Kolmen korttelin peruspanomies Joe Bob oli tullut siihen tulokseen, että maailmassa oli vain kolme teemaa, jotka kiinnostivat ihmisiä. Lisäksi näiden teemojen oli esiinnyttävä yhdessä, muuten ne menettivät tehonsa. Teemat olivat, seksi, kuolema ja Monica.
Seksi ja kuolema on nopeasti ohitettu, mutta Monican purkamiseen saattoi kulua hieman aikaa. Onneksi oli sunnuntai ja aamulenkit vetäisty, tyhjät tölkit viety kauppaan ja aikaa jäänyt analysointiin ja huomioiden tekemiseen.
Kohderyhmä tutki hyönteismyrkkysumutteen tuoteselostetta. Joe Bob ei ymmärtänyt, kuinka siinä voisi olla jotain niin kiinnostavaa, että mikropränttiä viitsi kukaan tihrustella. Hyönteinen myrkytettiin niin että painettiin suuttinta alas, jolloin paineenalainen kaasu pöllähti huoneilmaan. Aika simppeliä, eikö totta?
Mutta koska asialla oli Joe Bob, niin tästäkään manööverista ei päästy eteenpäin ilman että sitä olisi seksualisoitu ja naista hieman lääpitty. Monica näet seisoi keittiössä mustassa alushameessa, joka saattoi olla aitoa silkkiä. Joe Bo ei ollut varma. Mistään ei voinut olla varma, kun naisista oli kyse. Huomioitavaa Monicassa oli tämän ryhti. Monicalla ei ollut mitkään jättimunkit, mutta asento toi ne hyvin esiin. Oli kuin Monica jatkuvasti olisi ollut tietoinen siitä, että häntä tarkkailtiin kaikista eri kulmista. Kieltämättä haastavaa. Hiukset olivat harjaamatta, ja niitä oli vähän kaikkialla. Hän vaikutti jotenkin räjähtäneeltä myrkkytölkki kädessään. Ikänäkö, luulisin, Joe Bob mutisi itsekseen ja naureskeli suhteellisen kosteana kestäneelle tyttöystävälleen. Ehkä pitäisi sanoa naisystävälleen, sillä ei hän enää mikään tyttönen ollut.
Monica kaapi hiuksia korvansa taakse ja nosteli asuaan rintojen päältä ylemmäs. Vielä hetki sitten tämä potentiaalinen hyönteistuho oli ollut alaston ja sopertanut Italiaa Joe Bobin korvaan, kun tämä oli suoriutunut Monican reisien välissä itsensä hikeen. Seksi oli tavaton suoritus ja kauhea ponnistus, Joe Bob mietti ja ajatteli naisen osaa siinä. Voi herranjestas sentään, hän puuskahti.
Monica kirosi keittiössä kuin merimies ja ravisteli tölkkiä kuin se olisi ollut kuriton pikkupoika ja hän tämän äiti.
- Mitä nyt, Joe Bob kysyi ja raahusti paikalle.
- Kuka perkele tällaisesta saa mitään selvää?
- Mitä siinä lukee?
- No mistä vitusta minä tiedän, Monica kivahti. Onko kissa jo parvekkeella?
- On. Ei ollut järin onnellisen tuntuinen.
- Kohta saa meistä seuraa. Ei tänne ihminenkään voi jäädä.
- Tuossa asussako menet parvekkeelle?
- Mikä tässä on vikana? Monica katsoi Joe Bobia hölmistyneenä.
- Mjaa.
- Mjaa mitä?
- No mjaa tätä että sinulle voi tulla ulkona kylmä. On syksy, kultapieni.
- Yritätkö sinä sanoa minulle jotain? Olenko mielestäsi jotenkin lihava... tai kenties vanha?
- Et. En vain siedä sitä että naapurin vanhat pojat tumputtavat ikkunoissa.
Monica nauroi, asetti myrkkypurkin työtasolle veti Joe Bobin vasten itseään. Kyllä nainen on sitten nainen. Nainen ei ollut mitään muuta kuin nainen, Joe Bob tuumi ja painautui vasten unelmiaan.
(Naurua)
Seksi ja kuolema on nopeasti ohitettu, mutta Monican purkamiseen saattoi kulua hieman aikaa. Onneksi oli sunnuntai ja aamulenkit vetäisty, tyhjät tölkit viety kauppaan ja aikaa jäänyt analysointiin ja huomioiden tekemiseen.
Kohderyhmä tutki hyönteismyrkkysumutteen tuoteselostetta. Joe Bob ei ymmärtänyt, kuinka siinä voisi olla jotain niin kiinnostavaa, että mikropränttiä viitsi kukaan tihrustella. Hyönteinen myrkytettiin niin että painettiin suuttinta alas, jolloin paineenalainen kaasu pöllähti huoneilmaan. Aika simppeliä, eikö totta?
Mutta koska asialla oli Joe Bob, niin tästäkään manööverista ei päästy eteenpäin ilman että sitä olisi seksualisoitu ja naista hieman lääpitty. Monica näet seisoi keittiössä mustassa alushameessa, joka saattoi olla aitoa silkkiä. Joe Bo ei ollut varma. Mistään ei voinut olla varma, kun naisista oli kyse. Huomioitavaa Monicassa oli tämän ryhti. Monicalla ei ollut mitkään jättimunkit, mutta asento toi ne hyvin esiin. Oli kuin Monica jatkuvasti olisi ollut tietoinen siitä, että häntä tarkkailtiin kaikista eri kulmista. Kieltämättä haastavaa. Hiukset olivat harjaamatta, ja niitä oli vähän kaikkialla. Hän vaikutti jotenkin räjähtäneeltä myrkkytölkki kädessään. Ikänäkö, luulisin, Joe Bob mutisi itsekseen ja naureskeli suhteellisen kosteana kestäneelle tyttöystävälleen. Ehkä pitäisi sanoa naisystävälleen, sillä ei hän enää mikään tyttönen ollut.
Monica kaapi hiuksia korvansa taakse ja nosteli asuaan rintojen päältä ylemmäs. Vielä hetki sitten tämä potentiaalinen hyönteistuho oli ollut alaston ja sopertanut Italiaa Joe Bobin korvaan, kun tämä oli suoriutunut Monican reisien välissä itsensä hikeen. Seksi oli tavaton suoritus ja kauhea ponnistus, Joe Bob mietti ja ajatteli naisen osaa siinä. Voi herranjestas sentään, hän puuskahti.
Monica kirosi keittiössä kuin merimies ja ravisteli tölkkiä kuin se olisi ollut kuriton pikkupoika ja hän tämän äiti.
- Mitä nyt, Joe Bob kysyi ja raahusti paikalle.
- Kuka perkele tällaisesta saa mitään selvää?
- Mitä siinä lukee?
- No mistä vitusta minä tiedän, Monica kivahti. Onko kissa jo parvekkeella?
- On. Ei ollut järin onnellisen tuntuinen.
- Kohta saa meistä seuraa. Ei tänne ihminenkään voi jäädä.
- Tuossa asussako menet parvekkeelle?
- Mikä tässä on vikana? Monica katsoi Joe Bobia hölmistyneenä.
- Mjaa.
- Mjaa mitä?
- No mjaa tätä että sinulle voi tulla ulkona kylmä. On syksy, kultapieni.
- Yritätkö sinä sanoa minulle jotain? Olenko mielestäsi jotenkin lihava... tai kenties vanha?
- Et. En vain siedä sitä että naapurin vanhat pojat tumputtavat ikkunoissa.
Monica nauroi, asetti myrkkypurkin työtasolle veti Joe Bobin vasten itseään. Kyllä nainen on sitten nainen. Nainen ei ollut mitään muuta kuin nainen, Joe Bob tuumi ja painautui vasten unelmiaan.
(Naurua)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Samaan aikaan Jorma Pajukko vanhana ornitologina tarkkaili vastapäisen talon menoa lintukiikareillaan. Linsseissä väpätti.
Keittiön pöydälle oli kellahtanut naapuritalon italiaano ja hänen jalkojensa välissä huseerasi korttelisonnina tunnettu Joe Bob. Joe Bobin kanssa Jorma Pajukko oli vaihtanut muutaman sanan, mutta stilettikorkkarille hän ei ollut uskaltanut pukahtaakaan. Nainen puhui huonoa Suomea ja heilutteli koko ajan käsiään. Varsinkin puhelimessa. Mutta ymmärrettävistä syistä vain niistä toista. Lisäksi hän oli kovaääninen ja karkea. Raju, oli oikea sana. Hän oli kaunis, niin kuin kaikki italialaiset naiset, mutta ihmisenä ja naisena sietämätön. Oikeastaan tämä oli naiseuden irvikuva. Jorma Pajukko kiersi italialaisen kaukaa.
(Reps)
Session päätyttyä Monica ei uhrannut sille enää ajatustakaan. Hän otti myrkkypurkin käteensä ja sumutti sen tyhjäksi asuntoon. Sitten hän nappasi karvahattunsa ja paineli sumupilveä karkuun parvekkeelle, jossa jo Joe Bob istui kissalaatikko sylissään odottamassa. Ilma oli kirpeä, mutta ei järin kylmä. Kissa moukui ja tuoli tuntui olevan kuin jäässä. Silti siihen painettiin kiinni kuuma takapuoli.
Jorma Pajukko oli jäänyt talon toiselle puolelle. Pariskunta ei tiennyt Jormasta mitään. Miksi olisi pitänytkään. Ei sellaista ole mitä ei näe.
- Emme taida koskaan saada lasta, Monica sanoi.
- Otatko purkkaa? Joe Bob kysyi.
(Hirn)
- Bantskukärpäset ovat tosi vittumaista porukkaa, puolialaston Kleopatra sanoi kissalleen, joka herkeämättä tuijotti silmiin häkistä käsin. Häkki oli fiftarihäkki, oikea unelmalöytö. Kaiken lisäksi se oli vaaleanpunainen, niin kuin monet muutkin asiat Kleopatran maailmassa olivat. Lisäksi lukitusmekanismi oli kromattua metallia. Mitään muoviosia ei ollut. Häkin päällä oli huopa auringonsuojana. Täydellinen kapistus. Ja se oli minun, nainen ajatteli ja veti karvahatun syvemmälle päähän ja kääriytyi itseensä.
Kieltämättä oli hiukan kylmä.
(Hihitystä)
Paras ja ekologisin keino päästä eroon banaanikärpäsistä on imurointi.
Imuri valmiiksi keittiöön.
Pöydälle banaaninkuori ja muusta asunnosta ruuantähteet pois,samoin biojätepussi roskikseen.
Sitä mukaan, kun kärpäset kertyvät keittiöön, ne imuroidaan.
On hyvä antaa imurin käydä jonkin aikaa, että kärpäset kuolevat pussissa.
Jotkut naiset ajattelevat sen sijaan, että elävät pilluvaistonsa varassa jättäen luovuuden ja ajattelun miehille.
Pinnallinen suhtautuminen naisiin selkeästi vähentää Joe Bobin markkinaarvoa. Hohhoijaa...;))=
Kyllä. Joe Bob on pinnallinen, eli aikansa tuote.
Mutta että imurilla? Siis imuroidaanko siinä koko ajan?
Ei helvetti.
(Naurua)
Lisäksi Joe Bobista tuntuu, että hän tuli myrkyttäneeksi myös itsensä.
(Reps)
Aina välillä imuroidaan ja sitten ootellaan taas kokoontumisajoja...
Niin,sankarisi on, pinnallisuus on osa meitä kaikkia. Hyvin miellyttävä sellainen, kukapa ei rakastaisi kauneutta.
Kummallista, mutta banaanikärpäset tuntuvan pitävän samasta viinistä kuin Joe Bob.
(Hihitystä)
No minä kuulun ainakin sille listalle, koska olen softis.
(Naurua)
En minä tässä nyt ala letku kourassa seisomaan. Luulevat vielä heteroksi.
(Naurua)
Mmm..no mäpä seison letkukourassa, onneks on päivä..lol
Ne on yllättävän viinanhimosia piruja, valitsevat aina alkoholin banaaninkuoria paremmaksi. Siispä näin nekin toimivat markkinaarvojen mukaan, kunnon pölly on parempi, kun tukeva päivällinen!
Minusta tämä päivä on valjennut varsin opettavaiseksi.
Ei olisi uskonut.
(Reps)
Nyt oot hei pyhäkoulussa!!!!!!