Miten ymmärtää toista paremmin riitatilanteissa?

Eikös tähän yksinkertainen ohje ole, että halutko olla mieluummin onnellinen vaiko haluatko olla oikeassa?

Hei saaam


Kerrot suhteestanne, jossa riitojen aikainen mielipaha vaikeuttaa hyvinvointiasi.
Ihmisillä toki on erilaiset tavat riidellä, mutta riidassa ei saa sallia mitä tahansa vain siihen vedoten, että ollaan erilaisia. Riidelläkin voi reilusti, niin, ettei kohtuuttomasti kuormita toista.

Näihin asioihin tarvitaan taitoa ja opettelua, harjoittelua. Yleensä kaikkien parisuhteiden kompastuskivi on viestintä, kommunikaatio. Mitä enemmän tunteita pelissä, kuten vaikkapa riidoissa on, sitä enemmän pitäisi viestintätaitoja opetella. Parisuhdekursseja järjestää esim. parisuhde Kataja ry (googlaa verkkosivut) ja joillain paikkakunnilla myös seurakunnat ja perheasiain neuvottelukeskukset. Perheneuvontaan kannattaa myös ottaa yhteyttä, jos suhteen tila tuntuu sellaiselta, että omat konstit ei riitä. Mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Mitä aikaisemmin tilanteeseen puututaan, sitä parempi ennuste suhteen toipumiselle


Merja, diakoni

Varmaan molemmissa vikaa ja hyvää. Voin kuitenkin samaistua sikäliiehesi tunnelmiin, että muakin ärsyttäisi tosi paljon, jos mun kumppani käyttäytyisi, niinkuin sinä. Tuntuu olevan sulla huono itsetunto ja hirveä valitus päällänsä. Ärsyttävää jos toinen jatkuvasti marisee kuinka häntä on loukattu ja vielä koittaa muuttua muiden mukaan kokoajan.

Sellainen ylikiltteys ja halu olla täydellinen on tosi ärsyttävää. Huuda mieluummin joskus vaikka korvat pääst mutta älä jatkuvasti marise jä jäkätä että sua on loukattu. Hanki vähän panssaria ja pidä omat rajat napakasti, sano ja ilmoita että näin on. Tekee toinen mitä tekee. Jos sä syöt patonkii samaan aikaan kun toinen järkkää ylläriä, niin mistä tommosen voi tietää. Miehelle voi sitte nauraa, että sorge nyt män patonki mut järkkää ylläri uudestaan! Hei vähän huumorii ja suoruutta peliin.

Miehes vaikuttaa myös aika penskalle.

Kuulostaa tutulle..

Hei, itselläni on samanlaisia kokemuksia. Mieheni on hyvin tarkka siitä miten hänelle puhutaan (esim. kerran sanoin hyväntuulisesti että ois semmonen työnjako, että kumman haluat tehdä, paistaa kanan vai käyttää koiran) ja hän suuttui ja nimenomaan siitä sanasta työnjako että se kuulemma tarkoittaa että hän ei ole tehnyt täällä mitään. Itse hän saattaa mulle vain tokaista vaikka lakanoita taiteltaessa, että "hei, tule tänne" ja minun pitäisi kaikki lauseet punoa ruusunpunaisiin säveliin.
Tunnistan tuon saman asian meissä, että itse koittaa sovitella ja toinen vaan painuu toiseen huoneeseen ja sanoo juuri tuon että "sinä syytät minua". Noh, jos hän on vaikka pahoittanut mieleni tiuskimalla mulle vieraiden kuullen (mitä hän ei itsekään sietäisi) niin olen sanonut että no en voi oikein naapurin Erkkiäkään syyttää jos sinä käyttäydyit tökerösti.
Ompa se aihe mikä hyvänsä niin hän ei haluaisi millään sovitella ja jos on niin että minun tekemisistäni/sanomisistani hän on loukkaantunut niin vaikka miten vilpittömästi pyytäisin anteeksi ja koittaisin selittää niin hän oikein "mässäilee" sillä että kun häntä on nyt loukattu ja saattaa mököttää koko päivän. MUTTA hän itse pyytää anteeksi todella vihaisesti (huikkaa vaikka tosi ärtyneesti että " no anteeks" ja vilpittömyys on kaukana eikä selittele tekemisiään niin sen pitäisi riittää ja ihmettelee jos se ei riitä.
Meillä on usein tuosta puhetavasta puhetta ja mielestäni ei ole liikaa vaadittu että normiarjessa ollaan mukavia, ystävällisiä eikä puhuta töykeästi ja varsinkin kun hän ei itsekään kestä esim. neuvomista vaikka se tulisi miten hyväntahtoisesti tahansa. Lisäksi, pienetkin asiat sitten paisuu, jos toinen on sillä asenteella että hänessä ei ole mitään vikaa. Tuttu tunne! Tsemppiä!

Juttusi oli hirveän pitkä, en yhtään ihmettele jos mies lähtee nostelemaan.
Ensin pyydät miestä olemaan sanomatta sinulle jostain, sitten sanot, että haluat kuulla kritiikkiä. Sekavaa, ristiriitaista.

En minäkään jaksaisi kuunnella yksinpuheluasi kymmeniä minuutteja, etenkin kun juttusi on valittamista toisen tästä tuosta ja jostain kolmannesta ominaisuudesta.

Opettele tiivistämään sanomasi muutamaan riviin niin arkipuheessa kuin myös riidellessäsi.

Opettele olemaan hiljaa edes joskus, anna toisen tehdä aloite sovintoon, edes joskus.
Parisuhteessa ja arjessa tulee vastaan joka ikinen päivä monia eroavaisuuksia ihmisten käyttäytymisten välillä. Ristiriidat voi myös ohittaa olan kohautuksella ja todeta, että eipä tuo niin vakavaa ollut ja ei kun eteenpäin. Ei niistä tarvitse kohtausta ja analysointisessiota järjestää, eikä edes miettiä tuntuuko itsestä pahalta tai ei. Päätät että pikkujuttu, ei hetkauta suuntaan eikä toiseen meidän suhdetta. Ei ole pakko ruotia joka ikistä juttua pohjamutia myöden.

Relaa, anna toisen katsoa televisiota, murjottaa vaikka viikko putkeen, ei siihen kumpikaan teistä kuole, eikä parisuhteenne tai koko maailma kaadu yhden murjottamiseen.