yhtä hyvin olla yksinkin. Heikolla itsetunnolla varustettu nainen itkee ja raivoaa ja vaatii. Minä en tee mitään edellä mainituista. Minä keskustelen.
Minulle ei riitä suhteessa se että toinen kohtelee minua hyvin, koska se täyttää yleisesti ottaen ihmissuhteen kriteerit. Parisuhteeseen kuuluu muutakin kuin "hyvissä väleissä oleminen" Seksielämässämme ei ole mitään vikaa. Mutta tunteiden ilmaisun ja hellyyden antamisen ja vastaanottamisen kanssa sen sijaan on. Ja se mikä erottaa parisuhteen muista ihmissuhteista tiivistyy näihin asioihin. Se että halaan ja suutelen miesystävääni ja harrastan hänen kanssaan seksiä on normaalia, vai kuuluvatko nämä asiat sinun mielestäsi muihinkin ihmissuhteisiin? Enpä usko. Ainakaan ellei erikseen ole toisin sovittu.
Kysymyksessä ei olen minun heikko itsetuntoni. Vaan hänen. Hänen pelkonsa. Hänen vaikeutensa hyväksyä että hän on rakastettava. Sellaisena kuin hän on. - ap
Sellainen pieni huomio vain, että heikolla itsetunnolla varustettu nainen ei todellakaan välttämättä itke, raivoa tai vaadi. Mistä olet sellaista saanut päähäsi? Sinun mielikuvasi elämästä tuntuu hyvin yksoikiselta. Haluat asioille selitykset, jotka sopivat juuri sinun käsityksiisi.
Minulla on todella heikko itsetunto muutamasta vanhasta syystä. Olen aikoinaan käynyt sen takia puoli vuotta terapiassakin, ja toki eteenpäin olen mennyt. Koskaan en ole kenellekään sen takia itkenyt, raivonnut tai vaatinut. Päinvastoin. Minä olen aina käpertynyt itseeni tunteideni kanssa. Olen hiljaa hyväksynyt kaiken, vaikka ne olisivat olleet toisin kuin haluan. Olen ajatellut ettei minulla, mitättömällä, ole mitään oikeutta vaatia mitään. Olen yrittänyt hyvinä päivinä keskustella asioista kauniisti, mutta aina miestä kunnioittaen.
Nykyään minulla on hyvä suhde, itsetunnostani huolimatta, kohteliaan ja hyväntahtoisen miehen kanssa. Kahdessa aiemmassa suhteessa minut oli todella helppo lakaista mitättömäksi, koska en vaatinut ikinä mitään.
Toivon että et siis jatkossa esittäisi älyttämiä väitteitä siitä, miten toimii ihminen, jolla on heikko itsetunto. Kuvitelmasi on ihan omasi, ja kaukana todellisuudesta monien kohdalla.
Anteeksi jos loukkasin sinua! Tämä oli vain esimerkki omasta elämästäni, tarkoitukseni ei ollut niputtaa kaikkia samaan laatikkoon!
No jee jee ja huh.
Itse tunnen ja tiedän moneltakin taholta koko joukon päihdeongelmaisia, jotkut heistä siis pelkkiä narkkeja, toiset pelkkiä alkkiksia, jotkut sekakäyttäjiä. Suurin piirtein ketään heistä ei halua ilmaista tunteitaan hellyydenosoituksilla. Jotkut kieltävät kumppania koskemasta julkisesti ja/tai äkillisesti. Voivat vetää turpiin "lääppivää" kumppaniaan, se tulee refleksinä ytimestä.
Tosin kaikilla ihmisillä on erilainen tapa osoittaa hellyyttä. Tästä johtuen ihmisten parisuhteisiin vaikuttaakin todella paljon molempien luonteenomainen tapa osoittaa hellyyttä. Jos se ei ole nykyiselle kumppanillesi luoteenomaista, et voi sitä vaatia häneltä.
Narkki kuten muukaan päihdekäyttäjä ei ole koskaan "entinen".
Kiitos viestistäsi! Hänellä on hetkiä jolloin hän on lähellä ja joskus kun hän on puoliunessa hän saattaa laittaa kädet ympärilleni ja sanoa epäselvästi rakas tai kulta tms. Kun olen kertonut hänelle aamulla hän on pyydellyt anteeksi.. Julkisesti hän ei ole koskaan kieltänyt minulta hellyydenosoituksia, sitä vastoin hän on sanonut olevansa iloinen kun "kehtaan" suudella häntä julkisella paikalla. (kyllä olemme se ällö pari jonka saatat nähdä pussaavan kassajonossa.. 😅) Mutta tämä on harvinaista.
Usein hän kysyy minulta mitä näen hänessä. Summa summarum uskon että hän haluaisi osoittaa hellyyttä mutta hän on liian epävarma tehdäkseen niin. Hän sanoo että haluaisi mutta ei sen enempää selitä asiaa.
Terävä huomio tuo mitä sanoit "entisestä" narkkarista. Ymmärrän mitä tarkoitat. - ap
Sekavaksi menee juttusi. Eli siis hän ei estä sinun hellydenosoituksia esim kauppajonossa, hän on vaivaisen puolen vuoden seurustelun jälkeen sanonut sinua rakkaaksi(!) ja sinä edelleen valitat, että joku on nyt pielessä, kun ei ole riittävästi lämpimiä tunteita?
Ja miksi sinä aamulla sanot hänelle asiasta, joka normaalia suomalaista miestä nolostuttaa? Anna asian olla, nauti tilanteesta.
Pielessä taitaa olla se, että sinä vaadit liikaa. Minä olin seurustellut mieheni kanssa vuoden, ennen kuin kumpikaan käytti sanaa rakas. Ennen seurustelua tunsimme jo kaksi vuotta. Ei olisi tullut mieleenkään rakkaudesta puhua ihmiselle, jonka kanssa suhde on vasta alussa.
Se että sinun suhteesi on jonkinlainen ei tarkoita että muiden suhteiden tulisi olla samanlaisia. Mieheni mielestä en vaadi liikaa, se ratkaisee. Ei tuntemattoman näkemys. Rakaskaan ei automaattisesti tarkoita rakkautta, se on hellittelynimi. En oleta sinun ymmärtävän koska et ole tilanteessa. Mutta pyytäisin ettet tuomitse minua etkä suhdettani. -ap
On ihan ihmisen persoonallisuudesta kiinni miten haluaa olla yhdessä ja osoittaa välittämisen toiselle.
"Hän ei halaa, ei suutele(ilman hyvää syytä)"
En minäkään, enkä ole kertaakaan kokeillut mitään huumetta. Alkoholiakin menee todella hiukkasen. Joskus, mutta harvoin sanon mitään "ihanaa" miesystävälleni; tietysti paljon riippuu siitä mitä pitää ihanana.
"Asiasta on keskusteltu useaan otteeseen ja hän on välillä muuttanut toimintaansa parempaan suuntaan. "
Jos miesystäväni puhuisi minulle, etten osoita hänelle tarpeeksi hellyyttä, pussaile ja halaile (enkä todella etenkään muiden nähden "kujertele" paljoa) - ts. hän haluaisi minun olevan toisenlainen kuin olen, niin ahdistuisin! Jos hänen toiveestaan, käyttäytyisin toisin kuin itselleni on luontevaa, luontaista, niin minun kannaltani suhteemme menisi huonompaan suuntaan. Voin hyvin kuvitella, että jos olisin narkomaani, niin yrittäisin miellyttää, sopeutua, yms. kumppaniini, mutta näin suhde ei olisi aito, vaan siitä kehkeytyisi todennäköisesti molemminpuolinen riippuvuussuhde. Olen hyvin läheltä seurannut muutamia alkoholistin/narkkarin parisuhteita, niin voi hyvää päivää vaan. Samaa mieltä kuin tuossa edellä - kerran päihdeongelma, niin päihdeongelma varjostaa läpi elämän, hautaan asti. Kahden päihdeongelmaisen suhde ei kertakaikkiaan toimi. Piste. Paljon esimerkkitapauksia. Ja jos joku ei päihdeongelmainen lyö hynttyyt yhteen päihdeongelmaisen kanssa, niin sekin tietää ongelmia, ja erittäin todennäköisesti ei-päihdeongelmainen on (myös)läheisriippuvainen. Ihan fakta sekin, että puolison alkoholinkäyttöä sietää vain läheisriippuvaiset, vaikkei heillä päihdeongelmaa olisikaan. Tätä et tietenkään myönnä, vaan sanot, ettet ole läheisriippuvainen. Lisäksi sinun rakkaudessasi on paha narsistinen piirre: haluat muuttaa kumppaniasi. Hän ei ole hyvä sellaisenaan, et hyväksy häntä omana itsenään, vaan ainoastaan sillä ehdolla, jos hän puhuu sinulle ihania, pussaa, osoittaa hellyyttä yms. sellaisella tavalla jota sinä haluat.
Minä en halua muuttaa häntä. Minä haluan että hän pääsee kuorestaan ulos ja hän haluaa samaa. Voi huh sentään mikä kommentti.
Älä laita minua läheisriippuvaisen kanssa samaan kastiin tuntematta koko tilannetta. Sinä taas et voi hyvin kuvitella olevasi narkomaani koska surullista mutta totta, narkomaania ymmärtää oikeasti vain toinen narkomaani. Narsismistakaan tai sen piirteistä et ymmärrä hölkäsen pöläystä. Olet nyt luetellut erilaisia mielenterveys - ja päihdesairauksia ymmärtämättä niistä yhtään mitään.
Miesystäväni on hyvä sellaisena kuin hän on. Hän itse haluaa muuttua ja minä toivon että hän onnistuu siinä, se helpottaisi sekä hänen että minun olemista. Se että sinä itse haluat olla sellainen kuin olet ja homma toimii sinun kohdallasi niin ei tarkoita että kaikki muut ovat samanlaisia. Sinä kun et ole maailman napa. Meidän suhteessamme keskustellaan ja haetaan parempia ratkaisuja, se on muutosta ja meidän kohdallamme se on ollut tähän asti vain hyvä asia. - ap
Tämä oli todella hyvä vastaus. Pisteet.
"Sinä taas et voi hyvin kuvitella olevasi narkomaani koska surullista mutta totta, narkomaania ymmärtää oikeasti vain toinen narkomaani"
Väärin. Ei-narkomaani voi hyvinkin halutessaan ymmärtää narkomaania. Kun ymmärtää riippuvuuden merkityksen ja sen vaikutukset käyttäjän käytökseen, ajatteluun, tahtoon fysiologisten muutosten ts. tuhojen vaikutukset elimistöön, aivoihin, tunne-elämään, niin alkaa päästä jäljille. Ennen kaikkea kannattaa pitää mielessä, että käyttäjät eivät ohjaa itseään normaalisti, usein he ovat ulkoapäin ohjautuvia. Eikä heille ole selvillä elämän tarkoitus.
" Hän itse haluaa muuttua ja minä toivon että hän onnistuu siinä, se helpottaisi sekä hänen että minun olemista"
Luuletko ihan todella, että käyttäjä MUUTTUU, vaikka haluaisikin muuttua? Kuten tuossa toisessa kirjoituksessa sanottiin ihmiset osoittavat rakkautta ja hellyyttä heille luontaisella tavalla. Kenellekään ei pitäisi tuottaa hankaluuksia osoittaa hellyyttä pussailemalla ja halailemalla, JOS se olisi hänelle luontaista. Mikäli mies sanoo, että haluaa muuttua tuossa asiassa, ja muuttuu niin hän tekee sen sinun mieliksesi, koska haluat sitä. Eli feikkaa koko jutun, kykenee siihen. Sekö sinut tekee onnelliseksi?
"Miesystäväni on hyvä sellaisena kuin hän on."
Niin, paitsi että hänen on opeteltava rakastamaan sinun malliin.
Olen ollut sellaisessa suhteessa. Itse asiassa mies käytti vielä, kun tavattiin, mutta lopetti aika pian, koska halusi elämäänsä muutoksen. Minullekin oli vaikeaa, kun mies ei kyennyt näyttämään tai puhumaan tunteistaan. Kuitenkin tunsin aina meidän välillä rakkauden ja yhteenkuuluvuuden. Miehen rakkaus tuli ilmi, esim. että hän olisi lähtenyt vaikka keskellä yötä mua auttamaan jos tarvetta olisi, hän myös ei koskaan haukkunut mua, ja muisti aina kukilla tms. jos oli pientäkin syytä juhlaan. Julkisesti ei kyennyt pussaamaan tai jos tuli riitaa niin hänen piti käydä yksin kävelemässä, että saa ajatukset kasaan ja pystyy jotain sanomaan. Häneen pystyi kuitenkin aina luottamaan, koska puhui vain sen mikä totta. Eli suhteessamme oli paljon hyvää ja vaikeetakin oli ennen kuin aloin paremmin ymmärtämään ja luottamaan, että toinen kyllä rakastaa, vaikka ei osoita sitä niin kuin toivoisin.
Miten erositte? Kiinnostavaa kuulla muiden kokemuksia! Kiitos viestistäsi!
Erosimme sitten aikanaan, mutta sekin sujui ystävinä ja yhteistuumin. Itse olin aika nuori, kun aloitin tuon suhteen ja kasvettiin sitten hieman eri suuntiin, mutta koen, että meillä oli iso merkitys toinen toisillemme.
Ihana kuulla että erositte hyvissä väleissä. Kaikkea hyvää sinulle elämässä mitä sitten teetkin! - ap
Hei nimimerkki, Lohikäärmeranteessa
Onpa ilahduttava ketju, jonka aloitit; paljon pohdintaa ja hyviä kommentteja, molempiin suuntiin. Kiva lukea. Minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta narkomaanin kanssa seurustelusta, joten liikun nyt aika heikoilla jäillä. Parisuhteisiin ja ihmiselämään liittyvästä on kokemusta työn ja muun kautta. Jotain uskallan varovasti kommentoida.
Jokainen ihminen on erilainen ja jokainen parisuhde on erilainen, sen me tiedämme. Päihteiden käyttäjällä (ja ex sellaisella) ja mielenterveysongelmaisella on taustastaan johtuen helposti häpeää, syyllisyyttä, ja matala itseluottamus, ajatus siitä, ettei kelpaa, kenellekään. Joidenkin on kovin vaikea päästää näistä irti ja alkaa luottamaan siihen, että joku välittää ja tahtoo jakaa arkeansa hänen kanssaan. Vaikkei olisi mitään tuollaista taustallakaan, toisten meistä on vaikea olla lähellä, sanoa ja näyttää sitä. Ja siitä poisoppiminen voi kestää koko elämän.
Totta on ettemme voi eikä se olisi oikein muuttaa toista ihmistä. Parisuhde kuitenkin muuttuu, jos toimintatapa/toinen ihminen muuttuu. Kun joku osa-alue muuttuu, siitä jo seuraa muutos. Joskus voi olla viisautta "vain elää" ja antaa asioiden olla. Nauttia yhdessä luonnosta, musiikista, mistä tahansa, ilman liikoja sanoja ja analysointia.
On hienoa lukea kuinka paljon sinä välität, pohdit ja mietit sinua, häntä ja teitä yhdessä. Älä kuitenkaan mieti liikaa, elämä ei mene kuitenkaan aina käsikirjoituksen mukaan eikä meidän ajatustemme. Toivottavasti miesystäväsi "oppii" olemaan itselleen armollinen mahdollisimman pian.
Syksyn iloa,
Pirkko-pappi
Naiset rakastuu huumeiden käyttäjiin aina vaan. Lapsikin sillä on, tottakai on koska naiset tekee lapsia jonkun rikollisen huumeiden käyttäjän kanssa. Ei kunnollinen mies kelpaa lapsia tekemään, jolla on asiat kunnossa eikä ole koskaan huumeita käyttänyt.
Ei nainen voi olla kovin hyvä itse jos alkaa sellaisen narkkarin kanssa olemaan vaikka mies olis kuinka tehnyt parannuksen. Luultavasti olet aika epätoivoinen, huono itsetuntoinen ja elämä muutenkin huonossa jamassa jos kerran valitset kaikista sinkkumiehistä narkkarin
Ensiksi sanon, että olen mieheni työn kautta joutunut tekemisiin jos vaikka minkälaisten päihdeongelmaisten ja heidän parisuhteiden kanssa. Parisuhteet jäävät joko hyvin lyhyeksi (etenkin silloin kun molemmat ovat olleet käyttäjiä), ovat on/off suhteita (joista teilläkin on jo "hyvä" alku). Niissä, jotka ns. kestävät, riidellään alvariinsa, aina on tilanne päällä. Tämä johtuu siitä, että käyttäjien (näin heitä mieskin nimittää, vaikkei ko. hlö olisi käyttänyt aineita vuosiin) tunne-elämä on pahasti häiriintynyt. Eri päihteiden käyttö onkin pohjimmiltaan myös tunne-elämän sairaus. Samoin aivojen ja elimistön sairaus. Käyttäjä voi haluta vaikka miten paljon kumppanin, lapsia, sitä ja tätä, mutta useinkaan hänellä ei ole realistista näkemystä siitä miten yhteiselo ja vuorovaikutus parisuhteessa voisi sujua. Kirjoitit "Kaikki on uutta ja hän ei ole tottunut rakkauteen joka perustuu tunteisiin eikä yhteiseen päämäärään olla sekaisin." Sellaista rakkautta ei ole mikä EI perustu tunteisiin. Käyttäjillä onkin ennen kaikkea ongelma siinä, ettei hän osaa rakastaa itseään, olla itselleen armollinen, arvostaa itseään. Ja ellei osaa rakastaa itseään, on toisen rakastaminen mahdotonta. Näin se vaan menee.
"Hänellä on myös lapsi joka on kolme vuotta vanha, samalla syy sille miksi hän sai voimaa lopettaa huumeidenkäytön"
Ainoa oikea syy lopettaa huumeiden käyttö on tehdä se itsensä vuoksi, sisäsyntyisestä tahdosta. Jos käyttäjä lopettaa aineiden käytön mistä tahansa ulkopuolisesta syystä, hän on alttiimpi retkahduksille.
"Narkomaanina joudut ajattelemaan vain itseäsi, mistä saat seuraavan annoksen."
Narkomaanina, siis vaikka viimeisestä käyttökerrasta olisi vuosia, joutuu ajattelemaan loppuelämänsä, miten EI ottaisi seuraavaa annosta.
"Kun aloimme seurustella sanoin hänelle että olen ollut jo niin monen miehen kanssa että nyt en halua vain seurustella vaan haluan ihmisen jonka kanssa rakentaa tulevaisuus yhdessä ja jonka kanssa perustan perheen ja menen naimisiin. "
Joskus käyttäjiä on helpompi kyllä ymmärtää kuin ei-käyttäjiä... Minusta nimittäin tuo ilmoituksesi oli vähintäänkin kyseenalainen. Jos joku mies olisi sanonut minulle noin suhteemme alussa, olisin jättänyt hänet. Mies kyllä haluaisi vain naimisiin ja perustaa perheen, joo, JONKUN kanssa. Koska on päättänyt, että nyt saa pelkät seurustelut riittää. Minä en halua olla tuo JOKU. Haluan, että JOS suhde kehittyy ajan kanssa oikeaan suuntaan, niin menisin miehen kanssa naimisiin, JOS tuntisin että hän rakastaa minua. Juuri ja vain minua.
"Aluksi hän oli järkyttynyt koska sanoin noin suuria asioita heti suhteen alussa, mutta haluan olla rehellinen siitä mitä tarvitsen ja haluan. Hän on ymmärtänyt sen ja haluaa samoja asioita."
Onko miehellä muuta mahdollisuutta tuossa tilanteessa kuin "haluta samoja asioita"? Ei ole. Hänkin haluaa olla jonkun kanssa.
Käyttäjän kumppanina joudut erityisesti miettimään hänen tarpeitaan. Niitä on paljon, ne saattavat vaihdella hänen mielensä mukaan. Olette olleet yhdessä vasta puoli vuotta, ja sinusta tuntuu jo, ettei sinun tarpeitasi huomioida. Onko siinä mielestäsi jotain pielessä? Oletko huomioinut hänen tarpeita ja tarpeettomuutta? Sinulle on tärkeää halata, pussailla ja puhua ihania. Hänelle ei.Teidän tarpeenne ovat täysin samanveroisia keskenään, mutta asetat omat tarpeesi ykköseksi.
Juurikin näin kuin lyyli_L kirjoittaa, näin se menee. Ennustan että ero tässäkin suhteessa tulee, mutta vielä on vaaleanpunaiset lasit silmillä naisella. Jossain vaiheessa tuo että aina on jokin tilanne päällä väsyttää toisen osapuolen ihan totaalisesti. Sitä odotellessa.
Juuri näin se on MillaMillaMilla ja lyyli_L. Ap on päättänyt päästä naimisiin ja perustaa perheen. Tämä johtaa siihen, ettei hän näe miestä juuri sellaisena kuin tämä oikeasti on, vaan sellaisena kuin haluaa tämän nähdä. Koska kyseessä on narkomaani, niin tämä viittaisi myös, että ap:lla on halu "parantaa" mies sellaiseksi kuin ap haluaa. Tuossa liikutaan aika vaarallisilla vesillä. Parisuhde toimii vain, jos molemmat saavat olla siinä juuri sellaisena kuin ovat.
Hei ap. Onko miesystäväsi entinen potilaasi? Oletteko tavanneet työsi merkeissä?
"Voin kertoa taustoistani sen verran että ammattini puolesta päihde ja/tai mielenterveysongelmien kanssa painivat ihmiset ovat tulleet minulle tutuiksi."
Miksi siis vaikuttaa siltä, ettet tunne ollenkaan päihdeongelmaisen elämää? Kirjotustesi perusteella näet ongelman vain miehessä, et sinussa itsessäsi. Ongelma - "ettei hän koske minua, kaipaisin läheisyyttä, hellyyttä - sitä että hän halaisi minua joskus niin kovaa että se sattuu ", ei halaa, ja ei pussaa. Ts. teillä ei olisi minkäänlaista ongelmaa, jos sinä et haluaisi enemmän läheisyyttä, hellyyttä, pussailua, halailua. Eikö niin? Narkomaaneilla on ihan omat ongelmansa itsensä kanssa, niitä riittää, kuten tuossa edellä kerrottiin. Mutta tämä sinun ongelmasi ei liity miehen narkomaanitaustaan. Kaikilla ihmisillä on erilainen tapa osoittaa hellyyttä ja rakkautta. Teillä ne ovat täysin vastakkaiset. On epärealistista sinulta odottaa, että toinen muuttuisi. Sinä voisit tässä muuttua "vaatimattomammaksi", jos aivan välttämättä haluat juuri tämän miehen kanssa suhdetta.
Itse en pidä perinteisistä hellyydenosoituksista. Olen aika japanilainen niiden suhteen. Joihinkin tilanteisiin esim. pussailu ja halailu sopii, mutta kiusaannun jos ne olisivat rutiineja. Siksi tämä "Hän ei halaa, ei suutele(ilman hyvää syytä)" voisi olla lyhyehkö tarina minusta. Tykkään kyllä silloin tällöin toistuvista ja vaihtuvista erikoisemmista hellyyden osoituksista, sellaista joilla on merkitys. Kuten sanoilla. Yhdessä nauramisella jollekin "meidän" jutulle; ei niistä muut mitään tajuaisi :). Ja tekemisestä; kuten autoni renkaiden vaihdosta/talvisin (!) lumen luonnista autoni ympäriltä, kitaran soitosta, laulusta. Nämä kaikki siis ehdottomasti miehen omasta aloitteesta. Olen 50 v eikä koskaan ole tullut edes mieleen alkaa kerjätä mieheltä jotain muuta kuin mitä saan. Jos mies ei oma aloitteisesti tekisi mitään noita juttuja, hän olisi mennyt vaihtoon hyvin pian.
Kyllähän narkkari on hyvä kumppani. Ei varmaan parempia miehiä löydy naisille.
Kannattaa styylata vain sellaisen ihmisen kanssa, jolla on suht samanlaiset odotukset parisuhteelta. Tuo ei nyt onnistu ollenkaan, että alat komentamaan toista käyttäytymään niin kuin sinä haluat. Todella epäterve alku parisuhteelle.
Ilman läheisyyttä ja hellyyttä nainen kuihtuu, rationalisoinnilla sen tietysti pystyy vähän aikaa itselleen selittämään että kaikki on hyvin, ellei peräti loistavasti. Jossain vaiheessa realiteetit on selvillä, parempi yksin kuin huonossa suhteessa.
Pelkkä pusuttelu ja halailu ei kyllä tuo mitään oikeaa läheisyyttä. Kuten "hjlhjlf " kirjotti " Ja tekemisestä; kuten autoni renkaiden vaihdosta/talvisin (!) lumen luonnista autoni ympäriltä, kitaran soitosta, laulusta. Nämä kaikki siis ehdottomasti miehen omasta aloitteesta. "
Teot ja "nokkelanhellät" sanat ovat tärkeimpiä. Itse arvostan myös hyvää seksiä.
Ap , sinulla on väärä mies nyt kehissä.