Olen 30-vuotias mies ja olen seurustellut saman ikäisen naisen kanssa muutaman vuoden. Hän on hauska, huumorintajuinen ja ihana ihminen (hyvinä hetkinä), mutta suhdettamme varjostaa hänen sairaalloinen mustasukkaisuus ja epäluuloisuus.
Hän on kieltänyt telkkarin katsomisen, lehtien katsomisen, ikkunasta pihalle katsomisen (kesällä) ja kavereiden kanssa en saa olla, ainoastaan yhtä kaveria saan nopeasti tavata. Hän on myös huolissaan jos olen puhelimella netissä ja saattaa saada kauhean raivokohtauksen. Hän käyttää niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa minua kohtaan. Meillä ei myöskään ole ollut seksielämää pariin vuoteen koska jännitän niin kovasti hänen seurassaan ettei siitä tule mitään, tästäkin hän on vihainen ja syyttää että ajattelen vain muita naisia. Hänen mielensä on myös todella ailahteleva, yhtenä hetkenä saattaa olla iloinen ja kaikki on hyvin ja hän on maailman ihanin ihminen, sitten joku asia voi yhtäkkiä laukaista hänessä raivokohtauksen ja hän käy minun päälleni, joko sanallisesti tai lyöden.
Hän on itsekin eristäytynyt ulkomaailmasta, hänellä ei ole kavereita eikä hän käy missään. Istuu vaan kotona tietokoneella. Tunsin hänet joskus nuorempana eikä hän ollut tuollainen, mustasukkainen ja äkkipikainen kyllä, mutta hänellä oli kavereita ja hän kävi ulkona kuten normaalit ihmiset, silloin taisi jopa pitää telkkariakin auki.
Jokin on kuitenkin muuttunut, hänellä on huono itsetunto jonka takia hän sanoo istuvansa sisällä kaikki päivät. Hän on kaunis ja normaalivartaloinen nainen enkä ymmärrä mitä hän häpeää? En vain tiedä kuinka kauan jaksan tätä ja miten voisin päästä eroon hänestä, kieltämättä pelottaa että hän tekee joko minulle tai itselleen jotain jos erotaan. Ei asuta samassa asunnossa. Tuntuu ettei minulla ole enää ollenkaan elämää kun tämä nainen hallitsee ja kyttää jokaista asiaa ja voi olla yhtäkkiä arvaamaton ja todella vihainen. Olen stressaantunut hänen ailahtelevuutensa takia. Onkohan kyse jostakin mielensairaudesta?
Hän on kieltänyt telkkarin katsomisen, lehtien katsomisen, ikkunasta pihalle katsomisen (kesällä) ja kavereiden kanssa en saa olla, ainoastaan yhtä kaveria saan nopeasti tavata. Hän on myös huolissaan jos olen puhelimella netissä ja saattaa saada kauhean raivokohtauksen. Hän käyttää niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa minua kohtaan. Meillä ei myöskään ole ollut seksielämää pariin vuoteen koska jännitän niin kovasti hänen seurassaan ettei siitä tule mitään, tästäkin hän on vihainen ja syyttää että ajattelen vain muita naisia. Hänen mielensä on myös todella ailahteleva, yhtenä hetkenä saattaa olla iloinen ja kaikki on hyvin ja hän on maailman ihanin ihminen, sitten joku asia voi yhtäkkiä laukaista hänessä raivokohtauksen ja hän käy minun päälleni, joko sanallisesti tai lyöden.
Hän on itsekin eristäytynyt ulkomaailmasta, hänellä ei ole kavereita eikä hän käy missään. Istuu vaan kotona tietokoneella. Tunsin hänet joskus nuorempana eikä hän ollut tuollainen, mustasukkainen ja äkkipikainen kyllä, mutta hänellä oli kavereita ja hän kävi ulkona kuten normaalit ihmiset, silloin taisi jopa pitää telkkariakin auki.
Jokin on kuitenkin muuttunut, hänellä on huono itsetunto jonka takia hän sanoo istuvansa sisällä kaikki päivät. Hän on kaunis ja normaalivartaloinen nainen enkä ymmärrä mitä hän häpeää? En vain tiedä kuinka kauan jaksan tätä ja miten voisin päästä eroon hänestä, kieltämättä pelottaa että hän tekee joko minulle tai itselleen jotain jos erotaan. Ei asuta samassa asunnossa. Tuntuu ettei minulla ole enää ollenkaan elämää kun tämä nainen hallitsee ja kyttää jokaista asiaa ja voi olla yhtäkkiä arvaamaton ja todella vihainen. Olen stressaantunut hänen ailahtelevuutensa takia. Onkohan kyse jostakin mielensairaudesta?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ononon
Onko tämä provo? Toivottavasti.
Nainen tarvitsee terapiaa. Mustasukkaisuus hallitsee jo jokaista arkipäivää. Sinä et voi elää tuollaisessa suhteessa, ja nainen ei voi olla onnellinen noin. Jokin trauma tms on aiheuttanut naisen noin vakavan mustasukkaisuuden.
Olen itsekin mustasukkainen ja joskus epäileväinen. Tiedostan että minulla on haasteita itsetuntoni kanssa. Olen puhunut mieheni kanssa siitä avoimesti ja kehityn kyllä. Mutta asia nousee pintaan ehkä 1-2 kertaa kuukaudessa! Ei tulis mieleenkään olla väkivaltainen, tai estää normaalia töllön ja netin käyttöä tms. Sellaisessa tilanteessa todellakin mustis on terapian tarpeessa.
Kyllä se kaikki mustasukkaisuus nousee sieltä omasta riittämättömyyden tunteesta ja huonosta itsetunnosta, ja ehkä sellainen eristäytyneisyys, jos ennen ihminen on ollut sosiaalinen, kielii jostain mielentilan häiriöstäkin. Jos ihminen on kovinkin harhainen, niin silloin voi olla kyse jopa psykoottisesta tilasta, jossa ihmisen koko perusluottamus on järkkynyt ja hän ei luota enään läheisiinsäkään, epäilee siis kaikkia. Se voi johtaa psykoosiin ja sairastumiseen henkisesti. Jos ihmiseen jollain lailla säilyttää sen luottamuksen, ja saisi hänet itsensä lähtemään terkkarin vastaanotolle, niin se olisi kaikista paras ratkaisu, mutta jos se on mahdotonta, niin ota yhteys itse terveyskeskuksen vastaanotolle, ja kysele sieltä vaihtoehtoja miten tulisi menetellä tilanteessa. Kenenkään ei tarvitse pelätä toinen toistaan parisuhteessakaan, silloin on jotain vialla, jos niin on.
Naisen pitäisi alkaa harrastaa jotain sosiaalista lajia, liikunta-ryhmät tosi hyviä. Pitäisi taas alkaa avaamaan elämäänsä. Valitettavasti itsekin kärsin mustasukkaisuudesta ja olen todennut että voin parhaiten kun en ole parisuhteessa.
Minulla on sama ongelma. Minä voin myös parhaiten kun en seurustele tai vietän aikaa sellaisen ihmisen kanssa joka ei ole mielestäni kauhean viehättävä. Silloin pystyn jonkinlaiseen suhteeseen, mutta jos olen rakastunut niin olen sairas/sekava/hullu ja vaikka mitä. Eihän sitä itsekään voi hyvin niin.
Voisitko vielä kertoa, mistä olet huomannut että voit parhaiten kun et ole parisuhteessa? Olisi mielenkiintoista kuulla tästä lisää.
Itse koen että minut on revitty elämässä rikki. Olen herkkä ja lempeä ja minut on rikottu monta kertaa. Minä en ole enempää enää kestänyt. En uskalla enää seurustella sillä pelko ottaa vallan. Uudet yritykset menevät pieleen.
Minä olen myös sairaalloisen mustasukkainen ja oikeastaan aika samanlainen kuin aloittajan naisystävä. Erosin itse viime keväänä, se oli kauheeta ja ajattelin ihan hirveitä asioita ja olin lähellä sekoamista. Nyt kuitenkin olen huomannut että ilman parisuhdetta minun on ehkä helpompi olla, tosin exä asuu tässä lähellä ja edelleenkin tenttaan siltä kaikkea ja yritän kytätä sen menoja ja tekemisiä. Se katsoo nyt telkkaria ja pornoa kun erosi minusta. Se saa mut hulluksi raivosta koska tunnen itseni paskaksi, enkö ollut tarpeeksi hyvä koska en itse ollut persettä jakava huora? Pidän itseäni todella rumana, mulla ei ole esim. kauniita rintoja joita olisin voinut miehelleni näyttää. Sekin on yksi syy miksi inhoan että se katsoo telkkaria koska telkkari on nykyään täynnä tissejä. Halusikohan se siksi erota koska en ole normaalin näköinen eikä hän halunnut minua?
En usko että pystyn enää koskaan parisuhteeseen koska kaikkihan katsovat telkkaria ja haluavat nähdä oman naisensa alasti. Mutta kun en siihen pysty niin se oikee ruokkii mun mustasukkaisuutta.
Oletko ikinä miettinyt, että voisit mennä terapiaan opettelemaan itsetuntemusta ja eheyttämään omaa minäkuvaasi ja sitä kautta parantamaan omaa itsetuntoasi. Pääsisit sinuiksi itsesi kanssa ja alkaisit ymmärtää miten turhaa ja tuhoavaa käytöksesi on ollut parisuhteessa. Voisit vihdoin tajuta sen, että olet hyvä ja riität omana itsenäsi. Alkaisit miettiä, että miksi pilata omaa parisuhdetta jonninjoutavilla ajatuksilla ja omilla luuloilla, kun toinen menee ihan varmasti sänkyyn jonkun toisen kanssa ajatuksistasi huolimatta, jos on sellainen luonne. Hän on vastuussa itse omasta käytöksestään. Sinä itse pistät rajat siihen miten hän sinua kohtelee ja tulet ihmisenä kohdelluksi. Sulla itselläsi menee raja siinä mitä hyväksyt ja et hyväksy, mitä annat ja mitä et anna anteeksi. Opit pois väärästä ajatustavastasi ja turhasta kyttäämisestä, opit vihdoinkin luottamaan ihmisen sanoihin ja käytökseen, jotka eivät ole ristiriidassa keskenään. Jos ihmisen sanat ja teot kovinkin eroavat toisistaan, niin silloin on tosiaan jotain vialla hänessä, eikä ole luottamuksesi arvoinen.
Juu minä olen käynyt jo 5 vuotta psykiatrian poliklinikalla juttelemassa, mutta siellä tyrkytetään vaan lääkkeitä ja sanotaan että opi sietämään ne olosi. En saa apua ongelmiini. Ehkä jonain päivänä, jos olen rikas niin pääsen oikeaan terapiaan. Sitä ennen on turha parisuhteesta haaveilla.
Mutta kiitos sinulle :)
Menettämisen pelkohan siinä mustasukkaisuudessa on taustalla, toinen on niin tärkeä, suorastaan elintärkeä, elämän keskipiste. Kun olen yksin, saan voimani takaisin, selviän yksin, mahtava tunne, kaikki on selkää. Totta, mustasukkaisuus on yhdenlaista hulluutta, karmea olotila.
Nainen tosiaan epäilee kaikkia, mutta minua eniten. Jos ilmoitan että lähden kaverille katsomaan futista hän saattaa suuttua ja alkaa uhkailemaan että tekee itselleen jotain. Jos olen siitä huolimatta päässyt kaverilleni, hän laittelee viestejä ja kyselee olenko naisissa tai katsonko sellaisia telkkarista tai netistä. Minun pitäisi olla koko ajan hänen luonaan ja olla niin kuin hän haluaa tai muuten on piru irti. Asun aika lähellä häntä joten eroaminen hieman kauhistuttaa, tekeekö hän itselleen tai minulle jotain jos päätän lopettaa suhteen. Hän ei yleensä edes käy kaupassa itse vaan minun on hoidettava hänenkin ostoksensa. Olen jollakin tapaa huolissani, eihän ole normaalia istua kuukausia, peräti vuosia kotona. Tiedän että hänellä on ollut useita suhteita miesten kanssa mutta syitä suhteitten kariutumiseen en tiedä. Olen hänelle hyvä, huolehtiva ja kuuntelen häntä ja yritän tukea parhaani mukaan, hän itkeskelee usein ja on kuin pieni hätää kärsivä lapsi. Kunnes saa taas raivokohtauksen...
Ulkopuolisilla, ei edes hänen sukulaisillaan ole mitään aavistusta millainen hän on, hänen vanhempansakin pitävät häntä kilttinä ja viattomana, mutta totuus on aivan toinen. Hän osaa olla todella ihana ja välittävä, mutta joku häntä vaivaa, hän ei todellakaan ole tasapainoinen tai normaalia ajattelua omaava, jos niin voi sanoa.
Olen niin väsynyt tähän tilanteeseen...
Eihän kukaan sellaista kestä, itsekin olin elämäni ensimmäisessä pitkässä parisuhteessa sairaalloisesti mustasukkaisen kanssa, jolla oli myös alkoholiongelma. Älä jätä sitä siihen pisteeseen, että sulla itselläsi ei olisi enää voimia lähteä, vaan ala hankkia hänelle ensin sitä ulkopuolista apua. Itse pääsin omasta suhteestani irti ihastumalla yksipuolisesti, ja tajuamalla, mikä on sitä oikeaa ja aitoa ihmisestä välittämistä. Ihastumisesta sain voimaa lähteä suhteesta, jossa olisin varmasti tullut vielä ennemmin tai myöhemmin fyysisesti pahoinpidellyksi ja kunnolla. Yhteydet eksään jouduin katkaisemaan täysin, koska kaveruus ei onnistunut, kun yritti edelleen saada minut henkiseen otteeseensa. Sinäkin voit ehkä joutua muuttamaan, jos asut liian lähellä ja katkaisemaan yhteydet, mutta sekin on parempi kuin tuo nykyinen tilanteesi.
Miksi sinä VALITSET viettää aikaasi tuollaisen ihmisen kanssa?
Miksi?
Ihmettelen, miksi kukaan ei ole vielä sanonut.
Lähde pois, lähde HETI.
Jos kyseessä olisi ollut mies, joka hakkaa, oilisi sinua kehoitettu lähtemään turvakotiin heti.
Naisesi on sairas ja tarvitsee lääkärin apua, mutta älä sinä jää tuohon, vaan pakene. Muuten sairastut itsekin.
Uudessa muoti ja kauneus vai oliko se kauneus ja terveys lehdessä oli juttu Kaija Koosta joka myös linnottautui kotiinsa pitkäksi aikaa, ei ole mitenkään tavatonta tuo. Kaija oli mennyt kirjastoon ja lainannut kirjan peloista ja lukenut kaikkea mahdollista siitä aiheesta muutenkin. Pikku hiljaa siitä lähtenyt maailmalle. Tyttöystäväsi pitäisi alkaa tiedostaa oma tilanteensa. Ikä tuo kyllä varmuutta myös. Yritä sinäkin elää omaa elämääsi ja laita viestit ja puhelut häneltä banniin aina kun haluat rauhaa.
Taisi olla Eeva -lehti sittenk7n? Kannessa Kaija Koo kuitenkin.
Eeva-lehti tosiaan.. http://www.eeva.fi/jutut/henkilot/kaija-koo-selatan-tamankin-seinan