Lasikuiturutto

Kokemuksella voin sanoa, että jos pohjamaalia on vuosikausien sedimentit, lasikuituruttoa on erittäin vaikea nähdä. Tilanteen näkee täysin vasta sitten kun on kovalla työllä poistanut myrkkymaalit esimerkiksi soodapuhalluksella tai ehkä paremmin kevyen hiekkapuhalluksen ja soodapuhalluksen yhdistelmällä.

Jos gelcoat sattuisi olemaan siinä kunnossa, että siinä on etikan hakuista nestettä sisältäviä kuplia joka puolella satoja tai tuhansia, helpointa on siinä tilanteessa itse asiassa poistaa gelcoat näiltä alueilta kokonaan käyttäen tavallista, hyvälaatuista ja hyväteräistä sähköhöylää. Sillä saa gelcoatin pois erittäin tehokkaasti ja myös tarkasti, poistamatta turhaan liikaa lasikuitua.

Jos noita kuplia on paljon, ei ole varmaan mitään hyötyä esim. maalata epoksimaalia pohjaan poistetun myrkkymaalin tilalle. Kuplat ja kosteus pitää ensin saada lasikuidusta pois ennen uutta epoksipohjaista kosteussulkua.

Tämä pohjatyö kannattaa muuten vanhojen maalien poiston suhteen tehdä syksyllä, tai vähintään kevättalvella, jotta lasikuiturunko ehtii kuivua. Ja jos kuplat ovat nimenomaan gelcoatin ja lasikuidun välissä, kuivatukseen vaaditaan gelcoatin poisto. Muussa tapauksessa joudut kuivaamaan runkoa ehkäpä 2-3 vuotta...

Tein viime talvena juuri tuon täydellisen putsauksen. Erilaisia puhalluksia kehutaan, mutta kaikki ne vaativat paljon työtä suojauksen ja siivoamisen kanssa ja joka tapauksessa osan joutuu tekemään silti käsipelillä. Kannattaa harkita tuon kokoisessa veneessä käsityötä. Samalla saa tuntuman siihen onko pehmeitä kohtia vai ei.

Sitten, kun pohja on puhdas, kaikki halkeamat pitää hioa halkeaman pohjaa myöten ja paikata. Siinä voi olla kova työ, mutta ei ole mitään järkeä jättää sitä tekemättä ja laittaa maalia päälle.

Lopuksi uusi primeri ja pari kerrosta kovaa maalia. Kovan maalin päälle voi myöhemmin laittaa pehmeämpää, joka liukenee ositain pois ja jonka saa painepesurilla irti. Näin vältytään uusilta maalikerroksilta joka vuosi.

Kaikki kuplat ei ole lasikuituruttoa. Itsellä on one-off-vene, jossa ei ole gelcoattia, vaan on lasikuidun päällä pakkelia useita kerroksia, sitten on joku primeri ja sen päällä myrkyt. Satoja kuplia tuli pakkelin ja primerin väliin. Lasikuitu oli siis tervettä. Hoitona oli lasikuulapuhallus, joka ei ole suojauksen suhteen yhtä herkkä kuin soodapuhallus, koska lasikuulajäte ei ole kemiallisesti aktiivista tavaraa vaan normaalia pölyä. Sitten kuoppien pakkelointi, Hempelin epoksiprimeritx4 ja vielä myrkyt. Puhallus maksanee oliko se 30 euroa neliöltä, tekijä suojasi veneen. Vesihiekkapuhallus on kuulemma myös hyvä.

Asialle ei kannata tehdä mitään, tuosta on tullut "muoti" kotkotus. Kuplat ovat aina ensimäisen/-ten lasikuitukerrosten välissä ja eivät vaikuta aluksen lujuuteen. Tietysti jokainen saa tehdä hankalan ja kalliin rempan jos haluaa, mitään taetta ei ole siitä että korjaus onnistuu.

Kannattaa googlettaa mailmalta tietoa gel goat blisters tässä yksi hyvä kannanotto google kääntäjällä suomennettu...

https://translate.google.fi/translate?hl=fi&sl=en&u=http://www.yachtworld.com/offshoreatlantic/offshoreatlantic_7.html&prev=search

Itselläni on myös skrapaus mielessä. Tottakai puhdistamisen aikana tulee syvempiä naarmuja paikka paikoin.

Onko tuo pohjan tasoitus iso duuni suhteessa vanhojen pintojen skrapaamiseen? Paljonko tasoitetta suunnilleen saadaan menemään? Montako välihiontaa ja tasoite kertaa tulee tasaisen pohjan duunaamiseen?

Osmoosikorjauksessa ja yleensäkin lasikuiturungon vesieristyksen parantamisessa tai vaikka gelcoat-kerroksen uusimisessa kannattaa muistaa, että uusissa maali- tai hartsikerroksissa käyttää materiaalina nimenomaan epoksia, ei polyesterihartsia. Polyesterihartsia kutsutaan myös "gelcoatiksi" tai "topcoatiksi". Polyesterihartsi on kuitenkin vesieristysominaisuuksiltaan heikompaa ja lyhytikäisempää kuin epoksi. Polyesteri reagoi kemiallisesti veden kanssa, tosin äärimmäisen hitaasti, mutta sitä kuitenkin koko ajan tapahtuu vuosi vuodelta, kun vene on vedessä. Tämä reaktio aiheuttaa polyesterin hidasta hajoamista reaktiotuotteikseen. Epoksilla ei ole tällaista reaktiota veden kanssa.